Edesmennyt appiukkoni (RajaJP 7), kolme sotaa käynyt veteraani, piti Emmaa ylivoimaisesti varmimpana aseena millä hän oli sodassa ampunut. Tarkkuutta hän ei kehunut mutta sanoi että se käydä louskutti hiekkaisena ja mutaisenakin kun Lahti-Saloranta samoissa olosuhteissa meni jumiin.
Itse ammuin Emmalla Oulun Hiukkavaaran ampumaradalla useita kertoja armeija-aikanani 1970. Minusta se ei tosiaankaan ollut tarkka,. Ase lienee ollut lisäki vanhuuttaan jo huono sillä se teki pari kertaa sen tempun että käydä räkytti lippaan loppuun vaikka en painanut liipaisimesta. Kouluttajani, sodan käynyt sot.mestari Siira sanoi että rintamalla se saatiin pysähtymään niin että tarrattiin kahdella kädellä "grammarista" kiinni. En kokeillut sitä menetelmää.
Itse ammuin Emmalla Oulun Hiukkavaaran ampumaradalla useita kertoja armeija-aikanani 1970. Minusta se ei tosiaankaan ollut tarkka,. Ase lienee ollut lisäki vanhuuttaan jo huono sillä se teki pari kertaa sen tempun että käydä räkytti lippaan loppuun vaikka en painanut liipaisimesta. Kouluttajani, sodan käynyt sot.mestari Siira sanoi että rintamalla se saatiin pysähtymään niin että tarrattiin kahdella kädellä "grammarista" kiinni. En kokeillut sitä menetelmää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen minäkin ampunut Emmalla. Sen paras puoli oli yksinkertainen ja sopivan väljä koneistus joka ei tehnyt siitä hiekalle ja muille epäpuhtauksille liian herkkää. Niitä lienee vielä intillä.
Kyllä nuo 40-luvun aseet on jo poistettu varauksesta, varsinkin kun joukkojen vahvuutta on supistettu todella paljon. Vanhoja aseita oli yleisesti varattuna vielä 90-luvulla "toisarvoisille" joukoille ja mm. kenttätykistön lähipuolustukseen. Viimeisimpinä taisi poistoon mennä rannikkotykistön Maximit ja täydennyspoliisien ym. käyttämät Suomi-kp:t vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Samat oli koulutuksen opetukset vuodelta 1964. Toimi likaisenakin toisin kuin Lahti-Saloranta. Dektorjev = Emmalla olen muutaman kerran ampunut.