Ajattelin tänne kirjoitella jos vaikka tulisi jotain mielipiteitä, neuvoja ja kommentteja.
Olen puolisen vuotta ainakin jo itkenyt melkein päivittäin koska uskonasiat ovat mielessäni mielestäni ehkä liiankin usein. Nyttenkin kun kerta edes tulin tälle palstalle. Kasvoin kyllä helluntalaisperheessä -itse olen luterilainen ja olin isosena ripareillakin ja olin aivan innoissani uskostani enkä hävennyt sitä ollenkaan, mutta liian monien vaikeuksien ja kamalien asioiden takia katkeroiduin todella paljon ja annoin olla. Minusta oli hyvin väärin kiusata jotain yhtä tiettyä ihmistä jatkuvilla vaikeuksilla kun toisilla menee aina hienosti jotain pikkuhuolia lukuunottamatta.
Olen siis nyt tässä muutaman vuoden elänyt ilman Jumalaa. En kiellä etteikö olisi Jumalaa mutta en tarvii Häntä elämääni koska pärjään vallan mainiosti itse. En vaan enää luota että Jumala auttaisi minua sillonkun sitä tarviin koska niin ei käynyt ikinä.
Olen nyt todella ristiriitaisessa tilanteessa koska olen vihainen ja katkera mutta silti jatkuvasti kun juttelen jonkun uskovan kaverin kanssa jollain tasolla olen kateellinen siitä mitä heillä on ja itselläni ei ole enää. Jatkuvasti kuitenkin päässä vaan hoen etten tarvii Jumalaa ja että elämä menee ihan hyvin ilmankin. Joutuisin vaan luopumaan monesta asiasta mistä en halua ja mitkä ovat tuoneet sitä iloa minun elämään.
Miksi kuitenkin kaikki usko jutut saavat minut itkemää päivittäin vaikka en edes ole valmis mihinkään uskonelämään palaamaan tällä hetkellä.. Tilanne hämmentää tosi paljon varsinkin kun päivittäin jostain suunnalta tulee uskonasiat vastaan.
Olen puolisen vuotta ainakin jo itkenyt melkein päivittäin koska uskonasiat ovat mielessäni mielestäni ehkä liiankin usein. Nyttenkin kun kerta edes tulin tälle palstalle. Kasvoin kyllä helluntalaisperheessä -itse olen luterilainen ja olin isosena ripareillakin ja olin aivan innoissani uskostani enkä hävennyt sitä ollenkaan, mutta liian monien vaikeuksien ja kamalien asioiden takia katkeroiduin todella paljon ja annoin olla. Minusta oli hyvin väärin kiusata jotain yhtä tiettyä ihmistä jatkuvilla vaikeuksilla kun toisilla menee aina hienosti jotain pikkuhuolia lukuunottamatta.
Olen siis nyt tässä muutaman vuoden elänyt ilman Jumalaa. En kiellä etteikö olisi Jumalaa mutta en tarvii Häntä elämääni koska pärjään vallan mainiosti itse. En vaan enää luota että Jumala auttaisi minua sillonkun sitä tarviin koska niin ei käynyt ikinä.
Olen nyt todella ristiriitaisessa tilanteessa koska olen vihainen ja katkera mutta silti jatkuvasti kun juttelen jonkun uskovan kaverin kanssa jollain tasolla olen kateellinen siitä mitä heillä on ja itselläni ei ole enää. Jatkuvasti kuitenkin päässä vaan hoen etten tarvii Jumalaa ja että elämä menee ihan hyvin ilmankin. Joutuisin vaan luopumaan monesta asiasta mistä en halua ja mitkä ovat tuoneet sitä iloa minun elämään.
Miksi kuitenkin kaikki usko jutut saavat minut itkemää päivittäin vaikka en edes ole valmis mihinkään uskonelämään palaamaan tällä hetkellä.. Tilanne hämmentää tosi paljon varsinkin kun päivittäin jostain suunnalta tulee uskonasiat vastaan.
