Brewster F2A-231 menestyi ainoastaan Suomen jatkosodan rintamalla. Sillä ammuttiin mm. Mustangia ja Airacobraa alas. Teknisesti se oli niitä alakynnessä. Venäläiset lentäjät eivät olleet niin sinut amerikkalaisen koneen kanssa. Kone oli ketterä kaartamaan ja siinä oli jatkosodan alkuun tehokas aseistus, karkeakaliiberiset .50cal konekiväärit.
Jos harmittaa avaukseni, niin kommentoi mulle ennekuin mukiloit akkasi.
Jos harmittaa avaukseni, niin kommentoi mulle ennekuin mukiloit akkasi.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Toki. Suomen ilmavoimien käytössä ollut kone tosin oli Brewster B-239:n varta vasten riisuttu vientimalli, jota Yhdysvallat epätoivoisesti koneita kaipaavalle Suomelle törkeällä ylihinnalla möi. Suomen koneissa ei ollut aseistusta, tähtäimiä eikä panssarointia ja moottoritkin olivat alitehoisia ja käytettyjä. Minkäs teet, isot jyllää, pienet vikisee ja niillä mennään, mitä saadaan.
Varsin hyvin mentiinkin. ;)
Oli hyvä, että ylipäätään saatiin koneita. USAn lainsäädännön mukaan kun sotatarvikkeita ei saanut myydä sotaa käyviin maihin. Nämä alitehoiset Brewsterit voitiin kuitenkin tulkita vanhentuneeksi kun oikein suopeasti asiaa tarkasteltiin ja näin saimme ostaa nämä koneet. Panssaroinnin puute oli siunaus. Jenkit ja hollantilaiset olivat niillä panssaroiduilla höyryjyrillä nesteessä kun lento-ominaisuudet oli pilattu. Aseiden puutteesta en ole kuullutkaan. Kauppahinnasta minulla ei ole tietoa, olen tähän saakka ollut siinä käsityksessä, että se olisi ollut lähinnä nimellinen, mutta jos asia on oikeasti tutkittu, niin uskon kyllä tutkimusta.
Kuten koneen ylivoimaisesta pudotushistoriasta nähtiin, oli se varsin hyvä laite olosuhteisiimme. Sillä lentäneet lentäjät kehuvat sitä vuolaasti. Tokihan kone vanheni ja moottorit ajettiin loppuun. Pudotuksia sillä silti saatiin ylivoimaisistakin konemalleista, koska suurin osa pudotuksia tapahtui siten, että pudotettava ei ehtinyt edes ymmärtämään mitä tapahtui.
Lainaan aluksi tekstiäsi:
"USAn lainsäädännön mukaan kun sotatarvikkeita ei saanut myydä sotaa käyviin maihin."
Hassua sinänsä, mutta NL:n kohdalla ei mitään rajoituksia ollut.
Sinne jopa lahjoitettiin sotatarvikkeita mielettömiä määriä, vaikka maa kävi hyökkäyssotaa -30 luvun lopulta lähtien.
Brewsterit katsottiin (luokiteltiin) romuiksi, jolloin voitiin siis myydä "romumetallia" Suomelle.
Todellisuudessa Suomeen tuoduilla koneilla ei ollut lennetty tuntiakaan. Olisihan ollut mieletöntä, jos kuluneet koneet olisi purettu ja laitettu puulaatikoihin.
Koneet koottiin Ruotsissa SAABin lentokonetehtaalla Trollhättanissa.
Hintaa per kone oli 54 000 dollaria.
Se oli kova hinta siihen aikaan, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei Suomella ollut.
Koneet eivät vaan ehtineet Suomeen talvisodan aikana ja se oli suuri tappio.
Ensimmäiset 4 konetta lennettiin Suomeen 1.3.40.
Ilman mittareita, aseita, tähtäimiä.
