Seurustelen miehen kanssa, joka on uskovaisesta perheestä, hänen vanhempansa ovat erään uskonnollisen lahkon jäseniä, ja luonnollisesti hän on siis itsekin. Hänen vanhempansa ovat todella ihania,ottaneet minut hyvin vastaan, ja pitäneet minua kuin omana tyttärenään, vaikka en kuulu heidän edustamaansa lahkoon, vaan "pelkkään" kristinuskoon. He tietävät,etten elä heidän oppiensa mukaisesti, ja he hyväksyvät sen oikein hyvin. Eli kaikki on siis tähän asti hyvin, mutta sitten on tämä naimisiinmeno!
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vasta puolitoista vuotta, ja olleet kihloissa puoli vuotta (mikä on omasta mielestäni vielä lyhyt aika),mutta poikaystäväni vanhemmat haluavat, ja itse poikaystävänikin, että menemme nyt (jo) naimisiin.Tiedän, että heidän arvoihinsa kuuluu, että mennään nuorena naimisiin, koska sitten vasta saadaan ns. siunaus yhdessäololle (eli, kun ollaan naimisissa niin sitten saa vasta kunnolla viettää aikaa toisen kanssa, olla yötä yhdessä jne), eikä saa olla mitään esiaviollisia kanssakäymisiä jne. Itse olen kasvanut sellaisissa opeissa, että voi olla yhdessä/asua yhdessä vaikka ei olisikaan vielä naimisissa, ja naimisiinmeno kuuluu mielestäni enemmänkin aikuisiälle. Eli itse en ole valmis menemään vielä naimisiin, olen vasta 18-vuotias, ja se on mielestäni aika nuori ikä mennä naimisiin. Toki ymmärrän sen ajattelutavan, että jos rakastaa toista, niin miksi ei voisi mennä naimisiin, mutta oma ajattelutapani on, että miksi on niin kiire edetä suhteessa. Miksi ei voi olla vielä nuori, miksi pitää olla heti niin virallisesti yhdessä, ja mennä naimisiin, miksi ei voi mennä naimisiin sitten vasta muutaman vuoden päästä,vaikka rakastaakin toista.
Ongelmahan on nyt juuri siinä, kun, poikaystäväni, ja hänen vanhempansa haluavat niin kovasti, että menemme naimisiin, eivätkä he käsitä sitä, etten ole vielä valmis menemään naimisiin. Tuntuu, että heille naimisiinmeno on jotenkin pakollinen toimenpide, mikä pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti, etteivät esim heidän sukulaiset kauhistele,kun heidän poikansa seurustelee tytön kanssa, eikä ole naimisissa.
Tästä asiasta on ollut hirveät riidat poikaystäväni kanssa...joten mikä neuvoksi? En halua, että omat hääni ovat pakkoa minulle.En ole valmis menemään naimisiin, enkä aiokaan, vain poikaystäväni vanhempien mieliksi. Onko ainoa vaihtoehto sitten erota, koska poikaystäväni haluaa naimisiin nyt, ja minä en?? Eikä hän kuulemma voi odottaa asian kanssa (vanhempiensa takia oletettavasti). Rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä todellakaan haluaisi erota. Mitä teen tämän asian kanssa?Olen täysin neuvoton.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vasta puolitoista vuotta, ja olleet kihloissa puoli vuotta (mikä on omasta mielestäni vielä lyhyt aika),mutta poikaystäväni vanhemmat haluavat, ja itse poikaystävänikin, että menemme nyt (jo) naimisiin.Tiedän, että heidän arvoihinsa kuuluu, että mennään nuorena naimisiin, koska sitten vasta saadaan ns. siunaus yhdessäololle (eli, kun ollaan naimisissa niin sitten saa vasta kunnolla viettää aikaa toisen kanssa, olla yötä yhdessä jne), eikä saa olla mitään esiaviollisia kanssakäymisiä jne. Itse olen kasvanut sellaisissa opeissa, että voi olla yhdessä/asua yhdessä vaikka ei olisikaan vielä naimisissa, ja naimisiinmeno kuuluu mielestäni enemmänkin aikuisiälle. Eli itse en ole valmis menemään vielä naimisiin, olen vasta 18-vuotias, ja se on mielestäni aika nuori ikä mennä naimisiin. Toki ymmärrän sen ajattelutavan, että jos rakastaa toista, niin miksi ei voisi mennä naimisiin, mutta oma ajattelutapani on, että miksi on niin kiire edetä suhteessa. Miksi ei voi olla vielä nuori, miksi pitää olla heti niin virallisesti yhdessä, ja mennä naimisiin, miksi ei voi mennä naimisiin sitten vasta muutaman vuoden päästä,vaikka rakastaakin toista.
