Uhtuan sunnalla. 3. divisioonassa oli järjestetty juhlavat sotakoiran hautajaiset taistelun jälkeen . Samassa taistelussa oli kaatunut myös useita Suomalaissotilaita. Kaatuneita ilmoitettaessa upseerille tämä tokaisi, saitteko heidän aseet talteen. Kuka oli tämä upseeri ?. Oliko hän sama joka pieksetti hengiltä oman sotilaansa varkaudesta epäiltynä, jota epäilty ei tietenkään syyttömänä tunnustanut.
SOTAKOIRAN HAUTAJAISET
nykästäänhihasta
502543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Vain lähdeviite on unohtunut. Nimimerkki lienee enne.
Istukselivat vielä 70-80.luvun taitteessa lauantaisin savusaunan etusessa pienessä sievässä ja n y k ä sivät sotasaalisNagantin ylisiltä alkaen ammuskelemaan Klubilootaan reikiä. He olivat vielä sotavammoistaan huolimatta vankasti työelämässä mukana toisinkuin heitä komennelleet kapiukot jotka eläköityvät jo 60-luvun alussa ja olivat nauttineet täyttä palkkaa ja päivärahoja koko sodan ajan, myöskin korsun pöydänalla olessaan paskat housuissaan. Saunanpihalla käydä raksutteli opelrecord valmiina matkaan entisen komentelijansa luokse. Onneksi nuorempi polvi otti avaimet ja nagantin parempaan talteen , olisihan kortin menettäminen ollut liian suuri menetys niinä aikoina.
"Istukselivat vielä 70-80.luvun taitteessa lauantaisin savusaunan etusessa pienessä sievässä"
Sinulla on ihan liian monta virhettä samassa jutussa. Savusaunat oli tuolloin tosi harvinaisia ja niistä oli hankkiuduttu eroon juuri lämmityksen työläyden vuoksi. Jatkuva lämmitteinen kiuas oli päivän sana ja kivikasat oli roijattu kartanolle useimmista saunoista.
"n y k ä sivät sotasaalisNagantin ylisiltä alkaen ammuskelemaan Klubilootaan reikiä"
Tuo on täysin höpön pöppöä, koska tuon pyssyn panokset oli niin erikoisia, ettei niitä ollut Suomessa saatavilla. Pyssyjä lienee ollut mutta tyhjän pantteina sotamuistoina enemmänkin.
savusaunat ja Nagantin panokset. Maalla on aina löytynyt molempia ja paljon muutakin.
Aseet ovat tärkeitä, joten ne pitää kerätä, jos vain ehtii.
Hyviä upseereita on enemmän kuin huonoja. Outoa, jos Uhtuan suunnalla olleet pohjoisen reserviläismiehet jaksoivat kuvaamasi nilkin kaltaista sotilasjohtajaa. Nimeä et kovin helposti saa. Rukajärveltä ylöspäin tiedän jatkosodan ajalta pari-kolme kantaupseeria, joista voisi antaa lievästikin sanoen välttävän arvosanan.
Yksi heistä teki sodan jälkeen uraa ja toimittelikin - kiillotti omaa kilpeään teoksen Suomi sodassa yhtenä kirjoittajana.
"3. divisioonassa oli järjestetty juhlavat sotakoiran hautajaiset"
Oliko Pajarin koira kyseessä? Siis se jonka Lilius kumppaneineen astutti sekarotuisella kylän rakilla?
