Terve. Tilanteemme on seuraava: Asuntolainaa on riittävästi, mutta nykyiset tulomme riittäisivät vielä jonkinlaiseen lisävelkaan.
Lapsia on monta ja ne ovat alakouluikäisiä.
Omistamme vanhan asuntovaunun, mutta se ei oikein sovellu nykyisiin tarpeisiimme, vaan haaveilemme asuntoautosta, koska:
1. Muutimme kauaksi kotiseudultamme ja ikävä on kotiseudulle on ajoittain kova. Viikonloppuisin tehtävät "mummola-matkat" ovat matkojen osalta rasittavia lapsille. Kuvittelisin, että matkailuautossa voisimme paremmin tarjota lapsille ajankulua matkan ajaksi (videot, tietokonepelit, piirtäminen, lukeminen jne.)
2. Meille vanhemmille reissaaminen on verissä. Nautimme suunnattomasti kun olemme "tien päällä". Lapsille taas matkustaminen on ymmärrettävästi rasittavaa. Tekisimme mielellämme kaikkemme, että myös lapset voisivat nauttia myös liikkeellä olosta.
3. Vaunu on epäkäytännöllinen. Meidän reissumme on usein sellaisia hetken mielijohteita, joita ei välttämättä lähtiessä vielä edes tiedetä. Tällöin vaunu ei tietenkään ole tarvittaessa mukana. Vaunussa ei myöskään voi olla sen liikkuessa. Perustelisin vaunun valintaa vain pidempiaikaisia leiriintymisiä varten.
Eli pitäisikö se asuntoauto hankkia nykyisen auton ja vaunun tilalle, kun se todella tuntuu elämämme hankinnalta, vai pitäiskö siihen säästellä vuosien varrella ja hankkia se sitten eläkepäivinä?
Ja onko tämä asuntoautosta "vertaansa vaille" oleva mielikuva vain kupla, vai onko se teille muille harrastajille avannut tien taivaaseen?
Itse haluaisin ajatella, että kerran täällä vain eletään, niin miksemme eläisi mukavasti, kun siihen teoriassa on mahdollisuus.
Kiitos mielipiteistänne.
Lapsia on monta ja ne ovat alakouluikäisiä.
Omistamme vanhan asuntovaunun, mutta se ei oikein sovellu nykyisiin tarpeisiimme, vaan haaveilemme asuntoautosta, koska:
1. Muutimme kauaksi kotiseudultamme ja ikävä on kotiseudulle on ajoittain kova. Viikonloppuisin tehtävät "mummola-matkat" ovat matkojen osalta rasittavia lapsille. Kuvittelisin, että matkailuautossa voisimme paremmin tarjota lapsille ajankulua matkan ajaksi (videot, tietokonepelit, piirtäminen, lukeminen jne.)
2. Meille vanhemmille reissaaminen on verissä. Nautimme suunnattomasti kun olemme "tien päällä". Lapsille taas matkustaminen on ymmärrettävästi rasittavaa. Tekisimme mielellämme kaikkemme, että myös lapset voisivat nauttia myös liikkeellä olosta.
3. Vaunu on epäkäytännöllinen. Meidän reissumme on usein sellaisia hetken mielijohteita, joita ei välttämättä lähtiessä vielä edes tiedetä. Tällöin vaunu ei tietenkään ole tarvittaessa mukana. Vaunussa ei myöskään voi olla sen liikkuessa. Perustelisin vaunun valintaa vain pidempiaikaisia leiriintymisiä varten.
Eli pitäisikö se asuntoauto hankkia nykyisen auton ja vaunun tilalle, kun se todella tuntuu elämämme hankinnalta, vai pitäiskö siihen säästellä vuosien varrella ja hankkia se sitten eläkepäivinä?
Ja onko tämä asuntoautosta "vertaansa vaille" oleva mielikuva vain kupla, vai onko se teille muille harrastajille avannut tien taivaaseen?
Itse haluaisin ajatella, että kerran täällä vain eletään, niin miksemme eläisi mukavasti, kun siihen teoriassa on mahdollisuus.
