Lueskellessani lapselleni Elina Karjalaisen Pikkupapin tarinoita oli eilen vuorossa kertomus pikkupapista ja kiristäjämummosta. Mummo tuli ripittäytymään pikkupapin luo, mutta puhuikin enimmäkseen pahasta mitä naapurit tekivät mutta itsestään ei syytä löytänyt mihinkään. Pikkupappi yritti neuvoa mummoa ettei tarvitsisi kertoilla naapureiden töllöntöistä vaan tutkistella omaa sydäntään. Mummo ei vain kuunnellut ja lisäksi jatkuvasti ja vuosikausia maanitteli pikkupappia luokseen vieraisille. Lopulta pikkupappi päätti käydä mummon luona vaikka oli aika hermostunut tähän.Kaikki saikin oudon käänteen, kun pikkupappi huomasi että kaiken puhumisen ja maanittelun takana olikin yksinäinen mummo, jolla ei ollut ketään jakamassa hänen elämäänsä. Oli siis tarpeen ja oikein, että joku tuli hänen luoksensa ja jakoi hänenkin ajatuksiaan ja elämäänsä.
Tuli mieleen, että miten syvällinen tämä kertomus meille listalla toistemme kanssa asiat eri tavoin ymmärtäville ja tikusta asiaa usein vääntäville ortodokseille ja muille pastoreille ja entisille ponomareillekin on. Kuka meistä on pikkupappi ja kuka kiristäjämummo? Mitä luulemme toisista tietävämme, miten siihen asennoidumme? Kenen tekoihin katsomme, näemmekö itsemme pahat teot, sanat ja ajatukset enen lähimmäisemme vastaavia?
tälläistä lapsellista Priskillalta
Tuli mieleen, että miten syvällinen tämä kertomus meille listalla toistemme kanssa asiat eri tavoin ymmärtäville ja tikusta asiaa usein vääntäville ortodokseille ja muille pastoreille ja entisille ponomareillekin on. Kuka meistä on pikkupappi ja kuka kiristäjämummo? Mitä luulemme toisista tietävämme, miten siihen asennoidumme? Kenen tekoihin katsomme, näemmekö itsemme pahat teot, sanat ja ajatukset enen lähimmäisemme vastaavia?
tälläistä lapsellista Priskillalta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on kiristäjäpappi ja pikkumummo.
Kyllä maidän paikallispapilla ne luulot itsestä korkealla vasta ovatkin.