Haluan rakastua mieheeni

Olen eronnut mies ja sitä mieltä, että kaikki naiset kyllästyvät mieheensä. Asiaan ei vaikuta onko lapsia vai ei, miehen tavat jne eivät vaikuta. Se vain tapahtuu aina aikanaan. Kyllästymisestä voi päästä yli ja sitten aurinko paistaa taas, toistaiseksi..

Meillä kun vaimo alkoi kyllästyä minuun niin se ilmeni jatkuvana riitelynä. Ex-vaimoni ei ole pettäjätyyppiä. Oli niin, että jos päätimme jostakin yhteisestä ajasta, jostain erikoisesta kuten matkasta, niin se oli kyllä yleensä hienoa mutta ei korjannut ongelmia jotka vain painuivat taka-alalle ja nousivat sitten arkielämässä taas esiin. Minusta tuo ylläolevassa viestissä kirjoitettu toteutettuna olisi voinut pelastaa meidän liiton:

"Yritä saada miehesi kanssa järjestettyä yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Ota hänet erityisesti huomioon, yllätä jollain mukavalla asialla. Ajattele hänestä positiivisesti. Mieti, mikä hänessä on erityisen hyvää. Koska tunnet hänet, tiedät, mikä hänen mieltään lämmittää tai saa hänet peräti syttymään. Käytä naisellisuuttasi, ole viehättävä. Flirttaile hänelle, hymyile. Pidä silmäpeliä. Herätä hänen huomionsa. Hän huomaa sinut uudella tavalla, kun hiukan itse teet työtä sen eteen. Saattaa tuntua naurettavalta, mutta näillä konsteilla olen itse onnistunut "viettelemään" mieheni uudestaan. Ja uudestaankin, kun on joskus tuntunut väljähtyneeltä."

Ja älä tee tätä vastentahtoisesti, omista joustamisista ja vastaantuloista kirjaa pitäen, vastapalvelusta odottaen, vaan omasta halusta ja rakkauden takia, ja ole kärsivällinen, niin ehkä mieskin alkaa huomioida sinua taas tavoilla jotka oli jo häneltä päässeet unohtumaan.

10+19 kirjoitti:

Olen eronnut mies ja sitä mieltä, että kaikki naiset kyllästyvät mieheensä. Asiaan ei vaikuta onko lapsia vai ei, miehen tavat jne eivät vaikuta. Se vain tapahtuu aina aikanaan. Kyllästymisestä voi päästä yli ja sitten aurinko paistaa taas, toistaiseksi..

Meillä kun vaimo alkoi kyllästyä minuun niin se ilmeni jatkuvana riitelynä. Ex-vaimoni ei ole pettäjätyyppiä. Oli niin, että jos päätimme jostakin yhteisestä ajasta, jostain erikoisesta kuten matkasta, niin se oli kyllä yleensä hienoa mutta ei korjannut ongelmia jotka vain painuivat taka-alalle ja nousivat sitten arkielämässä taas esiin. Minusta tuo ylläolevassa viestissä kirjoitettu toteutettuna olisi voinut pelastaa meidän liiton:

"Yritä saada miehesi kanssa järjestettyä yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Ota hänet erityisesti huomioon, yllätä jollain mukavalla asialla. Ajattele hänestä positiivisesti. Mieti, mikä hänessä on erityisen hyvää. Koska tunnet hänet, tiedät, mikä hänen mieltään lämmittää tai saa hänet peräti syttymään. Käytä naisellisuuttasi, ole viehättävä. Flirttaile hänelle, hymyile. Pidä silmäpeliä. Herätä hänen huomionsa. Hän huomaa sinut uudella tavalla, kun hiukan itse teet työtä sen eteen. Saattaa tuntua naurettavalta, mutta näillä konsteilla olen itse onnistunut "viettelemään" mieheni uudestaan. Ja uudestaankin, kun on joskus tuntunut väljähtyneeltä."

Ja älä tee tätä vastentahtoisesti, omista joustamisista ja vastaantuloista kirjaa pitäen, vastapalvelusta odottaen, vaan omasta halusta ja rakkauden takia, ja ole kärsivällinen, niin ehkä mieskin alkaa huomioida sinua taas tavoilla jotka oli jo häneltä päässeet unohtumaan.

Lue lisää

Ompa hyvä kannanotto sinulta olet mies joka kulkee jalat maassa vaikka olet eron läpi käynyt.Toivon mukaan löydät sen elämäsi ihmisen olet kyllä sen ansainnut!Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!

"uusio rouva" kirjoitti:

Ompa hyvä kannanotto sinulta olet mies joka kulkee jalat maassa vaikka olet eron läpi käynyt.Toivon mukaan löydät sen elämäsi ihmisen olet kyllä sen ansainnut!Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!

Lue lisää

Ainoa toimiva suomalaisten seurusteluopas.

http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,1666.0.html

"uusio rouva" kirjoitti:

Ompa hyvä kannanotto sinulta olet mies joka kulkee jalat maassa vaikka olet eron läpi käynyt.Toivon mukaan löydät sen elämäsi ihmisen olet kyllä sen ansainnut!Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!

Lue lisää

Kiitos! Sanasi lämmittävät mieltä. Kaikkea hyvää myös sinulle!

Kas kun et voi muuttaa toista ihmistä tai toisen käytöstä. Voit muuttaa vain itseäsi tai omaa toimintaasi, ja toivoa, että tilanne kokonaisuudessaan kehittyy sen ansiosta.

Et voi muuta kuin hyväksyä sen, että voit valita vain oman käytöksesi.

että jättänyt ne kotityöt tekemättä ja ottanut sinäkin omaa aikaa niin mies olisi voinut herätä kun vaatteet loppuu ja ruokaa ei kukaan tee eikä siivota ollenkaan niin sitten kun mies olisi valittanut niin olist todenneut että et ole tehnyt mitään asioiden eteen ja niin edelleen. Miehelläsi on varmaan ollut kotona niin että naiset tekee kaiken ja ei osaa eikä ole halua muuttua että pariskunnat tekisivät kotityöt kahdestaan.

Niinpä kirjoitti:

Kas kun et voi muuttaa toista ihmistä tai toisen käytöstä. Voit muuttaa vain itseäsi tai omaa toimintaasi, ja toivoa, että tilanne kokonaisuudessaan kehittyy sen ansiosta.

Et voi muuta kuin hyväksyä sen, että voit valita vain oman käytöksesi.

Lue lisää

Syy on tässä kirjoitti asiaa niinkuin asia mielestäni oikein sanoen on.Ihminen ei toiseksi muutu muualla kuin haudassa.kaikki muu on teatteria ja mennyt mikä mennyt.

Bravda kirjoitti:

Syy on tässä kirjoitti asiaa niinkuin asia mielestäni oikein sanoen on.Ihminen ei toiseksi muutu muualla kuin haudassa.kaikki muu on teatteria ja mennyt mikä mennyt.

Asia on tiedossani nyt, kun sen tajusin...siksi en enää yritäkään.
On loppusiivouksen aika!

Niin, onhan se niinkin, että jos mies ei osoita mitään tunteita naiselleen, miksi naisen pitäisi olla se joka suhteen herättää taas eloon... Mä oon ollut suhteessa pian 6 vuotta, ja välillä on ollut huonompia kausia. Mutta ne on aina lopulta selvitetty puhumalla, ja miettimällä mistä se johtuu. Ollaan matkusteltu, mutta myös huomioitu toisemme arjessa. Mun mielestä ensimmäinen vaihe suhteen korjaamisessa on se, että molemmat todella huomaa ongelmat ja haluaa ne korjata. Sen jälkeen voi miettiä, miten ne korjataan. En tiedä viettelystä, korjaako se sitten ongelmat jos nainen pukeutuu hepeneisiin, no, ehkä tunniksi. Mitä sen jälkeen? Siinä pitäisi olla molempien mukana, halauksia, yhdessä tekemistä, keskustelua... Tehkää asioita mistä molemmat nauttii... Tärkeintä on elää päivä kerrallaan. Jos miestä taas ei tunnu kiinnostavan suhteen korjaus, miksi korjata? Ei kukaan ansaitse kumppania joka ei välitä...

Niinpä kirjoitti:

Kas kun et voi muuttaa toista ihmistä tai toisen käytöstä. Voit muuttaa vain itseäsi tai omaa toimintaasi, ja toivoa, että tilanne kokonaisuudessaan kehittyy sen ansiosta.

Et voi muuta kuin hyväksyä sen, että voit valita vain oman käytöksesi.

Lue lisää

jos intohimo välillänne on kuollut, sitä ei uudestaan saa syttymään, ja tää on tosi. Jos kyllästyt toiseen nimenomaan sänkyhomiin, se on tuhon tie. Tiedät etukäteen joka kosketuksen, joka huokauksen, joka ainoan eleen, ne toistuvat aina, ne ovat synnynnäisiä, niitä ei voi opetella.

Oletko pyytänyt sitä apua?
Minä elän samaisessa apaattisessa vaiheessa, kun askareiden aikatauluissa, määrässä ja toteutustavassa ei ole mitään järkeä, olen antanut itseni delegoida ne hommat naiselle. Tehköön ne sitten ihan niin kuin haluaa. Jos apua ei pyydetä, en sitä tarjoakaan.

Jos se lähtee, niin sitten lähtee. Näkeehän sen kaikesta ettei kumpikaan ole tilanteeseen tyytyväinen mutta jos ei ole haluakaan tehdä arjen asioita järkevästi niin minä en siihen soppaan sekaannu. En ala arvaamaan enää mitähän toinen mahtaa tarkoittaa. Asiat joko tuodaan selkoielisenä, ajoissa ja huutamatta esiin tai en tee mitään.

Kuulostaako tutulta?

Onnellinen kirjoitti:

Niin, onhan se niinkin, että jos mies ei osoita mitään tunteita naiselleen, miksi naisen pitäisi olla se joka suhteen herättää taas eloon... Mä oon ollut suhteessa pian 6 vuotta, ja välillä on ollut huonompia kausia. Mutta ne on aina lopulta selvitetty puhumalla, ja miettimällä mistä se johtuu. Ollaan matkusteltu, mutta myös huomioitu toisemme arjessa. Mun mielestä ensimmäinen vaihe suhteen korjaamisessa on se, että molemmat todella huomaa ongelmat ja haluaa ne korjata. Sen jälkeen voi miettiä, miten ne korjataan. En tiedä viettelystä, korjaako se sitten ongelmat jos nainen pukeutuu hepeneisiin, no, ehkä tunniksi. Mitä sen jälkeen? Siinä pitäisi olla molempien mukana, halauksia, yhdessä tekemistä, keskustelua... Tehkää asioita mistä molemmat nauttii... Tärkeintä on elää päivä kerrallaan. Jos miestä taas ei tunnu kiinnostavan suhteen korjaus, miksi korjata? Ei kukaan ansaitse kumppania joka ei välitä...

Lue lisää

Syy ja seuraus: ei tauti parane pelkästään kipulääkkeitä syömällä. Miksi mies on lopettanut tunteiden osoittamisen? Katselin 10 vuotta arjen touhuja ja lukuisista kauniisti sanomisista huolimatta asioihin ei tullut tolkkua, se tuntui ettei sillä ole merkitystä mitä sanon joten ei sillä ole sitten merkitystä jos teen tai olen tekemättä tai sanomatta enää mittän. Siksi naisen pitäisi herätä ja herättää suhde eloon koska se on sen sammuttanut.
Se sanoi että jos ei asiat muutu niin lähtee, johon toivotin hyvää matkaa. Se säikähti niin että on ollut kusi sukassa sen jälkeen mutta ei edelleenkään korjaa tapojaan joten...........

väsynyt nainen kirjoitti:

Asia on tiedossani nyt, kun sen tajusin...siksi en enää yritäkään.
On loppusiivouksen aika!

kun loppusiivous alkaa. Loppusiivouksia ei tarvitse tehdä alipalkattuna :)

pipukka kirjoitti:

jos intohimo välillänne on kuollut, sitä ei uudestaan saa syttymään, ja tää on tosi. Jos kyllästyt toiseen nimenomaan sänkyhomiin, se on tuhon tie. Tiedät etukäteen joka kosketuksen, joka huokauksen, joka ainoan eleen, ne toistuvat aina, ne ovat synnynnäisiä, niitä ei voi opetella.

Lue lisää

Saa,tai ainakaan se ei parane kumppania vaihtamalla..Vaikka kuinka vaihtaisi partneria niin aina lopulta kosketukset ja huokaukset tulee tutuiksi..Jos tuota kautta lähtee tyytyväisyyttä ja onnea hakemaan ei tule koskaan löytämään mitään..

itselläni vastaavia kokemuksia....mutta olen mies!!!

Olen väsynyt kuuntelemaan kuinka toinen on koko ajan kipeä/sairas...on jos mitäkin tautia ja sairautta...siis ilmeisesti sääliä hakevaa.....hän on pettänyt useita kertoja...ja luvannut parantaa tapansa!!!
Hänen kanssaan keskustelut on sitä,että valittaa joka asiasta...kuinka ex-mies oli sitä(erosta jo yli 10v.) tai kuinka töissä joku teki sitä tai tätä. Ketään ei saa kuitenkaan moittia tai sanoa kenestäkään mitään pahaa!!!

En vaan tunne enää jaksavani.
En vaan tunne löytäväni enää sitä kipinää mikä oli tavatessamme.
Oman elämäni tässä ilmeisesti vaan tuhlaan seuratessani ihmistä joka lupaa ja lupaa...tehdäkseen sitten aivan toisin?
Siis tätä olen jaksanut yli kymmenen vuotta..............onko liikaa jos ajattelee itseään edes hetken ja lähtee stressaamattomaan tilaan ja jättää tällaisen suhteen???

ei se ole välttämättä aina mies ,mistä ongelmat johtuu......

