Heti alkuun , ymmärrän vanhempien kuolleita lapsiaan surevan ja se kuuluu asiaan. MUTTA:
Olisi televisiossa joku päivä sitten tullut ohjelma, jossa kerrottiin Ruotsissa tapahtuneesta
16 vuotiaan tytön kuolemasta, hänet tappoi ex-poikaystävä. Puukotti ja hautasi maahan.
Ohjelma käsitteli lähinnä vanhempien suhtautumista asiaan. He sanoivat, että ovat pojalle,
joka oli jo tuomionsa kärsinyt, anteeksi antaneet. Sanoivat, ettei elämässä ole mahdollista
eteenpäin päästä , ellei tapahtunutta anteeksi anna. Se ei suinkaan tarkoita teon hyväksymistä.
Surmatun äiti sanoi, että jos poika tulisi häntä vastaan niin ensimmäiselksi hän halaisi tuota
poikaa, osoittaakseen, ettei inhoa tai vihaa häntä!
Tässä tuli selvästi vastaan esimerkiksi amerikkalaisten vanhempien ero näihin verrattuna.
Amerikassa kanta tuntuu olevan selkeä kosto ja viha.
Ymmärrän , että anteeksianto , ei ole helppoa, eikä se tarkoita teon hyväksymistä. Elämän
jatkumisen kannalta kyllä jatkuvan vihan ja kostonhalun ylläpitäminen ei millään lailla helpota.
Ainakin oma kokemukseni elämässä - 60 vuoden aikana - on ollut se, että kielteiset asiat tuottavat
omallekin elämälle vaikeuksia. Mitä enemmän asioita mielessään pyorittelee, sitä enemmän ne merkitystä
saavat ja eivät ainakaan helpota omaa oloa.
Niin ajattelen, että mitä enemmän vaikkapa tuohon oikeudenkäyntiin omaiset panostavat, sen vaikeampaa
on palata normaaliin elämään. Se ikuinen tosiasiahan on kuitenkin , että elämä jatkuu ja niin sen kuuluukin.
Minun ajatuksiini ei mahdu se,että omaa tilannetta parantaa se, jos toisen elämän saa tuhottua. En usko,
että syytetty komissaario, jos olisi ennustaja ollut , asetta ampujalle olisi jättänyt. Elämässä kun jälkiviisaus
on enemmän kuin helppoa. Ja uskon, ettei ilman oikeudenkäyntiääkään komissarion olotila vallan mukava ole.
Elämän täytyy jatkuva ja nykytilanne jatkuvine kåräjöintineen, ei sitä kyllä helpota
PS: Ohjelma josta puhuin: Natalien mustasukkaisuusmurha, kannattaa katsoa , voisi antaa ajatuksia koston-
himoisille omaisille
Olisi televisiossa joku päivä sitten tullut ohjelma, jossa kerrottiin Ruotsissa tapahtuneesta
16 vuotiaan tytön kuolemasta, hänet tappoi ex-poikaystävä. Puukotti ja hautasi maahan.
Ohjelma käsitteli lähinnä vanhempien suhtautumista asiaan. He sanoivat, että ovat pojalle,
joka oli jo tuomionsa kärsinyt, anteeksi antaneet. Sanoivat, ettei elämässä ole mahdollista
eteenpäin päästä , ellei tapahtunutta anteeksi anna. Se ei suinkaan tarkoita teon hyväksymistä.
Surmatun äiti sanoi, että jos poika tulisi häntä vastaan niin ensimmäiselksi hän halaisi tuota
poikaa, osoittaakseen, ettei inhoa tai vihaa häntä!
Tässä tuli selvästi vastaan esimerkiksi amerikkalaisten vanhempien ero näihin verrattuna.
Amerikassa kanta tuntuu olevan selkeä kosto ja viha.
Ymmärrän , että anteeksianto , ei ole helppoa, eikä se tarkoita teon hyväksymistä. Elämän
jatkumisen kannalta kyllä jatkuvan vihan ja kostonhalun ylläpitäminen ei millään lailla helpota.
Ainakin oma kokemukseni elämässä - 60 vuoden aikana - on ollut se, että kielteiset asiat tuottavat
omallekin elämälle vaikeuksia. Mitä enemmän asioita mielessään pyorittelee, sitä enemmän ne merkitystä
saavat ja eivät ainakaan helpota omaa oloa.
Niin ajattelen, että mitä enemmän vaikkapa tuohon oikeudenkäyntiin omaiset panostavat, sen vaikeampaa
on palata normaaliin elämään. Se ikuinen tosiasiahan on kuitenkin , että elämä jatkuu ja niin sen kuuluukin.
Minun ajatuksiini ei mahdu se,että omaa tilannetta parantaa se, jos toisen elämän saa tuhottua. En usko,
että syytetty komissaario, jos olisi ennustaja ollut , asetta ampujalle olisi jättänyt. Elämässä kun jälkiviisaus
on enemmän kuin helppoa. Ja uskon, ettei ilman oikeudenkäyntiääkään komissarion olotila vallan mukava ole.
Elämän täytyy jatkuva ja nykytilanne jatkuvine kåräjöintineen, ei sitä kyllä helpota
PS: Ohjelma josta puhuin: Natalien mustasukkaisuusmurha, kannattaa katsoa , voisi antaa ajatuksia koston-
himoisille omaisille
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä on aivan oikein, anteeksi voi ja pitää ajan kuluessa antaa mutta ei se tarkoita teon hyväksymistä.
Eiköhän nuilla omaisilla ole taloudellisen edun tavoittelu lähinnä mielessä, eli kylmää rahastusta.
Mikään raha ei tuo kuolleita takaisin. Omaiseni kuoli todistettavasti hoitovirheen takia. Vaikka lääkäri siitä saikin "rapsut", rakkaamme on ja pysyy maan povessa. Totta kai Kauhajoki oli kamala tapaus, mutta mitä omaiset oikeasti hakivat? On hyvä olla jälkiviisas. Olisko heillä asiantuntemus riittänyt tappajan "tunnistamiseen" ennen tekoja.
Otan osaa, mutta en ymmärrä omaisia. Taitaa lasku langeta veronmaksajille näistä oikeudenkäynneistä.
korkeimman oikeuden päätöstä vastaisuuden varalle, hovioikeudessa pysyy tuomio pääosiltaan samana, näin se menee ja rahaa palaa?
Kyllähän tässäkin asiassa taas joka tahon rahaa hukataan. Asiassa , jossa ei ole tarjolla kuin
jälkiviisautta.
Turhana ja vain omaa oloa ja tulevaisuutta vahingoittavana näen omaisten toiminnan.
Niin vaikeata kuin se on, ainoa elämää ja tulevaisuutta edistävä tapa on pyrkiä mielessään
anteeksi antamaan. Ei tarvitse hyväksyä tapahtunutta, mutta vain todeta itselleen, että
näin on nyt tapahtunut ja sille ei enää mitään voi. Elämä kuitenkin jatkuu!
Mutta ei helpolla, ellei sitä itse niin halua!
jotta joku omainen, täällä kun se nimettömänäkin onnistuu, perustelisi miksi tälläinen käräjöinti
ja asian jatkuvasti esillä pitäminen on järkevää ja itsellekkin hyväksi.
HÄN on syyllinen 11 ihmisen murhaan ja sen myötä myös velvollinen korvaamaan ne 900 000 vahingonkorvaukset. Tuntuuko oikealta? Eikö murhiin ole vain yksi syyllinen?