Kiitos mielipiteistänne.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse omistan uudehkon asuntoauton , tosi vielä talvi varastossa tällä hetkellä - kovasti " kumijalkaa" kutkuttaa.
Minulla ei ole ollut vaunua , mutta olen joskus vetännyt sellaista = en taitaisi vaihta autoa vaunuun , sen verran helpompi sillä on liikkua tiellä .
Toinen asia asuntoautolla on kyllä helpompi lähteä liikkeelle kun ei tarvitse " hammasharjan ja lompakon " vain mukaan petivaatteet ovat yleensä valmiina ,täytyy vain muistaa joskus myös tuulettaa ne (?).
Asuntoautojen käytettyjen hinnat lähtee noin 15 t.eurosta ylöspäin ( halvemmallakin saattaa löytyä ) Mainitkoon että uuden esim. alkovi hinnat lähtö on noin 37-40 tuhatta euroa koosta riippuen .
Itse suosittelen tuota alkovi mallia lähinnä kiinteiden makuupaikkojen vuoksi .
Tämä on vain minun mielipide, mutta jos taloudellinen tilanne sallii auton hankkimisen ja todellinen käyttötarve löytyy, niin ei muuta kuin suorinta tietä kaupoille.
M-auto on parhaimmillaan juuri perheen ja etenkin pienten lasten kanssa matkattaessa. Meillä oli kanssa ennen m-autoa matkailuvaunu, eikä se soveltunut käytännössä ollenkaan tarpeisiimme. Vaunu lojui käytännössä tyhjänpanttina takapihalla kun sen käyttöönotto ja käyttäminen (tukijalkojen veivausta, koukkuun kytkemistä yms manooveriä) oli aina niin ison homman takana, eikä se tien päälläkään soveltunut oikeen tarpeisiimme ollenkaan (matkat joutui edelleen viettämään ahtaassa henkilöautossa ja wc:ssäkin käynti edellytti pysähtymistä). Nykyään teemme kaikki pidemmät matkat (eli kaikki muut kuin kauppareissut) matkailuautolla ja paluuta entiseen henkilöautomatkailuun ei enää ole kun kerran on päässyt maistamaan m-autoilua.
Kirjoituksestasi päätellen perheellänne olisi todellinen tarve m-autolle juuri tällä hetkellä, joten jos itse olisin samassa tilanteessa niin se myös hommaisin.
Alkoi tehdä mieli takaisin pakuun ja telttaan. Tietty aloittajan tapauksessa, kun on iso perhe, on varmastikin hyvät perusteet tuollaiseen investointiin. Pari mietittävää kohtaa kuitenkin:
Kustannukset ovat järjettömät noissa M-autoissa. Voi käydä niin, että auto seisoo tyhjänpanttina, koska sillä on niin kallista reissata. Arvonaleneminenkin on ollut viime vuosina kovahko. Vanhemmat 85- 95 autot ovat jo ehtoolla, eikä niillä juuri enää uskalla minnekään lähteä. Poikkeuksiakin toki löytyy. Syytä on varautua seka-ajossa 15l kulutukseen satkulle, talviajan lämmityslaskuihin, mikäli koko perhe sillä matkustaa. -20 asteinen asunto-osa ei ole viihtyisä sadankaan kilometrin ajon jälkeen. Varaosa- ja korjauskuluja on uusissakin vehkeissä tarpeeksi.
Matkailukäytössä laskeskelin kulujen olevan 20€ sadalle kilometrille, jos kuljetaan muuallakin, kuin mummolassa ja takaisin. Mikäs siinä jos tulot riittävät muuhunkin kuin lyhennyksiin. Itse ajelen lomilla keski- ja eteläeuroopassa ja viihdyn esim. vuoristossa paljon mukavammin ilmastoidussa pikkupakussa. Hotellilaskut kesän reissuilla ei ole lähellekään edes m-auton vakuutusten hinnoissa, muista ylimääräisistä kuluista puhumattakaan. Yöpyminenkään ei m-autolla ole ilmaista.
