uskotteko suojelus enkeliin?

angel Gabriel

niin haluaisin tietää että uskotteko te suojelus enkeleihin? oon 15-vuotias tyttö ja itse uskon suojelus enkeleihin,vaikka en muuten ole "uskovainen".jonkun verran kyllä kuljen uskonnollisissa tapahtumissa lestadiolaisen poikaystäväni mukana,mutta enpä muuten.

75

1373

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tetrahedron

      Enkelit eivät kuulu vain uskontoihin; kaikille enkeli ei ole siivekäs ihmishahmo. Suojelijat ovat valon energiaa, ja niitä on monia. Ei tarvitse uskoa Jumalaan voidakseen tietää ja tuntea suojelijoiden läsnäolo. Itse en usko tähän uskontojen luomaan kuvaan jumalasta. :)

      • ....

        Puhuttiin äitin kans kerran kaikenlaisista peloista. Siinä sitten puhumisen jälkee äiti sanoi,ettei mun tarvi pelätä mitään,koska mulla on aina suojelus enkeli vieressä kulkemassa..oon aina uskonut enkeleihin ja tuo lause jotenki vahvisti enkeleihin uskomista vielä enemmän. Mie tuun muistaan tuon aina ku äiti sano ton,se oli niin ihanasti sanottu,itkuki tuli silmään.. : )


      • Tehtaalla tapahtuu..
        .... kirjoitti:

        Puhuttiin äitin kans kerran kaikenlaisista peloista. Siinä sitten puhumisen jälkee äiti sanoi,ettei mun tarvi pelätä mitään,koska mulla on aina suojelus enkeli vieressä kulkemassa..oon aina uskonut enkeleihin ja tuo lause jotenki vahvisti enkeleihin uskomista vielä enemmän. Mie tuun muistaan tuon aina ku äiti sano ton,se oli niin ihanasti sanottu,itkuki tuli silmään.. : )

        Olisi minunkin pitänyt kuolla jo monta kertaa ellei jotakin varjelusta olisi.
        Kerran tyhmyyttäni suljin tehtaalla yhden venttiilin jolloin 5 kilon höyrysäiliöön tuli jotain 20-30 kilon paine. Miesluukun tiiviste alkoi vuotaa. Avasin venttiiliä ja suljin taas samoin kokemuksin ja sitten jätin auki kuten sen piti ollakin. Säiliön olisi kuulunut räjähtää ja silpoa minut kappaleiksi.

        Kerran taas melkein ehdin näkemään, miten 2500 ilmakehän paineessa putki repeytyy irti ja kuutio-pari sen paineista palavaa kaasua syöksyy katottomaan huonetilaan... Sepelikin näytti keltaiselta siinä liekissä. Taisi jäädä alle 10 metrin juoksu varmaan kuolemaan...


      • joopaajoo........
        Tehtaalla tapahtuu.. kirjoitti:

        Olisi minunkin pitänyt kuolla jo monta kertaa ellei jotakin varjelusta olisi.
        Kerran tyhmyyttäni suljin tehtaalla yhden venttiilin jolloin 5 kilon höyrysäiliöön tuli jotain 20-30 kilon paine. Miesluukun tiiviste alkoi vuotaa. Avasin venttiiliä ja suljin taas samoin kokemuksin ja sitten jätin auki kuten sen piti ollakin. Säiliön olisi kuulunut räjähtää ja silpoa minut kappaleiksi.

        Kerran taas melkein ehdin näkemään, miten 2500 ilmakehän paineessa putki repeytyy irti ja kuutio-pari sen paineista palavaa kaasua syöksyy katottomaan huonetilaan... Sepelikin näytti keltaiselta siinä liekissä. Taisi jäädä alle 10 metrin juoksu varmaan kuolemaan...

        jotka kuolevat eri tavoilla onnettomuudessa tai oman käden kautta? Missä niiden enkeli on? Kahvitauolla?


      • Tetrahedron
        joopaajoo........ kirjoitti:

        jotka kuolevat eri tavoilla onnettomuudessa tai oman käden kautta? Missä niiden enkeli on? Kahvitauolla?

        ...lienee hieman väärin ymmärretty, sillä ei heidän tehtävänsä ole pitää meitä elossa. Ehkä tuo nimitys on vain niin harhaanjohtava, että ihmiset kuvittelevat suojelusenkelin pelastavan aina kuolemalta. Heidän tehtävänsä ovat pääosin ohjaavaa ja kehitystä ja kasvua tukevaa. Mutta sehän ei monille riitä. :/


    • der45

      jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, Augoeides, joka on jumalallinen itse. Sen kanssa voi keskustella, mutta se onkin toinen juttu.

      • kokija

        Suojelusenkeli on todellinen minämme. Voimme keskustella itsemme kanssa olemalla hiljaa. Itsemme on pohjimmaltaan käsitteiden ja sanojen yläpuolella. Itsessämme ollessamme tunnistamme yhteytemme kaikkiin ihmisiin ja ylipäänsä kaikkeen. Hiljaa oleminen tarkoittaa meditaatiota. Voi meditoida myös silmät auki arjen askareita samalla tehden.


      • kokija kirjoitti:

        Suojelusenkeli on todellinen minämme. Voimme keskustella itsemme kanssa olemalla hiljaa. Itsemme on pohjimmaltaan käsitteiden ja sanojen yläpuolella. Itsessämme ollessamme tunnistamme yhteytemme kaikkiin ihmisiin ja ylipäänsä kaikkeen. Hiljaa oleminen tarkoittaa meditaatiota. Voi meditoida myös silmät auki arjen askareita samalla tehden.

        Minä en ymmärrä, miten ihminen voi olla toisaalla yhtä aktiivisena tai jopa paljon aktiivisempana kuin mitä hän on nyt "lihoissaan". Herrajumala, ei ihminen voi olla samaan aikaan henkiolento lihassa ja henkiolento henkiolentona lihalaukkunsa suojelijana! Rajat on vedettävä, kuka on kuka. Arittakin joskus sanoi, että tapaamani enkeli on todellisuudessa minä, mutta kiistin sen tietysti. Enhän voi olla toinen olento, jos olen tämä olento, joka toimii tämän ruumiin sisällä. Myönnän, että ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa, mutta en silti ole ystäväni x, joka asuu lähikunnassa.

        Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. Ei ihminen voi vaikuttaa toiseen ihmiseen sillä tavoin, että ottaa tämän hallintaansa halliten samalla omaa elämäänsä. Rajat on vedetty syntymästämme alkaen. Ruumiittomat kokemukset ovat eri asia, mutta en silti ole törmännyt rajakokemuksissakaan siihen, että voisi olla samaan aikaan Jaakko P ja oma itsensä ja t o i m i a t i e t o i s e s t i molempien sielujen kautta. Jumala ei käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Sinä et käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Tarpeeksi loogista?


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Minä en ymmärrä, miten ihminen voi olla toisaalla yhtä aktiivisena tai jopa paljon aktiivisempana kuin mitä hän on nyt "lihoissaan". Herrajumala, ei ihminen voi olla samaan aikaan henkiolento lihassa ja henkiolento henkiolentona lihalaukkunsa suojelijana! Rajat on vedettävä, kuka on kuka. Arittakin joskus sanoi, että tapaamani enkeli on todellisuudessa minä, mutta kiistin sen tietysti. Enhän voi olla toinen olento, jos olen tämä olento, joka toimii tämän ruumiin sisällä. Myönnän, että ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa, mutta en silti ole ystäväni x, joka asuu lähikunnassa.

        Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. Ei ihminen voi vaikuttaa toiseen ihmiseen sillä tavoin, että ottaa tämän hallintaansa halliten samalla omaa elämäänsä. Rajat on vedetty syntymästämme alkaen. Ruumiittomat kokemukset ovat eri asia, mutta en silti ole törmännyt rajakokemuksissakaan siihen, että voisi olla samaan aikaan Jaakko P ja oma itsensä ja t o i m i a t i e t o i s e s t i molempien sielujen kautta. Jumala ei käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Sinä et käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Tarpeeksi loogista?

        ja sinä henkenä. Osa sinua on henkenä rajan takana.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Minä en ymmärrä, miten ihminen voi olla toisaalla yhtä aktiivisena tai jopa paljon aktiivisempana kuin mitä hän on nyt "lihoissaan". Herrajumala, ei ihminen voi olla samaan aikaan henkiolento lihassa ja henkiolento henkiolentona lihalaukkunsa suojelijana! Rajat on vedettävä, kuka on kuka. Arittakin joskus sanoi, että tapaamani enkeli on todellisuudessa minä, mutta kiistin sen tietysti. Enhän voi olla toinen olento, jos olen tämä olento, joka toimii tämän ruumiin sisällä. Myönnän, että ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa, mutta en silti ole ystäväni x, joka asuu lähikunnassa.

        Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. Ei ihminen voi vaikuttaa toiseen ihmiseen sillä tavoin, että ottaa tämän hallintaansa halliten samalla omaa elämäänsä. Rajat on vedetty syntymästämme alkaen. Ruumiittomat kokemukset ovat eri asia, mutta en silti ole törmännyt rajakokemuksissakaan siihen, että voisi olla samaan aikaan Jaakko P ja oma itsensä ja t o i m i a t i e t o i s e s t i molempien sielujen kautta. Jumala ei käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Sinä et käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Tarpeeksi loogista?

        " Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. "

        Ne ovat eri kokemuksen asteita - olla yhteydessä ja olla sama. Todellakin voi olla puu tai kasvi tai joku toinen ihminen. Kokemukseni on tämä ja tietenkään sitä on mahdotonta kieltää. Erillisiä yksilöitä ei tietenkään ole olemassa, mutta en suosittele uskomaan siihen ennen kuin kokee sen. Erilliset yksilöt ovat täyttä humpuukia. Uskominen ilman kokemusta voi olla terveydelle haitallista, siksi kaikki aikanaan.


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        ja sinä henkenä. Osa sinua on henkenä rajan takana.

        Voi sanoa että olemme lihassa tällä puolen ja henkenä rajan takana. Tämä on kuitenkin yksinkertaistus. Tietyn vaiheen ylitettyään ei ole enää jaottelua liha ja henki. Kaikki on pyhää. Silloin voi jättää kehonsa milloin tahansa ja olla kuka tahansa. Tällainen tarkkailija ei sotkeudu henkilöiden elämään, mutta kykenee samaistumaan mihin tahansa.

        Henkilöt elävät omaa elämäänsä ja hiljainen tarkkailija omaansa. Henkilöt kuolevat, tarkkailija (suojelusenkeli) ei. Ihmiskunnan päätepiste on yksi olento, joka on suojelusenkeliäkin korkeampi, ja täydellinen ykseys. Planetaarisen kaltainen rauha, voisi sanoa.

        Katsokaamme tähtiä miten hiljaa ne avaruudessa kelluvat, tiemme on vievä tähtien rauhaan, tähdiksi tähtien joukkoon.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Minä en ymmärrä, miten ihminen voi olla toisaalla yhtä aktiivisena tai jopa paljon aktiivisempana kuin mitä hän on nyt "lihoissaan". Herrajumala, ei ihminen voi olla samaan aikaan henkiolento lihassa ja henkiolento henkiolentona lihalaukkunsa suojelijana! Rajat on vedettävä, kuka on kuka. Arittakin joskus sanoi, että tapaamani enkeli on todellisuudessa minä, mutta kiistin sen tietysti. Enhän voi olla toinen olento, jos olen tämä olento, joka toimii tämän ruumiin sisällä. Myönnän, että ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa, mutta en silti ole ystäväni x, joka asuu lähikunnassa.

        Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. Ei ihminen voi vaikuttaa toiseen ihmiseen sillä tavoin, että ottaa tämän hallintaansa halliten samalla omaa elämäänsä. Rajat on vedetty syntymästämme alkaen. Ruumiittomat kokemukset ovat eri asia, mutta en silti ole törmännyt rajakokemuksissakaan siihen, että voisi olla samaan aikaan Jaakko P ja oma itsensä ja t o i m i a t i e t o i s e s t i molempien sielujen kautta. Jumala ei käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Sinä et käytä tätä ruumista, vaan minä käytän tätä ruumista. Tarpeeksi loogista?

        Tuli haastetta selvittää tekstin kautta. Koetetaan.

        Käsitteet sinä ja minä ovat vain teknisiä sanontoja, koska on tapana näin puhua. Todellisuudessa ei ole sinuja ja minuja, kaikki on minää: " Minä olen se joka minä olen ". Kuolemanrajakokemukset eivät ole useinkaan henkisiä kokemuksia, vaan psyykkisiä. Psyykkisillä alueilla ei ole mahdollista kokea ykseyttä kovinkaan suuressa määrin. Psyykkisyys on tuomittu erillisyyteen ainakin jossain määrin, kaikki psyykkiset tasot mukaan lukien.

        Vasta henkisillä alueilla ihminen on kuolematon, ja näistä alueista ei kirjoissa juurikaan puhuta. Riittää tietää että henkiset alueet ovat laadullisia. Myönteisten laatujen kasvattaminen myötävaikuttaa näillä alueilla pysymiseen. Kärsivällisyys, ilo, rauhallisuus, tasapaino jne.