Helge Smedjebacka kertoo Otto Liliuksesta kirjassaan Jääkärikenraalin elämä F. U. Fagernäs 1894-1980 mm. seuraavasti:
Nämä tekstit on kirjassa lihavoituna ja ovat kirjan mukaan Fagernäsin omista muistiinpanoista.
s. 197: "Kun palasin eräänä päivänä kenttäsairaalasta, missä olin jakanut haavoittuneille sotilaille urhoollisuusmitaleja, esikuntapäällikköni (Lilius) tuli kyyneleet silmissä minua vastaan ja ilmoitti, että minut siirrettäisiin Maaselän kannakselle"
s. 198: "Kukaan armeijakunnan komentaja ei voinut tehdä yhteistyötä Pajarin kanssa. Hän oli tosiasiassa itsepäinen kuin aasi. Sen lisäksi Pajarilla oli monta muuta epämiellyttävää ominaisuutta. Hän "tiesi enemmän" kuin kaikki muut."
s. 200: "Pajari saapui Uhtualle mukanaan lampaita, vuohia, tiine lehmä ja kiimainen narttukoira. Eräs upseereistani, joka oli suuttunut vaihdosta, pisti kylänrakin nartun häkkiin hedelmöittämään "koirahuoran". Heti sen jälkeen kun olin lähtenyt, Pajari erotti esikuntapäällikköni, everstiluutnantti Liliuksen ja lähetti hänet Karjalan kannakselle.
Se matka muodostui onnettomuudeksi Liliukselle, sillä hän menetti jalkansa kesän 1944 kovien taisteluiden aikana. Pajari oli nimittäin niin sanottu "aitosuomalainen", eikä hän voinut sietää "hurreja". Pajari oli myös kuuro ja leikki usein taisteluissa sankaria, koska hän ei kuullut luotien vihellystä. Mutta Pajari kuoli lopulta sankarina, kun hän sodan jälkeen sai autossaan sydänkohtauksen ja törmäsi Luodossa mäntyyn matkallaan Kokkolaan."
juoruilulinjalle, niin onko sinulla tiedossa seuraavien lisäksi joitain meheviä juoruja Pajarin luonteen vaikeudesta.
Lähetti 1941 marraskuussa suoraan Päämajaan hyökkäys-suunitelman Sorokan valtauksesta mistä ilmeni myöskin käytettävät joukot.
Sama suunnitelma meni armeijakunnan komentajalle ainoastaan tiedoksi jolloin Lennart Oeschista tuli ikuinen vihamies.
1943 syksyllä jälleen Päämajaan 8-sivuinen valituskirjelmä Harald Öhquistista jonka seurauksena siirto Uhtualle.
1944 syyskesällä suunnitelma Kannaksen vastahyökkäyksestä ja takaisinvaltauksesta. Ei kaiketi sopinut Päämajan tulevaisuuden ulkopoliittisiin suunnitelmiin ja hänen käskettiin pitää pienempää suuta.
Varmasti muitakin vastaavia tapahtui hänen luonteellaan, mutta nuo ovat tulleet vastaan.
"s. 198: "Kukaan armeijakunnan komentaja ei voinut tehdä yhteistyötä Pajarin kanssa. Hän oli tosiasiassa itsepäinen kuin aasi. Sen lisäksi Pajarilla oli monta muuta epämiellyttävää ominaisuutta. Hän "tiesi enemmän" kuin kaikki muut.""
>Lähetti 1941 marraskuussa suoraan Päämajaan hyökkäys-suunitelman Sorokan valtauksesta mistä ilmeni myöskin käytettävät joukot<
Mikäs tämä juttu on? mimulle ihan outo. Sekoiletko vai...
Luin taannoin Tauno Kuosan kirjan Airosta ja siinä hän kertoo, Airoa useasti haastateltuaan, tuon Sorokan valtaussuunnitelman. Ryti olisi sen hyväksynyt, jos se kerran sotatoimien vuoksi on tarpeellista.
Mannerheim sanoi, Rytin lähettämää kirjettä Airolle näytettyään, Rytin ottaneen siihen kielteisen kannan eikä Sorokkaan siiis hyökätty. Aihetta käsitellään useamman sivun verran ko. kirjassa.
Sorokan valtausssuunnitelma tehtiin 1942 alkuvuodesta. Dietl pyysi tammikuussa 1942 kirjeellä Marskia hyökkäämään Sorokkaan. Lagus, Raappana ja Airo tekaisi suunnitelman, mutta reissun anniksi jäi vaan se hirvipaisti...
