Kukin vetäköön mitä tahtoo, olkoon se sitten viinaa, kannabista, tinneriä, liimaa, heroiinia kiljua tms. Tämä olkoon sallittua niin kauan, kunhan asianomainen antaa muiden ihmisten tehdä mitä haluaa eikä hän vahingoita muita.
Kiellot eivät poista sitä tosiasiaa, että osa ihmisistä on ja tulee aina olemaan päihderiippuvaisia. Osa osaa ottaa iisisti, ja hallitsee päihteidensä käytön. Ei ole yhteiskunnan asia kriminalisoida ihmisen itseensä kohdistuvaa henkilökohtaista tuhoamista, jos ihminen niin itse päättää tehdä. Toki tässä on kansantaloudelliset näkökulmat kyseessä ja sosiaali- ja terveysmenot, talous, tuottavuus jne...jne...
Mutta eivät kaikki ihmiset halua olla tuottavia robotteja, jotka uhraavat oman elämänsä kuin teuraalle menevä pässi yhteiskunnan eliitin etujen vuoksi. Mitä se kenellekään kuuluu, mitä kukin yksilö tekee?
Jos ajatellaan humaania ja solidaarista yhteiskuntaa, ideahan yleiseen onnelisuuteen on pienimmän yksikön henkilökohtainen päätöksen vapaus, niin henkilökohtaisessa hyvässä kuin pahassakin. Kokonaisuus muodostuu yksilöistä ja vapaus ja humaanius tulee sallia jokaiselle yksilölle niin pitkään, kun muita ei vahingoiteta.
Kun jotkut vetävät itsensä kuitenkin pohjalle, olisi yhteiskunnan roolin oltava pikemminkin lempeän kasvattajan kuin toraisan auktoriteetin asema. Hairahataneita pitää auttaa ja tukea, hoitopaikkoja lisätä riippuvaisille ja jokaista halukasta auttaa pääsemään henkilökohtaisesta helvetistään eroon.
Syyllistäminen, rankaisu ja kiellot eivät koskaan ole mitään muuta kuin ihmisten luomia keinotekoisia rajoja. Ne lietsovat ja lisäävät omaa olemassaoloaan, ja ajavat yhä suurempia joukkoja vastustamaan kieltoja. Voima synnyttää aina vastavoiman.
Eläkää ja antakaa muidenkin elää
Kiellot eivät poista sitä tosiasiaa, että osa ihmisistä on ja tulee aina olemaan päihderiippuvaisia. Osa osaa ottaa iisisti, ja hallitsee päihteidensä käytön. Ei ole yhteiskunnan asia kriminalisoida ihmisen itseensä kohdistuvaa henkilökohtaista tuhoamista, jos ihminen niin itse päättää tehdä. Toki tässä on kansantaloudelliset näkökulmat kyseessä ja sosiaali- ja terveysmenot, talous, tuottavuus jne...jne...
Mutta eivät kaikki ihmiset halua olla tuottavia robotteja, jotka uhraavat oman elämänsä kuin teuraalle menevä pässi yhteiskunnan eliitin etujen vuoksi. Mitä se kenellekään kuuluu, mitä kukin yksilö tekee?
Jos ajatellaan humaania ja solidaarista yhteiskuntaa, ideahan yleiseen onnelisuuteen on pienimmän yksikön henkilökohtainen päätöksen vapaus, niin henkilökohtaisessa hyvässä kuin pahassakin. Kokonaisuus muodostuu yksilöistä ja vapaus ja humaanius tulee sallia jokaiselle yksilölle niin pitkään, kun muita ei vahingoiteta.
Kun jotkut vetävät itsensä kuitenkin pohjalle, olisi yhteiskunnan roolin oltava pikemminkin lempeän kasvattajan kuin toraisan auktoriteetin asema. Hairahataneita pitää auttaa ja tukea, hoitopaikkoja lisätä riippuvaisille ja jokaista halukasta auttaa pääsemään henkilökohtaisesta helvetistään eroon.
Syyllistäminen, rankaisu ja kiellot eivät koskaan ole mitään muuta kuin ihmisten luomia keinotekoisia rajoja. Ne lietsovat ja lisäävät omaa olemassaoloaan, ja ajavat yhä suurempia joukkoja vastustamaan kieltoja. Voima synnyttää aina vastavoiman.
Eläkää ja antakaa muidenkin elää
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.