Niin no, mulla onn -88 mallin pösön alustalla Rimorin kuoret, ajeltuna reippaat puolimiljoonaa kilometriä, omaa ajoa.
Joka kesä sillä on kyllä uskaltanut lähteä keskieuroopan kierrokselle.
Ja aika halvaks on mun mielestä kyllä tullut, kun edes vähän tekee ennakko huoltoa.
Kulutus on pysynyt alle 12 l ,satasella.
Eikä kyllä ole vielä tullut mieleen haeskella hotelli majoitusta.
Auto on joka päiväisessä käytössä , ja hyvin on pärjätty.
"Hotellilaskut kesän reissuilla ei ole lähellekään edes m-auton vakuutusten hinnoissa, muista ylimääräisistä kuluista puhumattakaan"
Kyllä niistä hotellilaskuistakin kertyy melkoset menot ja kaiken lisäksi hotellimajoitus vie reissulta kaiken "vapauden" pois kun pitää kulkea orjallisesti paikasta toiseen, että ehtii illaksi hotelliin.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että m-autoa ei kannata ostaa kahden viikon kesälomareissua varten ja jättää sitä loppuajaksi pihanperille seisomaan ellei talous ole todella tukevassa kunnossa. Sen sijaan jos autolle on ympärivuotinen tarve ikäänkuin tila-auton ja matkailuvaunun yhdistelmänä, kuten tämän viestiketjun aloittajalla näyttäis olevan, niin hankinta on hyvinkin perusteltua. M-autoilun kulutkaan eivät ole ollenkaan niin korkeat kuin annat ymmärtää! Jos auto kuluttaa 13 L/100km niin matkanteko maksaa polttoaineiden puolesta noin 10 €/100km polttoaineiden osalta. Kun sama matka ajetaan 8 litraa/100km kuluttavalla 2-litrasella henkilöautolla sama matka maksaa noin 9 €, mistä huomataan että polttoainekustannukset ovat hyvinkin siedettävät.
"Syytä on varautua seka-ajossa 15l kulutukseen satkulle, talviajan lämmityslaskuihin, mikäli koko perhe sillä matkustaa. -20 asteinen asunto-osa ei ole viihtyisä sadankaan kilometrin ajon jälkeen."
Jos matkustamo lämmitetään kaasulla, niin talvipakkasilla siitä tosiaankin tulee lisäkustannuksia polttoaineiden lisäksi, mutta mielestäni nekin ovat hyvin kohtuulliset jos lasketaan kulunut kaasu per lämmitystunti. Jos autolla on tarkoitus ajaa paljon talvisaikaankin, niin kannattanee valita nestekeskuslämmitteinen m-auto jossa on lämmönvaihdin ja moottoriin asennettu webasto. Tällöin matkustamoa ei tarvitse lämmittää kaasulla, vaan lämpö kierrätetään auton moottorista matkustamon lämpöpattereihin. Webasto tulisi olla sen takia, että nykydieselit eivät kehitä hukkalämpöä juuri ollenkaan hytin ja matkustamon lämmitystarpeisiin. Diesel -webaston käyttäminen on todella edullista kaasulämmittämiseen verrattuna.
No, voi että. Pitäskös minunkin, meidänkin vaihtaa vaunu m.autoon. Kylläkin pari v. sitten kun pelkästään taloudellisista syistä vaunu jouduttiin hommaamaan as.auton siasta,.. niin jo silloin ns. kuolasin as.autojen perään.
Toisaalta,.. leiriintyminen tuntuisi hankalammalle auton kanssa,.. koska jos esim kaupaan lähdet autolla,.. joutuu aina purkamaan leirin. Toisaalta,.. pitääkö sitä aina just samaan paikkaan päästä.
Kun laatua kuitenkin vaadin,.. niin asuntoauton hankkiminen on aina isompi sijoitus,... siis,.. vain rahoituskysymys,.
Kiitos puheenvuorostasi.