En tiedä kenenkään elämän tilannetta ja kuinka paljon olet yrittänyt, uskon että olet kovasti panostanut perheeseesi ja mieheesi. Mutta ajatuksena kuitenkin haluan laittaa rteenpäin, joskus kun suhteessa vain toinenkin jaksaa yrittää niin pikku hiljaa sattaa sen toisen osapuolen silmät avautua. Me peilaudutaan toisistamme niin negatiivisissa kuin positiivisissa asioissa. Mutta on todellakin tilanteita jolloin ei auta mikään, toinen on valinnut tiensä mitä kulkea.

MMMies< kirjoitti:

Saa,tai ainakaan se ei parane kumppania vaihtamalla..Vaikka kuinka vaihtaisi partneria niin aina lopulta kosketukset ja huokaukset tulee tutuiksi..Jos tuota kautta lähtee tyytyväisyyttä ja onnea hakemaan ei tule koskaan löytämään mitään..

Lue lisää

mitään vaihtoa suosittele, riippuu miten ystävyys kantaa. Ovatko molemmat valmiita elämään ilman seksiä, koska se ei onnistu, jos se ei kiinnosta, kyseisen henkilön kanssa.

Onnellinen kirjoitti:

Niin, onhan se niinkin, että jos mies ei osoita mitään tunteita naiselleen, miksi naisen pitäisi olla se joka suhteen herättää taas eloon... Mä oon ollut suhteessa pian 6 vuotta, ja välillä on ollut huonompia kausia. Mutta ne on aina lopulta selvitetty puhumalla, ja miettimällä mistä se johtuu. Ollaan matkusteltu, mutta myös huomioitu toisemme arjessa. Mun mielestä ensimmäinen vaihe suhteen korjaamisessa on se, että molemmat todella huomaa ongelmat ja haluaa ne korjata. Sen jälkeen voi miettiä, miten ne korjataan. En tiedä viettelystä, korjaako se sitten ongelmat jos nainen pukeutuu hepeneisiin, no, ehkä tunniksi. Mitä sen jälkeen? Siinä pitäisi olla molempien mukana, halauksia, yhdessä tekemistä, keskustelua... Tehkää asioita mistä molemmat nauttii... Tärkeintä on elää päivä kerrallaan. Jos miestä taas ei tunnu kiinnostavan suhteen korjaus, miksi korjata? Ei kukaan ansaitse kumppania joka ei välitä...

Lue lisää

10 yhteistä vuotta alkaa olla kasassa täälläkin. Rakastan miestäni mutta hiipuu se tunne aina välillä melko paljon. Nyt on ollut pelko ja ahdistus koko talven että kaikki loppuu, seksiä on tosi vähän ja miestä aina vaan väsyttää eikä se enää juuri koske sellaisiin paikkoihin. Halaa kyllä ja pussaa joka päivä ainakin kerran mutta jotenkin se tuntuu vähän rutiinilta. Mies oli aikasemmin kiihkeä ja halusi seksiä joka päivä ja ei niin väliä paikalla tai ajalla, nyt se välttelee enemmän. Olen miettinyt että onko sillä joku toinen kun ei enää kiinnosta. Kysynytkin siitä ja sanoo ettei ole ja kyl rakastaa mua. Onko vaan niin että suhde on niin väljähtänyt ettei enää kipunoi ja mitä vois tehdä. En kehtaa aina aloittaa kun joka kerta tulee näpeille.
Itseä haluttaa tosi paljon välillä ja olenkin tästä kärsinyt jo tovin....ymmärrän paljon paremmin nyt miehiä jotka valittaa ettei vaimolta saa seksiä....on hirveää kun tekee mieli eikä saa.
Olen sellasenkin seikan pannut merkille että mies nykyään huutaa minulle tosi äkkiä ja hermostuu pienistä ihan kohtuuttoman paljon, toki on luonnoltaan sellanen, mut nyt vaan kaikki on kasaantunut ja se häiritsee mua. Onkohan tää lopun alkua?

Eka avioliitto kesti vuoden ja toinen avioliitto kaksi vuotta . Kolmatta ei tule ikinä. Parhaat vuodet elämästä olen asunut yksin . Ensin asuin lasteni kanssa ja nyt yksin . Viihdyn erittäin hyvin yksin.

Viivi.K kirjoitti:

Eka avioliitto kesti vuoden ja toinen avioliitto kaksi vuotta . Kolmatta ei tule ikinä. Parhaat vuodet elämästä olen asunut yksin . Ensin asuin lasteni kanssa ja nyt yksin . Viihdyn erittäin hyvin yksin.

Lue lisää

ei nimittäin aina kun aloittaa uuden parisuhteen tulee arki ennemmin tai myöhemmin vastaan..
Minun näkemys on ko.asiaan että parisuhdetta pitää hoitaa miehen ja naisen välillä ja kummankin pitää olla valmiita tekemään suhteen eteen töitä ei vaan toisen, sillä jos toinen on vaan rankentaja niin tulee martyyri meininki ja jossain vaiheessa tulee riita.

Itse tekisin tuossa vaiheessa että ottaisin yhteistä aikaa ilman lapsia ja järjestäisin rauhallisen tilanteen ja ottaisin puheeksi asian kumppanille.
Ilman mitään syttelyä ilman mitään riitaa.
Joskus voi olla että toinen ei ota kuuleviin korviin asiaa mutta kannattaa muistaa että ulkokuori voi hämätä.
Antaaa aikaa toiselle sulatella asiaa ja jatkaa toisen huomioimista omalta osaltaan, jossain vaiheessa yrittää uudestaan uskon että toinen kun on mietinyt asioita niin on valmis puhumaan.
En tietenkään ole mikäään alan asiantuntia mutta kivikkoja rämpineenä tiedän että martyyrin ja jörökin asenteella ei ole tulevaisuutta ja kaksoiselämä myös syö sinua ja sitä kautta suhdetta.

Oppikaamme kuuntelemaan ja näkemään elämäämme toisin silmin.

eikka70 kirjoitti:

ei nimittäin aina kun aloittaa uuden parisuhteen tulee arki ennemmin tai myöhemmin vastaan..
Minun näkemys on ko.asiaan että parisuhdetta pitää hoitaa miehen ja naisen välillä ja kummankin pitää olla valmiita tekemään suhteen eteen töitä ei vaan toisen, sillä jos toinen on vaan rankentaja niin tulee martyyri meininki ja jossain vaiheessa tulee riita.

Itse tekisin tuossa vaiheessa että ottaisin yhteistä aikaa ilman lapsia ja järjestäisin rauhallisen tilanteen ja ottaisin puheeksi asian kumppanille.
Ilman mitään syttelyä ilman mitään riitaa.
Joskus voi olla että toinen ei ota kuuleviin korviin asiaa mutta kannattaa muistaa että ulkokuori voi hämätä.
Antaaa aikaa toiselle sulatella asiaa ja jatkaa toisen huomioimista omalta osaltaan, jossain vaiheessa yrittää uudestaan uskon että toinen kun on mietinyt asioita niin on valmis puhumaan.
En tietenkään ole mikäään alan asiantuntia mutta kivikkoja rämpineenä tiedän että martyyrin ja jörökin asenteella ei ole tulevaisuutta ja kaksoiselämä myös syö sinua ja sitä kautta suhdetta.

Oppikaamme kuuntelemaan ja näkemään elämäämme toisin silmin.

Lue lisää

Itse olen sinkku-nainen . Olen seurannut kuinka ystäväni ovat menneet naimisiin ja nyt ovat melkein kaikki jo eronneet. Eipä näytä onni kestävän . En vois ajatellakkaan että menisin naimisiin nuorena . Haluan ensin nähdä maailmaa yksin . Tykkään matkustella paljon. Sitten ehkä 30-40 vuotiaana on avioliiton aika . Lapsia en aio tehdä ollenkaan .

Viivi.K kirjoitti:

Eka avioliitto kesti vuoden ja toinen avioliitto kaksi vuotta . Kolmatta ei tule ikinä. Parhaat vuodet elämästä olen asunut yksin . Ensin asuin lasteni kanssa ja nyt yksin . Viihdyn erittäin hyvin yksin.

Lue lisää

Ei muuta kun nainen vaihtoon>>sit se alkaa toimia.
Just eilen 30.01.2010 päätettiin että ei ole meillä tulevaisuutta.
Omassa kotona on ihan hyvä olla >>ei ole ketään "rutisijaa" siinä enkä ole kuulemass että "tuostakaan ei ole mihinkään" >>Selkä romuna, niin on pakko olla välillä pitkällään et olo helpottuu.
Ihan hyvä näin

Katariina. H kirjoitti:

Itse olen sinkku-nainen . Olen seurannut kuinka ystäväni ovat menneet naimisiin ja nyt ovat melkein kaikki jo eronneet. Eipä näytä onni kestävän . En vois ajatellakkaan että menisin naimisiin nuorena . Haluan ensin nähdä maailmaa yksin . Tykkään matkustella paljon. Sitten ehkä 30-40 vuotiaana on avioliiton aika . Lapsia en aio tehdä ollenkaan .

Lue lisää

olet todella fiksu nainen,saat itsellesi juuri sellaisen elämän kuin haluat.eikä ne lapset näytä ihmisille mitään onnea tuovan.mutta kateuden kohteeksi joudut ainakin naisten puolelta, eihän ihmisellä hyvin saa mennä...puhun kokemuksesta

Viivi.K kirjoitti:

Eka avioliitto kesti vuoden ja toinen avioliitto kaksi vuotta . Kolmatta ei tule ikinä. Parhaat vuodet elämästä olen asunut yksin . Ensin asuin lasteni kanssa ja nyt yksin . Viihdyn erittäin hyvin yksin.

Lue lisää

Ei se oike etsimällä löydy......Miehissäkin on eroja.

Sanovat että nainen/mies etsivät sellaista tietyn opun mallin mukaista miestä itselleen....mihin ovat oppineet lapsuudessaan....kokeile hieman eilaista...se voipi auttaa!!!

Lueskelin näitä juttuja ihan viihteeksi ja omia pähkäilllen. Totesin, että minulla on käynyt nyt työn kanssa tuo hengenmenetys, mistä ihmejuttu kerrot. Ei tunnu olevan intoa eikä juuri sitä sielun mukanaoloa missään omissa touhuissa ja pitäisi olla mukamas luova. Olen kadehdittavassa työssä ja olen pitkään ponnistellut ja kouluttautunut tämän eteen ja nyt tuntuu kuin olisi tyhjä ilmapallo viimeisiä ilmoja pörisemässä ja nykyisin vain välttelen työtä ja siirrän asioita eteen päin kun voisi tehdä joka päivä hiljalleen asioita. Tuo neuvosi oli aivan kuin minulle tarkoitettu ja osoitettu.

Suuri kiitos sinulle! Näin sitä sokeakin kana löytää kultajyvän odottamattomasta paikasta joskus. =)))))

vielä hukassa kirjoitti:

Ei se oike etsimällä löydy......Miehissäkin on eroja.

Sanovat että nainen/mies etsivät sellaista tietyn opun mallin mukaista miestä itselleen....mihin ovat oppineet lapsuudessaan....kokeile hieman eilaista...se voipi auttaa!!!

Lue lisää

Olet vain yhteiskunnassamme vallitsevan rakkaushypetyksen uhri. Media, lehdet ja ihmiset toistelevat toisilleen, että kahden ihmisen tulee rakastaa toisiaan, voidakseen elää yhdessä.

Näin sitä toistetaan ja toistetaan, ja sitten jotkut alkavat uskoa tähän totuutena. Kun ei ole rakastunut, niin sitten ajatellaan, että on jotain vikaa, ja pitää hakea eroa.

Kyse on kuitenkin vain myytistä. Avioliiton tarkoituksena on todellisuudessa se, että siinä mies ja nainen harjoittavat keskenään seksiä. Yhteiskuntamme on sillä tavoin järjestetty, että seksiä saa käytännössä vain avioliitoissa ja avioliitoissa. Tämän takia parit pysyvät yhdessä.

Seksi ja lasten kasvatus. Siinä ne syyt todellisuudessa on pysyä avioliitossa. Kun asiasta on tehty kyselytutkimuksia, niin valtaosa aviopareista mietiskelee vakavissaan, että mistä löytäisi uuden puolison. Ajatukset pyörivät myös eron ympärillä. Yhdessä pysytään sen takia, että sinkkuna eläminen olisi kurjaa. Ei saisi esimerkiksi seksiä. Sinkut esittävät, että heillä olisi muka aktiivinen seksielämä, mutta he valehtelevat, että ei kurja totuus paljastuisi. Saavat seksiä korkeintaan kerran vuodessa, jos sitäkään. Tämän todistavat tilastot. Suomalainen nainen on ollut elämänsä aikana yhdynnässä viiden miehen kanssa. Ei ole mitään iloisia sinkkunaisia, jotka hyppisivät miehestä mieheen. On vain puutteen katkera ikuinen alho.

Lopeta siis turha naistenlehtihaikailu siitä, että avioliitossa pitäisi olla rakkautta. Ei sitä ole muillakaan. Kaikki vain iloisesti teeskentelevät, että heillä on parisuhde, jossa suuri rakkaus kukoistaa.

