Kosmoksen hienosäätö elämän ja ihmisen hyväksi on keskeinen kreationistien viljelemä "luomisen todiste". Sen tavallisin vastaväite on "antrooppinen periaate", jonka mukaan hienosäädön selitys on, että ihminen on täällä sitä kummastelemassa. Aiheeseen enemmän perehtymällä huomaa, että kumpikin kannanotto on lievästi sanoen pinnallinen.
---------
Hienosäädön todistekäyttö lähtee siitä, että Maan nykyinen elämä ja ihminen otetaan lopputulokseksi, jonka todennäköisyyttä laskeskellaan. Kuitenkaan juuri tällainen elämä juuri tässä paikassa ole mitenkään välttämätön edellytys sille, että maailmankaikkeudessa on elämää. Pientä todennäköisyyttä tasapainottaa tässä suuri mahdollisuuksien joukko.
Suuri osa hienosäädöksi väitetyistä yksityiskohdista on itse asiassa tietämättömyyttä siitä, miten luonnonlait toimivat tai voisivat toimia. Sama hienosäätötodiste voidaan esittää monena, kun ei nähdä, että se vaikuttaa usealla eri tavalla. Luonnonlakien lisääntyvä tuntemus on paljastanut hienosäädon eri muotojen välisiä yhteyksiä, ja mahdollisesti löytää vielä niitä lisää.
--------------
Toisaalta, ihmisen hämmästyttävän tehokas luonnonlakien ihmettely on paljastanut ainakin kolmisenkymmentä vielä erilliseksi nähtyä perusasiaa, joiden kummastuttavan tarkka viritys on välttämätön minkälaiselle elämälle tahansa maailmankaikkeudessa. Ne tuntuvat asettuvan paikoilleen niin syvällä alkuräjähdyksen nielussa, että luonnollisisista tekijöistä vain satunnaiset kvantti-ilmiöt voivat siellä olla puuhamiehinä. Yhden maailmankaikkeuden tapauksessa arpaonni tuntuu melko uskaliaalta selitykseltä tulokselle.
Multiversumiselitys poistaa hyvän onnen vaatimuksen, mutta vaatii sen takaisin perustamaan mekanismia. joka osaa tuottaa luonnnolakeja varioivia alkuräjähdyksiä liukuhihnalta. Älykäs suunnittelu vaatisi tekijänsä, eikä tietenkään takaa mitään yhteyttä sen ja uskomusten jumalien välille. Ajatus biofiilisyyden jotenkin sisältymisestä perimmäiseen luonnonlakiin, josta kaikki hienosäädöksi luultu olisi suoraan johdettavissa korvaa vain yhden arvoituksen toisella.
-------------
Oman mietintäni lopputulos on, ettei "hienosäätö" ole minkäänlainen tieteellinen todiste puoleen eikä toiseen. Melkoinen määrä uskoa on tarpeen, jos siitä ottaa varman kannan sinne tai tänne.
---------
Hienosäädön todistekäyttö lähtee siitä, että Maan nykyinen elämä ja ihminen otetaan lopputulokseksi, jonka todennäköisyyttä laskeskellaan. Kuitenkaan juuri tällainen elämä juuri tässä paikassa ole mitenkään välttämätön edellytys sille, että maailmankaikkeudessa on elämää. Pientä todennäköisyyttä tasapainottaa tässä suuri mahdollisuuksien joukko.
Suuri osa hienosäädöksi väitetyistä yksityiskohdista on itse asiassa tietämättömyyttä siitä, miten luonnonlait toimivat tai voisivat toimia. Sama hienosäätötodiste voidaan esittää monena, kun ei nähdä, että se vaikuttaa usealla eri tavalla. Luonnonlakien lisääntyvä tuntemus on paljastanut hienosäädon eri muotojen välisiä yhteyksiä, ja mahdollisesti löytää vielä niitä lisää.
--------------
Toisaalta, ihmisen hämmästyttävän tehokas luonnonlakien ihmettely on paljastanut ainakin kolmisenkymmentä vielä erilliseksi nähtyä perusasiaa, joiden kummastuttavan tarkka viritys on välttämätön minkälaiselle elämälle tahansa maailmankaikkeudessa. Ne tuntuvat asettuvan paikoilleen niin syvällä alkuräjähdyksen nielussa, että luonnollisisista tekijöistä vain satunnaiset kvantti-ilmiöt voivat siellä olla puuhamiehinä. Yhden maailmankaikkeuden tapauksessa arpaonni tuntuu melko uskaliaalta selitykseltä tulokselle.