Amerikan ryssät, (joista Roosevelt oli juuri sellainen kaikkein pahimmasta päästä) teki Suomelle ikävän tempun. Ne asensi heikompitehoiset tehdaskunnostetus moottorit alkuperäisten tehokkaampien tilalle ja kaiken huipuksi koneista riisuttiin paljon muutakin laitteistoa. Konekiväärit taisi olla ainoat sotavarusteet mitä mukaan saatiin. Tähtimoottoreissa oli lisäksi valmistusvikana (refurbished=tehdaskunnostettu tai uudelleenrakennettu) sellainen yllätysmomentti, että alin sylinteri leikkasi kiinni voitelun puutteessa. Suomalaiset ratkaisi ongelman lopulta kääntämällä alimman sylinterin öljyrenkaan toisinpäin, eli se veti öljyä sylinteriin. Näin saatiin moottori kestämään normaalikäyttöä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Brewster_F2A
>>Kauppa Brewster Aeronautical Corporationin kanssa tehtiin 16.12.1939 ja se koski 44 Brewster Model 239:ää (F2A-1:n vientiversio). Kauppahinta oli korkea (54 000 dollaria kappaleelta) eikä hinta sisältänyt laivaston omaisuutta (mm. tukialusvarustus, aseet, tähtäimet ja mittarit), joiden riisuminen koneista tuli suomalaisille yllätyksenä. Jo asennetut moottorit vaihdettiin G-5 -moottoreihin, sillä asennettu Wright R 1820-34 oli vientikiellossa. Kuusi koneista jouduttiin ottamaan Belgian tilauksesta ja niihin jouduttiin tekemään suuri eturunkomodifikaatio. Koneisiin jäi vikoja ja osia jäi puuttumaan. Vain kolme konetta kokoonpantiin ja koelennettiin Yhdysvalloissa.
Muistan vanhan virkkeen, että Brewsterit tulivat virallisesti Suomelle 1-markka/kappale. USA myi symboliseen pilkkahintaan. Sano sie?
Wikin tiedoissa on merkillinen kohta: aseet ja tähtäimet poistettiin. Miten niin? Kuitenkin jatkosodan aikana Ruustereissa oli Browningit ja kai niissä jonkinlainen tähtäinkin oli, osumatarkkuudesta päätellen. Mistä nämä sitten saatiin ja mitä tietä jos olivat sotakieltotavaraa?
"Hassua sinänsä, mutta NL:n kohdalla ei mitään rajoituksia ollut.
Sinne jopa lahjoitettiin sotatarvikkeita mielettömiä määriä, vaikka maa kävi hyökkäyssotaa -30 luvun lopulta lähtien."
Liittolaiselle on varsin kannattavaa lahjoittaa tavaraa taistelussa yhteistä vihollista vastaan (ns Lend Lease-asetus, joka kiersi tuon rajoituspykälän). Vai onko Suomi ainoa maa maailmassa, jolle on sallittua yrittää luovia politiikassa parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi.
Ai niin, mutta avunkohteena olikin Misipin sairaalloisesti vihaama Neuvostoliitto. Silloinhan mikään ei ole sallittua ja automaattisesti pahaa, kun NL on jotenkin kytköksissä.
"Kuten koneen ylivoimaisesta pudotushistoriasta nähtiin, oli se varsin hyvä laite olosuhteisiimme"
Kun vastassa oli luokattoman huonoja neuvostopilotteja samantasoisella/hieman paremmalla kalustolla niin tuloksia tuli. Kun vastassa oli taitavia japseja ylivertaisella kalustolla, niin tuloksia ei todellakaan tullut. Koneen menestys johtui täysin punapilottien surkeasta laadusta, siinä ei sinänsä koneen laadulla ollut merkittävää osaa. Sama juttuhan koski oikeastaan kaikkea sotilaallista toimintaa Suomen ja neukkujen välillä.
On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että jenkkien ja hollantilaisten Brewster ei ollut sama kone. Sinänsä olet tietenkin oikeassa, että lentäjien koulutuksella oli suuri vaikutus asiaan. Vaikea minun on kuitenkaan koneella lentäneitä taistelijoita ja heidän kehujaan vastaan väitellä. Ehkä mielestäsi olisi sitten ollut parempi jatkaa niillä Fokkereilla...