Vastaukset 41
Vanhimmat
mitä vaikeuksia olet joutunut elämässäsi kohtaamaan ja miksi ajattelet niin, ettei Jumala ole sinua auttanut. Sanon vain sen, että jokainen uskovainen kohtaa vaikeuksia elämässään ja paljon. Ei usko tee immuuniksi vaikeuksille, eikä meille ole myöskään luvattu sellaista tietä, jossa me olisimme ikään kuin vaikeuksien ulottumattomissa. Pikemminkin näen asian niin, että Jumala on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä ja antaa meille voimaa vaeltaa täällä vaikeuksienkin keskellä. On totta, ettei mitään tapahdu uskovaisen elämässä Jumalan sallimatta, joten Jumala voisi estää kaikki hankaluudet, mutta yhtä totta ja Raamatullista on sekin, että meille sallitaan koetuksia, kiusauksia ja ahdistuksia. Joskus ne ovat meidän itsemme aiheuttamia, mutta toisinaan ne tulevat myös siten, ettemme voi niitä väistää. Silloin niillä on tarkoitus ja tehtävä meidän elämässämme. Jumala kasvattaa ja hioo meitä, Hänen tavoitteensa on se, että me koetuksissa tulisimme vahvemmiksi ja saisimme kasvaa uskossamme. Saatat ajatella, että meillä muilla on jotenkin helpompaa ja siunatumpaa kuin sinulla, mutta erehdyt. Kyllä meille kaikille on suotu vaikeuksia ja koetuksia ihan yhtä paljon, joten ole huoleti.
Sanoit, että sinua itkettää, kun kohtaat uskoon liittyviä asioita. Niin, en ole mikään psykologi, joka voisi varmuudella sanoa sen mikä itkettää, mutta voihan olla niinkin, että Jumalan Henki vetää sinua takaisin ja koet Jumalan rakkautta. Jumalan hyvyys vetää sinua puoleensa ja myös Jumala itkee ja murehtii sinun puolestasi, koska Hän on menettänyt jotain, joka oli Hänelle rakasta ja korvaamattoman arvokasta. Nimittäin sinut. Et varmasti lainkaan ymmärrä sitä Jumalan rakkauden suuruutta, joka Hänellä on sinua kohtaan. Voin kuvitella sen tuskan, joka Isälläsi (Jumalalla) on, kun Hän etsii sinua ja vetää takaisin. Tuhlaaja pojan isä sanoi, että.. Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt. Jeesus etsii kadonneita ja luopuneita. Hän rakastaa sinua. Come home !
Kiitos ihanasta vastauksesta.. tosin itketit minua sillä..
En odottanutkaan uskossa ollessani että elämä muuttuisi helpommaksi vaan että jaksaisin paremmin kun on joku jolle ne murheet jakaa. Turvauduinkin Häneen ja sain paljon voimia jaksaa mutta sitten tuli vain tilanteita missä koin Jumalalle olevan aivan sama mitä minulle tapahtuu ja kuinka paljon minä kestän. Ja ei tarviittu kun yksi isompi vastoinkäyminen minkä puolesta olin vuodet rukoillut ja kaikki ne vuodet aivan turhaan.
Luulen kanssa että itken juuri tuon takia koska se tulee aina kun puhutaan Jumalan rakkaudesta ja siitä että on joku jolle oikeasti olisin tärkeä. En edes haluaisi itkeä mutta sille ei vaan voi mitään. Jossain määrin kaipaan sitä turvallisuutta ja vapautta mutta en pääse eroon katkeruudestani. Ja kuten yhdessä viestissä mainitsin menettäisin kaiken mitä minulla on ja se pelottaa. en ole valmis olemaan yksin. aina ajattelen että tämä ei ole oikea hetki uskoontulolle että sitten myöhemmin mutta pelottaa ajatuskin että jos ei tulekkaan sitä huomista. Vaikka epätodennäköstä se nyt tietenkin on mutta rakentaako elämänsä sen varaan ja ottaa riskin että se hetki vielä tulee kun voin taas olla uskossa.
ei kannata itkeskellä koska luultavasti se johtuu vaan itseluottamuksen puutteesta, itsensä syyttelystä ym.