        Suojelusenkelilläkin on oma korkeampi minänsä, niinkuin ihmisen korkeampi minä on suojelusenkeli. Suojelusenkelin korkeampi minä hahmottaa ihmiskunnan niin, että se käyttää ihmisiä kuin ojentaisi sormiaan kohti maapalloa. Ihminen on aluksi vähän erillinen siitä, mutta kasvettuaan siihen yhteen ihminen huomaa olevansa suojelusenkeli, kun kuonaa palaa pois. Yksi ihminen on sen yksi sormi. Ihmiskunta muodostaa sen käden kaikki sormet. Kun menemme kohti sen "vartaloa", niin tapaamme aivan toisenlaista toimintaa koskien muista luonnonkuntia.

        Kun ihminen kasvaa niin hänen aivonsa tulevat sopiviksi vastaanottamaan vaikutteita suojelusenkeliltä ja sitäkin laajemmalta entiteetiltä. Enkeliltä tulevat värähtelyt alkavat hidastumaan aivoissa joten niitä voidaan käsitellä ihmisen hermojärjestelmässä. Niitä tuleekin hidastaa ylijännitepiikin estämiseksi. Tällöin ihmisen normipersoona on suurelta osin sulanut pois ja todellinen minä jää elämään hänessä. Minä ei katoa, mutta siitä tulee universaalisempi.

        Korkeimman minän näkökulmasta on vain yksi minä toimien eri tasoilla ja alueilla; pohjimmaltaan se on yksi olento joka ojentelee "sormiaan".


      • kokija kirjoitti:

        " Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. "

        Ne ovat eri kokemuksen asteita - olla yhteydessä ja olla sama. Todellakin voi olla puu tai kasvi tai joku toinen ihminen. Kokemukseni on tämä ja tietenkään sitä on mahdotonta kieltää. Erillisiä yksilöitä ei tietenkään ole olemassa, mutta en suosittele uskomaan siihen ennen kuin kokee sen. Erilliset yksilöt ovat täyttä humpuukia. Uskominen ilman kokemusta voi olla terveydelle haitallista, siksi kaikki aikanaan.

        Erilliset yksilöt eivät ole humpuukia, koska sielun oleminen lihassa tuo mukanaan erillisyyden, ei pelkästään erillisyyden tunteen vaan ihan oikean erillisyyden. Erillisyys on tietenkin yksilökohtaisesti hyvin lyhyt aika, mutta se on jatkunut ajan ja tilan alkamisesta lähtien. Muistan Paramahansa Yoganandan kirjasta kohtauksen, jossa hän eli toisen ihmisen loppuhetket - tämä kohtasi Jumalan, Kirkkaan valon. Pitäisi lukea se kohta uudelleen. Olen kuitenkin varma, etten pystyisi puuttumaan kenenkään kohtaloon, vaikka kokisin jotain sellaista yhteyttä. Pystynen liittymään mutten olemaan joku toinen. Olemiseen liittyy niin paljon, myös vastuu koko ruumiista ja kaikista teoista. Minä en voi sanoa olevani vastuussa muiden tekemisistä. Jos - kumma kyllä tämä raaka juttu tuli ensin mieleeni - joku tappaa jonkun, niin minä en tappanut ketään, en edes huomannut sitä millään tasolla. Jos tuntisinkin syvän yhteyden, en silti olisi vastuussa sen sielun tekemästä teosta, koska en h a l l i n n u t ruumista, joka teki teon. Yksilön elämään kuuluu hallinta ja vastuu. Kuinkapa voisin olla vastuussa kaikista atomeista, jotka ovat järjestäytyneet mitä erilaisimmilla tavoilla, myös kivinä ja ihmisinä!

        Olen erillinen ihminen, mutta kaipaan syvää yhteyttä, kuten niin monet muutkin. Aavistan kuitenkin, ettei pyhäinyhteys muuttaisi näkemystäni erillisyyskysymyksestä. Koeta huviksesi panna minut syömään lihaa huomenna, niin voin uskoa väitteesi - sitä en nimittäin tekisi missään tapauksessa, mutta annan sinulle luvan käyttää ruumistani todistaaksesi teesisi. Hoida siinä sitten samalla arkiaskareesi.


      • kokija kirjoitti:

        Tuli haastetta selvittää tekstin kautta. Koetetaan.

        Käsitteet sinä ja minä ovat vain teknisiä sanontoja, koska on tapana näin puhua. Todellisuudessa ei ole sinuja ja minuja, kaikki on minää: " Minä olen se joka minä olen ". Kuolemanrajakokemukset eivät ole useinkaan henkisiä kokemuksia, vaan psyykkisiä. Psyykkisillä alueilla ei ole mahdollista kokea ykseyttä kovinkaan suuressa määrin. Psyykkisyys on tuomittu erillisyyteen ainakin jossain määrin, kaikki psyykkiset tasot mukaan lukien.

        Vasta henkisillä alueilla ihminen on kuolematon, ja näistä alueista ei kirjoissa juurikaan puhuta. Riittää tietää että henkiset alueet ovat laadullisia. Myönteisten laatujen kasvattaminen myötävaikuttaa näillä alueilla pysymiseen. Kärsivällisyys, ilo, rauhallisuus, tasapaino jne.

        Suojelusenkelilläkin on oma korkeampi minänsä, niinkuin ihmisen korkeampi minä on suojelusenkeli. Suojelusenkelin korkeampi minä hahmottaa ihmiskunnan niin, että se käyttää ihmisiä kuin ojentaisi sormiaan kohti maapalloa. Ihminen on aluksi vähän erillinen siitä, mutta kasvettuaan siihen yhteen ihminen huomaa olevansa suojelusenkeli, kun kuonaa palaa pois. Yksi ihminen on sen yksi sormi. Ihmiskunta muodostaa sen käden kaikki sormet. Kun menemme kohti sen "vartaloa", niin tapaamme aivan toisenlaista toimintaa koskien muista luonnonkuntia.

        Kun ihminen kasvaa niin hänen aivonsa tulevat sopiviksi vastaanottamaan vaikutteita suojelusenkeliltä ja sitäkin laajemmalta entiteetiltä. Enkeliltä tulevat värähtelyt alkavat hidastumaan aivoissa joten niitä voidaan käsitellä ihmisen hermojärjestelmässä. Niitä tuleekin hidastaa ylijännitepiikin estämiseksi. Tällöin ihmisen normipersoona on suurelta osin sulanut pois ja todellinen minä jää elämään hänessä. Minä ei katoa, mutta siitä tulee universaalisempi.

        Korkeimman minän näkökulmasta on vain yksi minä toimien eri tasoilla ja alueilla; pohjimmaltaan se on yksi olento joka ojentelee "sormiaan".

        [q]Kärsivällisyys, ilo, rauhallisuus, tasapaino jne.[/q]

        Onhan noita monilla ihmisillä, jotka eivät usko tai koe näitä asioita. Minä olen enimmäkseen hermostunut ja ahdistunut, mutta olen kokenut paljon enemmän ns. henkisiä asioita kuin useimmat ihmiset. En voi verrata, mutta uskon niin. Olisi kyllä mukavaa keskustella näistä asioista avoimesti, mutta ihmiset pelkäävät näitä, hulluutta ja hulluksi leimaamista, ja pysyvät vaiti.

        Sanopa, voivatko sinun käsityksesi mukaan lihaihmisen teot vaikuttaa "enkeliminään"? Voiko se tahraantua ja puhdistua tekojen mukaan? (Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta haluan mielipiteesi)


      • Aritta kirjoitti:

        ja sinä henkenä. Osa sinua on henkenä rajan takana.

        Ihan ensiksi tunnelmia:
        http://www.livedispatch.org/facepalm.jpg

        Miksi, Aritta hyvä, en tunne itseäni rajan takana? Miksi tunnen itseni tietoisena ainoastaan rajan tällä puolen? Mikä osa minua sellainen on, jota en edes tunne ja johon en voi vaikuttaa? Jos en voi liikuttaa henkimaailman olennon käsiä, en ole henkimaailman olento. Tarpeeksi loogista?


      • d*f*g*
        kokija kirjoitti:

        Suojelusenkeli on todellinen minämme. Voimme keskustella itsemme kanssa olemalla hiljaa. Itsemme on pohjimmaltaan käsitteiden ja sanojen yläpuolella. Itsessämme ollessamme tunnistamme yhteytemme kaikkiin ihmisiin ja ylipäänsä kaikkeen. Hiljaa oleminen tarkoittaa meditaatiota. Voi meditoida myös silmät auki arjen askareita samalla tehden.

        Eikö suojelusenkeli ole korkeampi kuin oma henkiminämme? Korkeamman tehtävänä on suojella.

        Auta itseäsi, jos voit? Aina ei voi, tekee virheitä, erehtyy. Fyysisellä tasolla elämä käy mutkikkaaksi. Todelliseen tarpeeseen apu tulee. Kun enkeli, tämä suojeleva pyhä materialisoituu, pyhyys on käsin kosketeltavaa. Hänkö todellinen minäni?


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Erilliset yksilöt eivät ole humpuukia, koska sielun oleminen lihassa tuo mukanaan erillisyyden, ei pelkästään erillisyyden tunteen vaan ihan oikean erillisyyden. Erillisyys on tietenkin yksilökohtaisesti hyvin lyhyt aika, mutta se on jatkunut ajan ja tilan alkamisesta lähtien. Muistan Paramahansa Yoganandan kirjasta kohtauksen, jossa hän eli toisen ihmisen loppuhetket - tämä kohtasi Jumalan, Kirkkaan valon. Pitäisi lukea se kohta uudelleen. Olen kuitenkin varma, etten pystyisi puuttumaan kenenkään kohtaloon, vaikka kokisin jotain sellaista yhteyttä. Pystynen liittymään mutten olemaan joku toinen. Olemiseen liittyy niin paljon, myös vastuu koko ruumiista ja kaikista teoista. Minä en voi sanoa olevani vastuussa muiden tekemisistä. Jos - kumma kyllä tämä raaka juttu tuli ensin mieleeni - joku tappaa jonkun, niin minä en tappanut ketään, en edes huomannut sitä millään tasolla. Jos tuntisinkin syvän yhteyden, en silti olisi vastuussa sen sielun tekemästä teosta, koska en h a l l i n n u t ruumista, joka teki teon. Yksilön elämään kuuluu hallinta ja vastuu. Kuinkapa voisin olla vastuussa kaikista atomeista, jotka ovat järjestäytyneet mitä erilaisimmilla tavoilla, myös kivinä ja ihmisinä!

        Olen erillinen ihminen, mutta kaipaan syvää yhteyttä, kuten niin monet muutkin. Aavistan kuitenkin, ettei pyhäinyhteys muuttaisi näkemystäni erillisyyskysymyksestä. Koeta huviksesi panna minut syömään lihaa huomenna, niin voin uskoa väitteesi - sitä en nimittäin tekisi missään tapauksessa, mutta annan sinulle luvan käyttää ruumistani todistaaksesi teesisi. Hoida siinä sitten samalla arkiaskareesi.

        Kuten tuossa Aritalle vastasinkin, niin tulee kunnioittaa vapaata tahtoa. Vaikka täysin vapaata tahtoa ei olekaan, mutta tietyissä asetetuissa rajoissa ollaan vapaita toimimaan. Olla joku toinen ihminen tarkoittaa samaistua hänen olotilaansa - ei laittaa häntä tekemään jotain, joka olisi mustaa magiaa. Se olisi mustaa siitä huolimatta vaikka pyytäisit ja rukoilisit sitä polvillasi. Laki on laki, joka on asetettu ja sisään sydämeen kirjoitettu.

        Erillisyys on hyvä niinkauan kuin on sen aika. On tärkeää kokea yksinäisyyden tuskaa ja saada siitä kokemusta, kunnes tahtoo yhteyteen. En usko että ihmiskunta tämän universumin aikana täydellisesti yhdistyy ykseyteen, mutta kuolemattomuus on mahdollista pyhäin yhteydessäkin, missä vielä vähän erillisyyttä on.


      • kokija
        d*f*g* kirjoitti:

        Eikö suojelusenkeli ole korkeampi kuin oma henkiminämme? Korkeamman tehtävänä on suojella.

        Auta itseäsi, jos voit? Aina ei voi, tekee virheitä, erehtyy. Fyysisellä tasolla elämä käy mutkikkaaksi. Todelliseen tarpeeseen apu tulee. Kun enkeli, tämä suojeleva pyhä materialisoituu, pyhyys on käsin kosketeltavaa. Hänkö todellinen minäni?

        Olen tässä ajatellut suojelusenkeliä sellaiseksi, jota jotkut nimittävät kausaalikehoksi tai korkeammaksi minäksi. Suojelusenkeli on määrittelykysymys, ja kuten sanoit, mielestäni aina jotain korkeampaa kuin henkilön tietoisuuden laatu. Esim. sellaiselle tietoisuudelle joka on jo sulautunut (alempaan) suojelusenkeliinsä, suojelusenkeli on hyvin korkeatasoinen ja siihen ei ihmisillä yleensä ole mitään yhteyttä.

        Normisuojelusenkeli on sellainen mihin tarttuu vain epäitsekkyys, muu pyyhkiytyy pois. Suojelusenkeli ei suojele väkisin, vaan on hyvin hienovireinen. Se ei voi puuttua ihmisen valintoihin.