Ongelmahan on nyt juuri siinä, kun, poikaystäväni, ja hänen vanhempansa haluavat niin kovasti, että menemme naimisiin, eivätkä he käsitä sitä, etten ole vielä valmis menemään naimisiin. Tuntuu, että heille naimisiinmeno on jotenkin pakollinen toimenpide, mikä pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti, etteivät esim heidän sukulaiset kauhistele,kun heidän poikansa seurustelee tytön kanssa, eikä ole naimisissa.
Tästä asiasta on ollut hirveät riidat poikaystäväni kanssa...joten mikä neuvoksi? En halua, että omat hääni ovat pakkoa minulle.En ole valmis menemään naimisiin, enkä aiokaan, vain poikaystäväni vanhempien mieliksi. Onko ainoa vaihtoehto sitten erota, koska poikaystäväni haluaa naimisiin nyt, ja minä en?? Eikä hän kuulemma voi odottaa asian kanssa (vanhempiensa takia oletettavasti). Rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä todellakaan haluaisi erota. Mitä teen tämän asian kanssa?Olen täysin neuvoton.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Korjaan vielä sen verran,että en ole valmis VIELÄ menemään naimisiin, kyllä sitten muutaman vuoden päästä kun on sen aika, ja tuntuu siltä, mutta ei nyt. Jos jollekin jäi epäselväksi
En ymmärrä miksi ei voisi olla onnelisesti yhdessä, ja viettää onnellisesti aikaa toistensa kanssa, vaikka ei oltaiskaan vielä naimisissa?
No lahkolaisilla on omat oppinsa ja tarpeensa. Minusta sinä voisit ihan hyvin odottaa kunnes olet valmis. Juttele poikaystäväsi kanssa järkevästi ja tarvittaessa "karatkaa" poikaystäväsi vanhempien ulottumattomiin.
Ei kai kyseessä ole lestadiolaisia? Jos on, niin haluavat sinusta vain lapsikoneen.
Minusta sinun pitää kuunnella omaa sydäntäsi. Sinä et ole vielä valmis avioliittoon. Poikaystäväsi ja hänen vanhempiensa tulisi kunnioittaa sinun päätöstäsi tässä asiassa. Jos he eivät sitä tee, ei heillä silloin ole todellista rakkautta sinua kohtaan.
Jos toimit vain heidän mielikseen ja heidän tahtonsa mukaisesti, teet itsellesi väärin.
mikä on hänen OMA tahtonsa? ja miksi? Aika ristituli poikaparalla - vanhemmat sanovat toista ja tyttöystävä toista. Hänen pitäisi nyt löytää ihan oma kantansa joka on riippumaton sinusta tai hänen vanhemmistaan. Siis oma kanta ja omin perusteluin, jotka voivat olla ne lahkonkin perustelut tai sitten niistä riippumattomat: kunhan se perustelu ei vaan ole sitä että joku ihminen jotain sanoo tai loukkaantuu jos ei tee niin tai näin tai kun aina on näin tehty ja näin on kasvatettu ja opetettu... ja näyttäisi että itse vain oletat tällä hetkellä että poikaystäväsi kanta on hänen vanhempiensa/suvun mieliksi. Entä jos näin ei olekaan? Entä jos hän onkin oman kantansa takana ihan omista syistään? keskustelkaa.