Järkihän näissä hommissa pitää olla, ja sulla sitä taitaa olla...
teillä m-autossa penkkien tilalla porttikset kun ei tarvi vc:ssä käyntien ajaksi pysähtyä ?ja mitä leiriytymiseen tulee ,tarvii kaltevalla pinnalla jopa kolmen pyörän alle rotia jos meinaa saada auton vaateriin .poikkeuksia muutamissa lähinnä cloun autoissa joissa ilmajouset tai hydr.kulmatuet .noissa normaaleissa pikku kinnereissä on kyllä sen verran veltot jouset että pitää kyllä jostain päästä veivata jos meinaa asua tukevasti ja juoda jopa laseista . kokemusta 10 omasta vaunusta ja yhdestä omasta autosta ja vuokra autoista .eikä päivääkään kausipaikalla ,joten myös leiriytymisiä on kohdalle sattunut .
"teillä m-autossa penkkien tilalla porttikset kun ei tarvi vc:ssä käyntien ajaksi pysähtyä ?"
No kuskihan ei tietenkään voi käydä wc:ssä ajon aikana (vaikka joku jenkkihän sitäkin oli yrittänyt tuhoisin seurauksin) mutta matkustajat voivat ihan hyvin mielestäni käydä wc:ssä rauhallisilla tieosuuksilla.
"noissa normaaleissa pikku kinnereissä on kyllä sen verran veltot jouset että pitää kyllä jostain päästä veivata jos meinaa asua tukevasti ja juoda jopa laseista"
Jaa en tiedä, mutta kyllä mun Ducato on ainakin ihan tarpeeksi tukeva asumiseen ilman mitään virityksiä ja kahvitkin on aina pysynyt kupissa vallan mainiosti. Tietenkin auto heiluu jonkin verran ihmisten liikkuessa, mutta eipä haittaa mua niin kauan kuin piripintaan kaadettu kahvikuppi ei loisku pöydälle... Asuntovaunua ei sen sijaan voi käyttää ollenkaan ilman kaikkien tukijalkojen laskemista. Pari kertaa olen levähtänyt vaunussa joka on autossa kiinni ja kulmatuet ylhäällä, niin merisairaaksihan siinä meinas tulla...
taidetaan sitten juoda vahvempaa kahvia kuin meillä.siitä että autossa ei liikuta (kävellä) ajon aikana olen kyllä lain laatijan kanssa samaa mieltä .ei tarvi tulla kolaria ,riittää hirven ,koiran tms väistö tai renkaan puhkeaminen siihen että liikuvat perheenjäsenet löytyvät paikoista joihin heitä ei ole tarkoitettu .sehän on tosi että kuski vastaa kuormasta ja minä en aja autoasi joten eihän mulla pitäisi olla syytä huoleen .?
Vuosia takana, etkä osaa vieläkään kirjoittaa oikein? Hävettää puolestasi, teini. Onko isillä liian pieni?
Hans ruottalainen kun et suomea ymmärrä vai oliko isäsi pilkunnussija .?
Olen suomenruotsalainen ja siitä ylpeä. Lähtökohtaisesti kirjoitan parempaa suomea kuin sinä, vaikka äidinkieleni onkin ruotsi. Ymmärrän suomea hyvin, kiitos kysymästä. Mikä on sinun äidinkielesi? Arabia?
se suomi on missä olen syntynyt reilu 40 vuotta sitten .luulin tätä karavaani matkailua koskevaksi palstaksi .jos tämä onkin äidinkielen oppimiseen ja oikein kirjoitukseen tarkoitettu palsta ,niin kai sheriffi poistaa sitten täältä kirjoitukseni sopimattomana .sen voin kyllä myöntää että aloitin caravanharrastuksen yli 15 vuotta aiemmin kuin tänne nettiin kirjoittelun ,joten olen kyllä tässä hommassa aika alokas .ja en muuten osaa kyllä ruotsiakaan ,joten olet kyllä tosi paljon etevämpi .ps.poikani on kyllä teini ,joten ei sun arvios sen enempää heittänyt .että silleen ,eiköhän tänne mahduta molemmat ,ei lueta toistemme juttuja jos se tuntuu liian vaikealta .??
