Uusimmassa Kanava -lehdessä tohtori Jukka Kemppinen nimittää suomenruotsalaista majuri Liliusta hulluksi majuriksi. Hulluja suomenruotsalaisia majureita oli kuulemma kesällä 1944 liikaakin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Kemppinen
Tässä näytteitä samalta mieheltä:
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html
Kuka Lilius?
http://www2.6net.fi/alavus/perinnehuone/ikolao.htm
"Tämä Lilius tunnettiin jo Talvisodan aikana hyvin hankalana miehenä. Jatkosodan alussahan tämä Lilius ja Hannuksela tekivät eversti Laurilalle hyvin ikävän tempun."
Helge Smedjebacka kertoo Otto Liliuksesta kirjassaan Jääkärikenraalin elämä F. U. Fagernäs 1894-1980 mm. seuraavasti:
Nämä tekstit on kirjassa lihavoituna ja ovat kirjan mukaan Fagernäsin omista muistiinpanoista.
s. 197: "Kun palasin eräänä päivänä kenttäsairaalasta, missä olin jakanut haavoittuneille sotilaille urhoollisuusmitaleja, esikuntapäällikköni (Lilius) tuli kyyneleet silmissä minua vastaan ja ilmoitti, että minut siirrettäisiin Maaselän kannakselle"
s. 200: "Pajari saapui Uhtualle mukanaan lampaita, vuohia, tiine lehmä ja kiimainen narttukoira. Eräs upseereistani, joka oli suuttunut vaihdosta, pisti kylänrakin nartun häkkiin hedelmöittämään "koirahuoran". Heti sen jälkeen kun olin lähtenyt, Pajari erotti esikuntapäällikköni, everstiluutnantti Liliuksen ja lähetti hänet Karjalan kannakselle.
Se matka muodostui onnettomuudeksi Liliukselle, sillä hän menetti jalkansa kesän 1944 kovien taisteluiden aikana. Pajari oli nimittäin niin sanottu "aitosuomalainen", eikä hän voinut sietää "hurreja".
s.203: Smedjebackan omaa tekstiä selitykseksi: Mutta palaan vielä takaisin Uhtuan oloihin. Kun Uno kirjoitti ensimäistä kirjettä vaimolleen Karhumäestä, hän käsitteli vielä Pajarin ensimäisinä päivinä Uhtualla antamia vaikutelmia. Fagernäs kirjoitti muun muassa:
"Sain myös kirjeen Otto-pojalta. (Otto-poika oli nimitys, jota Fagernäs käytti esikuntapäällikkö Otto Liliuksesta.) Tulokas (Pajari) kuuluu nuuskivan innokkaasti viinavarastoja ja hän ihmettelee erityisesti, mihin Hennessy-varasto on joutunut. Otto on järjestänyt "pimeän varaston", jonka hän aikoo lähettää vähitellen tänne minun laskuuni, jotta minun ei tarvitse ostaa vierailleni. Kyseessä on myös minun 50 -vuotispäiväni. Mitä pirua hänellä (Pajarilla) oikeastaan on tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka on järjestetty minun aikanani. Sitä paitsi hän on sulkenut ja avannut uusia ovia asuntoon ja rakentaa suurelle palveluskunnalleen uutta palatsia. Hänellä tuntuu kyllä olevan koko joukko ruuveja löysällä, väittää Ekman (myöhemmin kenraalimajuri Ekman), joka vieraili luonani muutama päivä sitten. Ekman on palvellut Pajarin alaisuudessa rykmentinkomentajana, ja hänen pitäisi siksi olla arvostelukykyinen."
Smedjebacka jatkaa kirjassaan omaa tekstiään:
s.203: "Edellä olevasta kuvauksesta löytyy ehkä myös osaselitys sille, että Pajarin ja Liliuksen oli heti alussa vaikea tulla toimeen keskenään. Se, että Lilius oli lisäksi ruotsinkielinen, ei lievittänyt Pajarin Liliusta kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä. Kävi niin, että Pajari luopui nopeasti Liliuksesta. Kun eritellään syitä ja seurauksia, voi
s. 209: myös Talvisodan kokemuksilla olla oma osansa. Lilius oli palvellut suomenkielisten Etelä-Pohjalaisten joukko-osastossa ja saanut sellaisen maineen, että hän oli "mahdoton". Oletettavasti Lilius oli vaativa ja ehkä liian muodollinen. Se, että hän viihtyi Fagesnäsin seurassa, jka luonteeltaan oli Liliuksen vastakohta, voi selittyä myös sillä, että Fagesnäs ei sekaantunut pikkuasioihin. Mutta ehkä ensisijaisesti Pajarin sai reagoimaan Liliuksen tapa puolustaa entistä esimiestään Uno Fagernäsiä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Kemppinen
Tässä näytteitä samalta mieheltä:
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html
Kuka Lilius?