"USA myi symboliseen pilkkahintaan"
Ei myynyt eikä antanut, vaan jarrutti minkä kerkesi. USA suhtauitui Suomeen suorastaan vihamielisesti asehankinnoissa. Muuten kyllä näytettiin suurta hyväntekijää ulospäin. Ei muka myynyt sotatarvikkeita sotaa käyvään maahan, siis Suomeen, MUTTA NL:lle möi! Suomalaiset laivat odotti lasteja viikkokaupalla USA:n satamissa ja samaan aikaan NL:laivat lastasi strategisia materiaaleja kuten lentokoneen moottoreita, lentokonebensiiniä, alumiinia, kuparia, aseita ja ammuksia minkä ehti ja laivat lähti tuota pikaa kohti Murmanskia ja Arkangeli tai nopeimmin Vvadivostokiin! NL maksoi kullalla, mutta Suomi olisi maksanut rahalla.
Tuo kaikki selviää Martti V. Terän kirjasta Tienhaarassa ja Bror Laurlan erinomaisista kirjoista Tie Talvisotaan, Tie Talvisodan rauhaan ja Talvisodasta Jatkosotaan.
Paras kirja USAn olemattomasta avusta Talvisotaa käyvälle Suomelle on Jukka Nevakiven apu jota ei annettu.
Apu jota ei annettu
Nevakivi, Jukka
http://wsoy.fi/yk/products/show/21529?category=139
Jukka Nevakiven vuonna 1972 ilmestynyt Apu jota ei pyydetty oli kiitetty historiateos, jota ulkomaita myöten kehuttiin alansa perusteokseksi. Teos käsitteli liittoutuneiden lupaamaa apua Talvisodassa, jos Suomi olisi sitä vain virallisesti pyytänyt. Tätä Suomi ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Nevakiven teos tutki lännen motiiveja ja Suomen päätöstä useilta eri näkökulmilta. Olivatko länsivallat valmiita luopumaan Suomesta Neuvostoliiton hyväksi kesällä 1939? Halusivatko liittoutuneet ennen kaikkea estää Ruotsin malmitoimitukset Saksaan? Estikö Suomi kieltäytymisellään sodan leviämisen Skandinaviaan? Nyt teos ilmestyy uudistettuna laitoksena, johon Nevakivi on lisännyt runsaasti tuoretta materiaalia sittemmin saataville ilmestyneen arkistomateriaalin pohjalta. Vasta nyt avautuneista amerikkalaisista arkistoista paljastuu suorastaan sensaatiomaisia asioita: niiden mukaan yleisen mielipiteen Suomi-sympatioista huolimatta Yhdysvallat viivytteli Suomelle lupaamiaan lainoja ja asetoimituksia samalla kun toimitti Neuvostoliitolle bensiiniä. Teoksesta käy myös ilmi, että Neuvostoliitto päätti lopettaa sotatoimensa helmi-maaliskuussa 1940 ratkaisevalla hetkellä, koska se pelkäsi Englannin ja Ranskan puuttumista Talvisotaan.
Tuo mittariasia on legendaa. Kyllä koneissa mittarit oli. Nehän koelennettiin jokainen Robert Winstonin toimesta Ruotsissa ennen luovuttamista Suomelle. Ei tämä ilman mittareita onnistu. Sitäpaitsi Winston viittaa kirjassaan selvästi mittarilukemiin koelentojen ajalta.
Raskaat kookoot, aitoja M2 Browningeja ostettiin kovalla rahalla jostain, en tiedä mistä ja tähtäimiksi asennettiin Väisälän peilitähtäimet, jotka olivat lisenssillä valmistettuja REVI-tähtäimiä. Onneksi oli optista osaamista omasta takaa, muutoin olisi pitänyt tyytyä Sturmovikin tyyliin tuulilasiin maalattuun ristikkokehään ja etupellillä sojottavaan tolppaan!
Moottoritkin piti tuunata että ne kestäisivät jotain, mutta suomalaiset lentokonemekaanikot olivat guruja, toisin kuin nykyiset.