Kirjoitin aiheesta aikanaan tänne:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5098617#comment-40027824
kertoo Pajarin marraskuussa 1941 laatimasta Sorokan valtaussuunnitelmasta ja paljon muutakin ”kulissien” takaa. Aikaisemmin hyvin vähän käsitelty Päämajan operatiivisen osaston historiikki. Kuuluu jokaisen kiltin pojan joululahjatoiveisiin sekä myöskin ”pikkutuhmien” sotahistorian aktivistien.
Ajatuksista operaatioiksi : Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelu jatkosodassa / Karjalainen, Mikko Helsinki : Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009
"Pajarin marraskuussa 1941 laatimasta Sorokan valtaussuunnitelmasta"
Kuinkahan monta suunnitelmaan Sorokan valtaamiseksi tehtiin? Itse olen lukenut vain tuosta yhdestä. Eiköhän Pajari suunnitellut Suursaareen menoa...
Tuolla on aiheesta lisää:
Kuosa Tauno: A. F. Airo. Legenda jo eläessään. Päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939-1945. , Wsoy, 1979, 282 s.
suunnitteli ja tiedusteli paikallinen rannikkoprikaati ja Pajari kävi ainoastaan toteuttamassa sen. Pajarin marraskuussa 1941 laatiman ja Päämajaan lähettämän Sorokan valtaussuunnitelman diaarinumero ilmenee Mikko Karjalaisen kirjasta. Eli jos sinulla on tarvetta lopettaa luuleminen, niin se löytyy alkuperäisenä Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä. (Vanha sota-arkisto)
Lagus, Raappana ja Airo tekaisi suunnitelman Sorokan valtaamiseksi, pääosin Raappanan 14.D:n voimin. Oltiinhan jo valmiiksi hyvissä lähtöasemissa. Onko tämäkin siellä?
Entäs se Kannaksen ja Viipurin takaisinvaltaus kesällä 1944?
enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan. Käyppä nyt tutustumassa Sota-arkistossa Pajarin Sorokan valtaussuunnitelmiin jotka Airo kopioi lähes yhden suhde yhteen ja keräsi kunnian niin kuin monta kertaa myöhemminkin alaistensa työstä. Palaillaan noiden muiden kanssa asiaan myöhemmin jota ehdin hankkia värikynät sinun varalta.
Vielä noista joukoista. Rukajärveltä piti hyökätä 8.D 14.D 1.Jääk.Pr 12.Pr.
Maaselästä 2-3 JvDivisioonaa.( 4.D?? 1.D?? 12.D?? 18.D?? 2.JääkPr??)
Oletko lukenut Kuosan Airo -kirjan? Kysyn jo ihan mielenkiinnosta. Oliko Airo noin kova valehtelija... ?
Kuosa Tauno: A. F. Airo. Legenda jo eläessään. Päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939-1945. , Wsoy, 1979, 282 s.
kirjoitetaan, niin sieltä unohdetaan kaikki inhimilliset heikkoudet ja keskitytään osatotuuksien kautta kohdehenkilön hymistelyyn mikä suinkaan ei tarkoita että valehdeltaisiin. Ainoastaan tietoisesti unohdetaan kaikki heikot/ epäonnistuneet ratkaisut ja muiden ansioilla ”ratsastaminen”.. Siitäpä tulikin mieleen, että joulunpyhinä tulee 20 vuotta Karpaattien neron ja Ajatusten Tonavan kuolemasta.
"unohdetaan kaikki inhimilliset heikkoudet"
Ei läheskään aina!
Legenda jo eläessään -sarjassa julkaistu Sinerman kirja Taavetti Laatikaisesta kertoo suoraan hänen 3 päivän ryyppyreissunsa Viipurin valtaamisen aikaan 1941.