Multiversumiselitys poistaa hyvän onnen vaatimuksen, mutta vaatii sen takaisin perustamaan mekanismia. joka osaa tuottaa luonnnolakeja varioivia alkuräjähdyksiä liukuhihnalta. Älykäs suunnittelu vaatisi tekijänsä, eikä tietenkään takaa mitään yhteyttä sen ja uskomusten jumalien välille. Ajatus biofiilisyyden jotenkin sisältymisestä perimmäiseen luonnonlakiin, josta kaikki hienosäädöksi luultu olisi suoraan johdettavissa korvaa vain yhden arvoituksen toisella.
-------------
Oman mietintäni lopputulos on, ettei "hienosäätö" ole minkäänlainen tieteellinen todiste puoleen eikä toiseen. Melkoinen määrä uskoa on tarpeen, jos siitä ottaa varman kannan sinne tai tänne.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksei samaa hienosöäätöä ole muilla planeetoilla?
Siitä ei ole ainakaan yhtäkään todistettavaa esimerkkiä.
..ovat enemmänkin koko maailmankaikkeudelle yhteisiä ja tähänastisten havaintojen perusteella samanlaiset joka paikassa. Planeettoja on toki erilaisia ja - kuten omasta aurinkokunnastamme tiedämme - sekä elämälle sopivia että sopimattomia. Elämää voi myös olla muuallakin kuin planeetoilla, vaikka emme toistaiseksi ole havainneet sitä Maan ulkopuolella lainkaan.
Voi olla, ja voi olla olemattajkin. Mites tuo oikiasti tietämiseen liittyy?
Pari kommenttia, kun hienosäätökritiikkini ei näemmä mennyt lainkaan perille.
>>Toisaalta, ihmisen hämmästyttävän tehokas luonnonlakien ihmettely on paljastanut ainakin kolmisenkymmentä vielä erilliseksi nähtyä perusasiaa, joiden kummastuttavan tarkka viritys on välttämätön minkälaiselle elämälle tahansa maailmankaikkeudessa. > Multiversumiselitys poistaa hyvän onnen vaatimuksen, mutta vaatii sen takaisin perustamaan mekanismia. joka osaa tuottaa luonnnolakeja varioivia alkuräjähdyksiä liukuhihnalta.
Sellainenkin pieni kysymys on täysin auki, että onko kaikkeudella ylipäätään mitään alkua?
En tosiaankaan yrittänyt todistella mitään ja loppulauseeni oli juuri sama kuin sinunkin.
"Juu, olemme tuossa selvästi tiedonaukon kohdalla, mutta tuokaan vaan ei tee hienosäätöä tarpeelliseksi, saati osoittaisi sellaista."
Miksi pelkkä pohdiskelukin tästä asiasta nostaa sinulle kierroksia?
Ei pohdiskelu koskaan paha asia ole, mutta olen hieman kyllästynyt tuohon logiikaltaan virheelliseen hienosäätöargumenttiin ylipäätään: se on tullut vastaan satoja kertoja näissä "evo vs krea"-yhteyksissä ja vuorollaan sitä ovat tyrkyttäneet niin Pekka Reinikainen, Tapani Puolimatka, Matti Leisola kuin Pasi Turunenkin monen muun kreationistin ohella.
En siis tyrmää edes hienosäätöä itsessään kategorisesti vaan ainoastaan sen perustelut. Minua saa kutsua yltiönaturalistiksi, mutta edellytän kyllä uskomiltani asioilta muita kuin puhtaan filosofisia perusteluja. On tietysti hyvä, että maailmassa on muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen, mutta minusta "luonnontiedeleirissä" pitäisi esitettyjen todisteiden kriteerien olla aina korkeammalla kuin tuolla "krealeirissä". Minusta meidän pitää vaatia itseltämme enemmän kuin tuolla puhtaasti uskonnollisella puolella tehdään.
Hyvää jatkoa sinulle kuitenkin, ja jatka ihmeesssä sekä pohtimista että kirjoittamista, minäkin olen useimmista asioista kanssasi täysin samaa mieltä. Luen parhaillaan Kenneth Millerin kirjaa Only A Theory, luultavasti pitäisit siitä sinäkin.
Tietenkin Tapio, ei Tapani Puolimatka.
..rohkaistuin tuosta luottamaan, että kestät vielä yhden Davies-inspiroidun spekulaation. Kirjoittelen, kunhan kerkiän.
maailmankaikkeus on rajaton ja ääretän, niin laskehan uusia maailmankaikkeuksia syytävän multiversumin ka veriksi miljardi muuta multiversumia, ja koska tilaa on niin kerrohan nuo määrät vielä luvulla jonka perässä on loputon määrä nollia, niin saat selville multiversumien todellisen määrän, hölmö!