Meilläpä on kanssa pattitilanne. Lapsia ei ole ja asumme avoliitossa. Pari vuotta takana. Olimme hyvin rakastuneita ja i´nnoissamme muuttaessamme yhteen. Olemme kolmekymppisiä. Minä olin muutamaa kuukautta aiemmin menettänyt äitini. Sitten avopuolisolleni ilmaantui mielenterveysongelmia. Olin varma että kyllä tästäkin selvitään. Olemme sitkeästi yrittäneet ja molemmat haluaisi suhteen toimivan. On vain kuitenkin erittäin raskasta, kun molemmilla on ahdistusta ja masennusta. Omani johtuvat pitkälti raskaista kokemuksistani elämässä. Käyn asioita eräässä ryhmässä läpi.Koeta siinä iloita, vietellä flirttailla ja hymyillä..olemme työelämässä molemmat ja työpäivät vievät jo kaikki mehut. Illat ja vkonloput menevätkin sitten ihan väsymystä pois levätessä. Pelkään todella, että kaikki yrityksemme valuvat hukkaan, ja suhde kaatuu lopulta, kun molempien voimat loppuvat.

ei kohta jaksa kirjoitti:

Meilläpä on kanssa pattitilanne. Lapsia ei ole ja asumme avoliitossa. Pari vuotta takana. Olimme hyvin rakastuneita ja i´nnoissamme muuttaessamme yhteen. Olemme kolmekymppisiä. Minä olin muutamaa kuukautta aiemmin menettänyt äitini. Sitten avopuolisolleni ilmaantui mielenterveysongelmia. Olin varma että kyllä tästäkin selvitään. Olemme sitkeästi yrittäneet ja molemmat haluaisi suhteen toimivan. On vain kuitenkin erittäin raskasta, kun molemmilla on ahdistusta ja masennusta. Omani johtuvat pitkälti raskaista kokemuksistani elämässä. Käyn asioita eräässä ryhmässä läpi.Koeta siinä iloita, vietellä flirttailla ja hymyillä..olemme työelämässä molemmat ja työpäivät vievät jo kaikki mehut. Illat ja vkonloput menevätkin sitten ihan väsymystä pois levätessä. Pelkään todella, että kaikki yrityksemme valuvat hukkaan, ja suhde kaatuu lopulta, kun molempien voimat loppuvat.

Lue lisää

Tämä on sinulle: vaikeaa!! Eikö teidän kuuluisi nimenomaan kokemustenne vuoksi saada toisistanne tukea? Kurjat kokemukset elämässä ja masentuminen ovat kovia paikkoja, mutta noinkin tuoreen suhteen kuin teillä (2v) kuuluisi kyllä toimia rakentavana voimana eikä kuluttavana.

Miellä mieheni kanssa oli samanlainen kriisivaihe muutama vuosi sitten, jolloin mieheni menetti työpaikkansa ja masentui ja minun läheiseni sairastui vakavasti samaan aikaan. Ei ollut meillä romantikkaa, yhteistä tekemistä ym suhteeseen kuuluvaa silloin, mutta jotakin meillä sentään oli: tosin olemassaolo ja hiljainen tuki. Iltaisin ja viikonloppuisin istuimme kumpikin omissa maailmoissamme eikä mitään yhteistä päällepäin näyttänyt olevan, mutta toisen läsnäolo oli kuitenkin kantavaa. Tällä hiljaisellä ymmärryksellä kumpikin jaksoi, sanaton ymmärrys toista kohtaan oli rauhoittavaa ja arki (esim kotityöt) tuntuivat helpommalta jaksaa kun meitä oli kaksi niitä tekemässä (tai jättämässä tekemättä).

Toisen pahaa oloa oli helppo ymmärtää kun itsellä oli samalla tavoin paha olo. Ja tuli myös se aika, kun padot alkoivat avautua ja aloimme keskustella ja pääsimme elämään kiinni uudelleen. Ylämäki alkoi ja myöhemmin olen tajunnut, että ei aina tarvitse ruotia asioita puhumalla ja jaksaa tehdä töitä suhteen piristämiseksi, joskus voi riittää pelkkä läsnäolo, vaikkei se olisikaan henkistä. Puhumisen aika tulee sitten myöhemmin kun siihen ollaan valmiita.

Sinun kannattaisi meittiä miksi näin ei kohdallanne ole. Jos kummallakin on raskasta, niin miksi te vielä kulutatte toisianne loppuun? Miksi ette saa toisistanne voimaa? Elämän ollessa henkisesti raskasta myös työssäkäynti on kuormittavaa ja on ymmärrettävää, että iltaisin ja viikonloppuisin vain levätään. Mutta eikö näin kuulukin olla? Miksi teidän pitäisi tehdä jotain extremeä kun molemmat ovat voimiensä äärirajoilla? Miksi ette anna toistenne olla väsyneitä ja anna toiselle ymmärrystä ja rauhaa?

Upeaa, että löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat kyseenalaistaa tämän "kyllästymishapautuksen". Elin sen seitsemän vuotta parisuhteessa, josta puuttui alusta lähtien intohimo tai sellainen, kenties tarkoituksenmukainen, huuma. Mies vaikutti hyvältä, herkältä ja välittävältä, mutta hänen vahvuuksiinsa ei kuulunut keskustelu tai rakentava parisuhteessa eläminen, vaikka hänellä oli enemmän parisuhdekokemusta kuin minulla.

Tein valtavasti asioita yhteisen elämän, hyvän ja vaihtelun vuoksi. Olen realisti, jalat maassa -tyyppi ja hyvän kasvatuksen saanut aikuinen nainen. En todellakaan ole päälläpäsmäri, pomottaja tai pirttihirmu. MInulle on kuitenkin tärkeää, että elämässä on haaveita, tavoitteita ja suunnitelmia. Pyrin pitämään suhdetta vireänä sen eri osa-alueilla, yritin vetää miestä mukaan. Hän ilmeisesti kuitenkin torjui minut lähestulkoon kaikilla parisuhteen osa-alueilla ja vetäytyi sohvan nurkkaan ja omaan maailmaansa, josta yritin aluksi lempeästi ja myöhemmin keskustellen ja lopulta lopen kyllästyneenä häntä repiä "tähän maailmaan". En siis saanut miestäni mukaan, kuten edellinen kirjoittaja sai naisensa. Elämämme urautui rutiineihinsa, jotka riittivät miehelleni..ilmeisesti..mutta eivät minulle. Elämä oli yllätyksetöntä, tapahtumaköyhää omassa pihapiirissä pyörimistä.

Muilta miehiltä sain kyllä huomionosoituksia ja ystävällistä kohtelua, mutta koska olin sitoutunut mieheeni, en tietenkään pettänyt.

Ilmoitin miehelleni viimeisen yhteisen vuoden keväällä, että en jaksa enää. Haluan keskustella tahtotiloista ja tulevaisuudesta. Sitä keskustelua ei tullut, ja mies meni aivan lukkoon löytäessään eräänä päivänä postilaatikosta vuokra-asuntotarjouksen, joka oli osoitettu minulle. Sanoin, että tämä on herätys sinulle. Pyysin aikalisää, jota miulle ei suotu. Pyysin yhteistä tekemistä, iloisia hetkiä....ja elämä pyöri samoissa rutiineissa. Tämä järkytti minua, sillä janosin rutiinien höysteeksi jotain virkistävää.

Mutta kuinkas minulle kävi. Mieheni alkoi kärsiä mielenterveysongelmista, jotka hän kiisti. Hänen käytöksensä muuttui. Kiltti, hiljainen ja harkitseva mies muuttui äkäiseksi, harkitsemattomaksi, ilkeäksi ja turhaan päätään aukovaksi "teinipojaksi". Nimitän häntä "teinipojaksi", koska näin, että teinivuosien kuohunta on jäänyt kokematta ja se piti elää yli 30-vuotiaana vahvan ja aikuisen ihmisen kanssa, koska omat vanhemmat ovat olleet ylihuolehtivia ja materialistisilla keinoilla lapsen tarpeet tyydyttäviä.

Mieheni ilmeisesti teki aloitteen työkaverinsa suuntaan, joka oletettavasti oli jo sopeutunut ikuisen sinkun ajatukseen. Heidän välillään alkoi viestittely ja asioiden jakaminen. Minun suuntaani se näyttäytyi peittelynä, valehteluna ja vihanpitona. Miehen käytös muuttui täydellisesti. Hän teki toisen vuoksi kaikkea, mitä minä olin toivonut yhteiseen elämääni. Sukupuolisuhdetta miehellä ja tämän työtoverilla ei käsittääkseni ollut. Mies oli kuin jossakin sekavuuden tilassa, koska hänen käytöksensä oli epäjohdonmukaista ja epätasapainoista. Hänen itseluottamuksensa voimistui sellaisiin mittoihin, että hänen toimintansa täytti narsismin tunnusmerkit, joskaan esim. empatia ei kuulunut koskaan hänen vahvuuksiinsa.

Erosimme. Olin pettynyt, koska itse olin panostanut paljon suhteeseen. Minusta tuntui, että toinen ei vaivautunut selvittämään suhteen epäkohtia tai yhteistä elämää haittaavia asioita.

Eromme jälkeen noin 9 kuukauden kuluttua mies on alkanut tapailla tätä työkaveriaan muutoinkin kuin harrastuksen puitteissa. Hän luo viesteissään vaikutelman siitä, että hän on kohdannut hengenheimolaisen, ihmisen, joka suhtautuu elämään samoin kuin hän, suunnittelematta, keskustelematta, unelmitta tai tavoitteitta elämässä eteenpäin soljuen. Silti saan häneltä jatkuvasti kaipaavia viestejä. Olen kehottanut häntä suhtautumaan vihdoin ihmissuhteisiin vakavasti ja aikuismaisesti.



Monesti tuntuu siltä, että naiset ovat mukautuvampia ja joustavampia parisuhteessa, mut varmasti poikkeuksia on suuntaan ja toiseen.

Tinkula kirjoitti:

Upeaa, että löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat kyseenalaistaa tämän "kyllästymishapautuksen". Elin sen seitsemän vuotta parisuhteessa, josta puuttui alusta lähtien intohimo tai sellainen, kenties tarkoituksenmukainen, huuma. Mies vaikutti hyvältä, herkältä ja välittävältä, mutta hänen vahvuuksiinsa ei kuulunut keskustelu tai rakentava parisuhteessa eläminen, vaikka hänellä oli enemmän parisuhdekokemusta kuin minulla.

Tein valtavasti asioita yhteisen elämän, hyvän ja vaihtelun vuoksi. Olen realisti, jalat maassa -tyyppi ja hyvän kasvatuksen saanut aikuinen nainen. En todellakaan ole päälläpäsmäri, pomottaja tai pirttihirmu. MInulle on kuitenkin tärkeää, että elämässä on haaveita, tavoitteita ja suunnitelmia. Pyrin pitämään suhdetta vireänä sen eri osa-alueilla, yritin vetää miestä mukaan. Hän ilmeisesti kuitenkin torjui minut lähestulkoon kaikilla parisuhteen osa-alueilla ja vetäytyi sohvan nurkkaan ja omaan maailmaansa, josta yritin aluksi lempeästi ja myöhemmin keskustellen ja lopulta lopen kyllästyneenä häntä repiä "tähän maailmaan". En siis saanut miestäni mukaan, kuten edellinen kirjoittaja sai naisensa. Elämämme urautui rutiineihinsa, jotka riittivät miehelleni..ilmeisesti..mutta eivät minulle. Elämä oli yllätyksetöntä, tapahtumaköyhää omassa pihapiirissä pyörimistä.

Muilta miehiltä sain kyllä huomionosoituksia ja ystävällistä kohtelua, mutta koska olin sitoutunut mieheeni, en tietenkään pettänyt.

Ilmoitin miehelleni viimeisen yhteisen vuoden keväällä, että en jaksa enää. Haluan keskustella tahtotiloista ja tulevaisuudesta. Sitä keskustelua ei tullut, ja mies meni aivan lukkoon löytäessään eräänä päivänä postilaatikosta vuokra-asuntotarjouksen, joka oli osoitettu minulle. Sanoin, että tämä on herätys sinulle. Pyysin aikalisää, jota miulle ei suotu. Pyysin yhteistä tekemistä, iloisia hetkiä....ja elämä pyöri samoissa rutiineissa. Tämä järkytti minua, sillä janosin rutiinien höysteeksi jotain virkistävää.

Mutta kuinkas minulle kävi. Mieheni alkoi kärsiä mielenterveysongelmista, jotka hän kiisti. Hänen käytöksensä muuttui. Kiltti, hiljainen ja harkitseva mies muuttui äkäiseksi, harkitsemattomaksi, ilkeäksi ja turhaan päätään aukovaksi "teinipojaksi". Nimitän häntä "teinipojaksi", koska näin, että teinivuosien kuohunta on jäänyt kokematta ja se piti elää yli 30-vuotiaana vahvan ja aikuisen ihmisen kanssa, koska omat vanhemmat ovat olleet ylihuolehtivia ja materialistisilla keinoilla lapsen tarpeet tyydyttäviä.

Mieheni ilmeisesti teki aloitteen työkaverinsa suuntaan, joka oletettavasti oli jo sopeutunut ikuisen sinkun ajatukseen. Heidän välillään alkoi viestittely ja asioiden jakaminen. Minun suuntaani se näyttäytyi peittelynä, valehteluna ja vihanpitona. Miehen käytös muuttui täydellisesti. Hän teki toisen vuoksi kaikkea, mitä minä olin toivonut yhteiseen elämääni. Sukupuolisuhdetta miehellä ja tämän työtoverilla ei käsittääkseni ollut. Mies oli kuin jossakin sekavuuden tilassa, koska hänen käytöksensä oli epäjohdonmukaista ja epätasapainoista. Hänen itseluottamuksensa voimistui sellaisiin mittoihin, että hänen toimintansa täytti narsismin tunnusmerkit, joskaan esim. empatia ei kuulunut koskaan hänen vahvuuksiinsa.