Sinerma Martti Taavetti Laatikainen - Legenda jo eläessään
WSOY, 1978, 279 s., painos: 1,
Oesch oli ylirasitunut ja ei kyennyt enää nukkumaan... Kirjassa sanotaan, että operaatiota oli valmisteltu niin kiihkeästi, että hyökkäyksen alettua piti O pistää "lepäämään" ja kun ei oltu varmoja sairauden laadusta niin tuo Taavetti pistettiin sijaiseksi, siis ryyppäämään, ja Valo Nihtilä siis toteutti valmista suunnitelmaa(nsa)
s. 100-111 Laatikainen määrättiin IV AK:n komentajan, Oesch:n, sijaiseksi.
s. 108 IV AK:n päiväkäsky kertoo, että Laatikainen oli Oesch:n sijaisena 26.-28.8.1941 eli siis 3 vuorokautta.
s. 108 Niiden kolmen vuorokauden aikana Kenraalimajuri Laatikainen olisi voinut elää
ja kokea sotilasuransa korkeimman huipun, mutta niin ei tapahtunut, vaikka asiakirjat kertoivatkin hänen komentaneen IV-AK:aa juuri tuolloin.
Laatikainen veteli siis känniä putkeen 25.8-28.8 ja Nihtilä johti esikuntapäällikkönä IV AK:n sotatoimia.
Ilmaantuessaan taas ihmisten ilmoille hän kirjan mukaan sanoi "Tässä minä nyt siten olen"...
Se on nimittänsä kovastikkin noloa kokeneelle kenraalille joutua saman kohtalon kohteeksi kuin Paavo Talvela Aunuksessa 1944 kesällä. Nuori eversti pitää luennon Marskin ritarille no:2:lle ja kokeneelle kenraaliluutnantille kuinka sodankäyntiä pitää hoitaa.Kaiketi SKK:n Y1:n priimus tiesi missä mennään kun kuunteli posket punaisena ja korvat loimussa saarnan.
"Laatikainen veteli siis känniä putkeen 25.8-28.8 ja Nihtilä johti esikuntapäällikkönä IV AK:n sotatoimia.
Ilmaantuessaan taas ihmisten ilmoille hän kirjan mukaan sanoi "Tässä minä nyt siten olen"..."
Kyllä tuossa Laatikais-kirjassa on varsin häveliäästi käsitelty suurhyökkäys -44. Se kun ei ollut mikään Laatikaisen tähtihetki...
Tuosta Nihtilän ja Talvelan tapaamisesta on toisenlainenkin näkemys, eli että Talvela ei ymmärtänyt vetäytymistaistelun ideaa ennenkuin Nihtilä kävi hänelle sitä selostamassa. Vai tarkoititko nimenomaan sitä?
Kun Leitimojärven itäpuolella neuvostopanssarien tunkeuduttua Portinhoikkaan ja Paalun divisioonan avuksi lähetettiin Panssaridivisioona, jonka komentajalle kenraalimajuri Lagukselle Laatikainen alisti koko lohkon.
Tällöinhän Paalu uhkasi jättää divisioonansa jonka seurauksena Laatikainen perui käskynsä, koska Lagukselle taistelukenttä oli uusi tuttavuus.
Siitä on aikaa kun luin tuon kirjan, joten en muista yksityiskohtia. Muistan vain sen, että ihmettelin kun suurhyökkäystä oli käsitelty niin kursorisesti ja Laatikaisen vaikeuksista ja suoranaisesta välinpitämättömyydestä ei puhuttu juuri mitään.
Närkästyneen Paalun aikoessa jättää välittömästi divisioonansa Laatikainen peruutti käskynsä, koska Lagus ei tuntenut vielä tarpeeksi hyvin 18D:n tilannetta.
Nyt uusi käsky määräsi Paalun yhteistoimintaan Laguksen kanssa IV AK:n suunnitelman mukaisesti.
Laatikainen ei kuitenkaan jättänyt Paalua vielä rauhaan, vaan sai tahtonsa läpi. Ylipäälikkö määräsi vielä saman päivän aikana Paalun käyttöönsä ja määräsi uudeksi 18 D:n uudeksi komentajaksi eversti A.G.Snellmannin.
Paalu oli ollut tehokkaimpia vihollisvoimien tylsyttäjiä kesän 1944 taisteluiden aikana. Laatikaisen irrottaessa hänet rintamavastuusta hän työskenteli jonkin aikaa erikoistehtävissä Päämajassa.