Jos sinusta tuntuu, ettet ole vielä valmis, niin älä missään nimessä mene naimisiin. Jos teet oman sydämesi vastaisesti, tulet aiheuttamaan suurta vahinkoa ja tuskaa sekä itsellesi että muille.
Muutenkin 18-vuotias on yleensäkin ihan liian nuori avioliittoon, eikä suurin osa niin nuorina solmituista avioliitoista kestä, oli sitten kyse uskovaisista henkilöistä tai ei.
Kuuntele, mitä OMA SYDÄMESI sanoo ja tee sen mukaan. Kaikkea hyvää sinulle.
Vaikka jotain kerroitkin, ei kertomastasi vielä kovin väkeviä päätelmiä voi tehdä muuta kuin sen että olet kovin nuori. Ja niin nuorelle naimisiin meno on aika isolla todennäköisyydellä virhe.
Toinen juttu on sitten se uskonto eikä tuo kyllä oikein hyvältä kuulosta. Toivottavasti olen väärässä mutta aivan väkisin tulee mieleen sellainen skenaario että vaikka tällä hetekellä et koe painostukseksi muuta kuin sen naimisiinmenoasian, naimisiinmenosi koukuttaisi sinut lopullisesti tuohon uskontoon ja olisit yhtäkkiä vaikka minkä painostuksen alla.
Vähän julmaa tällaista esittää mutta jotenkin tuntuisi siltä että parasta olisi jos tuo kihlaus purkautuisi sopuisasti ja löytäisit uuden poikaystävän, jolla ei ole uskonnollista painolastia mukanaan. Hätäillä sinun ei ainakaan kannata vaikka painostetaankin, aikaa on vaikka millä mitalla.
minusta ehdottaa kihlauksen purkautumista... kuten tuossa jo aiemmin sanoin että onko poikaystävältä oma tahto kateissa... Nuorena on usein niin että elämänkatsomus on vakaa ja vankkumaton - ainakin itselläni oli. Ajan myötä tuli eteen kysymyksiä joihin ei löytynyt vastausta ja maailmankuvaa oli laajennettava, mutta toisilla se menee kai niin päin että maailmankuva vaan iän myötä supistuu. Pitkässä kihlauksessa on etunsa ja siinä samalla voitte kumpikin pohtia omaa maailmankatsomustanne, kuinka itsenäistä ajattelua se osoittaa ja miten maailmankuvanne sopivat yhteen. Jos jommasta kummasta tuntuu että joutuisi toista painostamaan tai itse mukautumaan, niin on parempi jatkaa vaan kihloissa kunnes yhteinen tapa löytyy tai sit purkaa kihlaus. Mutta hoppua ei ole: suhteenne synnillisyyttä ei ratkaise lahko vaan jumala ja usein käsitys jumalastakin on armahtava ns. pyhissä kirjoituksissa...lahkoissa ei aina niinkään, mutta ne eivät olekaan jumala.
Sinun itsei pitää tehdä selväksi mitä haluat. Mikäli itse olisin pojan vanhempi, olisin todella huolissani poikani maallistumisen puolesta. Ëikös olisi parasta valita pokaystävä piiristä, missä tällaista ongelmaa ei ole. Tämä on uksovaisten arvoperusta ja siitä ei voi tinkiä. Ihan sama kuin ateisti pakottaisi uskovaista vaikka ateisitiksi. Ristiriitoja on jokatapauksessa tulossa. Nykyinen poikaystäväsi voi jonkin ajan kuluttua alkaa itsekin kaipaamaan syvempään jumlayhteyteen.
Rakastat poikaystävääsi. Hyvä! Mutta rakastaako hän sinua, jos hän pakottaa sinua johonkin, mihin sinä et ole vielä valmis? Uskonto voi olla rakkauden este.