Itseä vaan niskasta kiinni ja tietoa etsimään.
Tietoa niin itsestä kuin ympäristöstäkin, mutta tältä palstalta voi saada vääriä neuvoja ja löytyy myös hyväksi käyttäjiä.
Erään esittämä tuhlaajapojan vertaus on jo sellainen jossa sinun tilaasi mahdollisesti yritetään käyttää hyväksi omien tarkoitusperien saavuttamiseksi.
Sinut siis syyllistettiin samantien tuhlaajapojaksi, mustaksi lampaaksi.
Yksi foorumi jossa kannattaa käydä keskustelemassa on "Huitsin Nevada", joka on pääasiassa entisten uskovaisten keskustelupalsta ja siellä on paljon niitä jotka ovat sinun tilanteestasi selvinneet.
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php
Hyvää talvenjatkoa ja onnen toivotukset!
Afitofelin neuvo!
kuka sinua kiusaa? Toiset uskovat, vai Jeesusko?
Mikäli Sinusta tuntuu siltä, että Jeesus Sinua 'kiusaa', niin se johtuu siitä tosiasiasta, että koska hän rakastaa Sinua, niin hän kaipaa Sinun läheisyyttäsi ja Sinun ääntäsi mm. rukouksissasi, jotka ehkä olet laiminlyönyt elämässäsi..
Eikä se rukous suinkaan ole sitä, että kaikenmaailman asiat puhua paasataan ääneen monisanaisesti, vaan se on sieltä Sinun sydämesi syyvyydestä nouseva ajatus asioista, jotka ovat Sinulle tärkeitä. Isä Jumalan Pyhä Henki on se persoona, joka kuulee ja välittää Sinun rukouksesi Jeesukselle ja Jumalalle; koska sillä jolla Poika on, sillä on myös Isä, mutta joka ei Jumalan Poikaa tunne, se ei tunne Isääkään..
Eräs asia, josta Sinun täytyy aivan vakaasti ja harkiten päästä eroon on: Kateus..
Eihän Sinun uskonveljilläsi sekä sisarillasi mene sen paremmin uskonelämässään, kuin Sinulla, vaikka siltä ehkä meno ja meininki saattaa Sinusta jopa näyttääkin, sillä jokaisen on kannettava itse se oma ristinsä. Ja mikäli jotkut uskovat lähimmäisemme ovat aivan totaalisesti varakkaampia kuin mitä me itse olemme, ei se kuvasta mitään menestystä uskonelämämme hengellisessä kasvussa, sillä talo ja tavarat peritään vanhemmiltamme itsekunkin vanhemman menestyksen mukaan. Ja sillä, jolla on paljon varallisuutta on hankalampi periä taivasten valtakuntaa kuin sillä, jolla ei ole. Se suuri omaisuus ja tavaran paljous sitoo uskovan paremmin maallisiin kuin sellaisen, jolla on vähemmän omaisuutta.
Eikä suuren varallisuuden vahtimisessa jää aikaa Jeesuksen äänen kuulemiselle, niinkuin sen, jolla on vähemmän, mutta kuitenkin tarpeeksi..
Vertaus Lasaruksen siskojen toimista kuvastaa hyvin osuvasti hengellisen kasvun edellytyksistä, joita Jeesus arvostaa: "Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli hänen puhettaan, mutta Martta touhusi omia askareitaan.." Maria siis valitsi sen hyvän osan, jota Jeesus arvostaa eniten..
Jos Sinusta tuntuu siltä, että et tarvitse Jumalaa sen vuoksi elämääsi, koska joutuisit luopumaan monesta Sinua miellyttävästä sekä viihdyttävästä asiasta, niin sanompa vaan Sinulle, että puhu asioista Jeesuksen kanssa siellä omassa rukouskammiossasi kaikessa rauhassa ja kerro hänelle se, mistä et halua luopua, koska tarvitset sitä elämässäsi. Hänellä on Sinulle vastauksia, jotka vain Sinä itse ymmärrät..
