Miksi Jumala katsoo tarpeelliseksi kertoa meille siitä, miten Joosua suoritti laajamittaisen kansanmurhan? (Joosuan kirja Vanhassa Testamentissa)
Miksi Jumala katsoo tarpeelliseksi korostaa sitä, että hän antoi täyden siunauksen tuolle kansanmurhalle?
Tässä on nyt taas jotain, mitä en ymmärrä...
Miksi Jumala katsoo tarpeelliseksi korostaa sitä, että hän antoi täyden siunauksen tuolle kansanmurhalle?
Tässä on nyt taas jotain, mitä en ymmärrä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
katsokaan vaan tuon kirjan ihmiskirjoittaja omista syistään sepittää tällaisen tarinan.
sinä tiedät että se on sepitetty.
Siitä en tiedä miksi se pitää kertoa.
Mutta toki Jumalan täytyi se kertoa että Juutalaiset tekivät hänen tahtonsa eivätkä omaansa, ettei kenellekkään tule mieleen syyttä Juutalaisia tästä.
Älä unohda, että Rahab ja hänen sukulaisensa säästettiin tuholta koska hän uskoi tosi Jumalaan eikä hangoitellut vastaan.
Vanhan testamentin tapahtumat ovat hyvin pitkälle selitettävissä vertauskuvina.
Vanha Testamentti on ennustusta luvatusta Messiaasta, kun Uusi testamentti kertoo jo lihaan tulleesta Jumalan Pojasta.
Uudessa testamentissa viitataan paljon Vanhaan testamenttiin. Itse Jeesuskin usein sanoi: "kirjoitettu on", jne.)
Ja Paavali kirjoittaa Uudessa testamentissa korinttolaisille:
1. Kor. 10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
1. Kor. 10:2 ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
1. Kor. 10:3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
1. Kor. 10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
1. Kor. 10:5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
1. Kor. 10:6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
1. Kor. 10:7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."
1. Kor. 10:8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
1. Kor. 10:9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
Jne...
Hyvät, voittoisat henkilöhahmotkin Vanhassa testamentissa ovat joko Jumalan puolella taistelevia, tai toisinaan peräti vertauskuvia itsestään Kristuksesta. Pahat ja tuhoon joutuvat ovat ihmisestä lähtöisin olevien voimien vallassa, kun menestyjät taas menestyvät Jumalan voimasta.
Ihan tyypillinen, mutta useimpien mielestä varsin karmealta kuulostava on tämäkin kohta:
Ps. 137:5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
Ps. 137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
Ps. 137:7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
Ps. 137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
Ps. 137:9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!
Tuota 9. jaetta Luther on selittänyt seuraavasti: "se on sitä, että sydän pahoine ajatuksineen, niitten vielä ollessa nuoria ja alullaan, juoksee Herran Kristuksen luokse, joka on kallio ja johon ne murskataan ja häviävät."
Sivumennen sanottuna: Joosua-nimi tarkoittaa suomeksi: "Jahve on pelastus". Ja Jahve tietysti tarkoittaa Jumalaa.
Raamatun tarina paosta Egyptin orjuudesta ja pääsystä luvattuun maahan on vertauskuvallinen kehityskertomus.
Kysymys on ihmisen psyykkisestä kehityksestä auktoriteetin orjuudesta kohti mielenrauhaa (luvattua maata).
Israel toteuttaa Raamatun tekstien traagista väärinkäsitystä.
No, ehkä asiaa jotenkin noinkin voisi ilmaista. Kunhan ottaa huomioon, että mitenpä ihmisen täydellinen mielenrauha voisi olla saavutettavissa, ellei anteeksiantamuksessa, armossa, joka on saapuvilla yksistään Kristuksessa.
Enkä kuitenkaan itse puhuisi lainkaan psyykkisestä kehityksestä, vaan hengellisestä.
Auktoriteetin orjuuttahan lain alla oleminen kyllä tavallaan on. Ja siitä tilasta Kristus tuli vapauttamaan.
"Israel toteuttaa"... joo. Kyllä näin on, ja ei vain Israel, vaan melkeinpä koko ihmiskunta.
”Israel toteuttaa Raamatun tekstien traagista väärinkäsitystä.” (Gonzales)
Israel ja israelilaisuus raamatussa on mielenkiintoinen juttu. Israel-sana suomennettuna tarkoittaa: Jumala taistelee, tai hän taistelee Jumalan kanssa, tai Jumala hallitsee.
