Pikkusiskoni yritti (15vuotiaana) 3vuotta sitten itsemurhaa ja lääkärien mukaan hänen olisi pitänyt kuolla siihen lääkemäärään, mutta ihmeen kaupalla edelleen elossa. Silti vaikka kaikki kääntyi loppujenlopuksi hyväksi niin jokaikinen päivä tämän 3vuoden aikana olen miettinyt sitä päivää unohtamatta sanoja 2vuoden takaa "missä sää olit kun meinasin kuolla, ett ainakaan sairaalassa ".
Siskoni itse on varmasti koko asian jo unohtanut ja elää elämäänsä mutten ymmärrä miksi itse en pysty vaan itken päivittäin asian takia??..
Siskoni itse on varmasti koko asian jo unohtanut ja elää elämäänsä mutten ymmärrä miksi itse en pysty vaan itken päivittäin asian takia??..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käsitinkö oikein että pikkusiskosi on kysynyt sinulta, missä olit kun hän meinasi kuolla?
Aika ikävästi sanottu sinulle, hänhän siis koetti syyllistää sinua että et ollut paikalla tapahtuma hetkellä.
Koeta ymmärtää että ihminen joka yrittää tapaa itsensä ei ole henkisesti tasapainossa ja voi siksi sanoa tällaista.
Hänen on vaikea ottaa vastuuta omasta ratkaisustaan ja siksi hän koettaa sälyttää omaa syyllisyyden tuntoaan muille.
Tällainen ratkaisu on aivan hänen omansa eikä sinun kuulu kantaa syyllisyyttä siitä. Hekisesti epätasapainossa oleva ihminen voi olla hyvinkin taitava manipuloimaan toisia ihmisiä käyttäytymään mielensä mukaisesti, esim. kun uhkailee itsemurhalla voi saada toiset käyttäytymään haluamallaan tavalla. Jälkikäteen voi sitten syyllistää toisia sanomalla vaikka että "et ollut paikalla, missä olit?" Tämä on silkkaa henkistä väkivaltaa. Tosin se voi olla tahatontakin, pelkkä purkaus omasta pahasta olosta. Anna anteeksi sisarellesi, ymmärrä mistä on kyse ja ole itsellesi armollinen äläkä anna toisten syyllistää itseäsi. Voit varata ajan mielenterveystoimistoon jos asia vaivaa kovasti, siellä voi käydä keskustelemassa hoitajan kanssa tai sitten kirkon diakonityöntekijälle. He ovat sitä varten olemassa että tällaisistakin asioista voi jutella. Pidä huolta itsestäsi. Olo varmaan helpottuisi puhumalla ja saisit uutta näkökulmaa asiaan. Siunattua kevättalvea sinulle!
riippuvainen joistain ihmisistä (tässä sisaresta), nuorena tai lapsena kieroutuneita seksikokemuksia jne.
Moni paranee ja jos löytää hyvän terapeutin, niin vielä varmemmin. Lievä muoto ei ole elämän este, päinvastoin, ymmärtää muita.
Siis kuinka voit sanoa noin? Miksi saisit rakentaa monopoliasemaa jatkuvasti dialogilla ja ohjata ihmisiä lääkitykselle. En mä voi huolehtia jokaisesta border-line persoonasta, jota haluaisit esim. kieroutuneella seksikokemuksella luoda tai arvostelemalla sellaista. On paljon pahempaakin esim. pilatut kasvonpiirteet. Ei sellaisia saa tuoda kasvojen eteen. Nyt en kelpaa itsekkään seksialalle, mitä tehdä? Otan ammatin sossusta ja tapan kaikki sossut, mikä ammatti se on? No ammattitappaja, sellainen on border-line. Hate is the fate and fate is whored, ja siinä on linnatuomio samalla.
Sen sun plastiikkakirurgisen hoidon, jota tarvitset border-line-persoonillesi. Ei mun osastolla ainakaan ollut puhettakaan tarpeelliseksi katsotusta hoidosta, ei edes hammaslääkäristä. Sehän on riskialtista...
Minervä, sun juttujasi ei jaksa kukaan lukea. Voisit mennä tekemään jotain hyödyllistä etkä jauhaa paskaa Suomi24:n palstoilla. Miksi jauhat joka paikassa tuota samaa siansaksaasi? Ei päätä eikä häntää vaan aina vaan pelkkää paskaa.