        On myös suojelijoita ja auttajia, jotka voivat olla alemmilta alueilta, mutta kuitenkin riittävän myönteisiä ihmistä kohottamaan. Näitä voidaan sanoa vaikka henkiauttajiksi. Henkiauttajat voivat olla myös hyvin korkeilta alueilta.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        [q]Kärsivällisyys, ilo, rauhallisuus, tasapaino jne.[/q]

        Onhan noita monilla ihmisillä, jotka eivät usko tai koe näitä asioita. Minä olen enimmäkseen hermostunut ja ahdistunut, mutta olen kokenut paljon enemmän ns. henkisiä asioita kuin useimmat ihmiset. En voi verrata, mutta uskon niin. Olisi kyllä mukavaa keskustella näistä asioista avoimesti, mutta ihmiset pelkäävät näitä, hulluutta ja hulluksi leimaamista, ja pysyvät vaiti.

        Sanopa, voivatko sinun käsityksesi mukaan lihaihmisen teot vaikuttaa "enkeliminään"? Voiko se tahraantua ja puhdistua tekojen mukaan? (Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta haluan mielipiteesi)

        Enkeliminä ainoastaan puhdistuu ja vahvistuu. Sitä ei kosketa mikään alempi kuin epäitsekkyys. Se ei huomaa pahantahtoisuutta lainkaan, se ei lainkaan ymmärrä mitä se on. Se ymmärtää vain hyväntahtoisuutta ja hyviä ominaisuuksia. Siihen tarttuvat vain hyvät teot, jotka lihaminä tekee. Siksi se voi vain vahvistua.

        Tämä on tekninen syy siihen, miksi kaikki ihmiset "pääsevät taivaaseen" aikanaan. Aikanaan suojelusenkeli tulee niin vahvaksi että se ympäröi ihmisen ja sulattaa hänet itseensä. Hyvyyden voima tulee olemaan niin suuri että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa sitä, kun sitä on niin paljon ympärillä. Vapaa tahto on kuitenkin olemassa tietyissä raameissa.

        Ajatuksessasi on järkeä.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Ihan ensiksi tunnelmia:
        http://www.livedispatch.org/facepalm.jpg

        Miksi, Aritta hyvä, en tunne itseäni rajan takana? Miksi tunnen itseni tietoisena ainoastaan rajan tällä puolen? Mikä osa minua sellainen on, jota en edes tunne ja johon en voi vaikuttaa? Jos en voi liikuttaa henkimaailman olennon käsiä, en ole henkimaailman olento. Tarpeeksi loogista?

        voit saada yhteyden itsesi toiseen puoleen. Täällä sinun on koettava materiaa.


      • d*f*g*
        kokija kirjoitti:

        Olen tässä ajatellut suojelusenkeliä sellaiseksi, jota jotkut nimittävät kausaalikehoksi tai korkeammaksi minäksi. Suojelusenkeli on määrittelykysymys, ja kuten sanoit, mielestäni aina jotain korkeampaa kuin henkilön tietoisuuden laatu. Esim. sellaiselle tietoisuudelle joka on jo sulautunut (alempaan) suojelusenkeliinsä, suojelusenkeli on hyvin korkeatasoinen ja siihen ei ihmisillä yleensä ole mitään yhteyttä.

        Normisuojelusenkeli on sellainen mihin tarttuu vain epäitsekkyys, muu pyyhkiytyy pois. Suojelusenkeli ei suojele väkisin, vaan on hyvin hienovireinen. Se ei voi puuttua ihmisen valintoihin.

        On myös suojelijoita ja auttajia, jotka voivat olla alemmilta alueilta, mutta kuitenkin riittävän myönteisiä ihmistä kohottamaan. Näitä voidaan sanoa vaikka henkiauttajiksi. Henkiauttajat voivat olla myös hyvin korkeilta alueilta.

        Suojelusenkeli ei aina puutu, vaikka ihminen niin tahtoisi. Ei näyttäydy, ei millään tavoin ilmaise itseään, yksinkertaisesti katoaa, jättää ihmisen oman onnensa nojaan tai ainakin siltä se tuntuu. Menee vuosikausia ja taas ihmeet seuraavat toistaan, mikään ei jätä kylmäksi. Kunnes taas, kaikeksi ihmeeksi on kuin omillaan.

        Kuten mainitsit, enkelit ovat äärimmäisen hienovireisiä. Puhtaus ja säteily viipyy pitkään. Ihmeeseen rakastuu, haluaa jäädä kiinni, eikä normaali elämä enää maistukaan. Palautuminen käy yhä vaikeammaksi, ja kuitenkin, juuri se tavanomainen on se koetinkivi.


      • kivivalaistuminen?
        kokija kirjoitti:

        " Olla yhteydessä johonkin ja olla samaa jonkin kanssa ovat eri asioita, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti toimija monessa paikassa, säilyttää tietoisuuttaan ystävässään, puussa, kivessä ja muissa. "

        Ne ovat eri kokemuksen asteita - olla yhteydessä ja olla sama. Todellakin voi olla puu tai kasvi tai joku toinen ihminen. Kokemukseni on tämä ja tietenkään sitä on mahdotonta kieltää. Erillisiä yksilöitä ei tietenkään ole olemassa, mutta en suosittele uskomaan siihen ennen kuin kokee sen. Erilliset yksilöt ovat täyttä humpuukia. Uskominen ilman kokemusta voi olla terveydelle haitallista, siksi kaikki aikanaan.

        Jos sinulla onkin kokemus puusta tai kivestä olosta, ei se tarkoita sitä, että ihan oikeassa todellisuudessa oikeasti olisit puu tai kivi. Kyllä sinä ihminen olet ja ihmisenä pysyt ikuisesti. Jumala loi kaikki elävät olennot omiksi lajeikseen, ei niistä tule jotain samaa yhtä isoa mössöolentoa.

        Ihmisen elämä täällä on syntiinlankeemuksen vuoksi rajallista sairauksineen. Aivot voi tuottaa vääriä kokemuksia, jos aivojen kehitys on sikiöaikana jäänyt vajaaksi eri syistä, mm. äidin ravinnosta on puuttunut aivojen rakentamiseen välttämättömiä rasvahappoja ja vitamiineja tai geenivirhe aiheuttaa kehitysviivästymistä/-puutetta. Nykyinen ravintomme on vääristynyt ihmisen kehon vaatimuksista: syödään liikaa hiilihydraatteja, liian vähän oikeita rasvahappoja, liikaa vääriä rasvahappoja. Moniin neurologisiin, psyyken alueen ja moniin muihin sairauksiin (ADHD, autismi, Aspergerin oireyhtymä) on ollut vaikuttamassa vääränlainen ravitsemus. Aivojen välittäjäainetasapaino heittää ja tuottaa väärää informaatiota ympäristöstä. Aivojen sähköiset impulssit eivät mene etiäpäin tai menevät väärille reiteille ja kaaos on valmis puu-kivi-eläintuntemuksineen. :)

        Sinulle varmaan se tieto, että psyyken sairaudet lisääntyivät 90-luvulla räjähdysmäisesti ollen tällä hetkellä ylivoimaisesti keskeisin työkyvyttömyyteen johtava kansantauti, merkkaa sitä, että ihmiskunta on nousemassa uudelle kehityksen tasolle kyeten aistimaan puu-kivi-eläinaistimuksia!

        >Erilliset yksilöt ovat täyttä humpuukia. Uskominen ilman kokemusta voi olla terveydelle haitallista, siksi kaikki aikanaan.<

        Niin että pitäisikö tässä alkaa leikkiä terveydellään ja hankkia mielen alueen sairaus, jotta voisi kokea olevansa kivi ja siten oikealla tiellä kohti valaistumista?


      • kokija
        kivivalaistuminen? kirjoitti:

        Jos sinulla onkin kokemus puusta tai kivestä olosta, ei se tarkoita sitä, että ihan oikeassa todellisuudessa oikeasti olisit puu tai kivi. Kyllä sinä ihminen olet ja ihmisenä pysyt ikuisesti. Jumala loi kaikki elävät olennot omiksi lajeikseen, ei niistä tule jotain samaa yhtä isoa mössöolentoa.

        Ihmisen elämä täällä on syntiinlankeemuksen vuoksi rajallista sairauksineen. Aivot voi tuottaa vääriä kokemuksia, jos aivojen kehitys on sikiöaikana jäänyt vajaaksi eri syistä, mm. äidin ravinnosta on puuttunut aivojen rakentamiseen välttämättömiä rasvahappoja ja vitamiineja tai geenivirhe aiheuttaa kehitysviivästymistä/-puutetta. Nykyinen ravintomme on vääristynyt ihmisen kehon vaatimuksista: syödään liikaa hiilihydraatteja, liian vähän oikeita rasvahappoja, liikaa vääriä rasvahappoja. Moniin neurologisiin, psyyken alueen ja moniin muihin sairauksiin (ADHD, autismi, Aspergerin oireyhtymä) on ollut vaikuttamassa vääränlainen ravitsemus. Aivojen välittäjäainetasapaino heittää ja tuottaa väärää informaatiota ympäristöstä. Aivojen sähköiset impulssit eivät mene etiäpäin tai menevät väärille reiteille ja kaaos on valmis puu-kivi-eläintuntemuksineen. :)

        Sinulle varmaan se tieto, että psyyken sairaudet lisääntyivät 90-luvulla räjähdysmäisesti ollen tällä hetkellä ylivoimaisesti keskeisin työkyvyttömyyteen johtava kansantauti, merkkaa sitä, että ihmiskunta on nousemassa uudelle kehityksen tasolle kyeten aistimaan puu-kivi-eläinaistimuksia!

        >Erilliset yksilöt ovat täyttä humpuukia. Uskominen ilman kokemusta voi olla terveydelle haitallista, siksi kaikki aikanaan.<

        Niin että pitäisikö tässä alkaa leikkiä terveydellään ja hankkia mielen alueen sairaus, jotta voisi kokea olevansa kivi ja siten oikealla tiellä kohti valaistumista?

        Olkoon näin kuten kerroit :)


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Erilliset yksilöt eivät ole humpuukia, koska sielun oleminen lihassa tuo mukanaan erillisyyden, ei pelkästään erillisyyden tunteen vaan ihan oikean erillisyyden. Erillisyys on tietenkin yksilökohtaisesti hyvin lyhyt aika, mutta se on jatkunut ajan ja tilan alkamisesta lähtien. Muistan Paramahansa Yoganandan kirjasta kohtauksen, jossa hän eli toisen ihmisen loppuhetket - tämä kohtasi Jumalan, Kirkkaan valon. Pitäisi lukea se kohta uudelleen. Olen kuitenkin varma, etten pystyisi puuttumaan kenenkään kohtaloon, vaikka kokisin jotain sellaista yhteyttä. Pystynen liittymään mutten olemaan joku toinen. Olemiseen liittyy niin paljon, myös vastuu koko ruumiista ja kaikista teoista. Minä en voi sanoa olevani vastuussa muiden tekemisistä. Jos - kumma kyllä tämä raaka juttu tuli ensin mieleeni - joku tappaa jonkun, niin minä en tappanut ketään, en edes huomannut sitä millään tasolla. Jos tuntisinkin syvän yhteyden, en silti olisi vastuussa sen sielun tekemästä teosta, koska en h a l l i n n u t ruumista, joka teki teon. Yksilön elämään kuuluu hallinta ja vastuu. Kuinkapa voisin olla vastuussa kaikista atomeista, jotka ovat järjestäytyneet mitä erilaisimmilla tavoilla, myös kivinä ja ihmisinä!

        Olen erillinen ihminen, mutta kaipaan syvää yhteyttä, kuten niin monet muutkin. Aavistan kuitenkin, ettei pyhäinyhteys muuttaisi näkemystäni erillisyyskysymyksestä. Koeta huviksesi panna minut syömään lihaa huomenna, niin voin uskoa väitteesi - sitä en nimittäin tekisi missään tapauksessa, mutta annan sinulle luvan käyttää ruumistani todistaaksesi teesisi. Hoida siinä sitten samalla arkiaskareesi.

        Jim kertoo mistä on kyse.

        http://www.youtube.com/watch?v=uIaY0l5qV0c&feature=player_embedded#

        Olen kokenut tätä satoja ellei tuhansia kertoja n. 21 vuoden aikaperspektiivillä, meditaation syventymisvaiheessa. Ensin se on yksi kokemus, sitten se uusiutuu ja uusiutuu. Lopulta on jatkuva kokemusten virta (flow-kokemus), joka ei lopu.

        Ihminen ei tule pyhemmäksi tai paremmaksi. Entinen ihminen sen sijaan lakkaa olemasta ja uusi ihminen syntyy joka on tietoisuus. Tämä tietoisuus ei kykene näkemään itseään vaikka on koko ympäristö - siinä paradoksi. Äärimmäinen ulospäinsuuntautuneisuus on kyseessä. Teitä on monia "Roomaan", lyhyempiä ja pidempiä.


      • Aritta kirjoitti:

        voit saada yhteyden itsesi toiseen puoleen. Täällä sinun on koettava materiaa.