Tosiaan maailmankaikkeuden alkuajoista ei tiedätä vielä lähellekään kaikkea, eikä tiedetä sitäkään miksi luonnonvoimat ja -vakiot ovat juuri sitä mitä ovat. Minua tuppaa harmittamaan se, että noita asioita tuskin tullaan selvittämään ennen kuin minä kasvan horsmaa, vaikka haluaisin kovastikin tietää millainen maailmankaikkeus oikeasti on.
No, aina ei voi voittaa. Onni on kuitenkin se, että elän aikana jolloin maailmasta tiedetään uskomattoman paljon enemmän kuin vielä parikin sataa vuotta sitten. Veikkaisin silti, että aukkojen jumalalle on aina joku rako mihin mahtua.
"Minua tuppaa harmittamaan se, että noita asioita tuskin tullaan selvittämään ennen kuin minä kasvan horsmaa, vaikka haluaisin kovastikin tietää millainen maailmankaikkeus oikeasti on." Samat sanat.
Sen verran ole vielä sinua pessimistisempi, että uskon jääväni vaille tietoa edes abiogeneesin hypoteesiksi asti varmistumisesta tai ensimmäisestä maanulkoisesta elämästä. Noissa asioissa panen toiveita tyttärenpoikaan; kysymyksissä, joista kirjoitin epäilen, selviävätkö ihmisille koskaan.
Minä taas pidän itseäni sen verran nuorena, että uskon lukevani abiogeneesiteoriasta hypoteesien sijaan. Pari vuosikymmentä siihen toki voi mennä, mutta toivossa on hyvä elää jne.
Minä taas olen täysin vakuuttunut, että vaikka laboratorioissa saataisiin aikaan heti huomenna kreationistien vaatimaa "elämää kuolleesta", se vaan innostaisi kreationisteja kovempaan mölinään; "selvä merkki älykkäästä suunnittelusta kun ihminen on ollut asialla, eikä tuo ole mikään todiste että juuri noin olisi elämä saanut maapallolla alkunsa".
..kreationismi reagoisi mihin tahansa tieteen edistysaskeleeseen. Sehän on itsestään selvää, koska kyseessä on usko eikä tieto. Jo tähänastinen tiedehän riittäisi falsifioimaan kirjaimellisen Genesis-hypoteesin kymmeniä kertoja.
Pari vuosikymmentä itsekin voisin erittäin hyvässä tapauksessa vielä olla abiogeneesikeksinnöt ymmärtävässä kunnossa, mutta tieteen puolella en olisi yhtä optimisti.
On täysin eri asia aikaansaada laboratoriossa elävä organismi kuin todistaa saman tapahtuneen luonnossa!
Eikä todisteeksi riitä mikään muu kuin esittää se mikä silloin syntyi ilman yhtäkään epäselvyyttä.
""On täysin eri asia aikaansaada laboratoriossa elävä organismi kuin todistaa saman tapahtuneen luonnossa!""
Jos laboratorioissa mallinnetaan alkumaan olosuhteita ja noissa olosuhteissa syntyy itseäänkopioivia elämää muistuttavia organismeja, abiogeneesiteoriaa voidaan pitää todistettuna.
""Eikä todisteeksi riitä mikään muu kuin esittää se mikä silloin syntyi ilman yhtäkään epäselvyyttä.""
Minkä todisteeksi? Älä viitsi esittää, että jos kykenisimme osoittamaan kuinka elämä syntyi, se riittäisi sinulle ja uskoisit sen. Sinä kiistäisit sen kuitenkin, koska uskontosi vaatii niin.
Todisteeksi tässä asiassa riittää ainakin minulle tiedeyhteisön valtaosan hyväksymä näyttö. Juuri sen näkemisen uskon joutuvani delegoimaan vähintään lapsenlapselleni.
Sinulle en minäkään usko minkään todisteen riittävän. Jos usko kestää tänään taivaan ja maan 6000 vuoden iän, se kestää silmät ummessa millaisen abiogeneesin demonstraation tahansa.
Käsiteltyään yhden universumin tapauksen sekä multiversumin Daviesin kirja (esittely avauksessani "Jumalaton aukko") käy käsiksi Alykkään Suunnittelijan hypoteesiin. Hän jakaa sen kahtia, biologiseen ja kosmologiseen näkökulmaan; edellisessä tietenkin toisia tutkijoita siteeraten.