Kai se oli senaikainen "virallinen tieto" eli propagandaa. Brewsterien hinta oli aivan hirvittävä verrattuna siihen, mitä Iso-Britannia maksoi ostamistaan Curtiss Tomahawkeista, 40 000 $. Yhdysvaltain armeijan ilmavoimille yksi P-51 Mustang maksoi heidän sotansa alussa siinä 55 000 taalaa, Suomen ilmavoimille yksi kälyinen ja puutteellinen Brewster kaksi vuotta aikaisemmin yli 50 000!
Tuo suomalainen tähtäin olikin parempi kuin koneessa alunperin ollut amerikkalainen kiikaritähtäin.
poistaa nyt suomeen tulevista koneista tukialusvarustus. Pitäisköhän vaatia korvauksia.
Ei Brewster vuonna 1940 ollut amerikkalaisten silmissä mikään kelvoton kone. Se hävisi laivaston tilauksen täpärästi Grummanin Wildcatille. Parempi oli myydä Suomeen sotaan kuin panna hyvä kone pataan.
Täytyi todella venyttää byrokratian rajoja katsomalla kone "vanhentuneeksi". Kai se vanheni sillä hetkellä, kun hävisi tarjouskilpailun...
olivat erilaisia. Suomeen saadut versiot olivat mallia F2A1 joka oli oikeastaan sama kuin tehtaan prototyyppi. Vain kourallinen koneita toimitettin laivastolle ja loput myytiin suomeen. Sen jälkeen valmistetut koneet olivat tyyppiä F2A2 tai F2A3, joka oli jo 463 kg painavampi tyhjäpainoltaan kuin F2A1. Suomalaisten Brewster oli ainakin suomalaisen mittapuun mukaan nopea, erittäin ketterä ja loistava lento-ominaisuuksiltaan. Lisäksi kone oli erinomainen myös syöksyominaisuuksiltaan. Toki punalentäjien huono koulutus ja vanhahko kalusto vaikuttivat koneen menestykseen suomessa, mutta kyllä kone oli hyvä, ainakin lentäjät pitivät siitä.
Kun muiden maiden versioissa koneen paino oli noussut runsaasti ilman merkittävää suorituskyvyn lisäystä, kone menetti parhaan avunsa eli liikehtimiskyvyn. Painon nousun vuoksi myös nousukyky heikkeni. Lisäksi japanilaiset lentäjät olivat paremmin koulutettuja kuin liitoutuneiden. Ja kyllä hollantilaiset ainakin jaavalla pystyivät pitämään puolensa Brewsterillä, vaikka eivät tietystikään samanlaisiin tuloksiin voinetkaan päästä kuin suomalaiset.
vaan voitti tuon kisan. Brewswter valittiin tuotantoon ensimmäisenä. Grumman suunnitteli vielä pari uutta protoa ennenkuin wildcat hyväksyttiin tuotantoon.
Niin olikin. Elokuussa 1939 Grumman oli saanut Yhdysvaltain laivastolta 78 koneen tilauksen, ja Brewsterin ensimmäinen hävittäjätoimitus Yhdysvaltain laivastolle taasen oli myöhässä. Löytyisiköhän tuosta syytä siihen, että ne vedettiin lopulta osaksi laivaston pakasta?
Muisti voi heittää mutta muistini mukaan nuo Brewsterit olivat ainoat joita oli tuolloin heti saamaksissa Usassa. Ja kun tehtaalla oli jo malli F2A2 valmiina, he ehdottivat että myydään "vanhentuneet" F2a1 suomeen ja toimitetaan uudet F2A2 tilalle.
vielä että monet US Navyn ja Marine Corps:n lentäjät pitivät ja kehuivat varhaisempia malleja, tunnetuimpana ehkä "Pappy" Boyington joka sanoi, että ennenkuin Brewster ylivarusteltiin se oli upea kone lentää. Ei ehkä nopein mutta pystyi kääntymään vaikka puhelinkopissa.
Ollut tarjolla. Aivan ylivoimainen pommikoneen tuhoaja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_He_112
Tuo olisi Fokkerien sijaan pitänyt ottaa. Vaan ei otettu, piti olla halpaa...