Virallinen sotahistoria esittää Paalun erottamisen syyksi juuri Leitimojärven seudun sotatoimien epäonnistumisesta. Syytös on kohtuuton kun otetaan huomioon tosiasiat. 18 D oli yksin torjumassa
XXX Kaarti Armeijakunnan hyökkäystä. Divisioonan jalkaväki taisteli yhtä mittaisesti kahden viikon ajan Talissa ja Ihantalassa. Miehet säilyttivät taistelutahtonsa vaikka, vaikka joku komppania tai pataljoona pahimmassa myräkässä välillä hajosikin.
Nämä vastaisku taisteluthan ovat Suomen historiaa.
Paalua lyödään vielä Tuomponkin voimin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Paalu
Tuossa jo kirjoitinkin Paksu Taavetin nikillä, kuinka 3 pv:n reissun jälkeen TL suvaitsi jälleen tulla ihmisten ilmoille...
>Ilmaantuessaan taas ihmisten ilmoille hän kirjan mukaan sanoi "Tässä minä nyt siten olen"<
Homma meni kuitenkin niin, että Oesch otti vastaan Viipurin valtausparaatin.
Laatikainen antoi liikaa näitä "komentajat sopivat keskenään" -käskyjä. Kuuterselässä 3.Divisioonan esikuntapäällikkö Wolf H. Halsti näki yhteenoton Laguksen ja Pajarin välillä. Kun Laatikainen ei selkeästi alistanut toista toiselle, kunnianhimoiset miehet ottivat yhteen Pajarin esikunnassa. Halsti vei välillä kiivastuneen Pajarin ulos, rauhoitteli ja puhui hänet ympäri.
Kun tuolla aikaisemmin haukuttiin Pajaria, Halsti antaa täyden tunnustuksen erikoiselle ja tiukalle kenraalille (pitää häntä loistavana rintamakomentajana, joka johti sydämellään - siksi kai se niin pian pettikin).
Paalun siirtäminen johtui henkilökohtaisesta romahduksesta. Sellaisia seikkoja ei ollut tapana kirjoittaa viralliseen historiaan. Sotatoimien epäonnistumisesta häntä ei voi syyttää. Myös Sihvon ja Melanderin työkuntoa epäiltiin.
Tässä jätetään huomiotta se, että rintamakomentaja tiukan paikan tullen valvoo, on paineen ja vastuun alaisena yötä päivää. Jos sotamies näkee harhoja tai höpsee, hänet pannaan nukkumaan. Kenraalin huono päivä voi koitua onnettomuudeksi koko divisioonalle ja koko lohkolle. Hänelle ei kovin pitkään sallita "omituista" käytöstä. Selkeimmin työkuntonsa menetti Paalu.
Ainoa röyhkimys, joka kirjoitti silminnäkijähavaintonsa, oli Leevi Lakio ("Eivät kaikki juosseet").
Varsinaisesti kolmikkoa ei erotettu vaan heidät siirrettiin suojatyöhön Päämajaan. Muistatko, mikä kolmen miehen "suunnitteluosasto" se oli?
Talvisodasta löytyy oikea erotettu, maanmainio eräkirjailijakenraali K. M. Wallenius. Hänen kohtalokseen tuli ryyppyputki, joka alkoi automatkalla Lapista tullessa eikä loppunut pariin päivään Viipurinlahdelle tulon jälkeenkään. Öhquist etsi häntä kissojen ja koirien kanssa ja kuultuaan miehen hortoilevan makkurissa takki auki, teki ilmoituksen. Walleniuksen, Lapin sankarin, Mannerheim erotti reservistäkin. Ja ihan oikein.
