Sitä vain, että tämä sinun ihailemasi Kekkonen vastusti talvisodan rauhaa. Vastavuoroisesti hän vaatimalla vaati kesäkuussa 1944 että Suomen olisi pitänyt suostua Stalinin rauhanehtoihin (23.6.44) eli SUOMEN EHDOTTOMAAN ANTAUTUMISEEN.
No nyt kun Paavo tiedät faktat niin mietippä uudelleen että kannattaako tätä ryssän perseennuolijaa korottaa kansalliseksi esikuvaksi tämän ajan suomalaisille. Muista että Tiitisen listakin saatetaan tänä keväänä julkaista.
No nyt kun Paavo tiedät faktat niin mietippä uudelleen että kannattaako tätä ryssän perseennuolijaa korottaa kansalliseksi esikuvaksi tämän ajan suomalaisille. Muista että Tiitisen listakin saatetaan tänä keväänä julkaista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kekkonen ei ole missään vaatinut "ehdotonta antautumista" .
Ei missään.
Iltalehti kehoitti 2006, kun Kekkosen presidenttikauden alusta oli kulunut 50 vuotta "muistamaan sen totuuden, että presidentti Kekkonen ei enää pysty puolustautumaan poliittisia hyökkäyksiä vastaan".
Lehden pääkirjoituksessa pääteltiin, että "presidentti Kekkosen elämäntyö on niin merkittävä, että valheiden väsääjät häpäisevät vain itsensä".
Historiaan kannattaa tutustua.
Aloittaa voi vaikkapa Paasikiven päiväkirjoista- ja muistelmista.
http://www.paasikivi-seura.fi/3
Tiitisen lista voidaan ihan hyvin julkaista.
Mutta Kekkosen aika oli suomettuneen sensuurisuomen pahinta aikaa, lehdistöpykälineen. Kaikki Kekkosen aikana saatu tieto oli sensuroitua tietoa.
http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1997/7.helmikuu/UKKKGB.HTM
Väyrynen eli täysillä samaa aikaa, kotiryssien ja Kremlin tiukassa ohjauksessa.
...virallinen Kekkoshistoria häpeään"
Jukka Tarkka on monasti naureskellut tälle Rautkalliolle tilaisuuteensa hukkaajaksi arkistojen käyttäjänä.
Harri Holkeri on sanonut suomettumisesta näin: "Näistä suomettumispuheista aina vähän riematun. Me olimme YYA-sopimuksella sitoutuneet tiettyjen ehtojen vallitessa hyvin pitkälle menevään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Mutta me toimimme niin, ettei se koskaan lauennut. Politiikkamme tähtäsi siihen, ettemme joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa Neuvostoliitto pääsee sanomaan, mitä meidän elämäämme kuuluu. Jos tätä kutsutaan suomettumiseksi, niin sille en mahda mitään. Minusta se on viisautta - sanoisinko pirullista poliittista oveluutta - toimia niin, että sai käyttää täysitehoisesti sen marginaalin mikä meillä oli"
Näin Harri Holkeri Hannu Lehtilän kirjassa "Mainettaan parempi"
Eikä ole Kervinen jatkanut kirjoitelmaansa.
Mutta kovia yrityksiä ihmisten mustaamiseksi on ollut
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=1028
Max Jakobson: Pelon ja toivon aika – 20. vuosisadan tilinpäätös II:
”Kekkonen ja (RKP:n kansanedustaja) J.O. Söderhjelm olivat valmiit hyväksymään Molotovin ehdotuksen vain pienin muutoksin. ”Yhdessä NLn kanssa” korvattaisiin sanoilla ”NLn avustamana ja yhdessä sen kanssa”. Lisäksi NLn avun toteuttamisesta sopimuspuolet neuvottelisivat keskenään. Suomen puolustusvoimien osuuden rajoittamisesta omaan alueeseen ei ollut mainintaa Molotovin enempää kuin tohtoreidenkaan tekstissä.