Erosimme. Olin pettynyt, koska itse olin panostanut paljon suhteeseen. Minusta tuntui, että toinen ei vaivautunut selvittämään suhteen epäkohtia tai yhteistä elämää haittaavia asioita.

Eromme jälkeen noin 9 kuukauden kuluttua mies on alkanut tapailla tätä työkaveriaan muutoinkin kuin harrastuksen puitteissa. Hän luo viesteissään vaikutelman siitä, että hän on kohdannut hengenheimolaisen, ihmisen, joka suhtautuu elämään samoin kuin hän, suunnittelematta, keskustelematta, unelmitta tai tavoitteitta elämässä eteenpäin soljuen. Silti saan häneltä jatkuvasti kaipaavia viestejä. Olen kehottanut häntä suhtautumaan vihdoin ihmissuhteisiin vakavasti ja aikuismaisesti.



Monesti tuntuu siltä, että naiset ovat mukautuvampia ja joustavampia parisuhteessa, mut varmasti poikkeuksia on suuntaan ja toiseen.

Lue lisää

Hei!
Sinun tarinasi kolahti, koska siinä noin 80% oli kuin omasta elämästäni. Se, miten kuvailit liittonne ajautumista tilanteeseen, jossa olisi tarvittu kummankin puhaltamista yhteiseen hilleen, innostumista ja yhteisyyttä, ei kaipaa korjaamista. Kaikki oli kuten meidänkin tarinasta. Mieheni on hyvin innovatiivinen työasioissa, mutta perhe ei merkinnyt hänelle juuri mitään. Ja minäkin olin vain koriste, joka siivosi, kasvatti lapset, hoiti kaikki miestenkin työt kotona sekä vielä kävi töissä.

Itse olin vieläpä se, joka huolehti seksuaalisista aloitteista tullen jatkuvasti torjutuksi. (Tässä vaiheessa miespuoliset epäilevät minua lässähtäneeksi ja vastenmieliseksi lähestyttäväksi, koska se tuntuu toimivan ainoana järkisyynä tällaiselle käytökselle. Näin ei kuitenkaan ole. Olen nuoruuteni mitoissa ja painossa ja huolehdin itsestäni erittäin hyvin. Sen sijaan mieheni oli se raappahousuissa ja lippiksessä liikuskeleva keski-ikäinen.)
Yritin aikani saada häntä keskustelemaan, osoittamaan tunteita ja elämään kanssani normaalielämää. Keskustelut tyssäsivät kuin seinään, koska hänellä ei ollut mitään sanottavaa, eikä hänen mielestään ollut asioissa mitään korjattavaa. Hän ei kaivannut naista, keskusteluja, tms. yhteistä tekemistä.
Elin välillä niin kovassa seksuaalisessa puutteessa, että suorastaan anelin häntä, mikä tuntui tietenkin kamalan nöyryyttävältä.
Lopulta päätin täyttää sekä keskustelujen, että seksin tarpeeni kodin ulkopuolella. Seikkailujeni jälkeen kysyin mieheltä, haluaisiko hän tietää, jos olisin häntä pettänyt. Hän ei halunnut, niimpä en väkisin hänelle avautunut.

Muutamia vuosia sitten mieheni muuttui ulkoisesti, laihtui, alkoi liikkumaan ja huolehtimaan ulkonäöstään. Olin ilahtunut, olihan häntä mukavampi katsella. Kävimme yhdessä vaateostoksilla ja hän kävi itsekseenkin. Tarkkana naisena hoksasin muutakin: hänen haaveilevan katseensa ja alati mukana kulkevan kännykän. Selittämättömiä poissaoloja ilmaantui. Kotiintuleva mies näytti aina häpeilevältä ja jotenkin morkkiksissa olevalta. Seksielämämme parantui ja tunsin kerrankin olevani haluttava.

Kunnes selvisi, että miehelläni oli toinen nainen, työpaikalta. Perheellinen nainen, jolla oli hyvä aviomies ja kaksi pientä lasta. Nämä kaksi alkoivat kuherrella työpaikalla aina, kun muut olivat lähteneet. Tapailivat lukuisissa julkisissa paikoissa pienessä kaupungissamme (- dorkat). Minulle asia selvisi asettamalla mieheni suoraan seinää vasten ja ilmoittamalla, että tiedän jo kaiken. En tiennyt, mutta arvasin kyllä, merkit olivat selvät. Sieltä alkoi pikkuhiljaa tulla tunnustuksia. Vielä 3,5 vuoden jälkeen saan tietää asioita, joita en vielä silloin saanut tunnustuksina ulos.

Mieheni ei pystynyt lopettamaan suhdetta, tilanne paheni ja tulehtui kotona. Laitoin eron vireille ja iskin saman tien itselleni lohduttajan. Rakastuin syvästi ja päätin jatkaa elämää uuden mieheni kanssa.
Oma mieheni heräsi tähän shokkiin ja osoitti selviä mustasukkaisuuden merkkejä, oli yhtäkkiä halukas keskustelemaan ja selvittämään tilanteita. Piti työkaveriaan pelkkänä pikkuihastuksena ja helppona nakkina, johon sortui. Piti minua elämänsä ainoana oikeana naisena. Kun torjuin hänet uuden mieheni takia, vaihtui toivorikkaus vihaan ja halveksuntaan. Hän halusi ehdottomasti saada näyttää minulle, että olisi osannut kohdella minua paremmin. Osasihan hän leperrellä tuolle toisellekin. Mutta miksi nyt, kun olin jo siirtynyt elämässäni eteenpäin? Jospa hänen käytöksensä oli vain urosleijonan uhoa, kun reviiri oli vallattu?
Mieheni tunteet vaipuivat syvään masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Hän valvoi öitä rannalla miettien syntyjä syviä ja kuolemaakin. Hän makasi vatsallaan lattialla ja rukoili minua takaisin.

Olin kahden tulen välissä. Uusi rakastettuni oli paljolti sitä, mitä olin elämässäni etsinyt. Ymmärsin kuitenkin koko ajan, että suhteet ovat aina alussa juuri sellaisia unelmia, joita itsekin elin. Ja ajautuisivat mahdollisesti myöhemmin hyvinkin arkisiin kuvioihin.

JOtta tarinasta ei tulisi liian pitkää, kerron loppuun, että elämme vieläkin aviomieheni kanssa sitä toista vaihetta. Annoin hänelle tilaisuuden ja se kannatti. Käymme vieläkin terapiassa. Kärsin kovasti kokemuksistani. Ero uudesta rakkaasta oli kova. Mieheni ei tunnu surevan minun suhdettani tähän toiseen mieheen millään lailla.
Puhumme välillä mahdollisesta erosta, mutta tiedämme, että pettämistä ei voi enää millään lailla kummankaan kohdalla ohittaa. Se tulisi olemaan parisuhteemme lopullinen niitti.

Elämme nyt hyvää elämää, hellyyttä ja keskusteluja on paljon. Kumpa vain olisin saanut tällaisen parisuhde-elämän helpommalla, kun sitä oikein toivoin ja miestä siihen mukaan houkuttelin. Kohdallamme piti käydä näin. Aika näyttää, pääsemmekö kokemuksistamme koskaan täysin yli. Ajattelen tätä läpikäymäämme draamaa vieläkin päivittäin.

Vaikea Nakki kirjoitti:

Hei!
Sinun tarinasi kolahti, koska siinä noin 80% oli kuin omasta elämästäni. Se, miten kuvailit liittonne ajautumista tilanteeseen, jossa olisi tarvittu kummankin puhaltamista yhteiseen hilleen, innostumista ja yhteisyyttä, ei kaipaa korjaamista. Kaikki oli kuten meidänkin tarinasta. Mieheni on hyvin innovatiivinen työasioissa, mutta perhe ei merkinnyt hänelle juuri mitään. Ja minäkin olin vain koriste, joka siivosi, kasvatti lapset, hoiti kaikki miestenkin työt kotona sekä vielä kävi töissä.

Itse olin vieläpä se, joka huolehti seksuaalisista aloitteista tullen jatkuvasti torjutuksi. (Tässä vaiheessa miespuoliset epäilevät minua lässähtäneeksi ja vastenmieliseksi lähestyttäväksi, koska se tuntuu toimivan ainoana järkisyynä tällaiselle käytökselle. Näin ei kuitenkaan ole. Olen nuoruuteni mitoissa ja painossa ja huolehdin itsestäni erittäin hyvin. Sen sijaan mieheni oli se raappahousuissa ja lippiksessä liikuskeleva keski-ikäinen.)
Yritin aikani saada häntä keskustelemaan, osoittamaan tunteita ja elämään kanssani normaalielämää. Keskustelut tyssäsivät kuin seinään, koska hänellä ei ollut mitään sanottavaa, eikä hänen mielestään ollut asioissa mitään korjattavaa. Hän ei kaivannut naista, keskusteluja, tms. yhteistä tekemistä.
Elin välillä niin kovassa seksuaalisessa puutteessa, että suorastaan anelin häntä, mikä tuntui tietenkin kamalan nöyryyttävältä.
Lopulta päätin täyttää sekä keskustelujen, että seksin tarpeeni kodin ulkopuolella. Seikkailujeni jälkeen kysyin mieheltä, haluaisiko hän tietää, jos olisin häntä pettänyt. Hän ei halunnut, niimpä en väkisin hänelle avautunut.

Muutamia vuosia sitten mieheni muuttui ulkoisesti, laihtui, alkoi liikkumaan ja huolehtimaan ulkonäöstään. Olin ilahtunut, olihan häntä mukavampi katsella. Kävimme yhdessä vaateostoksilla ja hän kävi itsekseenkin. Tarkkana naisena hoksasin muutakin: hänen haaveilevan katseensa ja alati mukana kulkevan kännykän. Selittämättömiä poissaoloja ilmaantui. Kotiintuleva mies näytti aina häpeilevältä ja jotenkin morkkiksissa olevalta. Seksielämämme parantui ja tunsin kerrankin olevani haluttava.

Kunnes selvisi, että miehelläni oli toinen nainen, työpaikalta. Perheellinen nainen, jolla oli hyvä aviomies ja kaksi pientä lasta. Nämä kaksi alkoivat kuherrella työpaikalla aina, kun muut olivat lähteneet. Tapailivat lukuisissa julkisissa paikoissa pienessä kaupungissamme (- dorkat). Minulle asia selvisi asettamalla mieheni suoraan seinää vasten ja ilmoittamalla, että tiedän jo kaiken. En tiennyt, mutta arvasin kyllä, merkit olivat selvät. Sieltä alkoi pikkuhiljaa tulla tunnustuksia. Vielä 3,5 vuoden jälkeen saan tietää asioita, joita en vielä silloin saanut tunnustuksina ulos.

Mieheni ei pystynyt lopettamaan suhdetta, tilanne paheni ja tulehtui kotona. Laitoin eron vireille ja iskin saman tien itselleni lohduttajan. Rakastuin syvästi ja päätin jatkaa elämää uuden mieheni kanssa.
Oma mieheni heräsi tähän shokkiin ja osoitti selviä mustasukkaisuuden merkkejä, oli yhtäkkiä halukas keskustelemaan ja selvittämään tilanteita. Piti työkaveriaan pelkkänä pikkuihastuksena ja helppona nakkina, johon sortui. Piti minua elämänsä ainoana oikeana naisena. Kun torjuin hänet uuden mieheni takia, vaihtui toivorikkaus vihaan ja halveksuntaan. Hän halusi ehdottomasti saada näyttää minulle, että olisi osannut kohdella minua paremmin. Osasihan hän leperrellä tuolle toisellekin. Mutta miksi nyt, kun olin jo siirtynyt elämässäni eteenpäin? Jospa hänen käytöksensä oli vain urosleijonan uhoa, kun reviiri oli vallattu?
Mieheni tunteet vaipuivat syvään masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Hän valvoi öitä rannalla miettien syntyjä syviä ja kuolemaakin. Hän makasi vatsallaan lattialla ja rukoili minua takaisin.

Olin kahden tulen välissä. Uusi rakastettuni oli paljolti sitä, mitä olin elämässäni etsinyt. Ymmärsin kuitenkin koko ajan, että suhteet ovat aina alussa juuri sellaisia unelmia, joita itsekin elin. Ja ajautuisivat mahdollisesti myöhemmin hyvinkin arkisiin kuvioihin.

JOtta tarinasta ei tulisi liian pitkää, kerron loppuun, että elämme vieläkin aviomieheni kanssa sitä toista vaihetta. Annoin hänelle tilaisuuden ja se kannatti. Käymme vieläkin terapiassa. Kärsin kovasti kokemuksistani. Ero uudesta rakkaasta oli kova. Mieheni ei tunnu surevan minun suhdettani tähän toiseen mieheen millään lailla.
Puhumme välillä mahdollisesta erosta, mutta tiedämme, että pettämistä ei voi enää millään lailla kummankaan kohdalla ohittaa. Se tulisi olemaan parisuhteemme lopullinen niitti.

Elämme nyt hyvää elämää, hellyyttä ja keskusteluja on paljon. Kumpa vain olisin saanut tällaisen parisuhde-elämän helpommalla, kun sitä oikein toivoin ja miestä siihen mukaan houkuttelin. Kohdallamme piti käydä näin. Aika näyttää, pääsemmekö kokemuksistamme koskaan täysin yli. Ajattelen tätä läpikäymäämme draamaa vieläkin päivittäin.

Lue lisää

Minä ajattelen kuolemaa jo nyt, vaikka vaimo on vasta tuossa kertomassasi aneluvaiheessa. Uutta suhdetta en ala, haluan vain olla yksin.

