Ajatuksia synnistä

Joskus mekin, jotka sanomme olevamme armon alla, sanomme; "Ei tämä asia ole Raamatun mukaan syntiä". Mutta jos noin sanomme, niin mielestäni olemme vielä lain alla.
Meille Pyhä Henki pitäisi olla se, joka näyttää meille mikä on syntiä. Syntiä ei voi koskaan paeta, se asuu jokaisessa meissä Raamatun Sanan mukaan. Voimme kuitenkin olla puhtaita ja viattomia Jumalan silmissä Jeesuksen veren tähden. Mutta jos synti pääsee valtaan, niin se turmelee sen puhtauden ja viattomuuden ja ihmisestä tulee rauhaton. Lopulta se voi johtaa siihen, että se vie uskonkin. Siksi synnistä on saatava yliote, tai paremminkin Jumalan on saatava yliote meistä.
Tosi on, että synti on myrkyistä vaarallisin. Se voi turmella ihmisessä kaiken. Se voi turmella jopa ymmärryksenkin ja sokaista meidät näkemään valkoisen mustana ja mustan valkoisena. Se voi kovettaa ihmisen ja tehdä hänestä lähes tunteettoman ja välinpitämättömän. Se voi sammuttaa puhtauden janon ja se voi vaientaa omantunnon äänen.
Siksi on tärkeää, vaikka olemme saaneet syntimme anteeksi, että meillä olisi puhdas sydän. Jumalahan puhdistaa meidän sydämemme uskolla. Jumala tahtoo tehdä meidät puhtaiksi, vanhurskaiksi ja pyhiksi. Se ei tarkoita sitä, että meistä tulee synnittömiä. Jumala haluaa vapauttaa meidät siitä synnistä, joka meissä asuu ihan siihen saakka, kun tämä maallinen maja puretaan maahan tai Jeesus tulee meitä noutamaan ja me muutumme ja lopullisesti silloin vapaudumme synnistä.
Meidän on annettava Totuuden Hengen näyttää meille, mikä meissä on väärin ja tutkia meidät sinne salatuinpaan saakka, sillä Jumala tahtoo totuutta salatuinpaan saakka. Meidän tulee olla rehellisiä suhteessamme Jumalaan. Emme voi sanoa olevamme Jeesuksessa, jos emme ole rehellisiä kanssakäymisessä Jumalan kanssa. Jos me sanomme, että meillä on yhteys Jumalan kanssa, mutta vaellamme pimeydessä (valheessa), niin me valehtelemme ja totuus ei ole meissä, niin Raamattu sanoo.
Meidän pitää olla myös rehellisiä itsellemme. Meidän pitää tutkia itseämme ja sitä mikä on esteenä sille, että Jumala ei voi meitä täysin käyttää. Voitko sanoa, että kaikki ihmiset ovat iloisia ja onnellisia ympärilläsi ja kukaan ei ole kokenut tulleensa loukatuksi sanoistasi tai tekemisistäsi, palvelustyösi perusteella näin tulisi olla.

Synti on kaiken pahan alku ja juuri.
Ei pidä vain luulla olevansa oikealla tiellä, vaan pitää antaa Jumalan osoittaa se oikea tie, ja kun Jumala saa osoittaa oikean tien, niin armon allehan se meitä vie.
Jumala osoittaa sen oikean tien varmaan monesti juuri siten, että Hän ensin näyttää meille meidän mahdottoman turmeltuneen itsemme sinne salatuinpaan saakka.
Sitten kun tulemme rehellisiksi Jumalan edessä, niin lakkaamme puolustamasta itseämme Jumalan edessä ja totuus alkaa tehdä meissä työtänsä.
Totuus ei anna sinun enää piiloutua minkään "oikeaoppisuuden" taakse, vaan se vaatii sinua antamaan kaiken kunnian Jumalalle. Jumala haluaa, että olisit ennenkaikkea sydämeltäsi oikeamielinen. Kun olet sydämeltäsi oikeamielinen, niin et enää arvostele ihmisiä väärällä tapaa. Kun tulemme rehellisiksi itsellemme, niin tunnemme sen todellisen arvomme Jumalan edessä ja tiedämme, että meidän paikkamme olisi ollut siinä Golgatan keskimmäisellä ristillä ja se saa meidät rukoilemaan bublikaanin tavoin, ole minulle syntiselle armollinen. Ja jos olet rehellinen, niin et enää vertaile itseäsi toisiin, vaan tiedät seisovasi samalla viivalla, armon viivalla.

Jos sitten olet rehellinen itsellesi ja suhteessa Jumalaan, niin se pitäisi näkyä myös siinä, että olet rehellinen myös muita kanssaihmisiä kohtaan. Valehdellakkin voi monella tapaa. Ei vain sanoin, vaan asenteellasi toista ihmistä kohtaan tai vaikka vaikeneminenkin tietyissä tilanteissa voi olla valhetta.
Jesajalle Jumala näytti hänen todellisen tilansa Jumalan edessä ja hän myös halusi nähdä sen. Jesajan viidennessä luvussa profeetta huutaa useita VOI huutoja milloin mistäkin asiasta, mutta kuudennessa luvussa hän huutaa sen kaikkein tärkeimpään kohteesen.

Jes. 6:5

Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

Kun me tunnustamme Jumalan edessä oman syntisyytemme ja mahdottomuutemme, niin se on lähtökohta sille Jumalan työlle meissä, jossa Hän luo meihin puhtaan sydämen. Synnittömiä meistä ei tule, mutta puhdassydämisiä kyllä, jos vain annamme Jumalan puhdistaa meidän sydämemme. Vain puhdassydämisen voivat nähdä Jumalan. Siitäkin voin jotain ajatuksia laittaa joskus.