        Okei. I don't fucking get it. Oikeasti. Ei ihminen voi olla mikä tahansa samaan aikaan. Voin saada yhteyden, aivan totta, keneen tahansa, vaikka korkeimpaan deevaan, mutta en silti ole se! Koetapa nyt ymmärtää, että en ole samaan aikaan parantava enkeli ja kärsivä ihminen! Ja ennen kaikkea: miksi minun pitää olla täällä ja miksi minä en voi olla suojelusenkeli? Pantakoon jokin toinen kimppu tietoisuutta tähän ruumiiseen, jotta minä pääsen nauttimaan ruhtinaallista rauhaa ja rakkauden tunnetta. Kuten toisessa ketjussakin sanoin, työnjako ei ole häävi toisen kärsiessä ja toisen nauttiessa edellisen työstä. Ja mikä ihmeen idea tässä kaikessa olisi, kokea materiaa, jos parempi puolisko on jo jokin täydellisyysolio? Aritta hyvä, nyt mättää ja pahasti.


      • kokija kirjoitti:

        Enkeliminä ainoastaan puhdistuu ja vahvistuu. Sitä ei kosketa mikään alempi kuin epäitsekkyys. Se ei huomaa pahantahtoisuutta lainkaan, se ei lainkaan ymmärrä mitä se on. Se ymmärtää vain hyväntahtoisuutta ja hyviä ominaisuuksia. Siihen tarttuvat vain hyvät teot, jotka lihaminä tekee. Siksi se voi vain vahvistua.

        Tämä on tekninen syy siihen, miksi kaikki ihmiset "pääsevät taivaaseen" aikanaan. Aikanaan suojelusenkeli tulee niin vahvaksi että se ympäröi ihmisen ja sulattaa hänet itseensä. Hyvyyden voima tulee olemaan niin suuri että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa sitä, kun sitä on niin paljon ympärillä. Vapaa tahto on kuitenkin olemassa tietyissä raameissa.

        Ajatuksessasi on järkeä.

        [q]Se ymmärtää vain hyväntahtoisuutta ja hyviä ominaisuuksia. Siihen tarttuvat vain hyvät teot, jotka lihaminä tekee. Siksi se voi vain vahvistua.[/q]

        Että enkeliminä on siis niin vahva, ettei siihen voi mikään negatiivinen; joka on niin vahva, ettei se myöskään voi oppia negatiivisuudesta, joka ei siis voi vaikuttaa siihen. Ottaen huomioon tämän ja sen, että kannatat ns. kokemusoppia, eli että tänne tullaan oppimaan jotain asioita, tämä kaikki olisi mieletöntä. Ottaen huomioon, että enkeliminä on positiivisuutta täynnä, niin mitä lihalaukun hyvän tekeminen siihen kuuluu? Kokija hyvä, jokin mättää ja pahasti. Sanon suoraan, että se on epäjohdonmukaisuus. Näistä opetuksista ei tule yhtään mitään.


      • kokija kirjoitti:

        Jim kertoo mistä on kyse.

        http://www.youtube.com/watch?v=uIaY0l5qV0c&feature=player_embedded#

        Olen kokenut tätä satoja ellei tuhansia kertoja n. 21 vuoden aikaperspektiivillä, meditaation syventymisvaiheessa. Ensin se on yksi kokemus, sitten se uusiutuu ja uusiutuu. Lopulta on jatkuva kokemusten virta (flow-kokemus), joka ei lopu.

        Ihminen ei tule pyhemmäksi tai paremmaksi. Entinen ihminen sen sijaan lakkaa olemasta ja uusi ihminen syntyy joka on tietoisuus. Tämä tietoisuus ei kykene näkemään itseään vaikka on koko ympäristö - siinä paradoksi. Äärimmäinen ulospäinsuuntautuneisuus on kyseessä. Teitä on monia "Roomaan", lyhyempiä ja pidempiä.

        [q]Tämä tietoisuus ei kykene näkemään itseään vaikka on koko ympäristö - siinä paradoksi.[/q]

        Onko tässä sitten koko kokemusopin tarkoitus? Universumi katsoo itseään vinksahtaneesta näkökulmasta (maapallukka ja muut profaanit rotanloukut).


      • kokija kirjoitti:

        Kuten tuossa Aritalle vastasinkin, niin tulee kunnioittaa vapaata tahtoa. Vaikka täysin vapaata tahtoa ei olekaan, mutta tietyissä asetetuissa rajoissa ollaan vapaita toimimaan. Olla joku toinen ihminen tarkoittaa samaistua hänen olotilaansa - ei laittaa häntä tekemään jotain, joka olisi mustaa magiaa. Se olisi mustaa siitä huolimatta vaikka pyytäisit ja rukoilisit sitä polvillasi. Laki on laki, joka on asetettu ja sisään sydämeen kirjoitettu.

        Erillisyys on hyvä niinkauan kuin on sen aika. On tärkeää kokea yksinäisyyden tuskaa ja saada siitä kokemusta, kunnes tahtoo yhteyteen. En usko että ihmiskunta tämän universumin aikana täydellisesti yhdistyy ykseyteen, mutta kuolemattomuus on mahdollista pyhäin yhteydessäkin, missä vielä vähän erillisyyttä on.

        Nyt kun ajattelen, on hyvin mielenkiintoista, että tahdonvoima voi olla vain yhdessä sanokaamme ajoneuvossa kerrallaan, jos tuollainen ajoneuvo kokee itsensä kaikkena. Vaikka on koko universumi, niin ei voi vaikuttaa kuin yhdessä ruumiissa. Mielenkiintoista. Mitä psykologiaa tästä voidaankaan tehdä.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        [q]Se ymmärtää vain hyväntahtoisuutta ja hyviä ominaisuuksia. Siihen tarttuvat vain hyvät teot, jotka lihaminä tekee. Siksi se voi vain vahvistua.[/q]

        Että enkeliminä on siis niin vahva, ettei siihen voi mikään negatiivinen; joka on niin vahva, ettei se myöskään voi oppia negatiivisuudesta, joka ei siis voi vaikuttaa siihen. Ottaen huomioon tämän ja sen, että kannatat ns. kokemusoppia, eli että tänne tullaan oppimaan jotain asioita, tämä kaikki olisi mieletöntä. Ottaen huomioon, että enkeliminä on positiivisuutta täynnä, niin mitä lihalaukun hyvän tekeminen siihen kuuluu? Kokija hyvä, jokin mättää ja pahasti. Sanon suoraan, että se on epäjohdonmukaisuus. Näistä opetuksista ei tule yhtään mitään.

        Nämä ovat vain tekstejä, ei opetusta. Ei ole valtuuksia opettaa ketään :) Jos se näyttää joltain niin sille ei voi mitään. Se on silloin sellaista lukijan näkökulmasta. Oppijärjestelmä ei auta ihmistä, vaan kokemus. Siksi olisi syytä paneutua kokemiseen, jotta voisi katsoa miten oikein itselle on??


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        [q]Tämä tietoisuus ei kykene näkemään itseään vaikka on koko ympäristö - siinä paradoksi.[/q]

        Onko tässä sitten koko kokemusopin tarkoitus? Universumi katsoo itseään vinksahtaneesta näkökulmasta (maapallukka ja muut profaanit rotanloukut).

        Sitä voi miettiä tai olla miettimättä. Kannatan prosessointia itse, en valmiiden vastausten hakemista. Kaikki vastaukset eivät sovellu kaikille. Kannattaisi hakea vastauksia kokemusten kautta, jolloin tulisi automaattisesti vastauksia kysymyksiin??


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Nyt kun ajattelen, on hyvin mielenkiintoista, että tahdonvoima voi olla vain yhdessä sanokaamme ajoneuvossa kerrallaan, jos tuollainen ajoneuvo kokee itsensä kaikkena. Vaikka on koko universumi, niin ei voi vaikuttaa kuin yhdessä ruumiissa. Mielenkiintoista. Mitä psykologiaa tästä voidaankaan tehdä.

        " Vaikka on koko universumi, niin ei voi vaikuttaa kuin yhdessä ruumiissa. "

        Indran jalokiviverkko-vertaus mm. Lootus-sutrassa valaisisi tätäkin lausetta. Se ratkaisee mielestäni sen, miten yksilö ja ryhmä suhteutuvat toisiinsa. Miten yksilö muuntuu niin universaaliksi, että voidaan sanoa erillisen yksilön jopa kadonneen ja kuitenkin se voi olla tietyssä mielessä yksilö? Indran jalokiviverkkolegendasta löytyy tämän kokemuksen selittäjä, siitä olen varma. Mieli kykenee sitä kyllä ymmärtämään, mutta saattaa olla haastavaa.

        Samanlainen selittävä oivalluksen antaja voi olla maininta: " yhdessä hiekanjyvässä on tuhat maailmankaikkeutta ". Nämä molemmat vertaukset voivat synnyttää mielenliikahduksen, joka avaa jotain lukkoja. Tosin jos kokee asian stressaavaksi, niin silloin en lähtisi näin paradoksaalisia juttuja miettimään. Oikeasti ne eivät ole paradokseja kun ne ovat ratkenneet.

        Ja tosiaan, en opeta ketään. Mieluummin puijari näkökulmastasi kuin kenenkään opettaja, sillä opettajalla on suunnaton vastuu. Ei voi oikeasti opettaa myöskään jos ei ole annettu siihen päteviä kykyjä, joita buddhalaiset sanovat taitaviksi keinoiksi :)


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Okei. I don't fucking get it. Oikeasti. Ei ihminen voi olla mikä tahansa samaan aikaan. Voin saada yhteyden, aivan totta, keneen tahansa, vaikka korkeimpaan deevaan, mutta en silti ole se! Koetapa nyt ymmärtää, että en ole samaan aikaan parantava enkeli ja kärsivä ihminen! Ja ennen kaikkea: miksi minun pitää olla täällä ja miksi minä en voi olla suojelusenkeli? Pantakoon jokin toinen kimppu tietoisuutta tähän ruumiiseen, jotta minä pääsen nauttimaan ruhtinaallista rauhaa ja rakkauden tunnetta. Kuten toisessa ketjussakin sanoin, työnjako ei ole häävi toisen kärsiessä ja toisen nauttiessa edellisen työstä. Ja mikä ihmeen idea tässä kaikessa olisi, kokea materiaa, jos parempi puolisko on jo jokin täydellisyysolio? Aritta hyvä, nyt mättää ja pahasti.

        Sinä olet enemmän kuin ihminen. Olet monta eri asiaa. Ihminen on vain yksi osa sinua.

        Eikä se mitenkään haittaa vaikket sitä nyt tajuakaan. Tajuaako yleensä kukaan. :-)


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Okei. I don't fucking get it. Oikeasti. Ei ihminen voi olla mikä tahansa samaan aikaan. Voin saada yhteyden, aivan totta, keneen tahansa, vaikka korkeimpaan deevaan, mutta en silti ole se! Koetapa nyt ymmärtää, että en ole samaan aikaan parantava enkeli ja kärsivä ihminen! Ja ennen kaikkea: miksi minun pitää olla täällä ja miksi minä en voi olla suojelusenkeli? Pantakoon jokin toinen kimppu tietoisuutta tähän ruumiiseen, jotta minä pääsen nauttimaan ruhtinaallista rauhaa ja rakkauden tunnetta. Kuten toisessa ketjussakin sanoin, työnjako ei ole häävi toisen kärsiessä ja toisen nauttiessa edellisen työstä. Ja mikä ihmeen idea tässä kaikessa olisi, kokea materiaa, jos parempi puolisko on jo jokin täydellisyysolio? Aritta hyvä, nyt mättää ja pahasti.

        Me olemme jo täydellisiä, mutta ihmisinä koemme materiaa. Vain materia voi kokea materiaa.


      • Aritta kirjoitti:

        Me olemme jo täydellisiä, mutta ihmisinä koemme materiaa. Vain materia voi kokea materiaa.

        Aritta... Aritta rakas! Jos me olemme jo täydellisiä, niin emme varmasti tarvitse kosmista hullujenhuonetta, kärsimyslaitosta, jonne paetaan täydellisyyttä ja rakkautta. Aritta rakas, nyt mättää ja pahasti. Logiikkaa hiukan, niin pääsemme toisiin tuloksiin!


      • kokija kirjoitti:

        Nämä ovat vain tekstejä, ei opetusta. Ei ole valtuuksia opettaa ketään :) Jos se näyttää joltain niin sille ei voi mitään. Se on silloin sellaista lukijan näkökulmasta. Oppijärjestelmä ei auta ihmistä, vaan kokemus. Siksi olisi syytä paneutua kokemiseen, jotta voisi katsoa miten oikein itselle on??

        No kyllähän nuo ovat opetuksia. Opetus tarkoittaa sitä, että näytetään, että jokin on juuri niin. Mitä nyt väistät minua? Meneekö sittenkin liian hankalaksi, kun johdonmukaisuus ja ylimystisismi kohtaavat? Vastaapa kysymyksiin, vanha veikko. Suorista selkääsi ja äännä kuuluvasti; löydät kyllä sanat, joilla kokemus tehdään tiettäväksi mielelle.


      • Aritta kirjoitti:

        Sinä olet enemmän kuin ihminen. Olet monta eri asiaa. Ihminen on vain yksi osa sinua.

        Eikä se mitenkään haittaa vaikket sitä nyt tajuakaan. Tajuaako yleensä kukaan. :-)

        [q]Tajuaako yleensä kukaan. :-)[/q]

        No parempi on tajuta, jos uskomusta halutaan pitää hengissä! Eihän nyt ole mitään järkeä uskoa johonkin, jota ei osata edes perustella!