...heikoilla moottoreilla.
oli hyvä artikkeli Siivet lehdessä nro 8/2009. Vuonna 37 He 112 hinta oli 3,5 miljoonaa, kun Fokkerin hinta oli 1,1 miljoonaa. Olisi ilmavoimilla ollut aika paljon vähemmän koneita jos tuohon olisi päädytty.
Jatkosodan alussa eivät Brewsterit Airacobria ja Mustangeja tavanneet, eikä niitä ollut vielä muun Euroopan taivaallakaan. Mustangeja ei täydellä varmuudella tiedetä olleen Suomen rintamalla ainuttakaan edes sodan lopussa. Jotkut kehittyneimmät Yak-, Lagg- ja Mig (erityisesti 3U) -koneet saattoivat sekoittua Mustangeihin (nopeita ja ketteriä, tulivoimaisia).
Ketterä Brewster oli, ja kaiken lisäksi vakaa: hyvä alusta ampua. Kun Messerschmittit tulivat, Brewster-lentue menetti parhaat ohjaajansa uusiin koneisiin.
Ei piestä akkaa, ei...
"Kun Messerschmittit tulivat, Brewster-lentue menetti parhaat ohjaajansa uusiin koneisiin."
Tuo oli ehkä vähän turhan vahvasti ilmaistu. Lentolaivue 32 (Curtiss-laivue) kylläkin menetti suuren osan parhaista lentäjistä, koska pääosa Mersu-laivueen piloteista otettiin juuri sieltä. Brewster-laivueestakin vietiin muutamia tekijämiehiä, joista maininnan arvoisia ovat lähinnä Juutilainen, Turkka ja Pekuri. Parhaan ohjaajansa (Juutilainen) Brewster-laivue toki menetti, mutta ei sentään "parhaita ohjaajia" (monikossa).
Tuo on täysin totta, että Mustangeja ei myöhemmän tutkimuksen valossa näytä esiintyneen Suomen rintamilla (kuten ei myöskään Spitfirejä), vaikka sellaisia vilahteleekin pudotusraporteissa.
Aina luotettavan Wikipedian mukaan puna-armeija sai ainoastaan kymmenkunta varhaisten mallien Mustangia, joita kokeiltiin rintamakäytössä. Olisiko tämä kokeilu voinut tapahtua Suomen rintamalla? Ei ihme jos ei kauppoja tullut kun suomalaiset ampuivat alas kaikki koekappaleet? Näinkö se meni?
Eipä Wikin mukaan Spittejäkään Suomen rintamilla luultavasti näkynyt kun eivät oikein päässyt kunnon käyttöön punailmavoimissa lainkaan. Ongelmana oli se että omat ampuivat aina tavatessa koska Spitti muistutti liikaa Messerscmittiä. Nyt kun en muista, lensikö Normandie-Niemen Spitfireillä vai Hurricaneilla?
http://i195.photobucket.com/albums/z27/marluc_foto/MAQUETAS/Spit UTI_ICM48/spitfire-9-uti.jpg
Ihme jos Spitfire sekoitettaisiin Messerschmittiin. Siiven muoto on täysin erilainen.
Myös Hans Wind siirrettiin Brewstereista lentämään Mersuilla.
lensi Yak hävittäjillä.
en usko että suomalaiset ampuivat alas kaikkia Mustangeja. Tässä uskossa minäkin olen ollut että 10 toimitettiin ja nekin englannin varastosta ja olivat mallia p51A, eli allison moottorilla.
"Myös Hans Wind siirrettiin Brewstereista lentämään Mersuilla. "
Höpöhöpö, kotiläksyt ovat jääneet lukematta? Windiä ei siirretty minnekään vaan hän lensi koko sodan aina haavoittumiseensa saakka samassa laivueessa (24). Tuo laivue kylläkin vaihtoi kalustonsa keväällä -44 Brewstereistä --> Mersuihin.
Silloin hänet siis siirrettiin Brewsteristä Mersuun (häntä ei kuitenkaan kannettu, vaan hän siirtyi omilla jaloillaan).