Vaikea Nakki kirjoitti:

Hei!
Sinun tarinasi kolahti, koska siinä noin 80% oli kuin omasta elämästäni. Se, miten kuvailit liittonne ajautumista tilanteeseen, jossa olisi tarvittu kummankin puhaltamista yhteiseen hilleen, innostumista ja yhteisyyttä, ei kaipaa korjaamista. Kaikki oli kuten meidänkin tarinasta. Mieheni on hyvin innovatiivinen työasioissa, mutta perhe ei merkinnyt hänelle juuri mitään. Ja minäkin olin vain koriste, joka siivosi, kasvatti lapset, hoiti kaikki miestenkin työt kotona sekä vielä kävi töissä.

Itse olin vieläpä se, joka huolehti seksuaalisista aloitteista tullen jatkuvasti torjutuksi. (Tässä vaiheessa miespuoliset epäilevät minua lässähtäneeksi ja vastenmieliseksi lähestyttäväksi, koska se tuntuu toimivan ainoana järkisyynä tällaiselle käytökselle. Näin ei kuitenkaan ole. Olen nuoruuteni mitoissa ja painossa ja huolehdin itsestäni erittäin hyvin. Sen sijaan mieheni oli se raappahousuissa ja lippiksessä liikuskeleva keski-ikäinen.)
Yritin aikani saada häntä keskustelemaan, osoittamaan tunteita ja elämään kanssani normaalielämää. Keskustelut tyssäsivät kuin seinään, koska hänellä ei ollut mitään sanottavaa, eikä hänen mielestään ollut asioissa mitään korjattavaa. Hän ei kaivannut naista, keskusteluja, tms. yhteistä tekemistä.
Elin välillä niin kovassa seksuaalisessa puutteessa, että suorastaan anelin häntä, mikä tuntui tietenkin kamalan nöyryyttävältä.
Lopulta päätin täyttää sekä keskustelujen, että seksin tarpeeni kodin ulkopuolella. Seikkailujeni jälkeen kysyin mieheltä, haluaisiko hän tietää, jos olisin häntä pettänyt. Hän ei halunnut, niimpä en väkisin hänelle avautunut.

Muutamia vuosia sitten mieheni muuttui ulkoisesti, laihtui, alkoi liikkumaan ja huolehtimaan ulkonäöstään. Olin ilahtunut, olihan häntä mukavampi katsella. Kävimme yhdessä vaateostoksilla ja hän kävi itsekseenkin. Tarkkana naisena hoksasin muutakin: hänen haaveilevan katseensa ja alati mukana kulkevan kännykän. Selittämättömiä poissaoloja ilmaantui. Kotiintuleva mies näytti aina häpeilevältä ja jotenkin morkkiksissa olevalta. Seksielämämme parantui ja tunsin kerrankin olevani haluttava.

Kunnes selvisi, että miehelläni oli toinen nainen, työpaikalta. Perheellinen nainen, jolla oli hyvä aviomies ja kaksi pientä lasta. Nämä kaksi alkoivat kuherrella työpaikalla aina, kun muut olivat lähteneet. Tapailivat lukuisissa julkisissa paikoissa pienessä kaupungissamme (- dorkat). Minulle asia selvisi asettamalla mieheni suoraan seinää vasten ja ilmoittamalla, että tiedän jo kaiken. En tiennyt, mutta arvasin kyllä, merkit olivat selvät. Sieltä alkoi pikkuhiljaa tulla tunnustuksia. Vielä 3,5 vuoden jälkeen saan tietää asioita, joita en vielä silloin saanut tunnustuksina ulos.

Mieheni ei pystynyt lopettamaan suhdetta, tilanne paheni ja tulehtui kotona. Laitoin eron vireille ja iskin saman tien itselleni lohduttajan. Rakastuin syvästi ja päätin jatkaa elämää uuden mieheni kanssa.
Oma mieheni heräsi tähän shokkiin ja osoitti selviä mustasukkaisuuden merkkejä, oli yhtäkkiä halukas keskustelemaan ja selvittämään tilanteita. Piti työkaveriaan pelkkänä pikkuihastuksena ja helppona nakkina, johon sortui. Piti minua elämänsä ainoana oikeana naisena. Kun torjuin hänet uuden mieheni takia, vaihtui toivorikkaus vihaan ja halveksuntaan. Hän halusi ehdottomasti saada näyttää minulle, että olisi osannut kohdella minua paremmin. Osasihan hän leperrellä tuolle toisellekin. Mutta miksi nyt, kun olin jo siirtynyt elämässäni eteenpäin? Jospa hänen käytöksensä oli vain urosleijonan uhoa, kun reviiri oli vallattu?
Mieheni tunteet vaipuivat syvään masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Hän valvoi öitä rannalla miettien syntyjä syviä ja kuolemaakin. Hän makasi vatsallaan lattialla ja rukoili minua takaisin.

Olin kahden tulen välissä. Uusi rakastettuni oli paljolti sitä, mitä olin elämässäni etsinyt. Ymmärsin kuitenkin koko ajan, että suhteet ovat aina alussa juuri sellaisia unelmia, joita itsekin elin. Ja ajautuisivat mahdollisesti myöhemmin hyvinkin arkisiin kuvioihin.

JOtta tarinasta ei tulisi liian pitkää, kerron loppuun, että elämme vieläkin aviomieheni kanssa sitä toista vaihetta. Annoin hänelle tilaisuuden ja se kannatti. Käymme vieläkin terapiassa. Kärsin kovasti kokemuksistani. Ero uudesta rakkaasta oli kova. Mieheni ei tunnu surevan minun suhdettani tähän toiseen mieheen millään lailla.
Puhumme välillä mahdollisesta erosta, mutta tiedämme, että pettämistä ei voi enää millään lailla kummankaan kohdalla ohittaa. Se tulisi olemaan parisuhteemme lopullinen niitti.

Elämme nyt hyvää elämää, hellyyttä ja keskusteluja on paljon. Kumpa vain olisin saanut tällaisen parisuhde-elämän helpommalla, kun sitä oikein toivoin ja miestä siihen mukaan houkuttelin. Kohdallamme piti käydä näin. Aika näyttää, pääsemmekö kokemuksistamme koskaan täysin yli. Ajattelen tätä läpikäymäämme draamaa vieläkin päivittäin.

Lue lisää

Kiitos erittäin hurjasta ja jännittävästä tarinasta, jota olisi kyllä lukenut vielä toisen viestillisen verran. Kiitos eritoten rohkaisevasta tarinasta. Hyvä, että kerroit sen seikkaperäisesti etkä vain että "no meillä on ollut vaikeutemme mutta kyllä se aurinko sieltä...".

Rakkauden voima on ihmeellinen. En tiedä mikä meitä varsinkin miehiä sitten niin usein vaivaa, että emme vain tajua asioiden todellista vakavuutta ennen kuin toinen on lähdössä tai uudessa suhteessa. Itse olen vakaasti päättänyt, että minä aion ottaa vaimoni tarpeet huomioon. Onneksi minä uskon puhetta ja tunteitani todella kuohauttaa, jos tulee verbaalisia viestejä tyytymttömyydestä. En halua menettää hyvää liittoani.

Mutta viestisi rohkaisi, koska tiedän kuitenkin elämään tulevan kriisejä muistakin syistä. Tulee lapset, sairaudet, seksisttömät kaudet, kiireet töissä ja ties mitä. Kaikesta näemmä voi selvitä jos rakkauden teot puhuvat.

Niinpä! Takana 25 -vuotta yhdessäoloa ja kaksi kertaa se seitsemän vuoden kriisi... kolmatta kriisiä ei enää kumpikaan kestänyt... nyt erotaan. Kasvoimme erillemme viimeiset viisi vuotta ja kasvatin samalla lapset murrosikään. En jaksanut yksin pitää kiinni siitä rakkaudesta ja puoliso lähti hakemaan sitä omaa rakkauttaan ilman arjen velvoitteita muualta. Tiesin mutten tahtonut nähdä. Nyt näen ja tiedän enkä häntä enää tahdo. Tilastollisesti eronneita suomessa on vuosittain n. 14 000. Keskimääräinen ikä eroamiseen on 40-43 vuotta ja suhteen kesto n. 11 vuotta sekä lapsia suhteesta vähän yli yksi. Suhteemme meni tilastollisesti ja lapsimäärältään yli käyrien sekä elämästäni todellakin kolmasosan. Olen siitä kiitollinen kokemuksineen. Avioliitosta myötä- ja vastamäkineen. Juha Tapion kappaleen sanoja lainaten... toisiamme emme oppineet kantamaan. Itseämme olemme oppineet. Nyt tiedämme mitä tahdomme: Minä en sinua ja sinä häntä.

65 (%) 45 (%) = ????

Tämä kertookin, miten suuri painoarvo edelliselle vastaukselle tulee antaa.

tilinteko kirjoitti:

Niinpä! Takana 25 -vuotta yhdessäoloa ja kaksi kertaa se seitsemän vuoden kriisi... kolmatta kriisiä ei enää kumpikaan kestänyt... nyt erotaan. Kasvoimme erillemme viimeiset viisi vuotta ja kasvatin samalla lapset murrosikään. En jaksanut yksin pitää kiinni siitä rakkaudesta ja puoliso lähti hakemaan sitä omaa rakkauttaan ilman arjen velvoitteita muualta. Tiesin mutten tahtonut nähdä. Nyt näen ja tiedän enkä häntä enää tahdo. Tilastollisesti eronneita suomessa on vuosittain n. 14 000. Keskimääräinen ikä eroamiseen on 40-43 vuotta ja suhteen kesto n. 11 vuotta sekä lapsia suhteesta vähän yli yksi. Suhteemme meni tilastollisesti ja lapsimäärältään yli käyrien sekä elämästäni todellakin kolmasosan. Olen siitä kiitollinen kokemuksineen. Avioliitosta myötä- ja vastamäkineen. Juha Tapion kappaleen sanoja lainaten... toisiamme emme oppineet kantamaan. Itseämme olemme oppineet. Nyt tiedämme mitä tahdomme: Minä en sinua ja sinä häntä.

Lue lisää

Moi!!!

Tuntuipa tutulta tuo tarina.JIhan omaltani.Joskus on vain myönnettävä että avioliitto/avoliitto on tullut polkunsa päähän.Se on niin vapauttava tunne kun sen on läpikäynyt jo kaikkien kriisien kautta,että tuntuu,,,varmasti samalta kuin astmaatikolta joka saa lääkityksen kohdalleen.Henki kulkee.

Eihän se suhteen eteen työn tekeminen nyt aivan tuota tarkoita! Vai meinaatko, että kun tulee riita, ei sitä selvittää kannata, kun siinä on liikaa työtä, erotaan mieluummin?? Itselläni on mahtava mies ja olemme varmasti tarkoitetut toisillemme, mutta ei se elämä silti aina ruusuilla tanssimista ole. Kyllä harmittaisi jos emme olisi meidän suhteen eteen töitä tehneet (lue= selvittäneet ongelmat, sopineet riidat, keskustelleet, halailleet ym. KOSKA NIIN HALUAMME!)

Sitä kutsutaan työksi siksi, että yleensä puolisoilla on ERI tarpeet, jotka eivät tyydyty pelkällä vapaaehtoisella heilumisella. Ihmisten on hyvin vaikea nähdä toistensa tarpeita ellei keskustella (työn ensimmäinen askel) tai osata lukea ajatuksia.

Alussa suhteessa mennään huumaantumisen voimalla. Toisen tarpeita on kiva silloin täyttää - silloin se ei ole työtä.. vielä. Mutta kun aikaa kuluu, päästään mukavusuvaiheeseen, toinen alkaa olla itsestäänselvyys - toisen tarpeet unohtuvat.

Siksi puhutaan työstä. Mutta oikeasti tämä työ tarkoittaa yksinkertaisesti rakkauden tekoja. Työltä se voi tuntua, koska monien kumppanin tarpeiden eteen pitää tehdä asioita, jotka eivät tule luonnostaan. Tämä on ihan normaalia. Kai meidät jo päiväkodissa opetettiin huomioimaan toiset.

Miksi huomioimme ventovieraat ja lapsemme paremmin kuin sen tärkeimmän ihmisen, joiden ansiota pitkälti on kaikki hyvä elämässämme monesti?

kokemusta kuin vain vaihtamalla ne suhteet paranee. Olen noin kolmenkymmenenviiden vuoden aikana jo viidettä kertaa pitemmässä parisuhteessa plus välissä olleet lyhyet romanssit. Uusi suhde on aina se paras ja tuorein, kestää se minkä aikaa kestää. Omat suhteeni ovat kestäneet 2 - 8 vuotta ja niissä ajoissa jo pystyy elämään kunkin suhteen täysillä läpi.
Aina jankutetaan, ettei se vaihtamalla parane. Kyllä se paranee. Ainakin minulla on ollut jokainen uusi suhde parempi kuin edellinen. Nainen on kiemurainen otus. Sen oppii ymmärtämään ja näkemään. Mutta ei kannata vouhottua mukaan sen meininkeihin liian syvälle. Paitsi että naista on arvostettava viimeiseen asti ja kunnioitettava naisena, vaikka ei suhteeseen ja naisen oikkuihin jäisikään. Ihmiset ovat erilaisia.
Kyllä. Olen elänyt hyvän elämän. Nyt on menossa suhteellisen hyvä suhde. Nainenkin huomioi, en ainoastaan minä.