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        No kyllähän nuo ovat opetuksia. Opetus tarkoittaa sitä, että näytetään, että jokin on juuri niin. Mitä nyt väistät minua? Meneekö sittenkin liian hankalaksi, kun johdonmukaisuus ja ylimystisismi kohtaavat? Vastaapa kysymyksiin, vanha veikko. Suorista selkääsi ja äännä kuuluvasti; löydät kyllä sanat, joilla kokemus tehdään tiettäväksi mielelle.

        Nämä ovat mielipiteitä. Kysyit mielipiteitä ja vastasin. Turha vääntää vastaan, että olisin muuta kuin huijari.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        [q]Tajuaako yleensä kukaan. :-)[/q]

        No parempi on tajuta, jos uskomusta halutaan pitää hengissä! Eihän nyt ole mitään järkeä uskoa johonkin, jota ei osata edes perustella!

        rajan taakse opastamaan meitä. Etkö ole koskaan kuullut puhuttavan kaksoisliekistä (oliko se nyt sen niminen suomeksi?)?


      • Aritta kirjoitti:

        rajan taakse opastamaan meitä. Etkö ole koskaan kuullut puhuttavan kaksoisliekistä (oliko se nyt sen niminen suomeksi?)?

        Voihan minäkin sanoa, että hattaraukko odottaa mietä rajan takana. Aritta rakas, älä väistä kysymyksiäni. Vastaa niihin suoraan. Et ole perustellut mitään. En kaipaa todisteita. Kaipaan vain johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Sinä vain jankutat, jos et käännä nyt kurssiasi toivomaani suuntaan.


      • kokija kirjoitti:

        Nämä ovat mielipiteitä. Kysyit mielipiteitä ja vastasin. Turha vääntää vastaan, että olisin muuta kuin huijari.

        Mutta myös mutkikas. Tiedät kyllä, että mielipiteet muuttuvat opetuksiksi. Pidän sitten sinua huijarina ja lahjattomana, kun et osaa perustella kokemuksiasi. Selkä taipui: väärää nöyryyttä. Olen pettynyt.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Aritta... Aritta rakas! Jos me olemme jo täydellisiä, niin emme varmasti tarvitse kosmista hullujenhuonetta, kärsimyslaitosta, jonne paetaan täydellisyyttä ja rakkautta. Aritta rakas, nyt mättää ja pahasti. Logiikkaa hiukan, niin pääsemme toisiin tuloksiin!

        Ehkä pitäisi. :-)

        Olemme täydellisiä hengessä. Tiedämme kaiken mutta emme ole koskaan kokeneet kaikkea. Sen me teemme täällä. Kehitymme ihmisinä eteenpäin.

        Koska uskon että olemme kipinöitä Jumalasta täytyy meidän olla yhtä täydellisiä kuin Jumala.

        Tuli vielä mieleen että olen myös ajatellut tuota rajan takana olevaa paikkaa. Se ehkä kuuluu kuitenkin evoluutioon ja karman kierteeseen. Ehkä. :-)


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Voihan minäkin sanoa, että hattaraukko odottaa mietä rajan takana. Aritta rakas, älä väistä kysymyksiäni. Vastaa niihin suoraan. Et ole perustellut mitään. En kaipaa todisteita. Kaipaan vain johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Sinä vain jankutat, jos et käännä nyt kurssiasi toivomaani suuntaan.

        Erjuthia ei kannata kuunnella. Koettaa vaatia, mikä on vapaan tahdon vastaista. Minuakaan ei kannata kuunnella, koska huijaan.

        ;)


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Mutta myös mutkikas. Tiedät kyllä, että mielipiteet muuttuvat opetuksiksi. Pidän sitten sinua huijarina ja lahjattomana, kun et osaa perustella kokemuksiasi. Selkä taipui: väärää nöyryyttä. Olen pettynyt.

        Näin on: väärää nöyryyttä kokijalla.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Voihan minäkin sanoa, että hattaraukko odottaa mietä rajan takana. Aritta rakas, älä väistä kysymyksiäni. Vastaa niihin suoraan. Et ole perustellut mitään. En kaipaa todisteita. Kaipaan vain johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Sinä vain jankutat, jos et käännä nyt kurssiasi toivomaani suuntaan.

        Maailmassa on miljoonia joilla on jonkinlainen uskonto ja joiden uskoa en jaa. Onko heillä perusteluja uskoonsa? Raamattu, Koraani?

        Mutta jos olemme henkiä Jumalasta niin emme voi olla vain yksi henki, kaksi henkeä vaan yhtä. Ja kuitenkin indiviidejä. Ja hitto kun meni vaikeaksi!
        Ja yksi henki voi tulla moneksi hengeksi. Olemme vain energiaa. En minä osaa sitä paremmin selittää.


      • kokija kirjoitti:

        Erjuthia ei kannata kuunnella. Koettaa vaatia, mikä on vapaan tahdon vastaista. Minuakaan ei kannata kuunnella, koska huijaan.

        ;)

        Olen kyllä pahuksen kiihtynyt, mutta en ole pakottamassa mihinkään. Toivon vain, että kysymyksiini vastataan suoraan eikä väistellä! Onko se liikaa pyydetty? Minä näet toivon oppivani koko ajan uutta, mutta se ei onnistu, jos vain väistellään ja ollaan kaikkitietäviä. Ottakaa tämä filosofisena keskusteluna. Ja kokija, oikeasti, sinä vain väistelet ihmisiä, kun joudut kohtaamaan kritiikkiä, joka kohdistuu arvokkaisiin kokemuksiisi (sanon tämän vailla sarkasmia).


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Olen kyllä pahuksen kiihtynyt, mutta en ole pakottamassa mihinkään. Toivon vain, että kysymyksiini vastataan suoraan eikä väistellä! Onko se liikaa pyydetty? Minä näet toivon oppivani koko ajan uutta, mutta se ei onnistu, jos vain väistellään ja ollaan kaikkitietäviä. Ottakaa tämä filosofisena keskusteluna. Ja kokija, oikeasti, sinä vain väistelet ihmisiä, kun joudut kohtaamaan kritiikkiä, joka kohdistuu arvokkaisiin kokemuksiisi (sanon tämän vailla sarkasmia).

        Väistelijä väistelee luonteensa mukaan.


      • Aritta kirjoitti:

        Maailmassa on miljoonia joilla on jonkinlainen uskonto ja joiden uskoa en jaa. Onko heillä perusteluja uskoonsa? Raamattu, Koraani?

        Mutta jos olemme henkiä Jumalasta niin emme voi olla vain yksi henki, kaksi henkeä vaan yhtä. Ja kuitenkin indiviidejä. Ja hitto kun meni vaikeaksi!
        Ja yksi henki voi tulla moneksi hengeksi. Olemme vain energiaa. En minä osaa sitä paremmin selittää.

        [q]En minä osaa sitä paremmin selittää.[/q]

        Ihmisen osa on ihmisen osa. Keskivertoihmiselle ei voida vakuutella mitään, jos ei perustella pätevästi. Jos noita opetuksia tahdotaan ajaa ihmismieliin, ne on myös perusteltava. Tosin aina on ihmisiä, joille kelpaa hötöravinto, kun vain on jotain mindcandya.

        Kuules, Aritta rakas. Hyväntuulisuus ei korvaa ajatusten puutetta. Nuo ajatuksesi ovat hauskoja ajatuksia, mutta ilman hyviä perusteluja ne ovat vain hauskoja tai joillekin jopa tympeitä ja typeriä.

        [q]Mutta jos olemme henkiä Jumalasta niin emme voi olla vain yksi henki, kaksi henkeä vaan yhtä. Ja kuitenkin indiviidejä. Ja hitto kun meni vaikeaksi![/q]

        Niin kuin ihmislapsi ei ole isänsä tai äitinsä, niin ei myöskään sielu ole Jumala. Se on osa Jumalaa, muttei itse Jumala. Jos luet rajakokemuksista, niin ne vahvistavat tämän.



      • kokija

      • kokija kirjoitti:

        * Kumartaa voittajan edessä *

        Jos olisit nainen, tuo olisi kivaa.

        Ymmärrän kyllä, mitä tuo asenne oikeasti merkitsee. Väittelyjen yläpuolella ja sillä tavoin. Sinä säilytit rauhallisuutesi, minä puolestani olen vieläkin kiihtynyt. Tosin tämä voittoni laukaisi pienen hyvänolon tunteen. Lasi vettä on ansaittu. Cheers!


      • kivivalaistuminen?
        kokija kirjoitti:

        Olkoon näin kuten kerroit :)

        Ei nyt oikein vakuuta tuo kokemusperäinen maailmanselitysmallisi, jossa mikä tahansa kokemus voi olla oikea kokemus. Maailmassa on havaittavissa loogisuus ja järjestys, samaa järjestäytyneisyyttä on meidän mielessämme: kaaoshetket eivät tuo harmonian tunnetta vaan ahdistusta ja pelkoa.

        Kokemukset voivat olla vääristyneitä. Esim. psykoosi ei ole varmasti sen kokeneista lainkaan haluttava tila, päin vastoin. Psykoosissa oleva saattaa itse ajatella, että nyt heittää, tämä ei ole totta. Sinun kirjoitukset ovat tällaista psykoosinkaltaista sekavaa 'kaikki kokemukset totuutta' -epäloogisuutta.

        Tuossa Jim-videossa kerrotaan, että tyyppi tunsi olevansa isompi kuin ruumiinsa, oli kaikki ja jokainen, ei ollut palanen universumissa vaan oli universumi, mikä on vain aivojen tuottama harha. Olen itsekin kokenut joskus lapsena tullessani koulusta kävellen, että koin olevani pienempi ja vastaavasti suurempi kuin kehoni ja juostessani koin hetken ajan flow-tilan, olisin voinut juosta loputtomiin. MIhin tuollainen jatkuva universum-yhteyskokemus oikein johtaa? Sanot että syntyy itseään näkemätön tietoisuus. Entä sitten? Onko tuollainen edes toivottavaa, olemmehan erillisiä joka tapauksessa. Mikä ihmeen hinku teillä on erillisyydestä pois, kun todellisuus iskee vasten näköä kuitenkin erillisyytenä.

        Lue miten psykooseista vapauteen vapautti, niin kukapa muukaan kuin se vanha hapatus Jeesuksesta. Hän tuli lunastamaan jokaisen ihmisen erillisenä omana persoonanaan:

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/5328946


      • kokija
        kivivalaistuminen? kirjoitti:

        Ei nyt oikein vakuuta tuo kokemusperäinen maailmanselitysmallisi, jossa mikä tahansa kokemus voi olla oikea kokemus. Maailmassa on havaittavissa loogisuus ja järjestys, samaa järjestäytyneisyyttä on meidän mielessämme: kaaoshetket eivät tuo harmonian tunnetta vaan ahdistusta ja pelkoa.

        Kokemukset voivat olla vääristyneitä. Esim. psykoosi ei ole varmasti sen kokeneista lainkaan haluttava tila, päin vastoin. Psykoosissa oleva saattaa itse ajatella, että nyt heittää, tämä ei ole totta. Sinun kirjoitukset ovat tällaista psykoosinkaltaista sekavaa 'kaikki kokemukset totuutta' -epäloogisuutta.

        Tuossa Jim-videossa kerrotaan, että tyyppi tunsi olevansa isompi kuin ruumiinsa, oli kaikki ja jokainen, ei ollut palanen universumissa vaan oli universumi, mikä on vain aivojen tuottama harha. Olen itsekin kokenut joskus lapsena tullessani koulusta kävellen, että koin olevani pienempi ja vastaavasti suurempi kuin kehoni ja juostessani koin hetken ajan flow-tilan, olisin voinut juosta loputtomiin. MIhin tuollainen jatkuva universum-yhteyskokemus oikein johtaa? Sanot että syntyy itseään näkemätön tietoisuus. Entä sitten? Onko tuollainen edes toivottavaa, olemmehan erillisiä joka tapauksessa. Mikä ihmeen hinku teillä on erillisyydestä pois, kun todellisuus iskee vasten näköä kuitenkin erillisyytenä.

        Lue miten psykooseista vapauteen vapautti, niin kukapa muukaan kuin se vanha hapatus Jeesuksesta. Hän tuli lunastamaan jokaisen ihmisen erillisenä omana persoonanaan:

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/5328946

        Kun löytää järjestystä ja tasapainoa elämäänsä niin se on hyvä. Jos Jeesuksesta saa avun tarpeeseensa niin se on oikein. Kerroit vakuuttamisesta; tarkoitus ei ole vakuuttaa. Nämä tekstit ovat eräitä näkökulmia elämään. Joskus ei osaa selittää asiaa tiettyä rajaa pidemmälle, jolloin se jätetään sikseen ja jatketaan mahdollisesti toisesta aiheesta. Pidän näitä sormiharjoituksena jonka aikana meditoidaan - kirjoitusmeditaatio, jonka olen kehittänyt itsekasvatusta ja tarkkaavaisuuden harjoittamista varten. On aivan samantekevää mitä ihmiset teksteistä ajattelevat.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Olen kyllä pahuksen kiihtynyt, mutta en ole pakottamassa mihinkään. Toivon vain, että kysymyksiini vastataan suoraan eikä väistellä! Onko se liikaa pyydetty? Minä näet toivon oppivani koko ajan uutta, mutta se ei onnistu, jos vain väistellään ja ollaan kaikkitietäviä. Ottakaa tämä filosofisena keskusteluna. Ja kokija, oikeasti, sinä vain väistelet ihmisiä, kun joudut kohtaamaan kritiikkiä, joka kohdistuu arvokkaisiin kokemuksiisi (sanon tämän vailla sarkasmia).

        mutta en osaa sen kummemmin. Sorry.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Jos olisit nainen, tuo olisi kivaa.

