Pyhien kirjoitusten oppaasta:
"ARMELIAISUUS. Katso myös Anteeksianto; Armo; Jeesus Kristus; Oikeudenmukaisuus; Sovitus.
Säälin, laupeuden ja anteeksiantavaisuuden henki. Armeliaisuus on yksi Jumalan ominaisuuksista. Jeesus Kristus osoittaa armeliaisuutta meitä kohtaan sovitusuhrinsa kautta.
ARMO. Katso myös Armeliaisuus; Jeesus Kristus; Pelastus; Sovitus.
Jumalan voima, jonka avulla ihmiset voivat saada siunauksia tässä elämässä ja iankaikkisen elämän ja korotuksen osoitettuaan uskoa, tehtyään parannuksen ja pidettyään käskyt parhaansa mukaan. Tällaista jumalallista apua tai voimaa annetaan Jumalan armeliaisuuden ja rakkauden kautta. Jokainen kuolevainen ihminen tarvitsee jumalallista armoa Aadamin lankeemuksen ja myös oman heikkoutensa tähden."
Tästä oli tänään valaiseva keskustelu Pappeuden ja Apuyhdistyksen yhteisessä kokoontumisessa. Jumala on armelias, koska Hän antoi meille tilaisuuden saada armo, jos teemme sellaista, joka saa armon toimimaan kohdallamme. Kaikki vastuulliset ihmiset tekevät tavalla tai toisella väärin. Vain Kristus oli kaikin puolin viaton. Siksi Hän saattoi tyydyttää uhrillaan oikeudenmukaisuuden vaatimukset, jos ihmiset täyttävät armon saamiseen tarvittavat ehdot.
Täällä on joskus väitetty, ettei armo olisi armoa, jos siinä olisi ehdot. Armeliaisuus on tällaista ehdotonta. Voimme kukin olla armeliaita niitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet meitä kohtaan, mutta armoa ikuisten periaatteiden rikkomisesta ei voi kukaan ihminen jakaa. Armo on Jumalan voima, jonka vain Kristuksen sovitus voi saada aikaan. Jumalakaan ei voi rikkoa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia vastaan. Jos Hän niin tekisi, Hän lakkaisi olemasta Jumala.
"ARMELIAISUUS. Katso myös Anteeksianto; Armo; Jeesus Kristus; Oikeudenmukaisuus; Sovitus.
Säälin, laupeuden ja anteeksiantavaisuuden henki. Armeliaisuus on yksi Jumalan ominaisuuksista. Jeesus Kristus osoittaa armeliaisuutta meitä kohtaan sovitusuhrinsa kautta.
ARMO. Katso myös Armeliaisuus; Jeesus Kristus; Pelastus; Sovitus.
Jumalan voima, jonka avulla ihmiset voivat saada siunauksia tässä elämässä ja iankaikkisen elämän ja korotuksen osoitettuaan uskoa, tehtyään parannuksen ja pidettyään käskyt parhaansa mukaan. Tällaista jumalallista apua tai voimaa annetaan Jumalan armeliaisuuden ja rakkauden kautta. Jokainen kuolevainen ihminen tarvitsee jumalallista armoa Aadamin lankeemuksen ja myös oman heikkoutensa tähden."
Tästä oli tänään valaiseva keskustelu Pappeuden ja Apuyhdistyksen yhteisessä kokoontumisessa. Jumala on armelias, koska Hän antoi meille tilaisuuden saada armo, jos teemme sellaista, joka saa armon toimimaan kohdallamme. Kaikki vastuulliset ihmiset tekevät tavalla tai toisella väärin. Vain Kristus oli kaikin puolin viaton. Siksi Hän saattoi tyydyttää uhrillaan oikeudenmukaisuuden vaatimukset, jos ihmiset täyttävät armon saamiseen tarvittavat ehdot.
