Tutkimustieto kyseenalaistaa asenteet kannabikseen
Aikakauskirja Duodecim
2010;126(2):121-2
Päihteen laillistaminen ei ole helppoa
Keskustelua kannabiksen käytön laillistamisesta käydään monella taholla sekä Suomessa että muualla. Laillistamisen vastustajat vetoavat käytön yleistymisen vaaraan, sosiaalisiin ja terveyshaittoihin sekä kovempien huumeiden käytön riskin kasvuun (ns. porttiteoria). Kannattajat puolestaan korostavat, etteivät kiellot ole estäneet käytön yleistymistä ja että ne ovat luoneet mustan pörssin toimintaa, suuria valvontakustannuksia ja reitin kovempiin huumeisiin, koska myös muut laittomat huumeet ovat samojen välittäjien käsissä. Myös kannabiksen kotiviljely on lisääntymässä. Viimeaikaiset tutkimustulokset kannabiksen terveyshaitoista eivät helpota muodostamaan mielipidettä siitä, millainen juridinen asema tällä huumeella pitäisi olla, jotta yksilölliset ja yhteiskunnalliset haitat jäisivät minimiin.
Kannabis aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta ja saattaa lisätä nykytiedon valossa skitsofreniariskiä siihen geneettisesti alttiiden ryhmässä (Moore ym. 2007). Myös vaikutukset keskittymiskykyyn, oppimiseen ja muistiin voivat olla merkittäviä (Solowij ja Battisti 2008). Kannabiksen säännöllinen käyttö polttamalla lisää hengityselinsairauksia. Tutkimustiedon mukaan kannabiksen akuuttikäytön haitat liikenteessä riippuvat ratkaisevasti ajajan käyttöhistoriasta sillä tavalla, että säännöllisen käyttäjän ajokyky heikkenee selvästi vähemmän kuin satunnaiskäyttäjän. Kannabiksen ja alkoholin yhteiskäytössä suorituskyky heikkenee selvästi enemmän kuin näiden aineiden erillisessä käytössä (Ramaekers ym. 2004, Sewell ym. 2009). Tästä nähdään, että kannabiksen aiheuttamat terveysriskit eivät kokonaisuudessaan ole suoraviivaiset mutta riippuvat käyttäjän geneettisestä taustasta, käytön aloittamisiästä, käyttömääristä ja psykososiaalisesta tilanteesta. Toisille kannabis on harmiton nautintoaine, ja toisille sen pitkäaikainen käyttö johtaa selviin terveyshaittoihin.
Arvostettu englantilainen asiantuntijaryhmä on arvioinut eri päihteiden terveyshaittoja yksilöille, riippuvuuspotentiaalia ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja (Nutt ym. 2007). Listan kärjessä on heroiini ja kakkosena kokaiini. Kannabis löytyy vasta sijalta 11 alkoholin (sija 5) ja tupakan (sija 9) jälkeen. Juridisesti kannabiksen luokittelu vaaralliseksi huumeeksi on aivan erilainen ja perustuu YK:n huumausaineyleissopimukseen vuodelta 1961.
Alkoholilla on hyvin vahva asema länsimaisessa kulttuurissa, ja sen suurista haitoista on selvää näyttöä. Yritykset kieltää sen käyttö ovat yleensä epäonnistuneet. Onko meillä varaa tarkistaa myös kannabiksen juridista asemaa? YK:n huumausaineyleissopimus sallii harkintavaltaa kansallisessa lainsäädännössä. Hyvin tunnettu esimerkki lainsäädännön keventämisestä on Alankomaiden "coffee shop -järjestelmä", jonka mukaan kannabiksen hallussapito ja käyttö pienissä määrin ovat sallittuja. Viime aikoina monet coffee shopit on suljettu tai muutettu anniskelupaikoiksi. Portugali laillisti 2001 kaikki huumausaineet, myös kannabiksen. Monien asiantuntijoiden hämmästykseksi huumausaineiden kokonaiskäyttö vähentyi Portugalissa ja huumeista riippuvaiset hakeutuivat aikaisempaa useammin hoitoon, joskin kannabiksen käyttö lisääntyi jonkin verran (Huges ja Stevens 2007). Epävarmuus ja poukkoileva lainsäädäntö näkyy mm. Englannissa. Siellä kannabis siirrettiin vuonna 2004 alempaan huumausaineluokkaan mutta palautettiin kolme vuotta myöhemmin aikaisempaan runsaasti tetrahydrokannabinolia sisältävän valmisteen käytön lisääntymisen ja mahdollisen skitsofreniariskin takia. Meillä oikeuskäytäntö muuttui liberaalimpaan suuntaan v. 2001, kun säädökset huumausaineiden käyttöä koskevista rikoksista uudistettiin. Sen seurauksena syyttämättä jättäminen on vähentynyt mutta toisaalta huumeidenkäyttäjien sakottaminen on lisääntynyt (Kainulainen 2009).