No lähinnä tuntuu että jokapuolelta jatkuvasti "tyrkytetään" Jeesusta. Minulla on vielä muutama uskovainen kaverina ja juttelen heidän kanssaan netin välityksellä aika usein ja heidän puheensa aina kääntyy Jumalaan. ei siinä silleen mitään mutta ei ole päivääkään kun saisi olla rauhassa jatkuvalta miettimiseltä että mitä tässä pitäisii tehdä ja tuntea. Se mille olen heissä kateellinen ei ole varallisuuteen tai muuhunkaan materiaan liittyvä asia vaan heidän kanssa jutellessaan heistä loistaa se onni ja vapaus jo pelkästään kirjoitusten välityksellä. Itselläni ei ole sellaista enään. Toki olen iloinen heidän puolestaan että he ovat uskossa ja pysyvätkin uskossa, se ei ole minulta pois mutta itselläni sellaista vapautta ei ole ollut sisimmässä enää pitkiin aikoihin.
Sen jälkeen kun poistin Jumalan elämästäni iloa ovat tuoneet juominen, uudet kaverit, miehet.. Saan kerrankin unohtaa kaikki asiat ja olla edes hetken aikaa ilonen ja pitää kivaa. Ja näistä minun olisi luovuttava jos haluaisin Jumalan tahdon mukaan elää. Minulle ei jäisi yhtään mitään mikä olisi tuttua ja turvallista. Menettäisin siis kaiken sen mikä on saanut minut iloiseksi edes hetkeksi. Siihen en vain ole valmis.
kaiken sen, joka on tuonut iloa elämääsi - edes hetkeksi..
Juominen, uudet kaverit, miehet - kaikki nämä asiatko monikkomuodossa ilmaisten, ovat tuttuja ja turvallisia asioita tekevät elämästäsi onnellisen ja antavat rauhan..
Minä en ole vielä ollut kovinkaan kauan uskossa, (22.4.1985 alkaen), mutta yksi asia uskonelämässäni on painunut mieleeni pysyvästi. Kun minulta kysytään, mitä Isä Jumala on uskoni mukaisesti Jeesuksen kautta antanut elämääni, niin vastaan että - rauhan..
Vaikka elämäni on joskus arjenharmautta eikä aina naurata, vaan joskus jopa suoraansanoen ja katukielellä ilmaisten vituttaa jotkin asiat, niin siltikään ei ole tarvinnut hakea kaupasta 'mäyrää' tai viinakaupasta viinaa. Olen vaan istua karjottanut kämpillä synkkänä murjottaen ja tupissut hampaitten välistä jotain epämääräistä, esim. tästäelämästäeituuhevompersettä -tyyliin.. Ja siinä kun olen aikani tupissut moisia, se yleensä alkaa naurattaa koko touhu.. Ja sitten mie pyydän Jeesukselta anteeksi sitä hommaa..
Mutta on se vaan kumma jutska, ettei Jeesus tule mieleen juuri siinä ennen asiain vitutuskäyrää.. ;)
silloin kun ei ole uskossa.
Entinen pappi Dan Parker sanoo: "Kuinka onnellinen voit olla, kun kuvittelet, että jokaista tekoasi ja ajatustasi valvoo tuomitseva henkiolento?"
Lisää hänen kirjasta löytyviä sitaatteja:
http://www.vihrearouva.net/usko/barker1.html
Sulla on ehkä ollut vain huonoa tuuria kaveripiirin suhteen, mutta vapauden ja onnen kyllä löytää ja tosiaankaan monikaan uskovainen tuskin tietää vapaudesta ja onnesta, vaikka päällepäin on pakko siltä näyttää.
Tärkein ohjehan on se että "Jos joku syyllistää, niin olet väärän henkilön luona", kuten tässäkin ketjussa jo kävi.
Joo, mutta tietänet, että kaikella on oma aikansa ja Jumalalla on omat suunnitelmansa ihmisen uudestisynnyttämisessä.Jotenkin viestiesi perusteella etsit sitä syvällistä ja aitoa uskoa Jumalaan ja monasti tämä ei tapahdu opetetun "kädennostaon avulla".