Ostin asuntoauton vuonna 1999, kun kaikki näytti vielä hyvältä. Silmissä siinsivät perheen yhteiset lomamatkat Pohjois-Suomeen ja Keski-Eurooppaan.
Kyseinen auto oli tuolloin kahden vuoden ikäinen ja Fiat merkiltään, ja mainittakoon, että se oli jumalattoman kallis, vaikkakin laskeskelin, että kyllä autolainaa pystymme asuntolainan ohella lyhentelemään. Tosin jouduin myymään uudenkarhean Volvomme, joten Fiatista tuli taloutemme ainoa auto.
Ensimmäisenä kesänä suuntasimme Saksaan, ja sitäkautta Sveitsiin ja Itävaltaan; tämä oli siis suunnitelmamme. Lähdimme kotoamme täältä Varsinais-Suomesta matkaan. Koko matkan Turkuun asti vedimme maantiellä todella pitkää autoletkaa perässämme, kun yritimme nauttia maisemista ja "tienpäällä olemisesta". Ilmeisesti tästä kimmastuneena eräs autoilija veti minua ns. neppariin eräällä levähdyspaikalla, jonne olimme pysähtyneet, koska auton etupäästä kuului laahaavaa ääntä. Myöhemmin se osoittautui alkavaksi laakerivaurioksi. No, pääsimme kuitenkin laivaan, eikä minun tarvinnut käydä edes terveyskeskuksessa. Päätä kyllä jomotti ja huimasi vielä pitkään tämän konfliktin jälkeen. Oli muuten kallista touhua laivata asuntoauto Ruotsiin kesäaikaan, matkabudjettimme tosin näytti vielä riittävältä tässä vaiheessa.
Ajelimme onnellisina halki Ruotsin, nautimme maisemista ja toistemme seurasta - turhaa kiirettä ei pidetty. Ainut varjopuoli oli kuusivuotiaan poikamme vatsatauti, jonka hän sai syötyään jääkaapista ottamiaan nakkeja. Jääkaappi oli laivamatkan aikana ilmeisesti ollut joko auki tai muuten vaan lämmin, ja nakit olivat pilaantuneet. Mainittakoon vielä, että poika ulosti (ja oksensi) lähes tauotta. Ja itki, poikaparka. No, pääsimme kuitenkin lautalle, jonka määränpää oli TANSKA!
Lauttamatka oli mukava, jokin tuulenpuuska tosin vei vaimoni tuulitakin mennessään mereen. Iloisesti tuo kirjava asuste kahahteli tuulessa! No, onneksi olimme hankkineet vaimon kanssa samanlaiset tuulipuvut, joten annoin oman takkini vaimolleni, ettei ylipainoisen naisparan tarvitsisi palella kun näin merellä kerran oltiin.
Saavuimme perille onnellisesti, ja aloimme etsimään paikkaa jossa voisimme yöpyä turvallisesti. Leirintäalue löytyikin helposti, majoituimme vieri viereen muiden kaltaistemme kanssa. En tiedä oliko jokin kansallinen juhlapäivä vai mitä, mutta leirintäalueella oli armoton juhliminen ja viinanjuonti vallalla koko yön. Juhlakansan äänet herättivät vaimoni jatkuvasti, ja tästähän naispolo sai migreeni"kohtauksen". "Kohtauksen" lainausmerkeissä siksi, että kyseinen kohtaus kesti neljä päivää, ja mainittakoon, ettei vaimoni ollut kovinkaan hyväntuulinen tuona aikana. No, me kun olemme tällaisia "Reissu-Roopeja", niin otimme ja jatkoimme matkaa aamun valjettua, kohti Saksaa siis.
Pääsimme hienosti rajan yli ja autobahnille. Hiukan kyllä hirvitti siellä ajaa, kun autoja meni ohi molemmilta puolilta ja rekatkin tuntuivat puskevan väkisin ohi. Tiedä sitten, huono liikennekulttuuri sielläpäin, kun nyrkkiä puivat, mokomat... Ajoimme koko päivän, ja silläaikaa lapset tappelivat takaosassa milloin mistäkin. Huono uutinen oli se, että toinen lapsistamme (en muista kumpi) kaatoi mukillisen mehua videonauhuriin sillä seurauksella, että loppumatka oli pärjättävä ilman, koska ne menivät rikki. Tämä luonnollisesti aiheutti lisää mielipahaa lastemme keskuudessa.