Täällä on joskus väitetty, ettei armo olisi armoa, jos siinä olisi ehdot. Armeliaisuus on tällaista ehdotonta. Voimme kukin olla armeliaita niitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet meitä kohtaan, mutta armoa ikuisten periaatteiden rikkomisesta ei voi kukaan ihminen jakaa. Armo on Jumalan voima, jonka vain Kristuksen sovitus voi saada aikaan. Jumalakaan ei voi rikkoa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia vastaan. Jos Hän niin tekisi, Hän lakkaisi olemasta Jumala.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Onko oikeudenmukaisuus itsenäinen entiteetti? Lihaa ja luuta oleva hahmo? Vai onko oikeudenmukaisuus abstraktio? Jos on, kuka on määritellyt oikeudenmukaisuuden ja kuka valvoo noudattamista?
Hyviä kysymyksiä! Oikeudenmukaisuus on Pyhien kirjoitusten oppaamme mukaan:
OIKEUDENMUKAISUUS. Katso myös Armeliaisuus; Sovitus.
Oikeudenmukaisuuden mukaan vanhurskaista ajatuksista ja teoista seuraa siunauksia ja synneistä, joista ei ole tehty parannusta, koituu rangaistus. Oikeudenmukaisuuden laki on iankaikkinen ja vaatii rangaistusta joka kerta, kun jotakin Jumalan lakia rikotaan (Alma 42:13–24). Synnintekijän täytyy maksaa rangaistus, ellei hän tee parannusta (Moosia 2:38–39; OL 19:17). Jos hän tekee parannuksen, Vapahtaja armossaan maksaa rangaistuksen sovituksen kautta (Alma 34:16).
Kuolema on sen osana, joka on syntiä tehnyt, Hes. 18:4. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, Miika 6:8. Vanhurskas Jumala antaa meille synnit anteeksi, 1. Joh. 1:9. Jumalan oikeudenmukaisuus erotti jumalattomat vanhurskaista, 1. Nefi 15:30. Sovitus tyydyttää hänen oikeudenmukaisuutensa vaatimukset, 2. Nefi 9:26. Koko ihmissuku on langennut ja on oikeudenmukaisuuden otteessa, Alma 42:14. Sovitus tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset, Alma 42:15. Luuletko, että armo voi ryöstää oikeudenmukaisuudelta? Alma 42:25. Jumalan oikeudenmukaisuuden miekka häälyy ylläsi, ellet tee parannusta, Alma 54:6. Oikeudenmukaisuus ja tuomio ovat rangaistus, joka on liitetty minun lakiini, OL 82:4. Oikeudenmukaisuus jatkaa tietään ja vaatii itselleen samaa, OL 88:40. Jumalan oikeudenmukaisuus ja lait koskevat kaikkia, OL 107:84.
Oikeudenmukaisuuden ehdottomuudesta ei ole erikseen ilmoitusta. Se on ilmoitettu, että Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos Hän sivuuttaisi oikeudenmukaisuuden. Tähän liittyy hyvin syvällinen periaate, jonka tunnen olevan totta. Ei olisi mitään järjestystä ilman oikeudenmukaisuutta.
Kuka on määrännyt oikeudenmukaisuuden? Luulisin, että se on iankaikkinen periaate ja on ollut aina, kuten Jumalakin. Se on meissä kaikissa koska se on osa sitä iankaikkisuutta jota kannamme hengesämme. Oma tunto on sen ilmenemismuoto myös niillä joille ei ole opetettu oikeudenmukaisuudesta. Se on tavallaan sn. vaiston varainen ilmiö joka on meissä.
Oikeudenmuksiasuuden tunteen voi tukehduttaa esim ahneudella, vihalla ym negatiivisilla tunteilla, sitä voi lisätä rakkaudella ja muilla positiivisillä tunteilla. Oikeudenmukaisuuden valvojana meillä tulisi olla maan laki. Tämä ei tosin aina onnistu.
Jumala on oikeudenmukainen ja Hän on lopulta se joka voi sanoa mikä on oikein. Meitä on nyt viimeisinä aikoina varoittettu menemään mukaan maailman negatiivisuuteen, sillä se vetää alas. Meidän tulisi säilyttää positiivinen ote elämään kaikista vaikeuksista huolimatta.