Monasti tukeva kallio löytyy m,onien asioiden käsittelyn ja kokemusten pohjalta eli silloin ihminen ei ole enää teoria uskovainen,_ vaan hän todella elää uskosta.Ymmärtänet ja tietänet, miten ihminen voi paeta todellisuutta myös uskoon liittyviin asioihin eli hänen jalkansa ei ole kiinni totuudessa,- vaan rakentamissaan pilvilinnoisassa ja tämän tasoisia uskovia,- etenkin nuorissa on todella paljon. He "rakastavat" Jeesusta,. mutta heidän ajattelutapansa todellisuudesta on kaukana ja toisaalta ovat elämän suhteen ns uusavuttomia.
Niin,älä hättäile, vaan elä sitä el'ämää joka koet sinun elämäksi. Tänä aikana muotittaminen on yleistä ja muotittuminen. Jumala tahtoo antaa ihmiselle sellaisen uskon,- joka kestää koetuksen ja tämä tila ei tule käsiä nostamalla,- vaan elämällä tilaneet arjen keskellä.
Niin, tuo itkuisuutesi ilmentää juuri ristiriitaista tilannetta ja epävarmuutta.Siis on joktain kielteistä,- johomn et halua samasitua, ja tämä voi olla ihan tervettä vaikka olet yksin.
Jos ihminen on todellisesti uskossa. Siis on uudestisyntynyt ja mielikuvat on värittyneet Jumalan tahdolla, nin tämä ihminen on todellisesti vapaa. Tutustuppa syvällisemmin ihmisen mieltä painaviin asioihin tai normaaliin arjessa esiintyviin mielen ongelmiin, niin lähes poikkeuksestta niihin liittyy toinen ihminen. Jopa minätila liitty toisen ihmisen reagoimiseen. Siis lyhyesti sanoen tavallinen ihmiknen reagoi laajasti tiseen ihmiseen ja tämä suhde/taso voi olla toisen ihmisen reagoimisista elämistä ja tästä tekijästä moni ihminen sairastuttaa itsensä syv'ällisemin ja toisaalta kilpailuttaa itsensä lähes hengiltä.
Kun tuohon lisää vielä uskonnollisuuden eli tämä sama ihminen vielä alkaa vertaaamaan arjessa näkyvää uskoaan toisiin uskoviin ihmisiin, niin elämä on yhtä ahdistusta ja kilpailua ja vertailua jne....
Mutta, jos ihmisen usko on sidäksissa vain Jumalaan, niin tämä ihminen ei ylireagoi toiseen ihmiseen ja sen tekemisiin. Tavallaan hän on päässyt irti ihmisten orjuudesta, mutta on siirtynyt Jeesuksen orjaksi eli haluaa tahtotilassaan toteuttaa Jumalan tahtoa,- jota Jeesuksen seuraaminen/uskominen edustaa.
Siis terve usko vapauttaa ihmisen todelliseen vapauteen ja uskonnollisuus tulee lisäämään ihmisessä ahdistusta ja pienentäen vapautta entisestään.
on Afitofelin neuvo!
"... tosiaankaan monikaan uskovainen tuskin tietää vapaudesta ja onnesta, vaikka päällepäin on pakko siltä näyttää."
Kyllä he kokevat ihan tosissaan ja oikeasti olevansa vapaita ja onnellisia ilman pakko näyttämisen halua.
HE katsovat meitä sillä lailla että me elämme ilman vapautta ja onnea, koska emme osaa ottaa Jeesusta vastaan syntiemme sovittajana. Eiks oo aika paradoksaalista.
Kaikki ihmiset löytävät sen tasapainoisen tien elää, kun vain näkevät vaivaa ja on jonkin verran älyä etsiskellä muutakin kuin sitä oman tuvan kivijalkaa. Jos joku tulee onnelliseksi uskostaan, se on hänen asiansa ja jos joku muu tulee onnelliseksi jostain muusta eli järjestelee asiat omassa päässään ilman pakkoa tai painostusta omalla tavallaan, niin se on hänen asiansa.