        Ymmärrän kyllä, mitä tuo asenne oikeasti merkitsee. Väittelyjen yläpuolella ja sillä tavoin. Sinä säilytit rauhallisuutesi, minä puolestani olen vieläkin kiihtynyt. Tosin tämä voittoni laukaisi pienen hyvänolon tunteen. Lasi vettä on ansaittu. Cheers!

        Tiedostamaton motiivisi on alistaa ja nöyryyttää. Sait mitä tilasit, eli alistit. Edesautoin sitä kun huomasin motiivisi. Sinä et tahdo oppia vaan tahdot hallita. Tahdot hallinnan tunnetta projisoitua mielikuvahenkilöäsi kokijaa kohtaan, jonka verhosit logiikan vaatimuksen kaapuun. Tämä on todellinen tilanne.


      • kokija kirjoitti:

        Tiedostamaton motiivisi on alistaa ja nöyryyttää. Sait mitä tilasit, eli alistit. Edesautoin sitä kun huomasin motiivisi. Sinä et tahdo oppia vaan tahdot hallita. Tahdot hallinnan tunnetta projisoitua mielikuvahenkilöäsi kokijaa kohtaan, jonka verhosit logiikan vaatimuksen kaapuun. Tämä on todellinen tilanne.

        Aliarvioit minut. Motiivini ei ollut niin tiedostamaton kuin luulet. Heti ensimmäisten viestien jälkeen halusin antaa molemmille oikein kunnon korvapuustin. Säilytin kuitenkin malttini ja luin viestit läpi tarkkaan. Kävin keskustelua ja opin jotain. Kysymyksiini ei silti tullut vastauksia - olisiko tullut, vaikka olisin ollut Franciscusta nöyrempi...

        Kyllä, on aika metkaa taas kokea, että ihmisen sisällä asuu melkoinen hallitsija. No, minä olinkin valistunut itsevaltias yhdessä elämässä :)



      • Aritta

      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Aliarvioit minut. Motiivini ei ollut niin tiedostamaton kuin luulet. Heti ensimmäisten viestien jälkeen halusin antaa molemmille oikein kunnon korvapuustin. Säilytin kuitenkin malttini ja luin viestit läpi tarkkaan. Kävin keskustelua ja opin jotain. Kysymyksiini ei silti tullut vastauksia - olisiko tullut, vaikka olisin ollut Franciscusta nöyrempi...

        Kyllä, on aika metkaa taas kokea, että ihmisen sisällä asuu melkoinen hallitsija. No, minä olinkin valistunut itsevaltias yhdessä elämässä :)

        Tämä ketju toi esille suuremman tarpeen kirjoittaa loogisempi esitys koskien henkilön suhdetta enkeliinsä, jotta sen voisi lähes kukatahansa ymmärtää. Kysymyksiin on vastattu parhaan kyvyn mukaan yleisesti ja osin vertauskuvallisesti, ei aina pikkutarkasti. Huomaan joissakin lausekokoelmissani epäloogisuuksia, totta.

        Osin vertauskuvallisella tarinoinnilla koetetaan saada viestiä välitettyä. Myös paradokseja käytetään, jotta viesti menisi perille. Huomaan käyttäväni liikaa paradoksikieltä, se olisi hyvä vain suppeammassa piirissä jossa siihen on totuttu.

        Mystisten kokemusten huono puoli voi olla se, että niissä on irrationaalista ainesta mukana. Olet oikeassa, että kirjoitusasun on hyvä olla täysin looginen. Aina se ei ole mahdollista, kun perinterisen loogiset ilmaukset ja sanat loppuvat.

        Henkinen todellisuus ei ole lineaarisen looginen, se on epälineaarinen (rinnakkaisprosessointia).

        Uskon että henkilön suhteesta korkeampaan minäänsä (suojelusenkeliinsä) on mahdollista tehdä aukoton malli. Se vaatii kirjan kirjoittamista, missä lähdetään liikkeelle perustiedoista ja edetään kohti monimutkaisempia rakenteita. 3D maailman kielelle puettuna siitä tulee monimutkainen rakennelma. Perustietojen puuttuminen aikaansaisi sen, että asia jää ymmärtämättä. Tutkielman nimi voisi olla " Eräs maailmankuva - henkilö suhteessa enkeliinsä ". Tässä käsiteltäisiin myös vastuukysymyksiä, joita olet penännyt.

        Nyt olen tarjonnut vain Indran jalokiviverkkovertausta, joka tuo pulmaanvähän valaisua. Ajattelen kirjoittavani tutkielman koskien tätä vertausta ja laajennan sen vastaamaan esittämiisi kysymyksiin. Siihen menee aikaa, kun koetetaan säilyttää looginen rakenne. Nykyajan ihminen arvostaa loogisuutta ja selkeyttä esityksessä, hän ei tyytyne epämääräisiltä kuulostaviin viittauksiin joihin myyttisiin tarinoihin.

        Aritan selvittely on minusta kohtuullsien pätevää tässä kohdassa, mutta se ei ole mennyt perille kun joitain tähän maailmankuvaan liittyviä peruspalikoita on jäänyt maainitsematta.

        Kiitos huomautuksesta väärästä nöyryydestä, sillä ilmeisesti siihen on taipumusta. Voi olla taipumusta myös ylpeyteen ja moneen muuhunkin. Niinkauan kuin ihmiskunnassa tallustamme, olemme taipuvaisia viallisuuksiin. Kasvakaamme hyvissä ominaisuuksissa ja tehkäämme parhaamme. Myös siihen on taipumusta, että selvitetään asioita lähes hinnalla millä hyvänsä, loogisuudenkin kustannuksella. Ehkä on tullut yliarvioitua ihmisiä tässä suhteessa, tulisi selvittää niin rautalangasta vääntäen kuin mahdollista. Selvittelyhalu ilman riittäviä "taitavia keinoja" on vähän huono yhdistelmä.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Tämä ketju toi esille suuremman tarpeen kirjoittaa loogisempi esitys koskien henkilön suhdetta enkeliinsä, jotta sen voisi lähes kukatahansa ymmärtää. Kysymyksiin on vastattu parhaan kyvyn mukaan yleisesti ja osin vertauskuvallisesti, ei aina pikkutarkasti. Huomaan joissakin lausekokoelmissani epäloogisuuksia, totta.

        Osin vertauskuvallisella tarinoinnilla koetetaan saada viestiä välitettyä. Myös paradokseja käytetään, jotta viesti menisi perille. Huomaan käyttäväni liikaa paradoksikieltä, se olisi hyvä vain suppeammassa piirissä jossa siihen on totuttu.

        Mystisten kokemusten huono puoli voi olla se, että niissä on irrationaalista ainesta mukana. Olet oikeassa, että kirjoitusasun on hyvä olla täysin looginen. Aina se ei ole mahdollista, kun perinterisen loogiset ilmaukset ja sanat loppuvat.

        Henkinen todellisuus ei ole lineaarisen looginen, se on epälineaarinen (rinnakkaisprosessointia).

        Uskon että henkilön suhteesta korkeampaan minäänsä (suojelusenkeliinsä) on mahdollista tehdä aukoton malli. Se vaatii kirjan kirjoittamista, missä lähdetään liikkeelle perustiedoista ja edetään kohti monimutkaisempia rakenteita. 3D maailman kielelle puettuna siitä tulee monimutkainen rakennelma. Perustietojen puuttuminen aikaansaisi sen, että asia jää ymmärtämättä. Tutkielman nimi voisi olla " Eräs maailmankuva - henkilö suhteessa enkeliinsä ". Tässä käsiteltäisiin myös vastuukysymyksiä, joita olet penännyt.

        Nyt olen tarjonnut vain Indran jalokiviverkkovertausta, joka tuo pulmaanvähän valaisua. Ajattelen kirjoittavani tutkielman koskien tätä vertausta ja laajennan sen vastaamaan esittämiisi kysymyksiin. Siihen menee aikaa, kun koetetaan säilyttää looginen rakenne. Nykyajan ihminen arvostaa loogisuutta ja selkeyttä esityksessä, hän ei tyytyne epämääräisiltä kuulostaviin viittauksiin joihin myyttisiin tarinoihin.

        Aritan selvittely on minusta kohtuullsien pätevää tässä kohdassa, mutta se ei ole mennyt perille kun joitain tähän maailmankuvaan liittyviä peruspalikoita on jäänyt maainitsematta.

        Kiitos huomautuksesta väärästä nöyryydestä, sillä ilmeisesti siihen on taipumusta. Voi olla taipumusta myös ylpeyteen ja moneen muuhunkin. Niinkauan kuin ihmiskunnassa tallustamme, olemme taipuvaisia viallisuuksiin. Kasvakaamme hyvissä ominaisuuksissa ja tehkäämme parhaamme. Myös siihen on taipumusta, että selvitetään asioita lähes hinnalla millä hyvänsä, loogisuudenkin kustannuksella. Ehkä on tullut yliarvioitua ihmisiä tässä suhteessa, tulisi selvittää niin rautalangasta vääntäen kuin mahdollista. Selvittelyhalu ilman riittäviä "taitavia keinoja" on vähän huono yhdistelmä.

        Olennaista eivät ole teoriat, enkeliteoriat tai muut kuvaukset, olivat ne kuinka loogisia tai totuudenmukaisia tahansa. Teoriat ovat epäoleellisia. Oleellista on oleminen.

        On vapauttavaa vain olla. Ilman sanoja ilman käsitteitä.


      • kokija kirjoitti:

        Tämä ketju toi esille suuremman tarpeen kirjoittaa loogisempi esitys koskien henkilön suhdetta enkeliinsä, jotta sen voisi lähes kukatahansa ymmärtää. Kysymyksiin on vastattu parhaan kyvyn mukaan yleisesti ja osin vertauskuvallisesti, ei aina pikkutarkasti. Huomaan joissakin lausekokoelmissani epäloogisuuksia, totta.

        Osin vertauskuvallisella tarinoinnilla koetetaan saada viestiä välitettyä. Myös paradokseja käytetään, jotta viesti menisi perille. Huomaan käyttäväni liikaa paradoksikieltä, se olisi hyvä vain suppeammassa piirissä jossa siihen on totuttu.

        Mystisten kokemusten huono puoli voi olla se, että niissä on irrationaalista ainesta mukana. Olet oikeassa, että kirjoitusasun on hyvä olla täysin looginen. Aina se ei ole mahdollista, kun perinterisen loogiset ilmaukset ja sanat loppuvat.

        Henkinen todellisuus ei ole lineaarisen looginen, se on epälineaarinen (rinnakkaisprosessointia).

        Uskon että henkilön suhteesta korkeampaan minäänsä (suojelusenkeliinsä) on mahdollista tehdä aukoton malli. Se vaatii kirjan kirjoittamista, missä lähdetään liikkeelle perustiedoista ja edetään kohti monimutkaisempia rakenteita. 3D maailman kielelle puettuna siitä tulee monimutkainen rakennelma. Perustietojen puuttuminen aikaansaisi sen, että asia jää ymmärtämättä. Tutkielman nimi voisi olla " Eräs maailmankuva - henkilö suhteessa enkeliinsä ". Tässä käsiteltäisiin myös vastuukysymyksiä, joita olet penännyt.

        Nyt olen tarjonnut vain Indran jalokiviverkkovertausta, joka tuo pulmaanvähän valaisua. Ajattelen kirjoittavani tutkielman koskien tätä vertausta ja laajennan sen vastaamaan esittämiisi kysymyksiin. Siihen menee aikaa, kun koetetaan säilyttää looginen rakenne. Nykyajan ihminen arvostaa loogisuutta ja selkeyttä esityksessä, hän ei tyytyne epämääräisiltä kuulostaviin viittauksiin joihin myyttisiin tarinoihin.

        Aritan selvittely on minusta kohtuullsien pätevää tässä kohdassa, mutta se ei ole mennyt perille kun joitain tähän maailmankuvaan liittyviä peruspalikoita on jäänyt maainitsematta.

        Kiitos huomautuksesta väärästä nöyryydestä, sillä ilmeisesti siihen on taipumusta. Voi olla taipumusta myös ylpeyteen ja moneen muuhunkin. Niinkauan kuin ihmiskunnassa tallustamme, olemme taipuvaisia viallisuuksiin. Kasvakaamme hyvissä ominaisuuksissa ja tehkäämme parhaamme. Myös siihen on taipumusta, että selvitetään asioita lähes hinnalla millä hyvänsä, loogisuudenkin kustannuksella. Ehkä on tullut yliarvioitua ihmisiä tässä suhteessa, tulisi selvittää niin rautalangasta vääntäen kuin mahdollista. Selvittelyhalu ilman riittäviä "taitavia keinoja" on vähän huono yhdistelmä.