Toisessa ketjussa joku esitti, että mikäli Jumala olisi sellainen idiootti kuin hän mormonien ilmoitussekoilujen perusteella väistämättä olisi, silloin hän lakkaisi olemasta Jumala.
kirjoittavaa joka pyörsi kirjoituksensa kiinassa sataneista sammakoista, hänhän ei usko Jumalaan mutta on kuitenkin sitä mieltä että Jumala on idiootti vaikka Jumalaa ei olekaan olemassa. Tänään näin, huomenna mahdollisesti taas toisin.
Et tiedä kenen tai minkä toimesta "Jumala lakkaisi olemasta Jumala, jos Hän sivuuttaisi oikeudenmukaisuuden"? Kirjoittamasi perusteella et tiedä asiasta oikein muutakaan ja jos olisit oikeasti vilpitön, joutuisit myöntämään sen vaihtoehdon olemassaolon, että rukoilet jotain virkansa menettänyttä.
Pyhien kirjojen oppaanne on tässä tapauksessa täysin turha. Sen ydin on 'rangaistuksen täytyy seurata rikosta' ja lopuilla sanoilla pidennetään tekstiä.
Jumala ollut aina? Minä luulin mormonismiin kuuluvan ajatuksen korotetusta ihmisenkaltaisesta. Mutta tuo on sivupolkua eli ei tässä enempää...
Oikeudenmukaisuus on siis periaate, jota kukaan ei ole määritellyt? Tästä ensimmäisenä herää kysymys periaatteen itsenäisestä olemassaolosta. Mitä tarkoittaa iankaikkinen periaate? Itsenäinen entiteetti ilman ruumista?
Tästäkään vastauksesta ei selvinnyt sekään, kuka valvoo vaateiden noudattamista. Tuo olisi sikäli kiinnostava tieto, että sitten tietäisi todellisen Ylijohtajan. Valvoja on aina korkeammalla kuin valvottava.
Meissä ihmisissäkin on jotain, joka on ollut aina: "Älyä eli totuuden valkeutta ei ole luotu eikä tehty, eikä sitä myöskään voida luoda eikä tehdä." Jumalassa on toteutunut Hänessä ikuisesti ollut mahdollisuus tulla täydelliseksi. Ymmärrän, että tätä tarkoitetaan, kun sanotaan Jumalan olleena aina.
Täydellisyyteen kuuluu myös ehdoton oikeudenmukaisuus. Kenenkään ei ole tarvinnut sitä määritellä, sillä se on hyvin keskeinen piirre kaikissa täysijärkisissä ihmisissä luonnostaan.
"Täydellisyyteen kuuluu myös ehdoton oikeudenmukaisuus. Kenenkään ei ole tarvinnut sitä määritellä, sillä se on hyvin keskeinen piirre kaikissa täysijärkisissä ihmisissä luonnostaan."
Miten tuo keskeinen piirre ilmenee? Miten nykyään ja miten historiassa? Määrittelemätöntä saattaa olla lähes mahdoton pukea sanoiksi, mutta jos kyseessä oikeasti keskeinen piirre jokaista täysijärkistä (mitä ikinä tuolla tarkoitatkaan) ihmistä, se varmaan edes ilmenee jotenkin.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa sellainen ihmisluontoon kuuluva asia kuin kostonhimo. Jos joku tekee jotain, tulee tarve maksaa takaisin vähintään samalla mitalla. Kostaa kärsitty vääryys. Mahdollisesti yksi lakien tarkoitus on ollut hillitä kostoa ja siitä helposti syntyvää kierrettä.
http://www.fordham.edu/halsall/ancient/hamcode.html
Miettiessäsi tuota, voit samalla miettiä toistakin asiaa. Mitä merkitystä on totuuksien määrällä ilman mitään pätevää keinoa osoittaa todeksi tai epätodeksi? Niin kauan kuin subjektiivinen tunne riittää perusteluksi, on perusteltua olettaa olevan niin monta totuutta kuin on subjektia (jokaisella oikeus omaan totuuteen, koska ei ole mitään keinoa osoittaa jonkun totuus toista todemmaksi).