Jos todella rakastat poikaystävääsi niin mitä häviät siinä jos menet hänen kanssaan naimisiin? On oikean rakkauden osoitus hänen puoleltaan että hän haluaa virallistaa suhteenne. Tämä ei todellakaan ole aivan päivän selvä asia nykyaikana, arvosta hänen mielipidettään! Uskon, että se minka sinä hänen ja hänen perheensä taholta koet "pakottamiseksi" itse asiassa on huolenpitoa siitä, että teille kävisi hyvin tulevaisuudessa, voisitte olla turvallisesti onnellisia ja tulevilla lapsillanne olisi hyvä koti. He toivovat teille sitä mitä he itse uskovat olevan parasta, ei suinkaan pahinta.
Jos rakastat, mene siis heti naimisiin. Jos et rakasta tarpeeksi, eroa heti!
Puhut roskaa, etkä ymmärrä rakkaudesta mitään.
Toisten asioihin sekaantuminen on sairasta. Kyse on kahden ihmisen välisestä liitosta, johon muilla ei ole sanaansa sanottavana. Elämä on pariskunnan omaa, eikä kuulu muille.
Rakkaus ei ole "joko tai". On paljon muitakin asioita, mitkä vaikuttavat yhteiselämään ja mitä pitää ottaa huomioon ja missä kasvaa yhdessä.
Avoliittokin on turvallista ja onnellista, ja lapsilla on hyvä koti siinä kuin avioiliitossakin. Avioliitto ei kuitenkaan takaa automaattisesti mitään. Se voi joissain tapauksissa jopa huonontaa elämää.
Tuosta kirjoituksestasi on kulunut kaksi kuukautta, mutta ajattelin silti vastata. Toivottavasti et ole vielä joutunut naimisiin. Äläkä menekään, ennen kuin todella haluat mennä. Näitten uskovaisten kanssa pitää olla varovainen, jos ei itse satu kuulumaan samaan lahkoon. Ei tämä naimisiinmeno ole ainut asia, josta he ajattelevat eri tavalla kuin 'tavalliset syntiset'. Melko varmaa on, että häitten jälkeen alkaa todellinen painostaminen. Esim. sinun pitää liittyä siihen samaan lahkoon, ja istua heidän tilaisuuksissa, vaikka et haluaisikaan. Voisi käydä niinkin, että et saisi olla enää tekemisissä omien sukulaistesi kanssa, koska he eivät kuulu samaan lahkoon, ja ovat siis lahkolaisten mielestä syntisiä. Lasten kastamisesta heillä on todennäköisesti erilainen kanta kuin tavallisilla ev. luteilla. Ongelmia on siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulossa.
Jos se mies ei lopeta painostamista, niin eroa heti. Muita ihania miehiä on sinullekin tulossa, kunhan vain annat tilaisuuden.
No eipä sitä poikaystävää nyt tuon perusteella vielä pidä heti jättää, mutta ei sitä kyllä naimisiinkaan kannata mennä. Olet vielä nuori ja poikaystäväsikin on varmaan alle 20 vuotias. Ihmiset muuttuvat vielä tuossa iässä hyvin paljon ja usein myös hyvin nopeasti.
Kaikkein pahin skenaario tässä on se, että menee naimisiin 18 vuotiaana, tulee raskaaksi 19 vuotiaana, jättää koulut kesken ennen kuin täyttää 20 ja 22 vuotiaana on jo kahden lapsen äiti ja huomaa että on saanut paljon itsevarmuutta ja elämänkokemusta lisää ja mieskin on muuttunut täysin erilaiseksi kuin pari vuotta sitten. Teillä on asuntolaina, lapset, mies käy töissä ja sinä istut kotona miettimässä avioeroa, sillä et enää tunne miestäsi ja nyt uskallat jo sanoa hänelle vastaakin, toisin kuin 18 vuotiaana.