        En ota tätä todellakaan mielelläni esille. Mitä sanot siihen, että olen nähnyt vuoteeni vierellä nunnainkarnaationi, joka oli sanokaamme suojelusenkelini kanssa? Tämä tapahui yöllä. Heräsin, ja siinä he olivat. Menetin sitten melkein heti tajuntani, mikä tapahtuu aina, kun tämä enkelihahmo on liikkeellä. Joogit puhuvat, että on mahdollista aikamatkustaa, mutta ajattele sitä, että voisi kommunikoida inkarnaatioidensa kanssa jollakin tavoin. Vielä oudompaa tässä on se, että näin kerran unen, jossa katsoin itseäni peilistä. Näin siinä enkelini kasvot. Hänellä on naismuoto. Voisi sanoa, että hän on animani, mutta tämä menee jo pääni yli. Viime vuosien aikana on tapahtunut näitä asioita, joista olen kertonut muualla, mm. se ekstaattinen herääminen keskellä yötä - joku oli vuoteeni vierellä ja tunsin suunnatonta rakkautta. Mitä tämä kaikki oikein merkitsee? Jos tämä on hulluutta, niin toivotan hulluuden välittömästi tervetulleeksi. Haluan rakkautta.


      • Aritta kirjoitti:

        En ymmärrä vain mikä on ongelma.

        Miten voin olla joka paikassa samalla, kun tietoisuuteni on selväsi vain tässä ruumiissa?

        Kirjoitin yhdessä viestissä kokijalle:
        Että enkeliminä on siis niin vahva, ettei siihen voi mikään negatiivinen; joka on niin vahva, ettei se myöskään voi oppia negatiivisuudesta, joka ei siis voi vaikuttaa siihen. Ottaen huomioon tämän ja sen, että kannatat ns. kokemusoppia, eli että tänne tullaan oppimaan jotain asioita, tämä kaikki olisi mieletöntä. Ottaen huomioon, että enkeliminä on positiivisuutta täynnä, niin mitä lihalaukun hyvän tekeminen siihen kuuluu?

        Olet sanonut, Aritta, että materiassa opitaan, mutta jos kannatat tuollaista rinnakkaisjärjestelyä, jossa on kaikkitietävä partajehu ja muita vähempiä enkelhahmoja, niin mitä merkitystä on tulla jonnekin materiaan, kun kaikki on kerran täydellistä ilmankin?

        Suora vastaus, kiitos.


      • Aritta
        Erjuth kirjoitti:

        Miten voin olla joka paikassa samalla, kun tietoisuuteni on selväsi vain tässä ruumiissa?

        Kirjoitin yhdessä viestissä kokijalle:
        Että enkeliminä on siis niin vahva, ettei siihen voi mikään negatiivinen; joka on niin vahva, ettei se myöskään voi oppia negatiivisuudesta, joka ei siis voi vaikuttaa siihen. Ottaen huomioon tämän ja sen, että kannatat ns. kokemusoppia, eli että tänne tullaan oppimaan jotain asioita, tämä kaikki olisi mieletöntä. Ottaen huomioon, että enkeliminä on positiivisuutta täynnä, niin mitä lihalaukun hyvän tekeminen siihen kuuluu?

        Olet sanonut, Aritta, että materiassa opitaan, mutta jos kannatat tuollaista rinnakkaisjärjestelyä, jossa on kaikkitietävä partajehu ja muita vähempiä enkelhahmoja, niin mitä merkitystä on tulla jonnekin materiaan, kun kaikki on kerran täydellistä ilmankin?

        Suora vastaus, kiitos.

        se ei ole koettua. Tiedämme kaiken mutta emme ole kokeneet kaikkea. Ja Jumala kokee kauttamme.

        Ok, kun ajattelen asiaa niin ehkä ei täydellisyyttä ole edes olemassa koska kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Mikään ei pysy paikallaan. Eikä mitään täydellisyyttä tule edes koskaan olemaankaan koska aina voi mennä vieläkin pidemmälle.

        Ja tietoisuus voi mielestäni olla monessakin paikassa.


      • Aritta kirjoitti:

        se ei ole koettua. Tiedämme kaiken mutta emme ole kokeneet kaikkea. Ja Jumala kokee kauttamme.

        Ok, kun ajattelen asiaa niin ehkä ei täydellisyyttä ole edes olemassa koska kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Mikään ei pysy paikallaan. Eikä mitään täydellisyyttä tule edes koskaan olemaankaan koska aina voi mennä vieläkin pidemmälle.

        Ja tietoisuus voi mielestäni olla monessakin paikassa.

        Että Kirkas Valo, Jumala, olisi epätäydellinen. Se on kiinnostavaa. Eli Jumala peilaa itseään näkökulmasi mukaan. Kiitos vastauksesta.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        En ota tätä todellakaan mielelläni esille. Mitä sanot siihen, että olen nähnyt vuoteeni vierellä nunnainkarnaationi, joka oli sanokaamme suojelusenkelini kanssa? Tämä tapahui yöllä. Heräsin, ja siinä he olivat. Menetin sitten melkein heti tajuntani, mikä tapahtuu aina, kun tämä enkelihahmo on liikkeellä. Joogit puhuvat, että on mahdollista aikamatkustaa, mutta ajattele sitä, että voisi kommunikoida inkarnaatioidensa kanssa jollakin tavoin. Vielä oudompaa tässä on se, että näin kerran unen, jossa katsoin itseäni peilistä. Näin siinä enkelini kasvot. Hänellä on naismuoto. Voisi sanoa, että hän on animani, mutta tämä menee jo pääni yli. Viime vuosien aikana on tapahtunut näitä asioita, joista olen kertonut muualla, mm. se ekstaattinen herääminen keskellä yötä - joku oli vuoteeni vierellä ja tunsin suunnatonta rakkautta. Mitä tämä kaikki oikein merkitsee? Jos tämä on hulluutta, niin toivotan hulluuden välittömästi tervetulleeksi. Haluan rakkautta.

        On mahdollista että inkarnaatiosi on ollut nunna. On mahdollista myös että se nunna on sinun eräs oppaista. Kun näkee kirkkaan häikäisevän valon unissaan niin se voi symboloida Itsen (suojelusenkelin) laskeutumista unimaailmaan oppia jakamaan. Itse koettaa yhdistyä unennäkijään ja sulauttaa hänet Itseensä. Näin näkisin Itsen funktion. Tajunnan menetys syntyy jos ei vielä kykene olemaan täysin tietoisesti Itsessään unessa.

        Inkarnaatiopersoonat ovat kuin helmiä helminauhassa, ne odottavat että ne sulautetaan tietoiseen tietoisuuteen. Kun kaikki inkarnaatiopersoonat ovat yhdistyneet nykyiseen minään jolla on jo sidonnaisuutta enkeliinsä, niin karma on päättynyt. Tällöin viimeistään yhdistyy alempi minä ja suojelusenkeli, jolloin havaitaan että kahden persoonan (alemman ja ylemmän) sijasta onkin yksi minä, Itse. Ensimmäiset inkarnaatiot ajassa tästä taaksepäin sulautetaan monesti ensin, sitten seuraava jne. Järjestys voi kuitenkin vaihdella. Inkarnaatioiden kanssa on mahdollista kommunikoida, hyvänä näen vähittäisen täydellisen sulautumisen jolloin ne eivät näy ulkopuolisina olentoina. Ne tulevat silloin tietoisen minän kontrollin alle. Kun on riittävää liittymäpintaa suojelusenkeliin (Itseen, korkeampaan minään) niin se antaa rauhallisuutta, tasapainoa ja ymmärrystä käsitellä inkarnaatioita.

        Toisaalta jos on kontaktia aiempaan inkarnaatioonsa, niin sanallinen keskustelu tämän kanssa voi mahdollisesti vahvistaa sitä ja saada aikaan sivupersoonavaivan. Tämän estämiseksi itse ainakin vain kuuntelen, jos joku inkarnaatio tulee käsittelyyn. Harvemmin sellaista tapahtuu. Kun kuuntelee ja on hiljaa niin inkarnaatio integroituu nykyiseen olemukseen. Kun sulautuminen on täydellinen niin pulina on päättynyt; tämä tarkoittaa myökin ko. inkarnaatiosta tulevan karman päättymistä.

        Joskus olen katsellut myös peilistä unen aikana miltä näyttää, kun en sitä tiedosta. Erään kerran ei ollut kasvoja lainkaan, oli tyhjää pään kohdalla.
        Ehkä tyhjäpää tästä syystä? ;) No, vitsi vitsinä.

        Unessa näemme peilistä mielentilaamme kuvastavan olennon, mielestäni.

        Ohjenuoranani "hankalissa" tilanteissa jolloin kognitio ei jotain ymmärrä, on luottaminen. Voi antaa itsensä korkeImman Itsen haltuun, antautuen. Käsitän että on Itse ja "korkein" valonolento. Korkein valon olentokin on ehkä kehittyvä, en ole nähnyt olentoa joka ei kehittyisi - lopullista päätepistettä siksi tuskin on. Luottamus tuo rauhan, jos jotain ei ymmärrä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, miksi jotain tapahtuu, sillä silloin pitäisi kysellä niin paljon että se söisi aikaa muilta toiminnoilta.

        Ehkä se ekstaattinen herääminen oli silloin kun joku auttaja oli sattumoisin paikalla ja päätti toimia? Tulosta saadaan kun ihminen itse kasvaa rakkaudessa, jolloin Jumalakin auttaa (eli valon olennot auttavat). Jumala auttaa sitä joka ottaa vastuuta itsestään ja tekee itsekasvatushommia olan takaa. Satunnaiseti toki joku auttaja voi sattua paikalle ja antaa hetkellistä helpotusta. Pysyvä helpotus tulee aikanaan kun karmaa on ihminen suorittanut riittävästi ja persoonaa puhdistettu ja täydellistetty kestämään.

        Otan huomioon, ettei täysin täydellistä ehkä olekaan. Täydellinen on asuhteessa johonkin, absoluuttisen täydellistä ei ehkä olekaan. Niinkuin nuo mahayana-buddhalaiset sanovat, " suhteellinen on absoluuttisen suhteellista ja absoluuttinen suhteellisen absoluuttista "

        Ehkä tämä selvensi hieman. Kerroin siitä miten tällä hetkellä näen. Voin olla joiltain tai suureltakin osin väärässä, aika näyttää.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        On mahdollista että inkarnaatiosi on ollut nunna. On mahdollista myös että se nunna on sinun eräs oppaista. Kun näkee kirkkaan häikäisevän valon unissaan niin se voi symboloida Itsen (suojelusenkelin) laskeutumista unimaailmaan oppia jakamaan. Itse koettaa yhdistyä unennäkijään ja sulauttaa hänet Itseensä. Näin näkisin Itsen funktion. Tajunnan menetys syntyy jos ei vielä kykene olemaan täysin tietoisesti Itsessään unessa.

        Inkarnaatiopersoonat ovat kuin helmiä helminauhassa, ne odottavat että ne sulautetaan tietoiseen tietoisuuteen. Kun kaikki inkarnaatiopersoonat ovat yhdistyneet nykyiseen minään jolla on jo sidonnaisuutta enkeliinsä, niin karma on päättynyt. Tällöin viimeistään yhdistyy alempi minä ja suojelusenkeli, jolloin havaitaan että kahden persoonan (alemman ja ylemmän) sijasta onkin yksi minä, Itse. Ensimmäiset inkarnaatiot ajassa tästä taaksepäin sulautetaan monesti ensin, sitten seuraava jne. Järjestys voi kuitenkin vaihdella. Inkarnaatioiden kanssa on mahdollista kommunikoida, hyvänä näen vähittäisen täydellisen sulautumisen jolloin ne eivät näy ulkopuolisina olentoina. Ne tulevat silloin tietoisen minän kontrollin alle. Kun on riittävää liittymäpintaa suojelusenkeliin (Itseen, korkeampaan minään) niin se antaa rauhallisuutta, tasapainoa ja ymmärrystä käsitellä inkarnaatioita.

        Toisaalta jos on kontaktia aiempaan inkarnaatioonsa, niin sanallinen keskustelu tämän kanssa voi mahdollisesti vahvistaa sitä ja saada aikaan sivupersoonavaivan. Tämän estämiseksi itse ainakin vain kuuntelen, jos joku inkarnaatio tulee käsittelyyn. Harvemmin sellaista tapahtuu. Kun kuuntelee ja on hiljaa niin inkarnaatio integroituu nykyiseen olemukseen. Kun sulautuminen on täydellinen niin pulina on päättynyt; tämä tarkoittaa myökin ko. inkarnaatiosta tulevan karman päättymistä.

        Joskus olen katsellut myös peilistä unen aikana miltä näyttää, kun en sitä tiedosta. Erään kerran ei ollut kasvoja lainkaan, oli tyhjää pään kohdalla.
        Ehkä tyhjäpää tästä syystä? ;) No, vitsi vitsinä.

        Unessa näemme peilistä mielentilaamme kuvastavan olennon, mielestäni.

        Ohjenuoranani "hankalissa" tilanteissa jolloin kognitio ei jotain ymmärrä, on luottaminen. Voi antaa itsensä korkeImman Itsen haltuun, antautuen. Käsitän että on Itse ja "korkein" valonolento. Korkein valon olentokin on ehkä kehittyvä, en ole nähnyt olentoa joka ei kehittyisi - lopullista päätepistettä siksi tuskin on. Luottamus tuo rauhan, jos jotain ei ymmärrä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, miksi jotain tapahtuu, sillä silloin pitäisi kysellä niin paljon että se söisi aikaa muilta toiminnoilta.