http://www2.6net.fi/alavus/perinnehuone/ikolao.htm
"Tämä Lilius tunnettiin jo Talvisodan aikana hyvin hankalana miehenä. Jatkosodan alussahan tämä Lilius ja Hannuksela tekivät eversti Laurilalle hyvin ikävän tempun."
Helge Smedjebacka kertoo Otto Liliuksesta kirjassaan Jääkärikenraalin elämä F. U. Fagernäs 1894-1980 mm. seuraavasti:
Nämä tekstit on kirjassa lihavoituna ja ovat kirjan mukaan Fagernäsin omista muistiinpanoista.
s. 197: "Kun palasin eräänä päivänä kenttäsairaalasta, missä olin jakanut haavoittuneille sotilaille urhoollisuusmitaleja, esikuntapäällikköni (Lilius) tuli kyyneleet silmissä minua vastaan ja ilmoitti, että minut siirrettäisiin Maaselän kannakselle"
s. 200: "Pajari saapui Uhtualle mukanaan lampaita, vuohia, tiine lehmä ja kiimainen narttukoira. Eräs upseereistani, joka oli suuttunut vaihdosta, pisti kylänrakin nartun häkkiin hedelmöittämään "koirahuoran". Heti sen jälkeen kun olin lähtenyt, Pajari erotti esikuntapäällikköni, everstiluutnantti Liliuksen ja lähetti hänet Karjalan kannakselle.
Se matka muodostui onnettomuudeksi Liliukselle, sillä hän menetti jalkansa kesän 1944 kovien taisteluiden aikana. Pajari oli nimittäin niin sanottu "aitosuomalainen", eikä hän voinut sietää "hurreja".
s.203: Smedjebackan omaa tekstiä selitykseksi: Mutta palaan vielä takaisin Uhtuan oloihin. Kun Uno kirjoitti ensimäistä kirjettä vaimolleen Karhumäestä, hän käsitteli vielä Pajarin ensimäisinä päivinä Uhtualla antamia vaikutelmia. Fagernäs kirjoitti muun muassa:
"Sain myös kirjeen Otto-pojalta. (Otto-poika oli nimitys, jota Fagernäs käytti esikuntapäällikkö Otto Liliuksesta.) Tulokas (Pajari) kuuluu nuuskivan innokkaasti viinavarastoja ja hän ihmettelee erityisesti, mihin Hennessy-varasto on joutunut. Otto on järjestänyt "pimeän varaston", jonka hän aikoo lähettää vähitellen tänne minun laskuuni, jotta minun ei tarvitse ostaa vierailleni. Kyseessä on myös minun 50 -vuotispäiväni. Mitä pirua hänellä (Pajarilla) oikeastaan on tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka on järjestetty minun aikanani. Sitä paitsi hän on sulkenut ja avannut uusia ovia asuntoon ja rakentaa suurelle palveluskunnalleen uutta palatsia. Hänellä tuntuu kyllä olevan koko joukko ruuveja löysällä, väittää Ekman (myöhemmin kenraalimajuri Ekman), joka vieraili luonani muutama päivä sitten. Ekman on palvellut Pajarin alaisuudessa rykmentinkomentajana, ja hänen pitäisi siksi olla arvostelukykyinen."
Smedjebacka jatkaa kirjassaan omaa tekstiään:
s.203: "Edellä olevasta kuvauksesta löytyy ehkä myös osaselitys sille, että Pajarin ja Liliuksen oli heti alussa vaikea tulla toimeen keskenään. Se, että Lilius oli lisäksi ruotsinkielinen, ei lievittänyt Pajarin Liliusta kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä. Kävi niin, että Pajari luopui nopeasti Liliuksesta. Kun eritellään syitä ja seurauksia, voi
s. 209: myös Talvisodan kokemuksilla olla oma osansa. Lilius oli palvellut suomenkielisten Etelä-Pohjalaisten joukko-osastossa ja saanut sellaisen maineen, että hän oli "mahdoton". Oletettavasti Lilius oli vaativa ja ehkä liian muodollinen. Se, että hän viihtyi Fagesnäsin seurassa, jka luonteeltaan oli Liliuksen vastakohta, voi selittyä myös sillä, että Fagesnäs ei sekaantunut pikkuasioihin. Mutta ehkä ensisijaisesti Pajarin sai reagoimaan Liliuksen tapa puolustaa entistä esimiestään Uno Fagernäsiä."