Israel on valittu kansa, sillä Jumalan Poika, se Valittu, syntyi juutalaiseen sukuun. Israelilaisilla on kansanakin erikoisasema kansojen joukossa juuri sen vuoksi, että Vapahtajamme syntyi israelilaiseen sukuun. Tähän liittyen kannattaa lukea esimerkiksi Paavalin kirje roomalaisille, erityisesti sen 9.-11. luvut. Kun nuo luvut lukee tarkoin, asia ei jääne epäselväksi.
Valitut pelastuvat, ja valittuja ovat ne, jotka turvautuvat Valittuun (vrt. esim. Luuk.9:35). Kaikki juutalaiset eivät ole valituita, sillä Paavalinkin mukaan ”eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel”.
Jeesus – itsekin juutalainen! - sanoi toisille juutalaisille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.” (Joh.8:39-40)
Mutta ” ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia” (Gal.3.). Ja tuo ei koske ainoastaan niitä juutalaisia, jotka ovat kääntyneet tai kääntyvät kristinuskoon, vaan myös pakanakristityitä.
Siis oikeita israelilaisia hengellisesti ymmärrettynä ovatkin kaikki ne, jotka turvautuvat Kristukseen. Vain heidän Isänsä Jumala on, ts. Jumala taistelee heidän puolellaan (tämän asianhan tuo Israel-nimen merkityskin vahvistaa). Kristuksen joukoissa kannattaa pysyä, sillä Jumala on varma voittaja.
Kirjoitat perin itsevarmasti. Kenties olet sitä mieltä, että olet pelastettujen eturintamassa?
Entäpäs sitten, jos ja kun ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi?
Ei, en suinkaan ajattele olevani pelastettujen eturintamassa. Uskon pelastuvani silkasta armosta, ja sen armon varassa elän vain päivän kerrallaan.
Mutta tänä päivänä minä elän! Elän, sillä tartun uskossani Raamatun Sanaan, Vapahtajan sanoihin: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Kristus on Hyvä Paimen, joka on etunenässä, minä olen vain yksi Hänen miljoonista lampaistaan, eikä minulla ole siitä osastani mitään kerskailemista, sillä olen siihen päässyt pelkästään armosta, säälistä, Jumalan rakkaudesta. Ja sitä lahjaa Jumala tarjoaa kaikille armoa etsiville Pojassaan, joka on Ovi. Ovi, Kristus lupaa, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tässä on kyseessä vertauskuva, mutta myös totinen tosi.
Me ihmiset olemme tappaneet Jeesuksen synneillämme. Uskon että tämä tapahtui ihan konkreettisestikin n. 2000 vuotta sitten Jerusalemissa, mutta tämä on hengellisesti yhä ajankohtainen asia, me ihmiset vaivaamme Häntä jokainen pahuudellamme. Hän on kuollut meidän jokaisen takia.
Ajattelen, että Kristus on yksin voittaja, ja meidän muiden voitto on kokonaan Hänen tekonsa varassa. Hän on Alfa ja Omega, kuten raamattukin todistaa.
En näe mahdolliseksi, että muuttuisin itsessäni hyväksi ja kelvolliseksi eli taivaskelpoiseksi, en usko että ansaitsisin pelastuksen muutoin kuin tuolla a r m a h d u k s e l l a , jota raamattu myös julistaa kaikille, jotka sen tahtovat Kristuksessa ottaa vastaan.
Arvelen, että sinulla voi olla ongelma siinä, ettet taida kokea tarvitsevasi armahdusta. Minä uskon että iankaikkinen elämä on vain täydellisyyttä varten, ja täydellisyyttä ei voi tavoittaa muutoin kuin Jumalan lahjana joka on Kristus.
En voi hyväksyä ajatusta, että Jeesus olisi vain yksi vertauskuva muiden vertauskuvien joukossa raamatussa. Minulle koko raamatun sanoma, aivan alusta loppuun on Jeesus, Vapahtaja, maailman ainoa todellinen valkeus, ja siitä Valkeudesta raamattu toteaa, ettei sitä pimeys voi käsittää. Itsessäni minä olen pelkkä pimeys, mutta uskoni kautta Jeesus on minulle Tie, Totuus ja Elämä. Totuus on, että Jeesus on ainoa Tie, mikä vie Elämään.
