Suku on pahin.
Minä vain.
9307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä jättäisin vierailut tekemättä tuossa tapauksessa jos ei tyyli muutu. Kaipa se isoäiti voisi jossain vaiheessa sitten huomata mitä tuli tehtyä.
Siinä oli kirjoittajalla ihan todellinen ongelma: hänelle ja lapsilleen tuputettiin jeesusta vastoin hänen tahtoaan. Suuri osa vastauksista oli 'sori, että sinulle on tuputettu jeesusta väärin, annas kun minä tuputan sitä sinulle oikein'. Ja loput oli sitten syyllistämistä, että kauheaa kun yrität kasvattaa lapsesi ilman jeesussatujamme. No, tämä on hivenen liioittelua, olihan siellä muutama järkeväkin vastaus.
Mikäli jälkikasvun hoksottimet ovat kunnossa, niin moinen pakkokäännytys kääntyy itseään vastaan.
Minkä tahansa asian tuputtaminen väkisin saa aikaan vastareaktion.
Vanhempien pitää vain muistaa, etteivät ryhdy vastatuputtamiseen, vaan hoitavat asian tyylikkäästi ja asiallisesti.
tuo kirjoittaja sai. Tässä yksi hölmöimmistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8783312/42229499
Oli siellä ihan järkeviäkin. Mutta onhan se inhottavaa, os uskis alkaa määräilemään toisten lastenkasvatusta.
Rukous on eräs itselleni tärkeä asia, ja ymmärrän jotenkin kirjoittajaa, kun hän kehoitti rukoilemaan. Tarkoitti sitä tosissaan, ja sen takia toisti.
älä satuhahmoihin. Itsetuntoa voi vahvistaa harrastamalla jotain mistä saa onnistumisen iloa.
"älä satuhahmoihin. Itsetuntoa voi vahvistaa harrastamalla jotain mistä saa onnistumisen iloa. "
Juuri niin siksi uskon kun saan siitä jatkuvasti onnistumisia ja hyvää oloa.trallallaaa
Eli tässä on siis hyvä esimerkki perinteisestä uskovaisten suvusta joka yrittää älykkäämmälle sukupolvelle väkisin potaskaansa tuputtaa. Omakin äitini, rauhassa hän levätköön, kuului tähän kastiin. Eipä ollut jeesusteluista apua sairautta vastaan. Tuputtaminen loppui kun selvisi etten suostu uskomaan satuihin enää. Jonkin aikaa sain vielä valitusta kestää mutta sitten opimme tulemaan toimeen keskenämme; kumpikaan ei yritä käännyttää toista omaan uskomukseensa. Mutta säälittää etteivät kaikki perheet tule keskenään toimeen ateistisukulaistensa kanssa. Ei syy kyllä uskovaistenkaan ole kokonaan...
Mikä ihme siinä on, ettei uskovaisille vain mikään mene pereille? Minäkin yritin äidilleni selittää, ette en usko mihinkään jumalaan ja haluaisin erota kirkosta (en halunnut maksaa mitään kirkollisveroa ja minua todella ahdisti ajatus kuulua kirkkoon ja käydä koulun pakollisissa uskontotilaisuuksissa). Nerokas toteamus "voit sitten erota, kun olet 18" oli sitten ainoa perustelu tähän. Toisen yrityksen jälkeen äitini sanoi, että pitäisi käydä useammin kirkossa. Mikä ihme uskovia vaivaa?
Lisäksi äidilläni on tapana kysellä typeriä kysymyksiä, kun olemme samaan aikaan kylässä mummollani. Viimeksi oli suosittu aihe, "miksi et käynyt rippikoulua". Onneksi mummo, joka on jonkin sortin uskovainen myös ehti sanoa, ettei se haittaa eikä pappakaan koskaan käynyt. Tämän jälkeen ei ole tarvinnut asiasta kuulla. :D