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinullakin on nuo keskustelunavaukset. Tämäkin on jo 30-40:s lähes samansisältöinen. Sinun kannattaisi hommata jokin kolmaskin kirja sinne kirjahyllyysi kun tuo Kumuri ja Jurama alkavat tuntua hiukan puisevilta.
Mitäs jos sinäkin tunnustaisit , että se Laurila taisi olla aika huono komentaja.
kerran oli niin pätevä komentaja, niin hänen olisi ilman muuta tullut käskynannossa kysyä vihollistietoja. Se on aivan alkeisasia. Ne olivat saatavilla operaatiotoimistossa, jos komentaja Hannuksela ei niistä osannut kertoa.
Totuus on se, että Laurila heräsi vasta, kun tulenjohtaja lähti etulinjaan tarkistamaan kartassaan olevat bunkkerit maastossa. Ne siis näkyivät Laurilan etulinjaan. Hänen olisi tullut myös itse paikantaa ne. Sitä varten rykmentin esdiklunnassa on upseereita, jos komentaja ei itse etulinjaan lähde.
Erityisesti Kumuri on erittäin yksipuolinen kuvaus tapahtumista. Laurila on sankari ja muut konnia. Mitään tasapuolisuutta Turja ei edes tavoittele. Hänen kirjansa on muutenkin täynnä asiantuntemattomia kommentteja mm. armeijan tiedustelusta ja upseerien kielitaidoista.
Jurama on asiallisempi, mutat hänenkin sympatiansa ovat Laurilan kannalla. Totta on kyllä, että Hannuksela ja Lilius kohtelivat Laurilaa aika tökerösti. Hannuksela oli kankea ihmissuhteissaan ja Lilius lähinnä öykkäri.
Etkö lainkaan ymmärtänyt lukemaasi? Kyse oli siis Kanava -lehdestä, Kemppisestä ja Smedjebackan kirjasta.
Helge Smedjebacka kertoo Otto Liliuksesta kirjassaan Jääkärikenraalin elämä F. U. Fagernäs 1894-1980
vaikkakin vaikeuksia tuottaa käsittää miksi sinä copypastaat saman tekstin sanasta sanaan kymmeniä kertoja.
Toisaalta jos jokin askarruttaa mieltä tuossa Smedjebackan heikohkossa kirjassa, niin sen kaivaa omasta kirjahyllystä.
"copypastaat saman tekstin sanasta sanaan kymmeniä kertoja"
Miksi valehtelet taas? Asia ei ole noin kuten väität! Onko jutussa jokin kohta joka hiertää sinua erikoisesti?
Google löytää nämä 2 tapausta ja nekään ei ole samanlaisia:
http://www.google.fi/search?hl=fi&source=hp&q=Pajari saapui Uhtualle mukanaan lampaita, vuohia, tiine lehmä ja kiimaine...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8705771#comment-41620226
Tuolla on osia samaisesta tekstistä
Samoin tuossa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8635921
...lukemaasi kun noin pötyä kirjoittelet.
Nytkö Smedjebacka onkin syypää jos kirjan päähenkilö ei oikein "loista"?
Kumma juttu kun Fagernäs niin kovasti ihailee jopa vaimolleenkin kirjeessä tuota "jumalaista Adonista" eli Rönnquistia. Näin siis kirjassa Törnin jääkärit.
Ettei vaan Frans Uunokin ollut vähän tralalaa...
Jukka Kemppinen kirjoittaa Suomen luetuimmassa blokissaan kuinka "Pakkoruotsiin ei ole perusteita". Samoin hän aprikoi Ahvenanmaan myynnillä ruotsille. Hän on lisäksi vaihtanut asenteesa pakkoruotsiin!
"Jukka Kemppinen Kirkkonummi, Finland, Lawyer, historian, author, translator,independent blogger. Long time average 14 000 visits, 21 000 views a week. Every day, all year."
17. elokuuta 2010
Tvångströja
http://kemppinen.blogspot.com/2010/08/verdana.html
Jukka Kemppinen Pakkoruotsiin ei ole perusteita.