Tyytyväisyystakuu kirjoitti:

kokemusta kuin vain vaihtamalla ne suhteet paranee. Olen noin kolmenkymmenenviiden vuoden aikana jo viidettä kertaa pitemmässä parisuhteessa plus välissä olleet lyhyet romanssit. Uusi suhde on aina se paras ja tuorein, kestää se minkä aikaa kestää. Omat suhteeni ovat kestäneet 2 - 8 vuotta ja niissä ajoissa jo pystyy elämään kunkin suhteen täysillä läpi.
Aina jankutetaan, ettei se vaihtamalla parane. Kyllä se paranee. Ainakin minulla on ollut jokainen uusi suhde parempi kuin edellinen. Nainen on kiemurainen otus. Sen oppii ymmärtämään ja näkemään. Mutta ei kannata vouhottua mukaan sen meininkeihin liian syvälle. Paitsi että naista on arvostettava viimeiseen asti ja kunnioitettava naisena, vaikka ei suhteeseen ja naisen oikkuihin jäisikään. Ihmiset ovat erilaisia.
Kyllä. Olen elänyt hyvän elämän. Nyt on menossa suhteellisen hyvä suhde. Nainenkin huomioi, en ainoastaan minä.

Lue lisää

Itse olin (en kylläkään naimisissa) 15 v, ja koko aika oli yhtä kauheutta. Ja kyseessä oli vielä kaukosuhde. Menis koko aika jos kertosin kaikkineen mutta lopulta päätin vakaasti että nyt otan eron, vaikka roikku myötään. Päätin samalla etten ikinä ota miestä kynnyksen taakse saatikka menisin naimisiin. Pah, toisin kävi.
Tapasin nykysen mieheni ja se oli menoa semmosilla mittasuhteilla että alta pois. Tässä sitä ollaan oltu naimisissa jo muutama vuosi. Ja kyllä se näin on että vaihtamalla paranee. Ihmisen luonnetta ei voi muuttaa vaikka luulis olevan kuinka hyvä ja kuvittelee että voin vielä muuttaa ton ihmisen, voi voi...Olemme molemmat oppineet aikasemmista parisuhteista ja olemme sopineet että emme tuo vanhoja asioita suhteeseemme, ja aina pitää kertoa jos on paha olo tai mistä kenkä "hiertää". Luottamus ja rehellisyys on a ja o. Se on ihanaa että voi puhua kaikesta kumppanin kanssa ei tarvitse piilotella mitään. Arvostan suuresti nykyään toimivia parisuhteita kun on niin paljon nähnyt sitä toista puoltaki. Nim: kokenut kaikenlaista!

Tyytyväisyystakuu kirjoitti:

kokemusta kuin vain vaihtamalla ne suhteet paranee. Olen noin kolmenkymmenenviiden vuoden aikana jo viidettä kertaa pitemmässä parisuhteessa plus välissä olleet lyhyet romanssit. Uusi suhde on aina se paras ja tuorein, kestää se minkä aikaa kestää. Omat suhteeni ovat kestäneet 2 - 8 vuotta ja niissä ajoissa jo pystyy elämään kunkin suhteen täysillä läpi.
Aina jankutetaan, ettei se vaihtamalla parane. Kyllä se paranee. Ainakin minulla on ollut jokainen uusi suhde parempi kuin edellinen. Nainen on kiemurainen otus. Sen oppii ymmärtämään ja näkemään. Mutta ei kannata vouhottua mukaan sen meininkeihin liian syvälle. Paitsi että naista on arvostettava viimeiseen asti ja kunnioitettava naisena, vaikka ei suhteeseen ja naisen oikkuihin jäisikään. Ihmiset ovat erilaisia.
Kyllä. Olen elänyt hyvän elämän. Nyt on menossa suhteellisen hyvä suhde. Nainenkin huomioi, en ainoastaan minä.

Lue lisää

Jos ei saa liittoa pelaaman yhden kanssa, miksi se muka alkaisi toimia toisen kanssa?

Tyytyväisyystakuu kirjoitti:

kokemusta kuin vain vaihtamalla ne suhteet paranee. Olen noin kolmenkymmenenviiden vuoden aikana jo viidettä kertaa pitemmässä parisuhteessa plus välissä olleet lyhyet romanssit. Uusi suhde on aina se paras ja tuorein, kestää se minkä aikaa kestää. Omat suhteeni ovat kestäneet 2 - 8 vuotta ja niissä ajoissa jo pystyy elämään kunkin suhteen täysillä läpi.
Aina jankutetaan, ettei se vaihtamalla parane. Kyllä se paranee. Ainakin minulla on ollut jokainen uusi suhde parempi kuin edellinen. Nainen on kiemurainen otus. Sen oppii ymmärtämään ja näkemään. Mutta ei kannata vouhottua mukaan sen meininkeihin liian syvälle. Paitsi että naista on arvostettava viimeiseen asti ja kunnioitettava naisena, vaikka ei suhteeseen ja naisen oikkuihin jäisikään. Ihmiset ovat erilaisia.
Kyllä. Olen elänyt hyvän elämän. Nyt on menossa suhteellisen hyvä suhde. Nainenkin huomioi, en ainoastaan minä.

Lue lisää

Juuri tuotahan sillä sananparrella tarkoitetaankin. Niin se näyttää käyneen sinullakin. Ties kuinka mones kerta jo menossa mutta aina se vaan suhde huononee lopulta - ei parane. Ja kas kummaa, ongelma on aina SINUSSA eli et kestä naisen oikutteluja.

Et ole mies :) .. minun mielestäni.

Kyselyiässä kirjoitti:

Jos ei saa liittoa pelaaman yhden kanssa, miksi se muka alkaisi toimia toisen kanssa?

Koska ihmiset ovat erilaisia. Siksi toisen kanssa suhde voi onnistua.

Oma kokemus ko. asiaan.....Suhdetta takana 8 vuotta.Ei lapsia ja avoliitto.Eräänä iltana avo kertoo että haluaa erota.Se tulee mulle täytenä shokkina.Nyt asioita läpikäytyämme on minulle selvinnyt paljon mitä en ollut aikaisemmmin edes tiennyt.Oma käytös oli ollut stressin ja jatkuvien rahahuolten takia pelkkää noitumista,valittamista,tiuskimista ja muutenki tosi kireää.Koskaan en itse edes tajunnut sitä.Avo oli kyllä yrittänyt useasti ottaa sen puheeksi mutten kuunnellut.Lopulta hän kyllästyi ja kertomansa mukaan hänen tunteet kuoli.MItään muuta en ole katunut niin paljon kuin sitä etten kuunnellut häntä.Tällä hetkellä hän tapailee jo uutta ja minä yritän elää hetken kerrallaan....
Välit ovat edelleen hyvät ja näemmekin silloin tällöin.

Tuo viestin tulostus vois toimia hyvin...Tai "unohdat" koneen auki just sopivalle kohdalle....Miten se sanonta menikään:pienistä puroista syntyy isotki joet......

idiootti83 kirjoitti:

Oma kokemus ko. asiaan.....Suhdetta takana 8 vuotta.Ei lapsia ja avoliitto.Eräänä iltana avo kertoo että haluaa erota.Se tulee mulle täytenä shokkina.Nyt asioita läpikäytyämme on minulle selvinnyt paljon mitä en ollut aikaisemmmin edes tiennyt.Oma käytös oli ollut stressin ja jatkuvien rahahuolten takia pelkkää noitumista,valittamista,tiuskimista ja muutenki tosi kireää.Koskaan en itse edes tajunnut sitä.Avo oli kyllä yrittänyt useasti ottaa sen puheeksi mutten kuunnellut.Lopulta hän kyllästyi ja kertomansa mukaan hänen tunteet kuoli.MItään muuta en ole katunut niin paljon kuin sitä etten kuunnellut häntä.Tällä hetkellä hän tapailee jo uutta ja minä yritän elää hetken kerrallaan....
Välit ovat edelleen hyvät ja näemmekin silloin tällöin.

Tuo viestin tulostus vois toimia hyvin...Tai "unohdat" koneen auki just sopivalle kohdalle....Miten se sanonta menikään:pienistä puroista syntyy isotki joet......

Lue lisää

on, että miehen on henkensä kaupalla syötävä mitä vaimo hänelle laittaa . . .

idiootti83 kirjoitti:

Oma kokemus ko. asiaan.....Suhdetta takana 8 vuotta.Ei lapsia ja avoliitto.Eräänä iltana avo kertoo että haluaa erota.Se tulee mulle täytenä shokkina.Nyt asioita läpikäytyämme on minulle selvinnyt paljon mitä en ollut aikaisemmmin edes tiennyt.Oma käytös oli ollut stressin ja jatkuvien rahahuolten takia pelkkää noitumista,valittamista,tiuskimista ja muutenki tosi kireää.Koskaan en itse edes tajunnut sitä.Avo oli kyllä yrittänyt useasti ottaa sen puheeksi mutten kuunnellut.Lopulta hän kyllästyi ja kertomansa mukaan hänen tunteet kuoli.MItään muuta en ole katunut niin paljon kuin sitä etten kuunnellut häntä.Tällä hetkellä hän tapailee jo uutta ja minä yritän elää hetken kerrallaan....
Välit ovat edelleen hyvät ja näemmekin silloin tällöin.

Tuo viestin tulostus vois toimia hyvin...Tai "unohdat" koneen auki just sopivalle kohdalle....Miten se sanonta menikään:pienistä puroista syntyy isotki joet......

Lue lisää

Olet kuitenkin ottanut opiksesi näemmä, ja hei lippu korkeelle, jos se vasta tapailee toista ja on tietoinen että ymmärrät tehneesi virheitä, voihan olla että uusi juttu ei ota sujuakseen ja kun kerran olette sentään yhteydessä, kenties asiat vielä kääntyy paremmin päin. Omalla kohdallani luulen että peli on menetetty, ja olen ex-miehesi tilanteessa samalla puolella pöytää kuin hänkin. En enää välitä, ja tulen katumaan tulevia tapahtumia.

Olin 29,5v.naimisissa saman rakkaan miehen kanssa.Tuona aikana oli kaikenlaista.Mutta kaiken takana oli rakkaus joka kantoi vaikeimmatkin koleikot.Mielikuvitusta joka sai ihmeitä aikaan parisuhteessa.Luin kaikki viestit ja tosi hyviä vinkkejä.Juttu on myös siinä että antaa tilaa toiselle. Minulle ei kuitenkaan suotu loppuelämäksi aviopuolison kanssa yhteistä polkua.Sairaus tuli ja vei puolisoni.Nyt olen yksin ja ikävä välillä mieletön.Vaikka yksin on hyvä nyt elää,kaipaan rinnalleni uutta aviopuolisoa jonka kanssa jakaa elämäni.Tätä on elämä!

Tähän sopii opettavainen tarina.

Eräs pariskunta osti laivaliput meren yli pitkälle matkalle. Siihen meni paljon rahaa ja yhdessä he sopivatkin, että eletään varovaisesti. Pariskunta oli aina opetettu tulemaan toimeen vähällä, joten evääksi he varasivat sitä, mihin rahaa jäi: leipää. Tuota leipää he sitten söivät koko viikon kestäneen matkan ajan.

Vasta satamaan noustuaan he kuulivat, että laivalipun hintaan sisältyi joka päivä illallinen laivan hienossa ravintolassa! Heidän matkansa oli ohi ja he olivat selvinneet siitä, mutta kuinka paljon ihanampi se olisi ollutkaan, jos he vain olisivat vaivautuneet kulkemaan tuonne laivan herkkujen äärelle!

ja täydensi ketjun omalla tavallaan.

Kyllä tässäkin lauseessa on oma pointtinsa ei kannata tiukkapipojen heti tuomita.....Asian voisi tietenkin toisinkin ilmaista.....

Toiminut ainakin omassa parisuhteessa 20 vuoden aikana. Monta kertaa vaimo jäänyt riitelynkin jälkeen sanattomaksi :-)

Jos todella ajattelet noin yksioikoisesti, ettei puolisot voi täyttää tarpeitaan, niin säälin sinua, ja myöskään en menisi ainakaan Namikan leirille jos siellä tuollaista opetetaan siis pelkästään. Sellaisiakin leirejä on, jossa lähdetään siitä, että yksi avioliiton onnen avain on nimenomaan tarpeiden tunnistaminen ja sitten niiden täyttäminen kunhan ovat sellaisia että puolison kuuluu ne täyttää.

Vielä enemmän säälin sinua, jos olet saanut vanhemmiltasi, isiltä tai äiteltä sitä nyt puheenaiheena olevaa kipinää ja romantiikkaa pienenä :D ... Huh Huh!

Ja freudilainen lapsuus-trauma -teoria iskee jälleen :D
Lapsuutesi on mennyt pilalle 99,99% todennäköisyydellä ja nyt et voi muuta kuin keräillä palasiasi terapiassa ;) Lisäksi naisilla on hirveä peniskateus ja kaikki miehet pelkäävät menettävänsä tämän miehisyytensä lähteen x)

Ol Playa kirjoitti:

Jos todella ajattelet noin yksioikoisesti, ettei puolisot voi täyttää tarpeitaan, niin säälin sinua, ja myöskään en menisi ainakaan Namikan leirille jos siellä tuollaista opetetaan siis pelkästään. Sellaisiakin leirejä on, jossa lähdetään siitä, että yksi avioliiton onnen avain on nimenomaan tarpeiden tunnistaminen ja sitten niiden täyttäminen kunhan ovat sellaisia että puolison kuuluu ne täyttää.

Vielä enemmän säälin sinua, jos olet saanut vanhemmiltasi, isiltä tai äiteltä sitä nyt puheenaiheena olevaa kipinää ja romantiikkaa pienenä :D ... Huh Huh!

