Kylläpä on kauniita naisia!

Ainakin jos uskomme naisten lehtiä.

Oma lukunsa sitten on Anne Pohtamo. Hän lähti tunnetusti Yhdysvaltoihin mallintöihin ja seurusteli siellä Jacques de la Fontaine -nimisen rattopoikaluikurin kanssa, joka veti huumeita ja taisi olla jossain yhteyksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteenkin. Minulle on jostain jäänyt sellainen muistikuva, että herra olisi sittemmin - Annen jo palattua Suomeen - kadonnut selittämättömästi, jollei peräti löytynyt murhattuna tai huumekuolleena. Suomalaiset juorutoimittajat painuivat Pohtamon perässä amerikkalaiseen yöhön ja raportoivat siitä, kuinka Anne ja Jacques tanssivat yökerhoissa, joissa poltettiin - hui kauhistus - marihuanaa ja ”homoseksuellit pitivät villiä menoa” tanssilattialla hieroskellen vähäpukeisia vartaloitaan yhteen. Koko Suomen kansa riettaili epämääräisillä klubeilla Annen kanssa.

De la Fontaine otti kansakunnan vävypojan asemastaan kaiken irti julistamalla suomalaisissa juorulehdissä, että ”Suomessa ei ole miehiä, vain pojanjörriköitä”, ja että toisin kuin suomalaiset miehet, ”minä olen pystynyt tyydyttämään Annen henkisesti ja fyysisesti, koska olen mies”. Tietenkin tämä lausunto piti painaa asiallistenkin lehtien etusivulle, olihan kyseessä charmikas, jännittävä ulkomaalainen. Aikanaan Anne kuitenkin kyllästyi tähän hakkaavaan ja narkkaavaan kerskuriin ja palasi takaisin missiaikoja edeltäneen suomalaisen poikaystävänsä luokse, joka oli tietenkin kaikki nämä vuodet kärsivällisenä odottanut häntä kotiin. Sittemmin hän on ruvennut jokseenkin tympeänsorttiseksi uskonnolliseksi julistajaksi - juuri sellaiseksi, joka syyttelee kaikkia muita omista nuoruudensynneistään. Hän ei toki ole ainoa missi, joka ”pinnalliseen mallielämään” kyllästyttyään on kääntynyt epämiellyttävän fundamentalistiseen kristinuskoon, mutta hän lienee tämänsorttisista tädeistä julkisuudessa näkyvin.

ihquu kirjoitti:

Ainakin jos uskomme naisten lehtiä.

Oma lukunsa sitten on Anne Pohtamo. Hän lähti tunnetusti Yhdysvaltoihin mallintöihin ja seurusteli siellä Jacques de la Fontaine -nimisen rattopoikaluikurin kanssa, joka veti huumeita ja taisi olla jossain yhteyksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteenkin. Minulle on jostain jäänyt sellainen muistikuva, että herra olisi sittemmin - Annen jo palattua Suomeen - kadonnut selittämättömästi, jollei peräti löytynyt murhattuna tai huumekuolleena. Suomalaiset juorutoimittajat painuivat Pohtamon perässä amerikkalaiseen yöhön ja raportoivat siitä, kuinka Anne ja Jacques tanssivat yökerhoissa, joissa poltettiin - hui kauhistus - marihuanaa ja ”homoseksuellit pitivät villiä menoa” tanssilattialla hieroskellen vähäpukeisia vartaloitaan yhteen. Koko Suomen kansa riettaili epämääräisillä klubeilla Annen kanssa.

De la Fontaine otti kansakunnan vävypojan asemastaan kaiken irti julistamalla suomalaisissa juorulehdissä, että ”Suomessa ei ole miehiä, vain pojanjörriköitä”, ja että toisin kuin suomalaiset miehet, ”minä olen pystynyt tyydyttämään Annen henkisesti ja fyysisesti, koska olen mies”. Tietenkin tämä lausunto piti painaa asiallistenkin lehtien etusivulle, olihan kyseessä charmikas, jännittävä ulkomaalainen. Aikanaan Anne kuitenkin kyllästyi tähän hakkaavaan ja narkkaavaan kerskuriin ja palasi takaisin missiaikoja edeltäneen suomalaisen poikaystävänsä luokse, joka oli tietenkin kaikki nämä vuodet kärsivällisenä odottanut häntä kotiin. Sittemmin hän on ruvennut jokseenkin tympeänsorttiseksi uskonnolliseksi julistajaksi - juuri sellaiseksi, joka syyttelee kaikkia muita omista nuoruudensynneistään. Hän ei toki ole ainoa missi, joka ”pinnalliseen mallielämään” kyllästyttyään on kääntynyt epämiellyttävän fundamentalistiseen kristinuskoon, mutta hän lienee tämänsorttisista tädeistä julkisuudessa näkyvin.

mitään lisättävää. Minullekkin jäi epäselväksi, löytyikö rattopoika elottomana. No Arto oli todellinen Mies, toisin kuin rattopoika.