"Olen aina tarvittaessa astunut esiin ja korottanut ääneni ruotsin kielen, etenkin suomenruotsin puolesta. Olen ihmetellyt monien, esimerkiksi monien etevien oppilaitteni vastenmielisyyttä ruotsia kohtaan. Olen lehahtanut punaiseksi useamman kerran, kun joku kollega, etenkin teknistä tai kaupallista alaa edustava, on – sen käsityksen olen saanut – pyrkinyt puhuman ruotsia ihan ihmisten kuullen.
Olen nyt näkevinäni kaksi eri asiaa. Toinen on suhtautuminen ruotsin kieleen. Se on tietenkin jokaisen oma asia. Toinen on ruotsin kielen opettaminen peruskoulussa ja lukiossa pakollisena. Se ei ole jokaisen oma asia, vaan poliittinen ratkaisu.
Ilmoitan täten muuttaneeni mielipiteeni. Pakkoruotsiin ei ole perusteita. Valinnaiseen tietenkin on."
18. elokuuta 2010
Pohdintaa pakkopaidasta
http://kemppinen.blogspot.com/2010/08/pohdintaa-pakkopaidasta.html
"Jotkut puhuvat Karjalan hankkimisesta takaisin Suomelle. Itse olen miettinyt, mitähän Ruotsi maksaisi Ahvenanmaasta, käteisellä. Suomelle siitä on jonkinasteista riesaa, eikä sillä taida olla enää sotilallista merkitystä.
Eikö pantaisi myyntiin?"
"Hulluja suomenruotsalaisia majureita oli kuulemma kesällä 1944 liikaakin."
Ketähän ne mahtoikaan olla?
Tässä muutama veikkaus väitetyiksi "hulluiksi majureiksi", jatkakoon muut listaa:
Otto Lilius, S. O. Lindgren, Kurt Erik Bäckman,
Kemppinen ja Kanava -lehti täräytti 25.1.2010 artikkelissa "Sotilaan pelko ja muita kirjallisuuden katveita"
2010 Kanava -lehden 1. numerossa tohtori Jukka Kemppinen nimittää Suomen ruotsalaista majuri Liliusta "hulluksi majuriksi" sivulla 55. Hulluja (Suomen ruotsalaisia lat. huom.) majureita oli kuulemma kesällä 1944 liikaakin.
Lakeuden ristit -Dokumentti on katsottavissa vielä 4 päivää.
Eteläpohjalaiset sotahistorian harrastajat jatkosodan taistelupaikoilla ja Laurilan rykmentin jalanjäljissä
http://areena.yle.fi/video/1323282685411
YLE TV2 Keskiviikko 7.12. klo 19.20 Kesto 00:38:00
Nurmon ja Ylihärmän hautausmaalla käydessä näkee, millaista jälkeä huonon itsetunnon omaava Suomen ruotsalainen johtaja saa alempirotuisissa suomalaisturaaneissa aikaan! Kyse oli kymmenistä miehistä varsinkin 2. komppanian osalta.
Näin Osasto KKK:n päällikkö Oiva Latikka arvioi majuri K. Bäckmania Kevyt Osasto 18. komentajana Veikko Juraman kirjan sivuilla 31-32:
"Hän ei ollenkaan tuntenut eteläpohjal. reserviläisten luonnetta ja ajatuksenjuoksua. Suhtautui alaisiinsa kuin vajaaälyisiin, alempaan rotuun kuuluviin... hänen koulutustasonsa ei riittänyt joukkoyksikön komentajan vaativaan tehtävään... Lisäksi hänen elämäntapansa ja monet henkilökohtaiset vaikeutensa olivat heikentäneet hänen itseluottamuksensa niin, että hän ei kyennyt keskustelemaan kenenkään kanssa. Jokainen yritys vaikuttaa asioihin tulkittiin kapinoinniksi... Lisäksi hänen kartanlukutaitonsa oli heikko."
Tämän lähteenä on käytetty teosta Nurmolaiset sotien veteraanit 1918, 1939-1940, 1941-1945, Seinäjoki 1980, sivut 44-51
Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.
Tässä näytteitä samalta mieheltä:
Sotapelkuri
http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/sotapelkuri.html
Itsenäisyyspäivän mentyä
http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/itsenaisyyspaivan-mentya.html
Pahuudesta parturissa II
http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/pahuudesta-parturissa-ii.html
Laurilain työt
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html