Oikeista ilmoituksista voi saada varmuuden Pyhän Hengen kautta, kun tekee oman osansa. Kysymys on kokemusperäisestä tiedosta, jota ei voi toiselle siirtää ellei tuo toinen itse koe.
Oikeudenmukaisuuden vaatimus on meissä syvällä. Tunnemme, että pahan on saatava palkkansa kuten hyvänkin. Muuten maailmassa ei olisi mitään järjellisyyttä. Oikeudenmukaisuuden loukkaus vaatii sovituksen. Se on ihmisen itsensä kärsittävä, ellei hän tee parannusta ja hyvitä mahdollisuuksiensa mukaan. Lopun sovittaa Kristuksen uhri.
oli kysymys todistusvelvollisuudesta.
Ja tässä ketjussa on kysymys siitä, että voimmeko me asettaa Jumalalle määritelmiä, jotka hänen on täytettävä ollakseen Jumala vai voiko Hän olla epäoikeudenmukainen, idiootti ja paskamainen menettämättä silti Jumalan statustaan. Mikäli meidän maapallomme Jumala on jokin Smithiläistä tai sitä vastaavaa oppia noudattanut entinen ihminen tai ihmisen kaltainen olento, silloin jälkimmäinen vaihtoehto olisi hyvinkin mahdollinen.
Tässäkin vähän pohdittavaa siihen, että onko lämmin tunne riittävä perustelu ilmoituksen aitoudelle. Katsokaa myös keskustelu, jossa näkyvät monenlaiset asian herättämät tunteet. vaikka kyseessä on toinen uskonto, se ei tee eroa itse asian suhteen.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1902827&pos=hl-ul-1
Tuolla uutisella ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaan tässä käytyyn keskusteluun.
Olet ottanut keppihevoksesi pilkata sitä lämmintä ja hyvää tunnetta, jonka voi tuntea huomatessaan jonkun periaatteen tai opin olevan totta. On se totta ilman tuota tunnettakin, mutta miksi ihminen ei saisi myös tunteillaan osallistua totuuden tuntemiseen. Totuuden tuntemisessa järki ja tunne ovat sopusoinnussa.
Minä kysyin oikeudenmukaisuuden, sen jota et vieläkään kykene selittämään, ilmentymistä ja kerrot ilmoituksista.
Todettakoon tuosta, ettei metodillasi ole mitään mahdollisuutta todentaa toisen saamaa ilmoitusta oikeaksi tai vääräksi. Se taas, onko ilmoituksilla mitään tekemistä totuuden kanssa, on uskon asia. Ja se taas, uskonko johonkin vai en, ei tee asiasta todempaa. Jumalan olemassaolo ei riipu uskostani.
"Oikeudenmukaisuuden vaatimus on meissä syvällä. Tunnemme, että pahan on saatava palkkansa kuten hyvänkin. Muuten maailmassa ei olisi mitään järjellisyyttä."
Pahan on saatava palkkansa koska itsensä hyviksi kokevien on saatava kostonsa (tuossa toistuu tuttu teema hyvät vastaan pahat, taivas vastaan helvetti - me hyvät vastaan te pahat) ja maailman järjellisyyttä on syytä epäillä. Siis ellet osaa selittää oikeudenmukaisuutta, osaatko vieläkään kertoa ilmentymiä?
Mitä tarkoittaa "oikeudenmukaisuus vaatii"? Ilmestyykö Oikeudenmukaisuus paikalle? Entä kuka valvoo? Kuka antaa tarvittaessa Jumalalle kenkää virasta? Joseph Smith?
Oikeudenmukaisuus ilmenee tajunnassamme. Tunnemme oikeudenmukaisuuden vaativan, että samassa asemassa kohdellaan ihmisiä samalla tavalla. - Olkoon esimerkkinä vaikkapa periaate: samasta työstä sama palkka. Naiset saavat edelleen pienempää palkkaa, vaikka tekevät samaa työtä kuin miehet.