        Ehkä se ekstaattinen herääminen oli silloin kun joku auttaja oli sattumoisin paikalla ja päätti toimia? Tulosta saadaan kun ihminen itse kasvaa rakkaudessa, jolloin Jumalakin auttaa (eli valon olennot auttavat). Jumala auttaa sitä joka ottaa vastuuta itsestään ja tekee itsekasvatushommia olan takaa. Satunnaiseti toki joku auttaja voi sattua paikalle ja antaa hetkellistä helpotusta. Pysyvä helpotus tulee aikanaan kun karmaa on ihminen suorittanut riittävästi ja persoonaa puhdistettu ja täydellistetty kestämään.

        Otan huomioon, ettei täysin täydellistä ehkä olekaan. Täydellinen on asuhteessa johonkin, absoluuttisen täydellistä ei ehkä olekaan. Niinkuin nuo mahayana-buddhalaiset sanovat, " suhteellinen on absoluuttisen suhteellista ja absoluuttinen suhteellisen absoluuttista "

        Ehkä tämä selvensi hieman. Kerroin siitä miten tällä hetkellä näen. Voin olla joiltain tai suureltakin osin väärässä, aika näyttää.

        Satunnaisesti toki joku auttaja voi sattua paikalle ja antaa hetkellistä helpotusta.

        - tässä tarkoitan että auttaminen on sallittua vaikka henkilö lepäisi tahallaan laakereillaan. Kyllä useimmat ihmiset kuitenkin jotain tekevät tilanteensa korjaamiseksi, joten täysillä laakereilla lepääjiä on hyvin harvassa.

        Ajoin toisaalla sitä takaa että tietyissä tilanteissa luottamus Korkeimman syliin auttaa ja antaa ainakin hetkellistä helpotusta jos kognitio ei jotain asiaa saa selvitettyä. Jumalan haltuun. Jumala vastaa kyllä aina mutta ajattelen että pysyvä rauha saadaan "omilla töillä" Jumalan avulla yhdessä. Miksi pitää itsekin jotain tehdä? Ajattelen että tullakseen tietoiseksi toimijaksi (sitä Nirvana on vaikka hullulta kuulostaakin), tulee opetella toimimaan yleishyödyllisiä ja rakentavia tekoja. Kun kaiken käytettävissä olevan energiansa kykenee suuntaamaan ja suuntaa rakentavaan tarkoitukseen, ajattelen että Jumala (valon olennot) sellaisen huomaa.


      • kokija
        Aritta kirjoitti:

        se ei ole koettua. Tiedämme kaiken mutta emme ole kokeneet kaikkea. Ja Jumala kokee kauttamme.

        Ok, kun ajattelen asiaa niin ehkä ei täydellisyyttä ole edes olemassa koska kehitys kulkee eteenpäin koko ajan. Mikään ei pysy paikallaan. Eikä mitään täydellisyyttä tule edes koskaan olemaankaan koska aina voi mennä vieläkin pidemmälle.

        Ja tietoisuus voi mielestäni olla monessakin paikassa.

        Enkeliminä tahtoo tulla täysin tietoiseksi. Tätä se tahtoo.

        Se on positiivinen muttei täysin tietoinen. Se herää täysin kun lihaminä vahvistaa sitä. Vahvuus on tietoisuutta ja hereilläoloa, ei pelkästään positiivisuutta.

        Tämä avain ei vieläkään ratkaisen duaalisuuden ongelmaa tässä kohdassa, sillä vielä löytyy kysymyksiä joilla voi rakennelman kaataa.

        Duaalisuuden ongelma ratkeaa vasta sitten kun se on ylitetty nousemalla ei-duaalisuuteen. Ei-duaalisuuskin syvenee, se ei ole lopullinen päätepiste.

        Ramana Maharshi painotti, että kokemalla ei-duaalisuus saa tämäntyyppiseen kysymyksenasetteluun automaattivastauksen.


      • kokija
        Erjuth kirjoitti:

        Että Kirkas Valo, Jumala, olisi epätäydellinen. Se on kiinnostavaa. Eli Jumala peilaa itseään näkökulmasi mukaan. Kiitos vastauksesta.

        Jankutan tähän vielä mitä toisaalla kirjoitin: " absoluuttinen (eli Jumala) on suhteellisen absoluuttista (ei absoluuttisen absoluuttista) ja suhteellinen (ehdonvarainen) on absoluuttisen suhteellista ".

        Tämä on mielestäni yksi mahdollinen avain mysteerin ratkaisuun.


      • kokija
        kokija kirjoitti:

        Olennaista eivät ole teoriat, enkeliteoriat tai muut kuvaukset, olivat ne kuinka loogisia tai totuudenmukaisia tahansa. Teoriat ovat epäoleellisia. Oleellista on oleminen.

        On vapauttavaa vain olla. Ilman sanoja ilman käsitteitä.

        Olemiseen sopii eräs kalajuttu.

        Kala ui meressä ja kyseli kaikilta muilta kaloilta: "Mistä voin löytää meren?". Yksi oppinut kala vastasi siihen: " Sen on arveltu olevan ison kiven juurella missä valtavan iso hirmuinen kunnioitettava petokala majailee. Petokalan arvellaan olevan mystinen meri". Toinen ystävällinen kala arveli: "Olen tuntenut suurta enkelimäistä pyhyyttä pikkuisen simpukan lähellä. Simpukka on meri." Simpukan äärelle oli kerääntynyt sankoin joukoin kaloja kuuntelemaan merestä jonka joku taitava voisi ehkä saavuttaa. Simpukka kertoi sen olevan suuri, ystävällinen, kovakuorinen ja että sen sisältä ehkä löytää helmen. Kalajoukko kuunteli innoissaan.

        Viimein kala tuli hullukalan luokse joka virkkoi: "Olet etsinyt merta, hyvä. Mutta miksi kyselet minulta, hullukalalta? Eikö simpukan jutut riittäneet, eikö petokala ollutkaan riittävän mahtava?". Kala vastasi: " Minusta tuntui jotenkin etteivät ne tienneet merestä mitään. Missä on meri ja minkälainen se on? " Hullukala siihen: " Hahahahaha aikanaan tulet sen tietämään ettei sitä voi nähdä. Siinä voi vain olla ".

        Meri symboloi tässä Jumalaa, olemista.


      • kokija

        Luultavasti joku on tehnyt poistopyynnön ja osannut sen fiksusti perustella. Fiksu, asiallinen ja osuva perustelu on ilmeisesti A ja O poistoissa.

        En nähnyt viestiä joten en osaa tarkemmin kommentoida. Tämän nimimerkin (kokija) viestit tällä palstalla eivät kaikki täytä palstan aiheessa pysymisen kriteeriä, mutta ovat jostain syystä palstalla useimmiten pysyneet.

        Yleistä idän uskonnoista -palstalla puolestaan eivät ole pysyneet musiikkilinkit. Tekstit joissa ei ole ollut musiikkilinkkejä ovat säilyneet. Sielläkin on poistoaltista porukkaa. Ajattelen että mikätahansa poisto on Korkeimman tahto, vaikka toteutettaisiinkin ihmisvälikäden kautta, ja sitä on turha protestoida.


    • pelastuksen päivä

      Mihin sinä haluat uskoa, jos uskot suojelusenkeleihin? Ajatteletko, että suojelusenkelit pidentäisivät elinikääsi? Ihmisen elämässä on lukemattomia vaarantilanteita, joita hän ei edes huomaa matkaa tehdessään. Liikenteessä voi usein havaita vanhuksia, lapsia ja nuoria, joiden huomaa käyttäytyvän kuin "laput silmillä" eli eivät he edes tajua olleensa vaaratilanteissa. Jumalalla on varmaan täysi työ pitää ihmislapsia hengissä heidän ennalta määrättyyn kuolinpäiväänsä asti ja näissä tilanteissa voisi ajatella, että Hän käyttää palvelijoitaan eli enkeleitä suojaamaan ja varjelemaan sykkivää elämänlankaa tuohon asti.

      2. Korinttolaiskirje 6:2 Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

      • Aritta

        Mutta suojelusenkelit ohjaavat meitä siten että elämme sitä elämää jonka olemme itsellemme suunnitelleet.


      • Yö ja päivä
        Aritta kirjoitti:

        Mutta suojelusenkelit ohjaavat meitä siten että elämme sitä elämää jonka olemme itsellemme suunnitelleet.

        Ai niinkö, nyt olemme mielipiteissämme yhtä kaukana kuin itä on lännestä, joten mitäpä siitä sitten enää keskustelemaan.


      • Aritta
        Yö ja päivä kirjoitti:

        Ai niinkö, nyt olemme mielipiteissämme yhtä kaukana kuin itä on lännestä, joten mitäpä siitä sitten enää keskustelemaan.

        Olemmeko joskus olleet samaa mieltä? Mistäpä minä tiedän kuka sinä olet kun ei sinulla ole nimimerkkiä.

        Mutta en ole kanssasi niin kovinkaan paljon samaa mieltä suojelusenkeleistä. Tottakai he yrittävät suojella meitä myös turhilta onnettomuuksilta, mutta muuten he ovat oppainamme. Oliko se jotenkin väärin sanottu?


      • arjuuna
        Aritta kirjoitti:

        Olemmeko joskus olleet samaa mieltä? Mistäpä minä tiedän kuka sinä olet kun ei sinulla ole nimimerkkiä.

        Mutta en ole kanssasi niin kovinkaan paljon samaa mieltä suojelusenkeleistä. Tottakai he yrittävät suojella meitä myös turhilta onnettomuuksilta, mutta muuten he ovat oppainamme. Oliko se jotenkin väärin sanottu?

        Eikö ne ole meidän karmamme toteuttajia, puhutaan vain hyvitä enkeleistä, mutta mitä ovat ne enkelit ja opastajat meitä karmamme mukaan pahuuteen, ja heitä on niistä suurin osa, mutta niistä ei puhuta mitään.
        Nuo enkelit ovat meidän pilotajuntaamme, ja asustaa ihmisen yhteisminässä, niin kauan kuin olemme karman alaisia.
        Yksilöt synnyttävät karmallaan tuon yhteiminän, jossa nuo erillisyydet asustavat sieluina, jotka ovat ihmisen itsensä synnyttämiä, ei mitään jumalan luomia, ja sieltä tulevat maallistumaan karmansa mukaisesti, niin kauan kuin tuo sielu, psykologinen perimä on ymmärretty, jonka jälkeen se hajoaa, ja osa siitä liittyy, kaiken lähteeseen, ja karma päättyy.
        Kijallisuudessa on paljon mielikuvilla luotuja teorioita, vaikka ne on oikean suuntaisia, mutta kun niihin liittyy, niin paljon uskomuksia, niin ne johtavat vääriin päätelmiin ko asiossa.
        Meidän on jokaisen omakohtaisesti ymmärrettävä, näissä asoissa totuus ilman uskoa, sillä usko on aikaa ja ainetta, joten sen avulla ei voi ymmärtää ajatonta totuutta, sillä uskon avulla jää aina portille


      • arjuuna
        arjuuna kirjoitti:

        Eikö ne ole meidän karmamme toteuttajia, puhutaan vain hyvitä enkeleistä, mutta mitä ovat ne enkelit ja opastajat meitä karmamme mukaan pahuuteen, ja heitä on niistä suurin osa, mutta niistä ei puhuta mitään.
        Nuo enkelit ovat meidän pilotajuntaamme, ja asustaa ihmisen yhteisminässä, niin kauan kuin olemme karman alaisia.
        Yksilöt synnyttävät karmallaan tuon yhteiminän, jossa nuo erillisyydet asustavat sieluina, jotka ovat ihmisen itsensä synnyttämiä, ei mitään jumalan luomia, ja sieltä tulevat maallistumaan karmansa mukaisesti, niin kauan kuin tuo sielu, psykologinen perimä on ymmärretty, jonka jälkeen se hajoaa, ja osa siitä liittyy, kaiken lähteeseen, ja karma päättyy.
        Kijallisuudessa on paljon mielikuvilla luotuja teorioita, vaikka ne on oikean suuntaisia, mutta kun niihin liittyy, niin paljon uskomuksia, niin ne johtavat vääriin päätelmiin ko asiossa.
        Meidän on jokaisen omakohtaisesti ymmärrettävä, näissä asoissa totuus ilman uskoa, sillä usko on aikaa ja ainetta, joten sen avulla ei voi ymmärtää ajatonta totuutta, sillä uskon avulla jää aina portille

        Elämä biologisina lajeina erillistä, mutta käyttövoima ajaton elä on kaikille sama kaikkialla maailmankaikkeudessa, joten kaikki elävät olennot maapallolla, ovat biologiseti erillisiä, muttaa niiden
        elämä sama
        Sielu joka on vain ihmisellä on erillisyyden harha, joka häviää aikanaan,ellei se kerkeä saattaa ihmiskuntaa tuhoon sitä ennen, ja ihminen joutuu aloittamaan 0 tasolta jossain toisesa muodossa


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      307
      6952
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      65
      2079
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      175
      1807
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      15
      1307
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1257
    6. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      169
      1190
    7. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      7
      1166
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      54
      1086
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1041
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      288
      982
    Aihe