"ansioluettelohon" vielä jotain lisää jatkosodan alussa koska hänet on poistettu upseeriluettelosta 1941 syksyllä. Toisaalta Paalun kohdalta on väitetty ettei hänellä henkilökemiat toimineet jonkun/ joidenkuiden ylempien esimiesten kanssa. Oletettavasti juonsi rauhan ajoilta. Kuitenkin hän oli etukäteisarvioiden mukaan hyvinkin ansioitunut ennen sotia. Pitkäaikainen SKK:n lehtori.
Neuvostojoukkojen aloitettua suurhyökkäyksensä Leitimon kannaksella vahvistetun 18D:n vahvuus oli keskimäärin 55%. Vastassa oli valioluokan kaartin divisioona raskaine panssarijoukkoineen.
Armeijakunnan ja divisioonan kanssa syntyi erimielisyyksiä jo ennen suurhyökkäyksen alkua.
Laatikainen vaati Paalulta reservikseen yhtä pataljoonaa johon Paalu ei suostunut, koska suostuminen olisi johtanut Portinhoikan tärkeän tienristeyksen suojaamatta jättämiseen. Lopulta Laatikainen antoi periksi.
Kuinkahan Kannaksen puolustuksen olisi käynytkään, jos siellä olisi ollut saman tasoisia kenraaleita enemmänkin kuin Laatikainen.
>Jos sotamies näkee harhoja tai höpsee, hänet pannaan nukkumaan. - Selkeimmin työkuntonsa menetti Paalu<
Mutta kenujen yöuntahan ei saanut häiritä, ei edes hätätilassa. Käytännössä sinne IV AK:n ei siis soitettu yöaikaan vaikka tilanne oli Valkeasaaressa se mikä oli ja tykistön ammukset oli lopussa. Sippolaa ei häiritty. Kukas se sanoikaan niin, ettei saa häiritä esikuntaa yöllä? Oliko se 10.D:n Sihvo vai JR 1:n Viljamaa? Tirronen kertoo Jylisevät tykit kirjassaan Mandelinin kanien hoidosta, joka oli 10. D:n tykistökomentajan kenties tärkein toimenkuva. Sinne sitten jäi kanit ja kanihäkit...
"Ettei vaan Wallenius...Pussinperä. Kenraali K. L. Oesch muiden silmin."
Ylen arkiston ohjelmassa kommentoi Oeschiä mm. tunnistamaton herrasmies joka mielestäni saattaisi olla kenraali Wallenius. Walleniuksen tilalle Viipurinlahdelle nimitettiin juuri Oesch, jota ohjelman herrasmies kovasti arvostelee. Mitä mieltä olet onko ohjelman loppupuolella oleva kantaa ottava upseeri todellakin Wallenius?
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=4846
Täällä joku kysäisi kun luuli henkilöä Airoksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3808869
Tässä vielä hyviä kuvia ja juttua juustoössin pojasta.
http://www.sveitsi.fi/documents/sveitsi/Oesch.pdf
Kurt Martti Wallenius ilmoittautui sotamiehenä mukaan Jatkosotaan, mutta ei näntä silleenkään huolittu.
Se ryyppyjuttu oli tosi paha etenkin kun Viipurinlahden tilanne oli äärimäisen kriittinen. Oesch pantiin selvittämään sekin sotku.
Helge Seppälän Oesch Suomen pelastaja -kirjassa tuostakin asiasta kerrotaan.
Taitaapa jotain juttua löytyä Walleniuksen vaimonkin muistelmista.
Wallenius Anni Kyyditys
Akateeminen kustannusliike, 1972, 372 s., painos: p1
lainkaan, vaan toinen siviiliprofessori.
Olavi Meurman ja Harry Waris olivat kasvitieteilijöitä jos heitä tarkoitat ohjelman alusta.
Olen korvessa, enkä saa pyöritettyä 2G-verkossa nauhoja. Yritän avata ja vastaan myöhemmin. Minulla on paljon julkaisemattomia kuvia Walleniuksesta, yritän tunnistaa. Wallenius tuskin kuitenkaan aukoi päätään sodan jälkeen telkkarissa.
Laatikaista suojeltiin. Hän kyllä huolehti unestaan, ryypyistään ja syömisestään.