Kaikkein kurjinta on tuo toiselle tuo käännytystyö, pakkosyöttö Jeesuksella. Se on ihan samanlaista kuin ihminen ei saisi syödä silloin kun on nälkä vaan hänelle laitettaisiin pakkoruokintatippaletku kurkkuun, ja siitä virtaisi elimistöön Jeesuksen pelastussanomaa. Siinähän ihminen tukehtuu!
Jokainen katselee ja ymmärtää asioita näkökulmastaan.
Pitkään kun elelee niin huomaa joidenkin paremmin tuntemien ihmisten näkökulman tekaistuksi ja pyhyys onkin tekopyhyyttä ja onni epäonnea.
Mainitsin syyllistämisen ylempänä ja se tosiaan on se uskovaisilla aika yleinen vika.
Syyllistäjä syyllistää jotta saisi hallita syyllistettyä eli vangita hänen mielen omakseen.
Psalmi syyllisti ylempänä tuhlaajapojaksi ja muistan että joskus koulussa uskovaiset kävi esittämässä koululaisille elokuvaa tuhlaajapojasta kaikki lapset syyllistettiin elokuvan jälkeen tuhlaajapojiksi.
Tuo syyllistäminen on Suomessa siirtynyt vähitellen pois kouluista.
"Syyllistäjä syyllistää jotta saisi hallita syyllistettyä eli vangita hänen mielen omakseen."
Mielen omakseen ja sitten sanoo tämä syyllistäjä -enhän minä mitään syyllistä, olen tavallinen, syntinen ihminen, Hän Jeesus...., sattuuko Sana, tekeekö Totuus kipeää...-
Uskovat kyykyttävät uskollaan uskomattomia.
Tällä palstalla vaikuttaa eräs naisevankelista joka osaa juuri tuon taidon ja vielä senkin että hän on parempi ihminen kuin muut.
Mehän ollaankin niitä muita ihmisiä (ei varteenotettavia) kun yritetään maltillisesti jakaa muunkinlaisia näkemyksiä uskosta kuin Jumalan Omat.
ns. 'kyykyttävät' toisia uskovia..
Aikaisemmin oot ollut sidoksissa uskonnollisuuteen ja eri tekijöiden summana olet siirtynyt siitä uskonnollisesta maailmnakuvasta poispäin ja samalla muuttuneitten olisuhteitten seurauksena kaveripiirisi käyttäytyminen poikkeaa tuosta lapsena opetetusta ja omaksutusta käyttäytymisestä ja tuo seikka saa sinut hämmenyksiin ja et osaa vielä suhtautua molempiin käyttäytymistapoihin, niin kuin tulisi ymmärtää ne.
Seksualisuutesihan on puhjennut kukkaan ja voit jopa ajatella ettei tämän parempaa voi enää olla ,mutta siinäkin erehdyt kyllä voi.
U.T. kirjoittaa ; "Vapauteen ("voideltu" ) kristus on teidät vapauttanut, älkää enää antako itseänne sitoa orjuuden ikeeseen."
Ja tuo orjuuden ies saattaa olla sinun kohdallasi tuo Helluntalaisuus, mutta vapaus ei olekkaan, itsekkyys ,seksi,viina ja kemut. Ei ne ei ole vapautta vaan niistäkin muodostuu orjuus ja ies.
Esim, "juhlinnan" jälkeen kun herää ,ties mistä peltiheikit hakkaa ja muut heikit on jo hakannut ja oksentaneet ja nyt on sinun vuorosi suorittaa se vieraan asunnon lattialle!
Olisikko jokin kolmaskin vaihtoehto? Varmaan monenkinlaista ja sinulla on juuri nyt mahdollisuus niistä valita valitse viisaasti jotta vanhana voisit kertoa toisillekkin tuon valinnan teon ja suunnan.
