Uhraat elämäsi jollekin uskonnolle. Kuolemaisillasi tajuat, että mitään jumaklaa tai taivasta ei ole olemassakaan. Varmasti hiukan vituttaa kun olet jättänyt ainoan elämäsi elämättä, jonkun keksimän hölynpölyn vuoksi. Silloin ehkä ei naurata vaan vituttaa niin maan perusteellisesti.
Siinäpä ajateltavaa!
Harhautetut sielut
14385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun tilanne onkin päinvastoin, kuin luulit. Huomaat olevasi helvetissä ja kieli liekehtii tulessa, eikä sammuttajaa ole. Vaikka pyytäisin edes pisaran vettä sormenpäästä livittämään tuskaasi.
Helvettiä ei ole olemassa muualla kuin täällä maan päällä, joten ole hyvä ja lopeta valheeseen uskominen ja ihmisten pelottelu sillä.
se on pieni vitutus siihen nähde et se on toisin päin
vaan sitten kun sielu jättää asuntonsa.
Tajuat silloin että et olekkaan kuollut.
Oletkohan miettinyt tarpeeksi kysymyksenasetteluasi?
Jos kuoleman hetkellä tajuaa, ettei mitään jumalaa tai taivasta ollutkaan, jos nyt sellaisen voi TIETÄÄ kuolemansa hetkellä, niin mitä sitten? Mitä hyötyä on enää v..........a siinä vaiheessa elämän elämättömyydestä? Onhan ihan samantekevää, miten elämänsä elää, jos tämä olisikin vain tässä ja kaikki loppuu tyhjyyteen raukeamiseen. Sitä paitsi, eihän tyhjyyteen raukeamisesta VOI saada tietoa. Mistä sinä voit tietää kenenkään elämän elämättömyydestä erilaisten aatteiden ja uskomusten viidakossa? Mistä tiedät, etteikö heillä elämänsä ollutkin rikkaampaa kuin sellaisella, joka uhrasi elämänsä pelkkien itsekkäiden himojen oravanpyörään luullen, että elämä päättyy ratkaisemattomaan olemattomuuteen?
Jos ei ole elämää kuoleman jälkeen, peli on tasan, oli elänyt elämänsä ihan miten tahansa. Sen sijaan jos elämää onkin kuoleman jälkeen, silloin vasta harmituksesta elämän elämättömyydestä tai vääristä valinnoista voi perustellusti puhua. Ei uskova menetä mitään kummassakaan tapauksessa, mutta toisessa tapauksessa hän voittaa ikuisen elämän!
Saviruukun palalle: se on niin ja Amen !
elämme tosiaan ikuisessa elämässä aina. Olosuhteet vain vaihtelevat, kahden elämän välinen aika myös
muutamasta tunnista tuhanteen vuoteen.
Ihmettelin vain sitä että voikohan tämän keskustelun aloittaja olla ateisti, kun sielusta puhelee. Eihän ateisteilla ole sielusta mitään käsitystä kun he kiistävät kaiken sielullisen olemassa olon. Jotkut uhraavat elämänsä tälle harhauttavalle elämälle, ns. kulkevat harhassa.
Mutta kun tämä Saatanan maailma ei tarjoa mitään mielenkiintoista, se on koettu ja nähty 50 vuoden aikana.
Tämä maailma, jonka herra tosiaankin on saatana, ei voi tarjota mitään pysyvää, eikä hyvää.
Mutta kun vaihtaa Herraa, eli ottaa Jeesuksen Herrakseen, niin saa tosi kiinnostavan, ikuisen elämän.
Ootko ajatellut, että ootkin vaan tylsimys, jota ei mikään kiinnosta?
Vai, etkö vaan uskalla elää?
aina uuden mahdollisuuden niin monta kertaa kuin tarvitsemme!
Ollessasi KUOLEMAISILLASI, tajuntaasi (jos olet vielä tajuissasi etkä vielä lopullisesti kuollut) ei varmastikaan tule muuta mieleen kuin, että NYT TULI LÄHTÖ. Jos ajatuksissasi ehtii vilistä mielikuvia 'jatkopaikasta', , niin ne eivät ole sen kummempia kuin mitä olet yleensäkin olet eläissäsi asiasta ajatellut.
Jos eläissäsi on ollut jonkinmoinen käsitys kuolemanjälkeisestä olemisen tilasta, niin sielusi jatkaa siinä heti kuoleman jälkeen melko rauhallisesti eräänlaista 'tunnelia' pitkin kohti valoa... ja vähitellen löytää itsensä paikassa/olemisen tilassa jonka uskoo olevan juuri itselleen sopivin (eli 'tuomitsee' itse itsensä). Se on kuitenkin huomattava, ettei siellä tulla sen VIISAAMMAKSI/VALAISTUNEIKSI kuin on täälläkään vain siitä syystä, että on jättänyt ruuminsa ('kuollut').
Jos olet uskonut elämän loppuvan totaalisesti kuolemassa, niin eräänlainen vitutus voi hyvinkin käväistä mielessäsi siinä ollessasi juuri kuolemaisillasi, kun tajuat kaiken loppuvan NYT. Silloin varmaankin voi käviäistä mielessäsi se elämättä jäänyt ja hukkaan heitetty elämä!
Yllätys kuitenkin odottaa heti kuoleman tapahduttua, kun huomaa, ettei olekaan HÄVINNYT OLEMATTOMIIN! Joitakin tällaisia 'epätietoisia' sieluja (jotka huomaavat kuolleensa ja silti olevansa olemassa) sitten voimme joskus havaita mm. kummituksina!
Uskonnoilla ja uskomuksilla ei kuitenkaan loppupeleissä ole suurta merkitystä sen suhteen, mitä kuoleman jälkeen seuraa, vaan ratkaisevaa on SIELUN TIETOISUUS.
Molemmista näkemysleireistä (niin uskis- kuin ateistileireistä) lähteneille kuolemaa seuraava olotila/"paikka" saattapi olla hyvinkin yllätyksellinen!
Ps. Helvettikin on 'todellinen' vain siihen uskoville, joten ....kannattaako siihen uskoa!!!
On niitä sellaisia tunneli kokemuksia. Eräs uskoton kuoli, alkuun oli hyvä, mutta kun ajautui eteenpäin tunnelia, se synkistyi, alkoi kuulua valitusta, ja parkua. Tämänlaisia kokemuksia on useita.
Jumalan ilmoituksessa on riittävästi varoitettu mihinkä syntinen joutuu, ja kerrottu suuresta rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan, hän tarjoaa sovintoa ihmisen kanssa, se on hänen pojassaan Jeesuksessa.
Armo otettava vastaan oikeaan aikaan, nyt on otollinen päivä, huomista ei saata tullakaan.
Samat sanat; älä usko kaikkea! Äläkä edes puoliakaan siitä, mitä luulet totuudeksi!