Valo Nihtilä sanoikin, että "Taavetti Laatikainen on ainoa mies, jota hän halveksii."
Susitaipaleen pyrkimyksestä/uhkauksesta jatkosodan loppupuolella vaihtaa hallitusta ja päämajaa mieluisempaan muotoon.
TOSITILANTEESSA M I K Ä Ä N netti tai radioyhteys ei toimi. Vihollinen lähettää suurtaajuuksisen mangeettiimpulssin tai vastaavan niin että keskikorvatkin kärventyvät. Sen takia pitää valtakunnassa säästää lankalinjat . Koska valtakunnan johto ei tätä tee on yksityisten se tehtävä... Sotakoiravainajan omistaja vielä hukkatiellä. Kuka voi saada vielä 70.-luvulla veteraanien hampaat kirskumaan ?
Eikös ne hurrit suunnitelleet pakolaishallitusta Tukholmaan Talvisodassa ja Jatkosodan aikana kahteenkin otteeseen eli 1943 ka 1944. Kyseessä oli maanpetosrikos mutta yhtään hurria ei ammuttu! Miksiköhän ei?
Tuon dokumentin nimilista on kovin vajaa. Muutama esiintyjä on nimeämättä eikä YLE osaa tehdä sitä! Yksi esiintyjä lienee sotahistorioitsija Helge Seppälä karttoineen.
"Minä joka luultavasti tiesin parhaiten Talvisodan aikaisen tilanteen" on AIRO itse! Sille Oesch kuittaa aika ilkeästi: "Huom. tiesin parhaiten"
Minä reklamoin YLEn Elävään arkistoon eikä ne poloiset sielläkään tunnista ketkä filmissä esiintyy! Eivät tienneet edes Helge Seppälää nimeltä!
Tämä mies "minä joka luultavasti tiesin parhaiten..." on tietenkin Airo! Ettekö tunnista?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aksel_Airo#Talvisota
"Airon tehtävänä oli tehdä yhteenvedot rintamatapahtumista ja tilanteen vaatimat ehdotukset ylipäällikölle."
Kommentit ja vallankin ulkonäkö viestittää Walleniuksen suuntaan. Hyvää joulua vaan Pussinperältä.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=6838
Ei Airon hiushabitus vastaa Ylen ohjelman arvoituksellista henkilöä.
Helge Seppälä onkin hyvin mielenkiintoinen tapaus.
Tämä näin sivupolkuna...
Ei ole Airo eikä ole Wallenius. En kyllä tunnista, liekö joku Päämajan alempi upseeri.
noista Sorokan valtausjoukoista mainita saksalaisten lupaama 7.VuorD joka myöhemmin löysi monien sähläysten jälkeen oman kotipesän Uhtualta.
muistikuva aikojen alusta, että hän olisi uhkaillut eduskuntaa tai hallitusta 1943 (noin) Lapuan lakien voimaansaattamisella ellei Suomen pursi tiukemmin seuraisi Saksan valtiolaivan vanavedessä. En kykene edes antamaan lähdettä.
Sen verran näin vaivaa, että koetin otattaa YLElä selvää haastattelun henkilöistä, mutta eivät tunne sielläkään! Itseänikin aluksi hämäsi tuo juttu, muta minusta se on ilmetty Airo ja tehtävänimikekin viittaa tuohon kommenttiin "minä, joka luultavasti tiesin parhaiten..."
Kyllä hän on Airo! Ettekö tunnista? Katsokaa vaikka kuvia, joita hänestä löytyy sodan jälkeisiltä vuosista. Airon nimihän on muistaakseni mainittukin esittelytekstissä.
jouluterveisin KEB.
PS. Joku tollo rekkasi nikin KEB ja siksi tuo piste!
>Airon nimihän on muistaakseni mainittukin esittelytekstissä.<
Eipä olekaan Airoa mainittu tekstissä... perutaan saman tien tuo väite, mutta Airolta se näyttää ainakin minusta.
ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
ERÄS LEIJONANOSA SUOMI-NÄYTELMÄSSÄ. KENRAALI K. L . OESCH .