Jos epäselväksi on jäänyt mihin suuntan kannattaa mennä , hyvä olisi ilmaista äidille tai isälle jotta nyt oon ajatellut muuttaa kuvioita elämässäni. Isovanhemmilta niillä on jo kanttia sanoa tai jos ei oo omia niin on muitakin elämää enemmän kokeneita kuin sinä he osaavat kertoa jo jotain.
Minä en ainakaan menisi Helluntailais saarnaajalta kysymään ,hän hän panisi sinut itkeä pillittämään ja tekemään sellaisista asioista parannusta joista sinun mielestä ei lainkaan tarvitsis tehdä ja huutasi sitä Jessusta siinä samalla ja kun sinä herkkyyttäsi siinä itkisit tuo parkkiintunut poppaukko luulisi jopas se tyttönen on ehtinyt paljon syntiä tekemään ja sitten pahuuttansa, kun oot murtunut täysin hän lopullisestu onkisi kaikki tekosi hyvät ja pahat ja pelastukset ja syntien anteeksiannot päälle !
Mutta samalla hän saa sinut salaisuuksiesi avulla valtaansa ja tietää henkilön sietokyvyn rajat ja joudu lampaaksi lampaiden joukkoon ja kyselet tuttaviltasi, Ookko uskossa ja koskako Jeesus tulee?
Elämä on elämisen arvoista ,vaikkei Jeesus tulekkaan, muuten oletko huomannut maailmassa on paljon ihmisiä jotka uskovat Jumaliin ja vaikkeivät uskoisikkaaan niin siitä hulimatta he saavuttavat jopa onnellisuutta elämässään.Hyvin se siitä kun muistaa olla oma itsensä.
otetaan sinun asiaasi esille? Eikö vaan?
* Olet niin tavallisessa nuorten tavallisessa "ansassa", joka vaikuttaa pääsemättömältä. En sinuna (olen itsekkin nuorena käynyt aikalailla samanlaista läpi) tekisi nyt olevassa tilanteessaasi yhtään mitään siitä päästäksesi.
* Sinä tulet aiknaan siitä pääsemään ulos, " Odota Herraa, kyllä Hän sen tekee." Mutta älä myöskään tee mitään sellaista, mitä pitäisi sitten katua, elä normaalielämääsi, oletko töissä tai opiskeletko, mitä teetkin, te se vastuullisesti ja kunnolla ja niin hyvin kuin osaat, muuta ei sinulta vaadita.
* Pysy erossa tietoisesta synnistä, jos elämässäsi on ehkä paheita, niistä pääseminen ei sinun sieluasi paranna, jos et niistä pääse, ei kannata rimpuilla, pääset niistäkin aikanaan. Elä vaan niin, että on mahdollisimman hyvä olla ja käy luonnossa ja harrasta liikuntaa, se on kokoihmisen parhaaksi, kun fysiikka on terve, voi henkisestikkin vastaavasti paremmin. ODOTA HERRAA, ei Hän ole sinua hylännyt, Hän on vaan hetkeksi piiloutunut, kasvattakseen sinut ottamaan vastaan Hänet uudestaan, sellainen on Jeesuksemme, Hän rakastaa sinua enemmän kuin kukaan, eikämissään nimessä ole sinua unhoittanut, olet edelleen Hänelle rakas. Hän vaan odottaa, että voisit rakastua Häneen uudelleen, sinulla on vielä valtavan ihanat hetket Hänen rakkautensa syleilyssä. Odota, se on nyt kaikkein paras mitä voit tehdä. Älä missään nimessä tee mitän harkitsematonta, elä vaan ihan tavallista elämää, ja ODOTA,Hän ilmestyy sinulle ajallaan, ja ehkä hetkenä, jona et arvaakkaan, Hän osaa yllättä aivan ihanalla tavalla!
* Sinua siunaten! Mojikaani_27 !
loikkaapa sinne. Siellä tapaan ikäisiäsi nuoria ja vähän vanhempiakin.
paha sana!
sivustoon hieman syvällisemmin, niin huomaat kyllä, minkälaisesta radikalismista on kyse.
mitä kuuluu? TäälläKIN on vihdoin ja viimein monien vuosien jälkeen mitä I H A N I N talvi.