Ilta alkoi jo laskeutua, kun tulimme siihen tulokseen, ettemme millään ehtisi määränpäähämme Bad Salzungeniin ennen yötä. Päätimme pistää leirin pystyyn erään huoltoaseman pihaan, siellä päin maailmaa ne kulkevat nimellä "Rastzplatz". Laitoimme lapset petiin ja ajattelin käydä ostamassa pullon punaviiniä kyseiseltä huoltoasemalta! Vaimon kanssa hiukan romantiikkaa siis hakemassa. No, hain pullon, mutta tullessani takaisin autolle kylkeeni liimaantui joku riettaan oloinen nuori nainen. Ilmeisesti jonkinlainen "ilolintu". En kyllä tarkkaan ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, pystyin poimimaan vain sanat "zahlen" ja "sehr gut" hänen puheestaan. Nainen oli todella sitkeä, hän roikkui kaulassani pyrki suutelemaan kiihkeästi. Vasta kun vaimoni näki auton ikkunasta minun suutelevan jonkun kanssa, hän ryntäsi ulos ja alkoi huutamaan niin pahalla äänellä, että "ilolintu" näki parhaaksi poistua paikalta. Pyrin selittämään vaimolle, että en minä tuota naista vokotellut, vaan että nainen kävi minun kimppuuni. Vaimohan ei tätä uskonut, ja sanojensa vakuudeksi iski viinipullon särki matkailuautomme seinään, suutuspäissään kun oli. Auton muoviseinä halkesi noin puolen metrin matkalta, ja siitä lähtien koko auto on haissut vanhalle viinalle myös sisältä; tiedä sitten, ajattelenko vain niin vai onko todella näin. Romantiikka oli kuitenkin tipotiessään, ja panimmekin yöpuulle. Minä tosin kuskin penkille.
Aamu valkeni sateisena. Lähdin ostamaan uunituoreita sämpylöitä huoltoasemalta, mutta maksaessani havaitsin, että eilisiltainen ilolintu oli pihistänyt lompakkoni! Jäivät sämpylät saamatta ja matkakassa oli jo todella pahana, vaimolla sentään oli vielä vähän rahaa jäljellä. No, tuohon maailman aikaan meidän perheessä ei vielä kännyköitä ollut, joten päätimme yksissä tuumin kuolettaa luottokortit vasta kotiin päästyämme. Tämä siksi, että rahaa oli todella vähän, emmekä sitäpaitsi osanneet käyttää saksalaisia kolikkopuhelimia. (Myöhemmin tämä osoittautui todella suureksi virheeksi.) Päätimme lähteä takaisin Suomeen.
Kiihdytin moottoritielle minkä uskalsin ja pääsinkin liikennevirran mukaan kohtalaisesti. Kahden rekan välissä köröttelimme sitten Pohjois-Saksaan asti. Ruokaa ei juuri ollut tarjolla, koska kaikki käteisvaramme oli pakko laittaa polttoaineeseen. Enemmän tai vähemmän nälissämme olimme siis koko porukka...
Ei muuta kuin samaa reittiä takaisin, yövyimme erään Skånelaisen hotellin pihassa ilman vastoinkäymisiä, ja ehdimme sopivasti iltalautalle kohti Helsinkiä. Tämä siksi, että olimme luvanneet viedä lapset Linnanmäelle korvaukseksi "pilalle menneestä" Euroopan kiertueesta. Nyt vaimon pankkikorttikin olisi taas kovaa valuuttaa!