TV2 Helsingin toimitus
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=4846
HAASTATELTAVAT: Aitanga Oesch, Karl Lennart Oesch, Ann-Mari Oesch-Sahinniemi, Olavi Meurman, Valo Nihtilä, K. A. Tapola, Harry Waris
OHJELMAN TEKIJÄT:
Toimittajat: Seppo Jylhä, Matti Mannila
Kuvaaja: Herkko Häkkinen
Onko muita hyviä vaikkauksia kuka on kyseessä tuossa "minä joka luultavasti tiesin parhaiten..." sanojana?
Kenraali K. L. Oesch muiden silmin
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=4846
Katso erikoisesti kohta 14.33-18.18
14.59 katsohan ylähuulta ja poskipäitä ja vertaa Airoon vaikkapa tuossa 11 vuotta myöhemmin tehdyssä dokumentissa. Vuosi on luultavasti sama eli 1967 ja Airo oli tuolloin 69 vuotias ja vertaa sitten vielä tähän 1978 tehtyyn haastatteluun jolloin ikää on jo 80 vuotta!
Vaikeneva kenraali A. F. Airo
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=6838
Kohdassa 17.35 "Minä luultavasti tiesin parhaiten..."
Tarkkoja kuvia löytyy yllättävän vähän ja "siviiliajalta" ei paljon mitään.
http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/06838_1iso.jpg
http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/akselfredrikairotaipumatonkenraali9801.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/73/Aksel_Airo.jpg/350px-Aksel_Airo.jpg
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=910240=su=kaikki
Valo Nihtilä - tuntematon vaikuttaja
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
Täällä kerrotaan se Paksun Taavetin ryyppyreissukin.
Nihtilä pantiin 1944 opettamaan Talvelalle vetäytymistä!
Kuka tunnistaa tämän henkilön?
Vaikeneva kenraali A. F. Airo
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=6838
Kohdassa 17.35 "Minä luultavasti tiesin parhaiten..."
Martti V. Terä koiransa kanssa.
Ja tiesi hyvin aseasiat kun kerran niitä hoiti. Myöskin Jatkosodassa.
Kirjoitti kirjat Tienhaarassa 1940 ja Kesä kriisi 1944.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Martti_V._Terä
Rakkikoirille lisää ryyppyjuttuja...
Aina ajankohtainen ketju. Seppälän kirjat on hyvin kiinnostavia. Olihan mies Sotahistorian laitoksen johtaja aikoinaan. Huomatkaa kuinka kirjojen kustantajat vaihtuivat Suomi hyökkääjänä -kirjan jälkeen. Kirjasta ei pidetty eikä muistakaan sen jälkeen ilmestyneistä. Totuus on kuitenkin armoton. Seppälä oli vain sotahistorian tonkimisessa edelläkävijän epäkiitollisessa osassa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helge_Seppälä
# Taistelu Leningradista ja Suomi. WSOY 1969
# Neuvostopartisaanit toisessa maailmansodassa. WSOY 1971
# Itsenäisen Suomen puolustuspolitiikka ja strategia. WSOY 1974
# Sotakorkeakoulu 1924–1974. 1974
# Suomi taisteli: sotiemme suurlukemisto osat 1–6, valikoinut ja toimittanut Jukka L. Mäkelä, kommentit laatinut Helge Seppälä. WSOY 1977–1980
# Puna-armeijasta sotilasmahdiksi. WSOY 1978
# Suomi hyökkääjänä 1941. WSOY 1984
# Suomi miehittäjänä 1941–1944. SN-kirjat 1989
# Asemasodasta katkeraan rauhaan. Orient Express 1991
# Talvisodan venäläinen ruletti. Taifuuni 1992
# Vuosisatainen taistelu Karjalasta. Taifuuni 1994
# Karl Lennart Oesch : Suomen pelastaja. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5321-7.
# Leningradin saarto 1941–1944 : murhenäytelmän sävyttämä voitto. Johan Beckman Institute 2003