...kun kirkosta eronnut kuolee, en kuulu mihinkään uskonnolliseen "seuraan" ja nyt haluaisin lapsilleni jättää tiedon viimeisistä toiveistani kuolemani jälkeen. Kun heille luovutetaan ruumiini, pitääkö olla hieno kallis arkku vai voidaanko ruumiini laittaa aivan tavalliseen siihen tarkoitettuun puulaatikkoon, ja voidaanko viedä krematorioon, ilman siunausta jota en halua. Koska haluan että ruumiini poltetaan ja jäljelle jäävä tuhka sirotellaan sellaseen paikkaan, jonne ei tule mitään muistomerkkiä, esim mereen.
kaikkiin noihin kysymyksiini haluaisin asiallisia vastauksia
kaikkiin noihin kysymyksiini haluaisin asiallisia vastauksia
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.pro-seremoniat.fi/
ja sieltä kohta hautajaiset
ihanaa huomata, että heti löytyi asiallinen vastaus, kiitos siitä ja aurinkoista talven jatkoa
ei ole muuta vaatimusta, kuin että sen pitää olla puuta.
Yksinkertaisimmillaan kuoleman jälkeen ruumis laitetaan puiseen arkkuun ja viedään krematorioon, josta omaiset sen saavat muutaman päivän kuluttua noutaa. Tuhkasta on erinäisiä säädöksiä, mutta kukaan ei perään tule katsomaan onko tuhkauurna vaikka kirjahyllyn vitriinissä.
eikö arkku voi olla esim.kovetettua paperimassaa joka säilyy maaperässäkin useamman vuoden.
että tuhkauksessa vaaditaan puinen arkku parhaan polttotuloksen saavuttamiseksi, mutta maahan hautaamisessahan sillä ei ole merkitystä. Taannoin oli jossain lehdessä artikkeli eräästä hautaustoimistosta, jonka omistaja sanoi, että on hän ollut hautaamassa erästä vainajaa perunasäkissäkin (vainajan toive), mutta siinä oli kuulemma raskas lupamenettely, ennen kuin se onnistui.
Mitä ovat sitten puheet sinkkiarkuista?
on ruumiin kuljetusarkku. Tavallisessa puuarkussa ei ulkomailla kuollutta kuljeteta lentokoneessa.
Toiveet kannattaa tehdä kirjallisena, jotta asiassa ei jäisi epäselvyyksiä vainajan tahdosta. On tyypillistä kirkon toimintaa kauttarantain edesauttaa, että vainana haudataan kristillisin menoin ja siunataan vaikka vainaja ei kuulu kirkkoon. Jos vainajan tahto ei ole selvä, vaan esim. vain suullinen, niin kirkko monesti kykenee ajamaan agendansa läpi ohjailemalla sekavassa tilassa olevien omaisten hautajaisjärjestelyjä. Esim. siunaamisen osalta kirkkojärjestykseen on tahalleen jätetty takaportti auki.
Kirkkojärjestys
Kirkkojärjestyksen (8.11.1991/1055/1993) 2 luvun 23 §:n mukaan kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.
Olen kahteen kertaan omassa lähipiirissä todennut kuinka kirkon väki on onnistunut muuttamaan hautausmenoja vainajan tahtoa vastaan. Toisella kertaa tahto oli suullinen ja toisella kertaa jopa kirjallinen. Kun ei ole aivan lähisukulaisesta kyse, niin ei tälläisiin asioihin kehtaa surun keskellä väliin mennä vaikka pahaa tekee jo edesmenneen vainajan puolesta. Tälläiset tilanteet on niitä tilanteita jolloin näkee punaista kirkkoa kohtaan. Mikään ei ole kirkolle pyhää, kun omaa asemaa ja valtaa yritetään vahvistaa.