Lue lisää

Voit sääliä vain itseäsi.
Tarpeita voi tunnistaa puolisossaan, mutta on paljon tarpeita joita aviopuoliso ei voi täyttää koska niiden aika on ollut ja mennyt.
Tämä aika on niin täynnä tarpeita ja aina pitäisi olla joku äiti tai isä ja jos ei ole niin sitten vaihdetaan muijaa tai äijää ja sama alkaa uudelleen.
Jos et ynmärtänyt näkökulmaani niin eipäs voi sitten mitään. Lapsella on lapsen tarpeet ja aikuisella omansa täytyy vain osata erottaa nämä toisistaan.

PsykodynaaMIKKO kirjoitti:

Ja freudilainen lapsuus-trauma -teoria iskee jälleen :D
Lapsuutesi on mennyt pilalle 99,99% todennäköisyydellä ja nyt et voi muuta kuin keräillä palasiasi terapiassa ;) Lisäksi naisilla on hirveä peniskateus ja kaikki miehet pelkäävät menettävänsä tämän miehisyytensä lähteen x)

Lue lisää

Se on parempi kun et ala arvailemaan mitään kenenkään prosenttiosuuksista lapsuusakselilla. Keittiöpsykologi vaikka ehkä oletkin. Nyt oli vain kysymys siitä että aikuisena ei voi enää VAATIA kenenkään täyttävän lapsen tarpeita, jotka jäivät täyttymättä.

Siinä käy vaan niin, että se ikävä ei syty, koska otetaan etäisyyttä ja tyhjän tilan täyttävät sitten lapset.

Jos ei olla yhdessä, saattaapi se toinen osapuoli hakea sitä huomiota sitten muualta, eli jos ei itsensä takia niin ainakin sitten sen toisen takia voisi hakea sitä kipinää.

Liitto on semmoinen systeemi, että harvemmin ne tauot ja etäisyyden ottamiset tuovat siihen mitään.

Myös tuo koko ajatus, että lapset ovat huomion keskipisteenä pelkästään, ovat ajaneet monta liittoa tuhoon. Lapset on ihania ja hirveitä, mutta puolison pitäisi aina olla se ykkönen. Tätä mieltä ovat suurin osa perheterapeuteista.

no, miksi ihmeessä sit olet mennyt naimisiin....?????
Kyllä kai vaimossasi on piirteitä, joita arvostat, miksi muuten hänen kanssaan olisit?

-Keskity niihin positiivisiin juttuihin ja tuo esiin, että huomasit: että kiva, kun oli taas laatikossa puhtaita kalsareita, jotka sinne tulivat ihan itsekseen, kiva, kun oli hyvää ruokaa ja riittävästi, kun tulin töistä jnejnejne. joskus niitä hyviä asioita saa elämässä etsimällä etsiä, mutta AINA niitä ON.
-pidä huoli, että taloustyöt yms on tasa-arvoisesti jaettu
-ja että myös vaimosi saa olla joskus yksin

Lapset kyllä vaistoavat, mikä tilanteenne on, mitä haluat heille näyttää esimerkkinä isästä ja puolisosta?
Kuten jo moneen kertaan aiemmin tässä ketjussa on todettu, et voi muuttaa kuin itseäsi ja omaa käytöstäsi. Ole siis sellainen isä ja varsinkin sellainen puoliso, kuin sinun mielestäsi on ihanteellista, lapsesi näkevät sinussa esimerkin, kuinka mies kohtelee naistaan. Ja omissa parisuhteissaan tukeutuvat siihen.

Karua on se, että tilanteen päästää noin karuksi. Eri asia, jos toinen on esimerkiksi mielenterveysongelmainen tms... Sellaisesta et kuitenkaan kertonut.

ja suu puhumaan!

Nyt otatte selvää, mitkä on ne teidän kummankin omat tarpeenne. Sitten sitoudutte molemmat tekemään kummankin tarpeiden eteen töitä. Siis pakotatte itsenne.

Sinä halunnet enemmän seksiä. Vaimosi ehkä haluaa enemmän keskusteluja. Sopikaa että molempia ois tultava, mikä se tärkein tyydyttämätön tarve nyt sitten onkaan.

Jos ei kuukaudessa tai muutamassa viikossa ala homma luistaan, saatte rahanne (ja mun puolesta vaikka vapautenne) takaisin.

Ol Playa kirjoitti:

ja suu puhumaan!

Nyt otatte selvää, mitkä on ne teidän kummankin omat tarpeenne. Sitten sitoudutte molemmat tekemään kummankin tarpeiden eteen töitä. Siis pakotatte itsenne.

Sinä halunnet enemmän seksiä. Vaimosi ehkä haluaa enemmän keskusteluja. Sopikaa että molempia ois tultava, mikä se tärkein tyydyttämätön tarve nyt sitten onkaan.

Jos ei kuukaudessa tai muutamassa viikossa ala homma luistaan, saatte rahanne (ja mun puolesta vaikka vapautenne) takaisin.

Lue lisää

Jos pillua ei tule kuin kerran kuukaudessa, ei teillä ole todellakaan mitään suhdetta. Jos muija on se pihtari, ei lapset ole syy jatkaa liittoa. Linkoa luusa mäkeen ja pidä lapset, niin säilytät isyytesi, miehisyytesi ja itsekunnioituksen. Lapsien vuoksi ei voi roikkua. Etsi äkkiä anteliaampi nainen. HETI. Tai mene edes vieraisiin tai muuten me miehet katsomme sinut saamattomaksi nysväriksi.

kuin usein te knullaatte sun textiks näkee ettei teil oo seksielämää ku nimeks ku teil on liikaa tota skeidaa oheistoimintaa. te vaan grillaatte ja risteilette ettekä pane. hä.

sextextii kirjoitti:

kuin usein te knullaatte sun textiks näkee ettei teil oo seksielämää ku nimeks ku teil on liikaa tota skeidaa oheistoimintaa. te vaan grillaatte ja risteilette ettekä pane. hä.

Lue lisää

haha ei vitsiii sä olet kyllä eksynyt väärälle palstalle, sexipalstat löytyy muualta:D Mutta pari-neljä kertaa viikossa on kyllä erittäin hyvä määrä:)

suora vastaus. Kipinää suhteeseen ei saa takaisin. Jos esimerkiksi puoliso on vuosien varrella turvonnut kuin pullataikina,niin ketäpä sellainen enään sytyttäisi intohimon liekkeihin,ei yhtikäs ketään.

Meilläkin oli aluksi että tiesi kaiken mitä toinen aikoi seuraavaksi tehdä, joka kosketuksen, joka huokauksen, jne...

Uskovainen avioliittoterapeutti tri Willard F. Harley ainakin kummeksui sitä, kun 10 vuotta naimisissa olleet parit sanoivat hänelle, että romantiikka loppuu eikä enää ole rakastunut. Hän itse oli aivan hulluna vaimoonsa vielä 10 vuoden avioliiton jälkeen.

Harleyn mukaan rakastuneena KANNATTAA olla, koska on 1) onnellisempi 2) terveempi 3) lapsetkin voivat paremmin jos vanhemmat ovat rakastuneita. Rakastumisessa pätee tuo täälläkin mainittu RAKKAUSPANKKI hänen mukaansa. Eli otetaan tärkeimmät tarpeet ja täytetään ne, lähdetään tietoisesti hakemaan ensin tarpeiden täyttäminen ja sitten romantiikkaa -monesti ne ovat samaa asiaakin.

Tutustukaa
www.marriagebuilders.com

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 12 vuotta ja meillä on 8 vuotias tyttö. Huomasin vaimosta että hän oli väsynyt ja kyllästynyt meidän arkeen. Onneksi otin asian puheeksi syksyllä ja nyt sitten asiat on paljon paremmalla mallilla. Vaimoni on opettaja ja itse olen tuotepäälikkönä ja teen välillä pitkää päivää ja olen työmatkoillakin. Tunnustan että kodin pyörittäminen on jäänyt enempi vaimon harteille.
Meidän keskutelujen pohjalta mietin asioita ja tein seuraavanlaisia juttuja
- ostin itselle uuden auton ( tarpeeseen ) mutta en ostanutkaan niin kallista kun alun perin ajattelin vaan halvemman ja sitten erotuksella palkkasimme siivoojaan 4 h joka viikko meille kotiin.
- tyttö aloitti jalkapallon peluun.. Kuskaan itse tyttöä 3 viikossa ja olen apuvalmentaja. Vaimo saa tällöin ihan omaa aikaa. Voi käydä urheileen, shoppaileen tai vaan olla. Sovittiin että tällöin ei saa tehdä mitään kotitöitä vaikka kotona olisikin.
- aloitin itse tekemään aina vkl perheen ruuat ( arkisin se jää aikataulujen vuoksi pakosta vaimolle ) Monesti me tehdään nyt sitten yhdessä se vkl ruoka.
- ja muutenkin otin osaa enemmän kodinhuoltoon ( pyykkäys, siivous, kaupassakäynti jne)

tällä tavoin sain vaimoni urakkaa pienennettyä ja jaksamista paremmaksi.
Sitten meidän parisuhteeseen....
- sovimme että viemme jompaan kumpaan mummilaan ( mummulat ottaa mieluusti tytön hoitoon ) prinsessamme kerran kk ja se aika on sitten meitä varten. Tällöin käymme mökillä, kylpylässä, ulkona syömässä / bilettämässä, leffassa tai teatterissa ( tuosta en tykkää niinkään, mutta lähden vaimon kanssa mielellään koska hän tykkää ) tai jotakin muuta
- kävin ostamassa naisten erotiikkaliikkeestä hierontaöljyä. Ja aina sillon tällöin illalla kun menemme sänkyyn annan vaimolleni hieronnan. Ennen meidän läheisyys oli melkeenpä pelkästään seksiä... nyt siihen on tullut niin paljon muutakin. Olen ottanut takaisin ne asiat mitä meillä oli sillon vuosia sitten ( halailut ja pussaillut ) Mun takia ne on jäänytkin, en ollut itse sitä asiaa tajunnut. Ja tällä läheisyydellä ja pienillä asioilla meidän seksielämämme on paljon antoisampaa :)
- työmatkoja olen järkännyt vkl läheisyytteen, ja otan vaimoni nyt silloin tällöin mukaan ja voimme sitten vkl olla kahdestaan ja nauttia matkakohteesta ( Iso kiitos vanhemmilleni ja vaimon vanhemmille, jotka hoitavat tyttöämme )
- arjen pieniä asioita, ostan silloin tällöin vaimolle kukkia, laitan tekstareita ( ennen vaan laitoin kun oli asiaa ) laitan esimerkiksi suklaasähkeenä " rakastan sinua " tms viestiä
- käydään enemmän kylässä ja käydään enemmän perheenä myös shoppailemassa. Ennen vaimo kävi yksin tai tytön kanssa.
- olen karsinut omia harrastuksia ja menoja...ja tilalle on tullut perheen yhteisiä harrastuksia.
- ja muutenkin olen pyrkinyt osoittamaan vaimolleni että hän on minulle todella rakas ja haluan elää elämäni hänen kanssaan.

Tän kaiken seurauksena ilmapiiri kotona on parantunut huomatavasti, meidän välit on lähentyneet ja parantuneet tosi paljon. Ennen ootin sitä hetkeä monesti että pääsen työmatkalla " karkuun" nyt ootan työmatkalla että pääsen kotiin perheeni luokse.

juujuu kirjoitti:

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 12 vuotta ja meillä on 8 vuotias tyttö. Huomasin vaimosta että hän oli väsynyt ja kyllästynyt meidän arkeen. Onneksi otin asian puheeksi syksyllä ja nyt sitten asiat on paljon paremmalla mallilla. Vaimoni on opettaja ja itse olen tuotepäälikkönä ja teen välillä pitkää päivää ja olen työmatkoillakin. Tunnustan että kodin pyörittäminen on jäänyt enempi vaimon harteille.
Meidän keskutelujen pohjalta mietin asioita ja tein seuraavanlaisia juttuja
- ostin itselle uuden auton ( tarpeeseen ) mutta en ostanutkaan niin kallista kun alun perin ajattelin vaan halvemman ja sitten erotuksella palkkasimme siivoojaan 4 h joka viikko meille kotiin.
- tyttö aloitti jalkapallon peluun.. Kuskaan itse tyttöä 3 viikossa ja olen apuvalmentaja. Vaimo saa tällöin ihan omaa aikaa. Voi käydä urheileen, shoppaileen tai vaan olla. Sovittiin että tällöin ei saa tehdä mitään kotitöitä vaikka kotona olisikin.
- aloitin itse tekemään aina vkl perheen ruuat ( arkisin se jää aikataulujen vuoksi pakosta vaimolle ) Monesti me tehdään nyt sitten yhdessä se vkl ruoka.
- ja muutenkin otin osaa enemmän kodinhuoltoon ( pyykkäys, siivous, kaupassakäynti jne)

tällä tavoin sain vaimoni urakkaa pienennettyä ja jaksamista paremmaksi.
Sitten meidän parisuhteeseen....
- sovimme että viemme jompaan kumpaan mummilaan ( mummulat ottaa mieluusti tytön hoitoon ) prinsessamme kerran kk ja se aika on sitten meitä varten. Tällöin käymme mökillä, kylpylässä, ulkona syömässä / bilettämässä, leffassa tai teatterissa ( tuosta en tykkää niinkään, mutta lähden vaimon kanssa mielellään koska hän tykkää ) tai jotakin muuta
- kävin ostamassa naisten erotiikkaliikkeestä hierontaöljyä. Ja aina sillon tällöin illalla kun menemme sänkyyn annan vaimolleni hieronnan. Ennen meidän läheisyys oli melkeenpä pelkästään seksiä... nyt siihen on tullut niin paljon muutakin. Olen ottanut takaisin ne asiat mitä meillä oli sillon vuosia sitten ( halailut ja pussaillut ) Mun takia ne on jäänytkin, en ollut itse sitä asiaa tajunnut. Ja tällä läheisyydellä ja pienillä asioilla meidän seksielämämme on paljon antoisampaa :)
- työmatkoja olen järkännyt vkl läheisyytteen, ja otan vaimoni nyt silloin tällöin mukaan ja voimme sitten vkl olla kahdestaan ja nauttia matkakohteesta ( Iso kiitos vanhemmilleni ja vaimon vanhemmille, jotka hoitavat tyttöämme )
- arjen pieniä asioita, ostan silloin tällöin vaimolle kukkia, laitan tekstareita ( ennen vaan laitoin kun oli asiaa ) laitan esimerkiksi suklaasähkeenä " rakastan sinua " tms viestiä
- käydään enemmän kylässä ja käydään enemmän perheenä myös shoppailemassa. Ennen vaimo kävi yksin tai tytön kanssa.
- olen karsinut omia harrastuksia ja menoja...ja tilalle on tullut perheen yhteisiä harrastuksia.
- ja muutenkin olen pyrkinyt osoittamaan vaimolleni että hän on minulle todella rakas ja haluan elää elämäni hänen kanssaan.