SIIRTO tarkoittaa militarymaailmassa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, että pilotti vaihtaa lentämäänsä koneyksilöä tai konetyyppiä. Heh, johan nyt jutun murjaisit... samaa analogiaa käyttäen: Wind siirrettiin Brewsteristä huussiin (häntä ei kuitenkaan kannettu, vaan hän siirtyi sinne omilla jaloillaan).
Jos olet yhtään ajatuksella lukenut tätä viestiketjua, ymmärtänet kyllä, mistä nimenomaisesta asiassa tässä on aiemmin keskusteltu:
Uuteen Mersu-laivueeseen (34) siirrettiin ...tai sananmukaisesti "kupattiin" lentäjiä muista laivueista. Ylivoimaisesti suurin kärsijä oli Curtiss-laivue. Brewster-laivueen huomattavimmat lähtijät olivat aikaisemmin viestiketjussa mainitut kolme nimeä. Luukkasen nimi puuttuu joukosta sen vuoksi, että hän ei siirron tapahtuessa ollut enää Brewster-laivueen vahvuudessa vaan toimi Lentolaivue 30:n komentajana.
Legendoista huolimatta ei nuo Hollannin itä-intian ilmavoimien Buffalot laadullisesti nyt niin alakynnessä olleet. Enemmin viholliskoneita ammuttiin alas, kun Buffaloita menetettiin.
Wikipediasta poimittua: Helmikuun 19.1942 8 Buffaloa torjui noin 35 pommikoneen muodostelamaa, jota saattoi noin 20 Zeroa. Buffalot ampuivat alas 11 viholliskonetta menettäen itse 4.
Kyllähän Buffalon F2A-2 malli ja sen vienti malli B-339 oli jonkinverran japanilaisten Zero ja Ki-43 hävittäjiä huonompi. Vaan tappion varsinainen syy oli siinnä, että japanilaiset olivat kokeneempia ja heillä oli ylivoima. Eli takkiin olisi tullut, vaikka olisivat lentäneet Spitfirellä, tai P-40.
Jenkit sitten taas joutuivat Midwayllä kohtaamaan japanilaiset F2A-3 mallilla joka ei ilmeisesti ollut lento-ominaisuuksiltaan enää kovin kehuttava. Johtuen juurikin painon noususta edellisiin malleihin verraten.
Koulutus lienee ainakin osa syynä suomalaisten pärjäämiseen
Wikipediasta poimittua:
"As the Brewster B-339 aircraft used in the Netherlands East Indies were lighter than the modified B-339E Brewster Mark I planes used by British, Australian, and New Zealand air forces, they were able at times to successfully engage the Japanese Army Ki-43 "Oscar", although both the "Oscar" and the Japanese Navy's A6M Zero still out-climbed and out-turned the B-339 at combat altitudes[20] (the Zero was faster as well)."
Hitaampi, huonompi nousukyky ja kankeampi. Kovin paljon ei pöydälle jää. Tulivoimaisempi ja kestävämpi sentään. Hyvä suoritus hollantilaisilta päästä positiiviseen pudotussuhteeseen.
konetta. Moni KNIL pilotti kuitenkin sanoi että ei se niin huono ollut. Hollantilaisten käyttämä malli F2A-2 oli hieman nopeampi kuin tuon ajan KI-43 ja vain hieman hitaampi kuin tuon ajan Zero. Nousukyvyssä se jäi jälkeen ja ehkä myös kaartokyvyssä, mutta oli silti erittäin ketterä. Se oli helppo käsitellä ja siivekenopeus säilyi myös suuremmassa nopeudessa. Syöksyssä kone oli selkeästi parempi kuin japanilaiset vastustajansa. Hollantilaiset olisivat varmasti pärjänneet paremminkin mikäli taktiikka ja ampumataito olisi ollut parempi. Jos verrataan tuon ajan wildcatiin eli malliin F4F-3, niin Brewster oli suurinpiirtein yhtä nopea ja paljon liikehtimiskykyisempi. Brewster-lentäjät vain maksoivat oppirahat siitä, kuinka japanilaisia vastaan tulisi taistella.