Jatkuu..
Aikakauskirja Duodecim
2010;126(2):121-2
Päihteen laillistaminen ei ole helppoa
Keskustelua kannabiksen käytön laillistamisesta käydään monella taholla sekä Suomessa että muualla. Laillistamisen vastustajat vetoavat käytön yleistymisen vaaraan, sosiaalisiin ja terveyshaittoihin sekä kovempien huumeiden käytön riskin kasvuun (ns. porttiteoria). Kannattajat puolestaan korostavat, etteivät kiellot ole estäneet käytön yleistymistä ja että ne ovat luoneet mustan pörssin toimintaa, suuria valvontakustannuksia ja reitin kovempiin huumeisiin, koska myös muut laittomat huumeet ovat samojen välittäjien käsissä. Myös kannabiksen kotiviljely on lisääntymässä. Viimeaikaiset tutkimustulokset kannabiksen terveyshaitoista eivät helpota muodostamaan mielipidettä siitä, millainen juridinen asema tällä huumeella pitäisi olla, jotta yksilölliset ja yhteiskunnalliset haitat jäisivät minimiin.
Kannabis aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta ja saattaa lisätä nykytiedon valossa skitsofreniariskiä siihen geneettisesti alttiiden ryhmässä (Moore ym. 2007). Myös vaikutukset keskittymiskykyyn, oppimiseen ja muistiin voivat olla merkittäviä (Solowij ja Battisti 2008). Kannabiksen säännöllinen käyttö polttamalla lisää hengityselinsairauksia. Tutkimustiedon mukaan kannabiksen akuuttikäytön haitat liikenteessä riippuvat ratkaisevasti ajajan käyttöhistoriasta sillä tavalla, että säännöllisen käyttäjän ajokyky heikkenee selvästi vähemmän kuin satunnaiskäyttäjän. Kannabiksen ja alkoholin yhteiskäytössä suorituskyky heikkenee selvästi enemmän kuin näiden aineiden erillisessä käytössä (Ramaekers ym. 2004, Sewell ym. 2009). Tästä nähdään, että kannabiksen aiheuttamat terveysriskit eivät kokonaisuudessaan ole suoraviivaiset mutta riippuvat käyttäjän geneettisestä taustasta, käytön aloittamisiästä, käyttömääristä ja psykososiaalisesta tilanteesta. Toisille kannabis on harmiton nautintoaine, ja toisille sen pitkäaikainen käyttö johtaa selviin terveyshaittoihin.
Arvostettu englantilainen asiantuntijaryhmä on arvioinut eri päihteiden terveyshaittoja yksilöille, riippuvuuspotentiaalia ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja (Nutt ym. 2007). Listan kärjessä on heroiini ja kakkosena kokaiini. Kannabis löytyy vasta sijalta 11 alkoholin (sija 5) ja tupakan (sija 9) jälkeen. Juridisesti kannabiksen luokittelu vaaralliseksi huumeeksi on aivan erilainen ja perustuu YK:n huumausaineyleissopimukseen vuodelta 1961.