Löysimme Linnanmäelle helposti, (ajelimme noin tunnin Helsingin keskustassa; voitte arvata, ettei se ole kovin helppoa kurvailla noinkin isolla autolla tuossa liikennemäärässä) ja saimme auton komeasti parkkiin sisäänkäynnin läheisyyteen. Päivä oli mukava, aurinko paistoi taas ja kaikilla oli mukavaa. Mutta ikävä yllätys oli jälleen luvassa kun saavuimme autollemme. Totesin, että auton keulaa oli kolhittu, mutta onneksi sentään rehellinen kanssa-autoilija oli jättänyt lapun ikkunaan tekemisistään. Mutta vielä mitä! Kyseisessä lapussa oli kuva, jossa Mikki-Hiiri näyttää keskisormea ja jotain englanninkielistä tekstiä. Eikä yhteystietoja ollenkaan! Päätin kärsiä tappion kuin mies, ja suuntasin Turun moottoritielle.
Hieman Kehä III:n jälkeen Fiat otti julmetut lämmöt ja kone ns. keitti. Vettä ei meillä enää ollut, mutta muistin jostain lukeneeni, että hätätilassa jäähdyttimeen voi laittaa muutakin nestettä. Kaadoin jäähdyttimeen noin litran Mehukattia, ja siirryimme seuraavasta liittymästä vanhalle tielle ajelemaan hiljakseen.
Pääsimme perille, lämmöt kylläkin todella korkeina koko loppumatkan ajan. Ah, kotiin ja omaan sänkyyn kaikkien koettelemusten jälkeen!
Se oli sellainen kovan onnen reissu.
Vein auton huollettavaksi Delta-Autoon heti seuraavana arkipäivänä. Saatatte varmasti arvata, että lasku ei ollut edes pienehkö. Lisäksi korjaamopäällkkö nimitti minua "idiootiksi", kun olin kaatanut mehua jäähdyttimeen.
Karavaanari-intomme laski huomattavasti jo neitsytmatkan jälkeen. Teimme kuitenkin useita lyhyempiä reissuja seuraavien parin vuoden mittaan, mutta vähitellen nekin loppuivat. Koitin myydä autoa, mutta tarjoukset mitä sain, olivat lähinnä loukkaavia. Ajelen sillä edelleen työmatkat ynnä muut ajot. Kone siihen vaihdettiin 160tkm:n jälkeen, ja seuraavaksi uusittaneen vaihdelaatikko, sikäli kovaa meteliä se pitää. Autolla on nyt ajettu 195tkm, joten jos joku haluaa ostaa hyvinpidetyn italialaisen laatu-matkailuauton, niin ottakaa yhteyttä!
Ei voi kun ihailla, että jaksoit kirjoittaa noin pitkän ja hauskan provon!
Oikeestihan noin ei edes voi tapahtua ja jos voikin, niin eipä olisi ollut auton vika...
On mukava saada positiivista palautetta.
Pistä tarinasi ihmeessä lehtiin tarjolle. Loppuhuipennusta voisi viel hieman hioa. Hyvin kirjoitettu juttu käytönnön karavaanarielämästä,.. ja nimenomaan se nurjasta, mutta ei suinkaan epäralistisesta puolesta.
Ilmeisesti lähditte suht pitkälle reissullenne melko vihreänä,.. tai jotain sellasta. Itse olen vaunuillut n. 2 v. (kesäisin)ja olen miettinyt autoon vaihtamista. Olenkin kiitollinen kokemuksesi jakamisesta. Taidan pysyä vaunussa ja euroopan reissut tehdään lentäen ns. etelänreissut. Tuo sinun kokemus olisi saattanut olla minunkin kokemus,.. jos olisin vaunun siasta hankkinut as.auton.
Kiitos vielä, kokemuksen jakamisesta!
ps. tarjoa ihmeessä juttuasi lehdistölle.
Terkkuja vaimolles.
Tässä tosiaan oli aihetta "pakinaan". Jos Jarmolle sopii niin mielelläni tallentaisin hauskan, opettavaisen ja hiukka kovia kokemuksia sisältäneen juttusi karavaanari.infon sivuille.
http://karavaanari.info
Laatuproosaa tähän ympäristöön, tuollaista lukee mielikseen ;)