Tästä käytiin presidentin ja tohtoreiden välillä dramaattinen väittely, jota Söderhjelm on värikkäästi kuvannut muistelmissaan:
”Paasikivi melkein huusi kiukusta. Me olimme kavaltamassa isänmaan. Neuvottelukunnan hallituksen jäsenet olivat aivan liian pehmeitä … Valtuuskunta oli vain kuvitellut, että Moskovassa oli voitettu jotain. Oli selvää, että venäläiset aikoivat tunkeutua maahamme…”
*Keskustapuolue on Suomen politiikan Musta Pekka, joka sen saa käteensä, aina häviää -Harri Holkeri 70-luvulla
Harri Holkeri (NP 29.8.-00):
- - -
Miksi Kekkonen vierasti Kokoomusta?
-Syyt olivat menneisyydessä, vastaa Holkeri.
- Kokoomuksessa oli muisteltu erityisesti hänen toimintaansa oikeusministerinä sotien jälkeen, erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaa. 70-luvun alussa huomautin Kekkoselle, ettei hänen mielessään ollutta Kokoomusta kuitenkaan ollut olemmassakaan. Se kuului minun mielestäni menneisyyteen. Suurin osa niistä henkilöistä, joiden kanssa hän oli aikojen saatossa ollut tekemisissä, oli jo poistunut.
-Hänen kannanottonsa Kokoomusta kohtaan lievenivät 70-luvun mittaan.
- Minusta hän ei itse aktiivisesti syrjinyt Kokoomusta, mutta hänen ympärillään oli kylliksi niitä, jotka kylvivät epäilyjä Kokoomuksen suuntaan.
JormKKorhonen 1.5.2006:
Liimatainen / UKK SK:
”Eikö presidentin olisi pyydettävä eroa virastaan?”.
Siinä todettiin mm (sivuutan kirjoituksen alkua pitkään):
”Oli miten oli, kukaan ei voi vapauttaa presidentti Kekkosta siitä, että hän ikään kuin veti kommunistit hallitusyhteistyöhön. Itse hän arvattavasti pitää sitä ansionaan, mutta kun SKDL on nyt osoittanut, että se ei halua noudattaa yhteisesti sovittujen pelisääntöjen seuraamista, on puheenjohtajan (Kekkosen siis) katsottava pudota jymähtäneen lattialle tuolien väliin”
- - -
”Jo silloin kun raskas metalli hylkäsi presidentti Kekkosen työehtosopimusta koskevan välitysehdotuksen, olisi voitu esittää vastaava kysymys. Presidentti itse perusteli epäonnistuneisiin neuvotteluihin puuttumistaan sillä, että yksikään presidentti, joka toivoo vielä valituksi, ei ryhtyisi niin hullumaiseen tekoon kuin hän käy, sillä hän ei tule enää olemaan ehdokkaana seuraavissa vaaleissa. Mutta kun raskas metalli oli sitten hylännyt presidentin suosituksen, hänellä olisi ollut täysi syy ilmoittaa eroavansa heti, koska todella oli saanut epäluottamuslauseen siltä osapuolelta, jonka sanalle ehdotusta tehdessään hänen oletettiin asettaneen pääpainon.
Epäluottamus voidaan osoittaa tietyssä yksityisasiassa yhtä hyvin kuin suuressa linja kysymyksessä. Tässä on ollut esillä lyhyen ajan kuluessa molemmat.”
Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi."
Kalevi Sorsa muistelmissaan ”Kansankoti ja punamulta” kertoo myös siitä, kun demarit ensimmäisenä vuonna 1978 ehättivät pyytämään kekkosta presidenttiehdokkaakseen. Sorsa kertoo sanoneensa Kekkosen edessä esittämänsä pyyntöpuheensa lopuksi, että ”kukapa sopisi paremmin sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen”. Tähän Kekkonen – edelleen Sorsan kertoman mukaan – oli muikean tyytyväisenä hymyillen todennut, että ”myönnän, että vanhemmiten olen yhä useammin eri asioissa havainnut omaavani ennen muuta sosialidemokraattisen näkökannan”.