Alkoholilla on hyvin vahva asema länsimaisessa kulttuurissa, ja sen suurista haitoista on selvää näyttöä. Yritykset kieltää sen käyttö ovat yleensä epäonnistuneet. Onko meillä varaa tarkistaa myös kannabiksen juridista asemaa? YK:n huumausaineyleissopimus sallii harkintavaltaa kansallisessa lainsäädännössä. Hyvin tunnettu esimerkki lainsäädännön keventämisestä on Alankomaiden "coffee shop -järjestelmä", jonka mukaan kannabiksen hallussapito ja käyttö pienissä määrin ovat sallittuja. Viime aikoina monet coffee shopit on suljettu tai muutettu anniskelupaikoiksi. Portugali laillisti 2001 kaikki huumausaineet, myös kannabiksen. Monien asiantuntijoiden hämmästykseksi huumausaineiden kokonaiskäyttö vähentyi Portugalissa ja huumeista riippuvaiset hakeutuivat aikaisempaa useammin hoitoon, joskin kannabiksen käyttö lisääntyi jonkin verran (Huges ja Stevens 2007). Epävarmuus ja poukkoileva lainsäädäntö näkyy mm. Englannissa. Siellä kannabis siirrettiin vuonna 2004 alempaan huumausaineluokkaan mutta palautettiin kolme vuotta myöhemmin aikaisempaan runsaasti tetrahydrokannabinolia sisältävän valmisteen käytön lisääntymisen ja mahdollisen skitsofreniariskin takia. Meillä oikeuskäytäntö muuttui liberaalimpaan suuntaan v. 2001, kun säädökset huumausaineiden käyttöä koskevista rikoksista uudistettiin. Sen seurauksena syyttämättä jättäminen on vähentynyt mutta toisaalta huumeidenkäyttäjien sakottaminen on lisääntynyt (Kainulainen 2009).
Jatkuu..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannabiksen aktiivisten aineosien lääkkeenomaisia vaikutuksia spastisuuteen ja kipuun (erityisesti MS-taudissa), glaukoomaan ja syövän lääkehoitoon liittyvään pahoinvointiin on tutkittu ja tietyissä tapauksissa hyödynnetty kliinisesti (Rog ym. 2005, Collin ym. 2007, Aggarwal ym. 2009). Vaikka hyöty yksittäiselle potilaalle saattaa ole merkittävä, vaikutus näissä käyttöaiheissa ei yleensä näytä suuremmalta kuin muiden lääkkeiden vaikutukset. Myös negatiivisia tuloksia kannabiksen vaikutuksesta MS-taudin aiheuttamaan kipuun ja spastisuuteen on raportoitu (Centonze ym. 2009). Näin ollen on vaikeaa puoltaa kannabiksen laillistamista itsehoitotarkoituksiin.
Terveydenhuollon näkökulmasta katsottuna kannabiksen juridinen asema ei saisi hankaloittaa hoitoon hakeutumista. Kannabisriippuvuuden hoidosta on viime vuosina saatu lisää tutkimustietoa, jota kannattaisi hyödyntää päihdehoitoja kehitettäessä (Budney ym. 2007). Olisi mielenkiintoista nähdä, miten liberaalimpi kannabislainsäädäntö vaikuttaisi hoitoon hakeutumiseen. Asiantuntijoiden mukaan ainoa keino saada luotettavaa tietoa eri toimintatapojen vaikutuksista huumekysymyksessä olisi uudistaa lainsäädäntöä ja seurata muutosten vaikutuksia (Hall ja Lynskey 2009).
Olisiko meillä Suomessa mahdollista dekriminalisoida kannabiksen käyttö ja hallussapito vaikka kansainvälisten sopimusten mukaan tämän aineen laittomuus säilyisi ennallaan? Tällaiseen muutokseen olisi sitten ehdottomasti liitettävä näyttöön perustuva asiantuntijoiden kannabiksen terveyshaittoja koskeva tiedotus, joka myös toimisi vastavoimana Internetissä nyt rehottavalle kannabispropagandalle. Asianmukainen tieto riskeistä näyttää vaikuttavan kannabiksen käytön laajuuteen jopa enemmän kuin kannabiksen juridisen aseman muutos (Murray ym. 2007).
Kirjallisuutta
ULRICH TACKE, dosentti
Itä-Suomen yliopisto
ja Tampereen yliopisto
33014 Tampereen yliopisto
KAIJA SEPPÄ, professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto
ja TAYS