Paley käy läpi biologisen evoluutioteorian keskeisimmät kreationistiset vastaväitteet ja hylkää ne perustein, jotka tällä palstalla on moneen kertaan käyty läpi. "..Darwinin evoluutioteoria ja sen tarkennukset ovat haihduttaneet Paleyn biologisen suunnitelman argumentin Jumalan olemassaolon todisteena." Sitten hän toteaa, ettei samaa logiikkaa voi käyttää kosmisen evoluution kohdalla, koska sieltä puuttuu luonnonvalinta, joskin multiversumin tapauksessa sen sijalla on luonteeltaan erilainen havaitsijoiden olemassaolon aiheuttama (antrooppinen) valinta.
Seuraavaksi saa Paleylta potkut Aukkojen Jumala. "..älykkään suunnittelijan hypoteesi sovellettuna luonnonlakeihin on paljon parempi kuin [..] suunnittelija, joka aika ajoin rikkoo luonnonlakeja suorittamalla ihmeitä evoluution edistyessä. Suunnittelu lakien avulla on verrattomasti älykkäämpää kuin suunnittelu ihmeiden avulla." Tilalle astuu - joksikin aikaa - Alkuperän Jumala.
Luonnonlakien alkuperä on Paleyn mielestä pystyttävä selittämään ennenkuin kosmoksen olemus on kokonaan tiedossa. Lisäksi pitää ymmärtää, miten nuo lait johtavat siihen, että niiden ohjaamana kehittyy ei vain elämää, vaan tietoisuus, joka pystyy selvittämään ja ymmärtämään nuo lait. Asiaa ei siis ratkaise edes Kaiken Teoria, joka johdonmukaisesti selittää jokaisen nyt kosmoksen hienosäätöparametrina pidettävän asian, ellei se myös perustele tietoisuuden syntyä sekä vastaa kysymykseen "miksi juuri tämä teoria". Multiversumi ei auta asiaa, koska se ei sisälla eikä selitä luonnonlakeja varioivan multiversumiprosessin aiheuttavaa luonnonlakia. Alkuperän Jumalakaan ei riitä, koska selittämättä jää sen alkuperä.
Välipäätöksessä tämän jälkeen Paley asettuu eräin varauksin sattuman kannalle. "Minusta näyttää, että perinteinen monoteismin Jumala ja multiversumin standardimalli ovat tässä suhteessa yhtä mutkikkaita. Jäljelle jäävä voittaja tässä kolmenkeskisessä `yksinkertaisempi kuin sinä` kisassa olisi yksikäsitteinen maailmankaikkeus, ei vapaita parametreja -teoria, jos..." Tieteeksi hän ei tätä pohdintaaansa väitä. "..kaikki kolme yritystä selittää maailma täydellisesti - kaksi tieteellistä ja yksi teologinen - törmäävät lopulta seinään ja vaativat, että jotakin todella suunnatonta on jätettävä pelkän uskon varaan."
Kirja ei kuitenkaan lopu tähän, vaan jäljellä on vielä pari uudenlaista spekulaatiota; elämä osana luonnonlakeja sekä itseohjautuva maailmankaikkeus.
Pohdiskelun päämäärät jäävät minulle hieman epäselviksi.
Emme tiedä kaikkea kaikesta nyt, emmekä tulevaisuudessakaan. Kosmoksen olemuksen täydellinen selittäminen on suurenpuoleinen haaste. Oikeastaan mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän huomaamme asioista tietävämme.
Tuntuu kuin tässä taustalla olisi jokin teistinen odotus siitä, että lopullinen totuus kaikesta selviää jossain rajallisessa ajassa. Että jos emme löydä Genesiksen Jahvea, löydämme jonkin muun abstraktimman arkkitehdin. Siihen en usko, vaan yhden arvoituksen ratkaiseminen tuo lukemattomia uusia. Voi olla, että esimerkiksi abiogeneesi pystytään selvittämään lähivuosikymmeninä tai -satoina, mutta sekin on lopulta vain yksi tiedonjyvänen pohjattomaan laariin.
Toki spekulaatioita voi pyöritellä, mutta ne eivät ole tiedon väärtejä. Minulle riittää se, että emme vain kaikkea tiedä ja että uutta tietoa toisinaan joudutaan odottamaan kauankin, enemmän kuin ihmisiän. Maailma ei meidän elinaikanamme tule valmiiksi.
Se ei tarkoita, että jotain on jätettävä uskon varaan. Se jää vain selvitettävien asioiden listalle. Tiedon puute on vain tiedon puutetta, sitä ei tarvitse täyttää uskolla.
Spekulaatio ei todellakaan ole tiedon väärti. Toisin kuin sinä, en silti usko eräiden tietojen valkenevan ihmisille, vaikka odottaisimme paljon enemmänkin kuin ihmisiän. Niiden summa on tuo mainitsemani jumalaton aukko, eivätkä pienemmät ja aikanaan sulkeutuvat minustakaan ole spekulaation väärtejä.