Odotan vain että tulisi lämpimämpää, niin sitten "sukset ulos survaisen, lumi peittää laaksot vuoret..."
tunnetko laulun, minulta unohtui sanat.
kirjoittaa anonyymisti.
http://www.radikaali.net/rekisteroidy
myös rekisteröityä niin kuin tännekin anonyyminä: etunimi Jooseppi, sukunimi: Ryysynranta tai Peata Ryysynranta
Vaikuttaa että sähköpostiosoitteen joutuu antamaan.
Näillä palstoilla rekisteröimättömien ei tarvitse antaa osoitetta.
Pienillä aatteellisilla foorumeilla osoitteen antaminen on riskialtista touhua.
nikissä, ei anna mennä omille galleriasivuille. Jos tsekkaat mun galleria sivua, niin siellä on käytetty tätä nikkiä viimeksi maaliskuussa 2009.
viimeksi kirjoitellut toukokuussa, joten se lista ei päivity.
En tiedä sitten mihin sinä et galleriassasi pääse.
sanoo vaan "jäsen jo olemassa". ilman sisäänkirjoitusta näen vain tuon päivämärän. en pääse sinunkaan galleriasivuille.
sisäänkirjoittautunut tänään.
jotain hämminkiä , joko galleria- hommissa tai mahdollisesti oman selaimesi asetuksissa tai muissa salasanojen muistamistoiminnoissa.
nyt kokeilen tuota "Käytä muuta kuin rekisteröityä nimimerkkiäsi."
mikähän sekin tarkoitus lienee
"Käytä muuta kuin rekisteröityä nimimerkkiäsi."
Hohhoijaa, ei jaksa enää, todékaan ei ole palstoilla.
Auf Wiedersehen :D
vaikka kokeilisit jonkin toisen koneella tai kirjastossa, ja jos sama ongelma niin vika olisi Eniron päässä.
Vaikka luulisi sinun jo testanneen sitä esim. joltain työkoneelta.
työn vuoksi, ja se vika on Eniron päässä mutta eivät osanneet sanoa kunnollista syytä siihen, kehottavat vaan rekisteröitymään uudelleen.
nimimerkin tuohon laatikkoon "Käytä muuta kuin rekisteröityä nimimerkkiäsi."
eli tuo edell. viesti oli minulta.
on nimimerkin rekisteröinti mennyt väärin ja väärin toimii.
Muistaakseni esim. kahden nimimerkin rekisteröinti vaatii myös kaksi sähköpostiosoitetta eli nuo yhden henkilön useat rekisteröidyt nimimerkitkin mahdollisesti voi sekoittaa Eniron systeemit.
sään lämpiämistä täälläkin odotellaan. On mukavaa, että teilläkin on oikea talvi!
En tunne tuota laulua, en ainakaan sanojen perusteella.
valvoja tsekkaa kaikki viestit, ennenkuin päästää ne eteenpäin. Minusta valvominen on vain hyväksi myös aatteellisilla foorumeilla. Joskus sitä toivoo, että tännekin tulisi sähköpostipakko.
uunin luukku edelleen jumissa suurimman osan aikaa.
uunin luukku ja sais olla jääkaapin ovikin.
Taisit kertoa jossain ruokavaliosi olevan tälle päivälle raskas piirakoineen ja vielä torkut päälle kun ei kuulunut sen jälkeen.
Raskas syönti torkkumisineen ei välttämättä kerää selluliittia sinne minne se sopii eli takamukseen vaan se laskostuu napapiirin seutuville (kuva).
http://www.medlaunches.com/entry_images/0408/29/fat_woman.jpg
Minäkin syön välillä raskaasti mutta silloin liikun kuin jänis pakkasella.
Meinaatko tosiaan että tuo radikaalisi on hesarin hommia.
kuulemma altistavat dementialle.
No ei radikaali ole hesarin.
http://fi.wikisource.org/wiki/Suksimiehen_laulu