Tän kaiken seurauksena ilmapiiri kotona on parantunut huomatavasti, meidän välit on lähentyneet ja parantuneet tosi paljon. Ennen ootin sitä hetkeä monesti että pääsen työmatkalla " karkuun" nyt ootan työmatkalla että pääsen kotiin perheeni luokse.

Lue lisää

Voiko olla totta? Tämän viestin voisin jättää näkyville omalle miehelleni...

juujuu kirjoitti:

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 12 vuotta ja meillä on 8 vuotias tyttö. Huomasin vaimosta että hän oli väsynyt ja kyllästynyt meidän arkeen. Onneksi otin asian puheeksi syksyllä ja nyt sitten asiat on paljon paremmalla mallilla. Vaimoni on opettaja ja itse olen tuotepäälikkönä ja teen välillä pitkää päivää ja olen työmatkoillakin. Tunnustan että kodin pyörittäminen on jäänyt enempi vaimon harteille.
Meidän keskutelujen pohjalta mietin asioita ja tein seuraavanlaisia juttuja
- ostin itselle uuden auton ( tarpeeseen ) mutta en ostanutkaan niin kallista kun alun perin ajattelin vaan halvemman ja sitten erotuksella palkkasimme siivoojaan 4 h joka viikko meille kotiin.
- tyttö aloitti jalkapallon peluun.. Kuskaan itse tyttöä 3 viikossa ja olen apuvalmentaja. Vaimo saa tällöin ihan omaa aikaa. Voi käydä urheileen, shoppaileen tai vaan olla. Sovittiin että tällöin ei saa tehdä mitään kotitöitä vaikka kotona olisikin.
- aloitin itse tekemään aina vkl perheen ruuat ( arkisin se jää aikataulujen vuoksi pakosta vaimolle ) Monesti me tehdään nyt sitten yhdessä se vkl ruoka.
- ja muutenkin otin osaa enemmän kodinhuoltoon ( pyykkäys, siivous, kaupassakäynti jne)

tällä tavoin sain vaimoni urakkaa pienennettyä ja jaksamista paremmaksi.
Sitten meidän parisuhteeseen....
- sovimme että viemme jompaan kumpaan mummilaan ( mummulat ottaa mieluusti tytön hoitoon ) prinsessamme kerran kk ja se aika on sitten meitä varten. Tällöin käymme mökillä, kylpylässä, ulkona syömässä / bilettämässä, leffassa tai teatterissa ( tuosta en tykkää niinkään, mutta lähden vaimon kanssa mielellään koska hän tykkää ) tai jotakin muuta
- kävin ostamassa naisten erotiikkaliikkeestä hierontaöljyä. Ja aina sillon tällöin illalla kun menemme sänkyyn annan vaimolleni hieronnan. Ennen meidän läheisyys oli melkeenpä pelkästään seksiä... nyt siihen on tullut niin paljon muutakin. Olen ottanut takaisin ne asiat mitä meillä oli sillon vuosia sitten ( halailut ja pussaillut ) Mun takia ne on jäänytkin, en ollut itse sitä asiaa tajunnut. Ja tällä läheisyydellä ja pienillä asioilla meidän seksielämämme on paljon antoisampaa :)
- työmatkoja olen järkännyt vkl läheisyytteen, ja otan vaimoni nyt silloin tällöin mukaan ja voimme sitten vkl olla kahdestaan ja nauttia matkakohteesta ( Iso kiitos vanhemmilleni ja vaimon vanhemmille, jotka hoitavat tyttöämme )
- arjen pieniä asioita, ostan silloin tällöin vaimolle kukkia, laitan tekstareita ( ennen vaan laitoin kun oli asiaa ) laitan esimerkiksi suklaasähkeenä " rakastan sinua " tms viestiä
- käydään enemmän kylässä ja käydään enemmän perheenä myös shoppailemassa. Ennen vaimo kävi yksin tai tytön kanssa.
- olen karsinut omia harrastuksia ja menoja...ja tilalle on tullut perheen yhteisiä harrastuksia.
- ja muutenkin olen pyrkinyt osoittamaan vaimolleni että hän on minulle todella rakas ja haluan elää elämäni hänen kanssaan.

Tän kaiken seurauksena ilmapiiri kotona on parantunut huomatavasti, meidän välit on lähentyneet ja parantuneet tosi paljon. Ennen ootin sitä hetkeä monesti että pääsen työmatkalla " karkuun" nyt ootan työmatkalla että pääsen kotiin perheeni luokse.

Lue lisää

Mukavaa että maailmassa on miehiä, jotka ajattelevat noin :)
Oma mies tuntui kans viimein tajunneen että läheisyyttä pitää olla riittävästi että kummatkin on onnellisii ja tuntee itsensä tärkeäksi.

juujuu kirjoitti:

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 12 vuotta ja meillä on 8 vuotias tyttö. Huomasin vaimosta että hän oli väsynyt ja kyllästynyt meidän arkeen. Onneksi otin asian puheeksi syksyllä ja nyt sitten asiat on paljon paremmalla mallilla. Vaimoni on opettaja ja itse olen tuotepäälikkönä ja teen välillä pitkää päivää ja olen työmatkoillakin. Tunnustan että kodin pyörittäminen on jäänyt enempi vaimon harteille.
Meidän keskutelujen pohjalta mietin asioita ja tein seuraavanlaisia juttuja
- ostin itselle uuden auton ( tarpeeseen ) mutta en ostanutkaan niin kallista kun alun perin ajattelin vaan halvemman ja sitten erotuksella palkkasimme siivoojaan 4 h joka viikko meille kotiin.
- tyttö aloitti jalkapallon peluun.. Kuskaan itse tyttöä 3 viikossa ja olen apuvalmentaja. Vaimo saa tällöin ihan omaa aikaa. Voi käydä urheileen, shoppaileen tai vaan olla. Sovittiin että tällöin ei saa tehdä mitään kotitöitä vaikka kotona olisikin.
- aloitin itse tekemään aina vkl perheen ruuat ( arkisin se jää aikataulujen vuoksi pakosta vaimolle ) Monesti me tehdään nyt sitten yhdessä se vkl ruoka.
- ja muutenkin otin osaa enemmän kodinhuoltoon ( pyykkäys, siivous, kaupassakäynti jne)

tällä tavoin sain vaimoni urakkaa pienennettyä ja jaksamista paremmaksi.
Sitten meidän parisuhteeseen....
- sovimme että viemme jompaan kumpaan mummilaan ( mummulat ottaa mieluusti tytön hoitoon ) prinsessamme kerran kk ja se aika on sitten meitä varten. Tällöin käymme mökillä, kylpylässä, ulkona syömässä / bilettämässä, leffassa tai teatterissa ( tuosta en tykkää niinkään, mutta lähden vaimon kanssa mielellään koska hän tykkää ) tai jotakin muuta
- kävin ostamassa naisten erotiikkaliikkeestä hierontaöljyä. Ja aina sillon tällöin illalla kun menemme sänkyyn annan vaimolleni hieronnan. Ennen meidän läheisyys oli melkeenpä pelkästään seksiä... nyt siihen on tullut niin paljon muutakin. Olen ottanut takaisin ne asiat mitä meillä oli sillon vuosia sitten ( halailut ja pussaillut ) Mun takia ne on jäänytkin, en ollut itse sitä asiaa tajunnut. Ja tällä läheisyydellä ja pienillä asioilla meidän seksielämämme on paljon antoisampaa :)
- työmatkoja olen järkännyt vkl läheisyytteen, ja otan vaimoni nyt silloin tällöin mukaan ja voimme sitten vkl olla kahdestaan ja nauttia matkakohteesta ( Iso kiitos vanhemmilleni ja vaimon vanhemmille, jotka hoitavat tyttöämme )
- arjen pieniä asioita, ostan silloin tällöin vaimolle kukkia, laitan tekstareita ( ennen vaan laitoin kun oli asiaa ) laitan esimerkiksi suklaasähkeenä " rakastan sinua " tms viestiä
- käydään enemmän kylässä ja käydään enemmän perheenä myös shoppailemassa. Ennen vaimo kävi yksin tai tytön kanssa.
- olen karsinut omia harrastuksia ja menoja...ja tilalle on tullut perheen yhteisiä harrastuksia.
- ja muutenkin olen pyrkinyt osoittamaan vaimolleni että hän on minulle todella rakas ja haluan elää elämäni hänen kanssaan.

Tän kaiken seurauksena ilmapiiri kotona on parantunut huomatavasti, meidän välit on lähentyneet ja parantuneet tosi paljon. Ennen ootin sitä hetkeä monesti että pääsen työmatkalla " karkuun" nyt ootan työmatkalla että pääsen kotiin perheeni luokse.

Lue lisää

Menepä heti skanneriin ja faxaa kopiosi minulle.

Jos siis olet oikeesti mies eikä mikään päiväunia kuvitteleva naisenpuoli.

Tämähän on herran jestas kuin Vihervaaran Annan Gilbert Blythe. Naisen toiveuni.

Siis tässä katsoen. Jos tää on oikeesti mies niin kai sillä joku pahe sentäs oli? Enkeleitäonkoheitä? En usko kun en itsekään ole vaikka hyvää aina yritän niin Paavalin tavalla aina jostain paheesta itseni kiinni saan.

Kuten monet viestit täällä todistavat, tämä ei pidä paikkaansa.

Nämä ihmiset, jotka tällaisia kirjoittavat eivät ota huomioon sitä, että tunne-elämä ei ole noin yksinkertaista ja toisaalta hyvin pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi leimauttaa tunne-elämän takaisin liekkiin pitkässä suhteessa.

Ero on siinä, että alkuvaiheessa leiskunta tapahtuu kuin automaattisesti. Myöhemmin tarvitaan pieniä asioita, molemminpuolista tarpeiden huomioimista ja että keskitytään siihen, muuten se unohtuu. Kun tunteet taas leimahtavat, hetken aikaa menee taas automaattisesti, sitten on taas ryhdyttävä toimiin.

Tämä on sykli, joka todella toimii arjen keskellä. Monet vaan jättävät sen siihen ensimmäiseen kierrokseen ja luovuttavat.

ajautunu KRIISIIN niitä tulee kaikille, vain rakkauden tai tahdon määrä voi pelastaa. Tämä viesti ei tuomitse vain toteaa, todetkaa tekin...EHkä vaimosi ei nyt kykene (töiden tai muun stressin vuoksi edes ottamaan asiaa kuuleviin korviin koska se olis liikaa nyt).

Teidän on pakko puhua mutta sanonko että jos käyt päälle toteamuksinesi stressaantuneen ihmisen kanssa voit olla se joka saa syyt niskoilleen - ehkä aika auttaa ja vaimokin huomaa jolloin voitte jatkaa keskustelua. Lue vaikka kirjallisuutta sillä aikaa niin osaat keskustella paremmin ja perustella asioita paremmin.

lue kirjoja kirjoitti:

ajautunu KRIISIIN niitä tulee kaikille, vain rakkauden tai tahdon määrä voi pelastaa. Tämä viesti ei tuomitse vain toteaa, todetkaa tekin...EHkä vaimosi ei nyt kykene (töiden tai muun stressin vuoksi edes ottamaan asiaa kuuleviin korviin koska se olis liikaa nyt).

Teidän on pakko puhua mutta sanonko että jos käyt päälle toteamuksinesi stressaantuneen ihmisen kanssa voit olla se joka saa syyt niskoilleen - ehkä aika auttaa ja vaimokin huomaa jolloin voitte jatkaa keskustelua. Lue vaikka kirjallisuutta sillä aikaa niin osaat keskustella paremmin ja perustella asioita paremmin.

Lue lisää

Jotenkin tuli taas sellanen olo että vika on aina miehessä...
Munko pitäisi lukea kirjallisuutta, että mä osaisin keskustella? Kun vika tuntuu olevan siellä toisessa päässä...
Syy miksi kirjoitin oli lähinnä se että ei se vika aina miehessä ole... Tämäkin kirjoittelu olisi vaimon mielestä ihan älytöntä, koska eihän meillä mitään ongelmia ole. Tai sitten niitä ei vaan tunnusteta. On aika turhauttavaa puhua asioista jos niitä pidetään vain väsymyksen tai mielialan aiheuttamina tunneoikkuina...

olet suhteessa sen takia, ettei tarvitsisi olla yksin? mikä vika yksinolossa oikein on (paitsi se ettei ole seksielämää)?

Simppeli juttu: jos olet mennyt tekemään lapsia, väännät hymyn naamalle ja elät valintasi mukaan. Jos lapsia ei ole, sen kuin eroat vaikka tänään.