Tarkoitukseni nostaessani nuo spekulaatiot palstalle näkyviin oli jakaa iloni siitä, että ilmeisen vakavasti otettava tieteilijäkin pitää elämää, tietoisuutta ja kykyä ymmärtää kosmoksen lakeja yhtä perimmäisenä kysymyksenä kuin luonnolakien alkuperää. Olen myös hyvilläni, ettei hän riehaannu niillä todistelemaan Alkuperän Jumalaa, ja antaa päättäväisesti potkut Aukkojen Jumalalle, koska niin ajattelen itsekin.
Olen vain sitkeästi edellen sitä mieltä, että jotakin on jätettävä uskon varaan, koska osa tiedon puutteesta on ikuisesti pysyvää. Ymmärrän päinvastaisen uskosi.
"Toisin kuin sinä, en silti usko eräiden tietojen valkenevan ihmisille, vaikka odottaisimme paljon enemmänkin kuin ihmisiän. "
- Enpä minäkään näin usko. Jokaisella sukupolvella on edessään omat arvoituksensa ja avoimet kysymykset. Vaikka tieto lisääntyy, ei tuntemattoman määrä silti välttämättä vähene, vaan tutkittavien asioiden piiri vain laajenee.
"Olen vain sitkeästi edellen sitä mieltä, että jotakin on jätettävä uskon varaan, koska osa tiedon puutteesta on ikuisesti pysyvää."
- Niin, itse en tunne tarvetta täyttää tuota tiedon puutetta millään erityisellä uskolla. Emme tiedä - se riittää minulle. Ymmärrän kuitenkin, että ihminen helposti näkee tuntemattomassa sen mitä toivoo - tai pelkää näkevänsä.
..mutta tarkistaisin mielelläni yhden näkemyksesi. Muotoilullasi kuten..:
"Jokaisella sukupolvella on edessään omat arvoituksensa ja avoimet kysymykset. Vaikka tieto lisääntyy, ei tuntemattoman määrä silti välttämättä vähene, vaan tutkittavien asioiden piiri vain laajenee."
..näyttäisit vihjaavan, että tuntemattomat asiat vaihtuvat tiedon kasvaessa eikä minkään nykyisin tuntemattoman voi arvioida jäävän sellaiseksi (ihmisen kannalta) ikuisesti. Itse taas näen muutaman sellaisen asian. Niin tai näin; jos tuosta on jotakin mieltä, se on uskomista. Vai onko niin, että itse asiassa kuitenkin vain toteat, ettei tuotakaan voi tietää?
"..näyttäisit vihjaavan, että tuntemattomat asiat vaihtuvat tiedon kasvaessa eikä minkään nykyisin tuntemattoman voi arvioida jäävän sellaiseksi (ihmisen kannalta) ikuisesti"
- En aivan tuota tarkoittanut, vaan vaikka tuntemattomat asiat vaihtuvatkin tiedon kasvaessa monien kysymysten saadessa vastauksensa, ei tietenkään välttämättä joihinkin kysymyksiin saada koskaan vastauksia. Mitä ne taas ovat, mihin löydetään vastaukset ja koska, ja mihin ei taas koskaan, sitä emme voi tietää.
Ennen ihmeteltiin, mitä on maailman reunan ulkopuolella ja missä tähdet ovat kiinni, myöhemmin mitä on aurinkokunnan ulkopuolella, ja nykyään ihmetellään mitä on universumin ulkopuolella tai mitä oli ennen koko universumia. Tai joskus pohdittiin, koostuuko kaikki neljästä alkuaineesta, mutta myöhemmin halkaistiin atomeja, ja nyt värkätään kvarkkien ja bosomien kanssa. Ennen tehtiin poikaa kirves sängyn alla ja myöhemmin kloonataan lampaita. Tietoa tulee kiihtyvässä määrin, mutta kun yhdelle rajalle on päästy, avautuu uusi tutkimaton maailma.
Mitä ne mahdollisesti ikuisesti tutkimattomat asiat ovat, sitä en tiedä, enkä myöskään tunne tarvetta uskoa niiden suhteen jotain. Ilman tietoa on kyse yksittäisistä mielipiteistä ja "your guess is as good as mine".
Miten voit pitää jotain asiaa totena, ellet samalla usko siihen?
Ja jos uskot asiaasi, teet kaiken voitavasi sen tutkimisessa. Usko lisää motivaatioita.
Epäusko tekee välinpitämättömäksi ja huolimattomaksi.