Oikeudenmukaisuus ilmenee tajunnassa olevana määrittelemättömänä tunteena joka vaatii kohtelemaan samassa asemassa samalla tavalla? Toisin sanoen se on fraasi. Se on jotain, jonka suojista voi vaatia itselleen hyvää paikkaa kuolemanjälkeisessä "koska olen pilkuntarkasti noudattanut jokaista (kirkkoni ilmoittamaa) sääntöä ja siten oikeudenmukaisuus vaatii ja takaa parhaan mahdollisen jatkon tai muuten se harmaahapsiukko saa kenkää".
Esimerkistäsi. Olisiko epäoikeudenmukaista maksaa suurempaa palkkaa esim. elätettävien lukumäärän takia (jos ei olisi lapsilisiä tai niihin verrattavia tulonsiirtoja)? Entä olisiko epäoikeudenmukaista kerätä voimansa pyyteettömään anteeksiantoon, koska sillä olisi positiivisempi vaikutus kuin kostoksi koettavalla "hyvityksen vaatimisella"?
Juuri tähän pyritään, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi ei saa olla näin: "Olisiko epäoikeudenmukaista maksaa suurempaa palkkaa esim. elätettävien lukumäärän takia (jos ei olisi lapsilisiä tai niihin verrattavia tulonsiirtoja)?"
Oikeudenmukaisuudelle on oikein hyvä määritelmä se, että samassa asemassa olevia kohdellaan samalla tavalla. Tämä periaate todetaan keskeiseksi professori Erik Ahlmanin kirjassa: "Oikeudenmukaisuus ja sen suhde moraaliin."
Vielä kiinnostaa anteeksianto. Onko sinusta epäoikeudenmukaista antaa jollekin pyyteettömästi anteeksi ja ilman mitään hyvityksiä, rangaistuksia tai kostoa. Entä olisiko se väärin? Jos mahdollista, voit toki hieman perustellakin...
se mainostamani keskustelu ei näy tuon antamani linkin kautta, mutta jos menette ensin Ilta-Sanomien sivustolle ja etsitte sieltä tuon artikkelin, keskustelukin näkyy. Kysehän on monessa mielessä aivan vastaavasta asiasta kuin mormonien moniavioisuudessa kirkon alkuaikoina. Ja kun kyseessä on ikuinen periaate, mitä ilmeisemmin se tulee jossain vaiheessa uudelleen voimaan kaikkine siihen liittyvine ilmiöineen, joita tuossa keskustelussakinn käsitellään.
En minä ole kieltänyt sinulta lämmintä tunnetta ajatellessasi moniavioisuutta. Olethan sitä elämässäsi omalla tavallasi toteuttanutkin.
Heillä pitäisi olla samat oikeudet, mutta tälläkin palstalla olet moittinut Luterilaista kirkkoa liiasta periksiantamisesta homokysymyksessä.
Meidän tulee antaa kaikille anteeksi. Herra antaa anteeksi kenelle tahtoo. Emme tiedä ihmisten vaikutteista riittävästi voidaksemme tuomita ja kantaaksemme kaunaa kenties lopun ikäämme. Jos emme anna anteeksi, niin kärsimme itse eniten, sillä mielemme katkeruus pilaa elämämme.
Homoseksuaalista suuntautumista ei tule sinänsä tuomita. Homot ovat tervetulleita kirkkoomme, mutta heitä koskevat samat moraalisäännöt kuin heteroitakin. Minun mielestäni siinä on kysymys identifikaatiohäiriöstä kenties muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Avioliittoa ei ole tarkoitettu homosuhteen oikeuttamiseksi.
Homot eivät kuulu saman oikeudenmukaisuuden piiriin.
>Avioliittoa ei ole tarkoitettu homosuhteen oikeuttamiseksi.
Mutta pikkutyttöjen raiskaamiseen on?
käymään ylikierroksilla kommentoidessasi homokeskusteluja?
"Meidän tulee antaa kaikille anteeksi. Herra antaa anteeksi kenelle tahtoo."