Kirjoitit ettet ottanut kantaakaan muihin UT:n kirjoihin kuin evankeliumeihin. Etkö lue edes niitä? Kyllä ainakin minun käsitykseni mukaan etenkin Johanneksen kirjeet, kuten myös Paavalin kirjeet, kirje heprealaisille, ynnä muut nykyisessä suomenkielisessä raamatussa olevat tekstit ovat ehdottoman arvokasta luettavaa, ja Jumalan Hengen vaikutuksessa kirjoitettuja tekstejä. Eiväthän ne edes ole ristiriidassa evankeliumien kanssa. Ja nehän selittävät myös Vanhaa testamenttia.
Näin kauniina kevätpäivänä ei enää tahdo löytyä puhtia kirjoitella näille palstoille, mutta otanpa tähän jonkun kommentin illan päätteeksi.
Meillä on radikaali näkemysero Raamatusta, se on jo käynyt selväksi.
Esim. evankeliumeja sinä pidät kirkon opetuksen mukaisesti ilmeisesti Jeesuksen elämänkertakuvauksina, historiana.
Näinollen uskot sellaisten asioiden kuin neitseestäsyntymisen, vettenpäälläkävelyn, kuolleistaherättämisen jne. tapahtuneen joskus oikeasti.
Minun näkemykseni puolestaan on se, että evankeliumit eivät ole historiaa, vaan vertauskuvallisia tarinoita, jotka peilaavat lukijalleen kuvaa hänen omasta psyykestään, tunteistaan.
Evankeliumit ovat näkemykseni mukaan symbolikieltä ja kuvaavat niitä lukevan ihmisen tunnepuolen asioita, edellyttäen että lukija ne tajuaa.
Näissä myyttisissä tarinoissa Jeesuskin on symboli, se tunnepuolemme osa, jonka, voidaan sanoa, että jokainen ihminen on kasvatuksensa alkuvaiheissa naulinnut ristille.
Tunnepuoleltamme löytyvät myös Pilatukset, Kaifaat, Juudakset, roomalaiset sotilaat, Barrabbaan vapaaksivaativat kansanjoukot jne, jne, valaistakseni esimerkein.
Sinä odotat Jeesuksen konkreettista toista tulemista, jos olen oikein ymmärtänyt.
Minä en odota, koska olen sitä mieltä että tämäkin Raamatussa kerrottu asia on ihmisellä psyyken tapahtuma. On mahdollista, että jotkut edistyvät henkisessä kasvussaan niin, että heidän "kristuksensa tekevät toisen tulemisensa".
Luulen ,että tämä ei kovin monelle tapahdu, ei ainakaan läheskään kaikille.
Raamatussahan kerrotaan, että Jeesus lupasi palata jo opetuslasten elinaikana. Näin varmasti tapahtuikin (psyykkisesti), mutta sitä ei vain ole ymmärretty.
Olen siis täysin vakuuttunut siitä, että Jeesuksen konkreettista paluuta odotetaan turhaan. Paluu voi tapahtua (psyykkisest), jos opimme tuntemaan omat tunteemme, löydämme sisimmän itsemme. Vasta silloin seisomme kalliolla, minun mielestäni.
No, näissä jutuissahan kinaamista riittäisi, mutta en aio sinua enempää ruveta kiusaamaan. Toivotan vain hyvää kevättä ja kaikkea hyvää sinulle.
Vaikea pistää omaa mielipidettään esille teiän, nähtävästi pitkän kokemuksen tuottaman, mielipiteittenne jälkeen. mun mielestäni on ihan sama, mitä raamattu sanoo, sillä tiedän, mitä se haluaa sanoa. Raamatussahan sanotaan, ettei pidä uskoa siihen mitä lukee ja kuulee, vaan siihen mitä kokee. Itse olen kokenut sellaisia asioita, mitä nykytiede ei voi selittää, enkä mene toitottamaan näistä kenelle tahansa heti, ettei minua pidettäisi outona, mutta uskon "tietäväni" totuuden kokemusteni kautta. Raamattu on minulle tulevaisuuden tiedon ala (gematria kun vaan on niin uskomattoman hienoa)