Jos antaa jonkun teon anteeksi, onko se samalla annettu anteeksi eli tekona unohdettu? Riippumatta siitä, onko Oikeudenmukaisuuden vaateita täytetty tai ei...
homo, muttei halua tunnustaa sitä.
ylikierroksilla? Tuohan oli vain normaali asiasta heräävä kommentti.
siinä olisi?
Jos olisin pedofiili tai esim. uskonnollisen pedofilian kannattaja, siinä kyllä olisi hävettävää!
vastaantuleva asia homojen alipalkkaus, niin normaalia että se piti erikseen muistuttaen kysyä. aasinsiltoja on monenlaisia mutta tämä oli heikoimmasta päästä.
Herra rankaisee aikanaan, mutta meidän ei tule tuomita ketään vaan antaa anteeksi. Jos me annamme anteeksi, niin se ei merkitse, että Herra antaisi anteeksi. Hänen tuomionsa ovat oikeudenmukaisia.
Miksi antaa anteeksi jos se on täysin merkityksetöntä? Ellei anteeksiantamusta, mitä järkeä kuvitella antavansa anteeksi?
Ei ollutb kyse homojen alipåalkkauksesta vaan aloituksen aiheesta eli oikeudenmukaisuudesta. No, sinua eivät vähemmistöjen oikeudet kiinnosta, varsinkaan yök-homojen...
Ihmisen itsensä kannalta on erittäin tärkeää, että hän antaa anteeksi niille, jotka tekevät pahaa hänelle tai muille.
Jotta voi saada anteeksi, täytyy pyytää anteeksi, esim. jos on piikittänyt tytärtään. Voihan toki anteeksi antaa pyytämättäkin, mutta silloin siitä ei ole niin paljon hyötyä sille, joka on anteeksipyynnön velkaa.
Meidän tulee antaa anteeksi kaikille pyytämättäkin. Hyödyn vääryyttä kärsinyt saa siitä, että antaa anteeksi, sillä ellei hän sitä tee, hän kärsii ja hänet tuomitaan anteeksiantamattomuudestaan. Emme saa itse anteeksi, ellemme itse anna anteeksi. Viittaamasi asia on selvitetty eikä asianomaisilla ole kaunaa keskenään. Omien kasvattajakokemustensa kautta voimme alkaa ymmärtää omien vanhempiemme tekemiä virheitä. Vanhemmat tekevät yleensä parhaansa sen mukaan, kuin heille on mahdollista. - Olet valmis tuomitsemaan edes tuntematta asiaa kunnolla. Etsit vain kaikin keinoin pahaa sanottavaa. Annan sen omasta puolestani anteeksi, mutta oletko valmis vastaamaan aikanaan kaikesta pahansuopuudesta, joka sinusta paistaa?
siitä, että nostin asian esille tälle palstalle vuosikausiksi, kunnes lopulta tuli kertomasi ratkaisu. Jos asia on nyt todella loppuunkäsitelty voin tyytyväisenä jättää sen asian syrjään.
Kunnia ei sinulle kuulu tästä asiasta, vaan molempien osapuolten rukouksille ja tiedoille, joita toinen osapuoli sai varhaiskasvatuksen kurssilla.
osapuoli, joka ei pääse yli katkeruudestaan vaan jatkaa täällä kirjoittelua.
Ilman todellista anteeksiantamusta kyse on pelkistä tyhjistä merkityksettömistä sanoista. Sanoista "annan anteeksi" tulee samantasoista helinää kuin Englannissa "please". Vaikka antaisin anteeksi, tietäisin samalla ettei itse teko ole unohtunut ja tekijää odottaa rangaistus. Tuossa tilassa on helppo käyttää mekaanista toistoa. Annan anteeksi, annan anteeksi aivan mitä tahansa (sillä tulet myöhemmin kärsimään).
viestini tästä välistä on poiusetttu, vaikka se ei sisältänyt muuta kuin mitä itse olet tällä palstalla tullut paljastaneeksi.
Je minä en ole se toinen osapuoli. Hän on jo näköjään antanut periksi, vaikka kunnon anteeksipyyntöä ei olisi tullutkaan.