Wolf H. Halsti Suomen Sota 1939-1945, 1-3, osa 1. Talvisota 1939-1940 sivut 252-289.
Halsti oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunnassa kertoo Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.
Suoraa lainausta
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" -tutkimus Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996 s. 121-134
Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa Suomen ruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli evl. J. O. Hannula. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
Selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:
"Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"
Miksiköhän ei vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti?
Halsti oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunnassa kertoo Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.
Suoraa lainausta
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" -tutkimus Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996 s. 121-134
Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa Suomen ruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli evl. J. O. Hannula. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
Selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:
"Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"
Miksiköhän ei vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustumista kirjaan ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.
Tuon kirjan kirjoitti valmiiksi siis Oksasen pojanpoika kaiken sen isoisänsä keräämän materiaalin pohjalta.
Tuon kirjan kertomat tapahtumat ovat paikoin TODELLA JÄRKYTTÄVÄÄ LUETTAVAA! Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä ja yksikkö oli YH:n aikana kuljetettu Turkuun tarkoituksena lähinnä käyttää sitä rannikkopuolustustehtäviin Ahvenanmaan suunnalla. Sodan alussa JR 9 oli kuitenkin liitetty 3. Divisioonaan (aluksi silloinen 6. Divisioona) Tolvajärven suuntaan komennetun JR 16:n tilalle….
Tämä Wiikinki-kapteeni EI edes itse tiennyt miestensä lähteneen lippahivoon etulinjasta. Vasta kun apuun tulleet vähäiset joukot alkoivat selvitellä tapahtunutta, oli jo pakko uskoa. Ihmeteltiin miksei jotkut KK:t ampuneet. Selvisi että ainakin kahden KK:n miehistöt eivät uskaltautuneet ulos vaan makasivat korsuissaan. Osassa korsuissa siis oli vielä lamaantuneita ja nähtävästi pelosta juoksukyvyttömiä, haavoittumattomia, miehiä, jotka vain makasivat lattioilla!
Majuri Laaksoselle, JR 8:n komentajalle, on puolenpäivän aikaan soitettu Nappiin: - Tämä on Kilteeltä. Lähteen lohkon miehiä on noussut Kilteelle saakka. Etulinja on täällä! Mitä on tapahtunut! – Mitä!! Mitä te höpisette!? – Kilteellä on etulinjan miehiä. – Linjalta livistäneitä. Niinkö? – Niin! Niin juuri…
Tämän kirjan luettuaan kuka tahansa ymmärtää ja tajuaa ketkäs juoksi ja minne ja miksi Summa murtui!
Siinä ei auta Marskin muistelmat eikä mikään muukaan selittely, HURRIT JUOKSI JA VIELÄPÄ TÄYSIN PANIIKISSA ja etulinja murtui juuri tästä syystä!
Viereinen lohko, johon kohdistu samanlainen paine kuin Lähteen murtuneeseen lohkoon, kesti muistaakseni neljä päivää ja vetäytyi vasta KÄSKYSTÄ! Ne olikin suomenkielisiä joukkoja. Hurrit Ei sitä 2:n päivän "tukilinjan ihmettä" enää tehneet, vaan sinne tuotiin samainen, jo kuukauden etulinjaa puolustanut harvalukuinen Laaksosen JR 8 takaisin ja muitakin joukkoja, mutta tapahtunutta murtokohtaa ei enää voitu palauttaa.
oli rintamavastuussa Lähteen lohkolla murron aikana. Se oli JR 8, komentajana majuri Laaksonen. Hän oli käskenyt pst-tykit etuasemiin, jossa ne tuhottiin. Toisekseen murron aikana oli noin kolmannes Lähteen lohkon miehityksestä suomenkielisiä. Tykistön tukea ei juuri kranaattipulan takia saatu.
Ruotsinkielinen JR 9 puolusti Merkin lohkoa. Se ei murtunut.
JR 8:lla oli pitkään kolme reservipataljoonaa käytössään. Niille ei kuitenkaan annettu vastahyökkäystehtävää murtokohtaan.
Lähteen lohko murtui, koska siinä oli hyökkääjän painopiste. Puolustajan kielellä ei ollut merkitystä, kun voimat loppuivat ylivoiman edessä.
Toistat aina samaa höpinää vaivautumatta perehtymään asiaan. Nämäkin tosiasiat löytyvät Oksasen kirjasta. Hän ei muuten tuomitse ketään kielen perusteella.
Mutta ruotsinkielinen Lindmannin pataljoona karkasi heti kättelyssä! Suomalaiset oli pitäneet asemansa yli kuukauden, siis Oksasen pataljoona.
Lukaisin juuri uudelleen kertauksena noista Summan tapahtumista. Kaksi kirjaa on Summasta kirjoitettu ylitse muiden:
E. Oksanen Summan miehet, (toim. Pekka-Juhani Kuitto, Kirjayhtymä 1984)
Jaakko Hakala - Martti Santavuori Summa Kertomus 3. (6.) ja 5. Divisioonan vaiheista Talvisodassa 1939-1940. (Otava 1960)
Eikö ole hieman erikoista ettei pataljoonan komentaja Lindman edes tiennyt pataljoonansa karanneen asemistaan ja että hän ei uskonut kun takaa rykmentistä soitettiitn että miehet oli jo juosseet ohi tukilinjankin?
Olipa asia miten oli, niin ruotsinkinkielisen pataljoonan kohdalta Summan murto syntyi ja aiempiin taisteluihin verrattuna se tapahtui yllättävän helposti.
Mene hyvä mies kiireesti hoitoon. Kyllä jatkuvat jo useaan kertaan avaamasi keskustelut samasta aiheesta kertoo ENEMMÄN sinun omista henkisistä ongelmistasi kuin mistään muusta, varsinkin mitä esiin yrität jatkuvasti nostaa. Hoitoon vaan rohkeasti, kyllä sinun ongelmiisi apua on tarjolla.
ei patl/JR 9. Rintamavastuu oli 3. D:lla. Se kuului II AK:an ja se edelleen Kannaksen armeijaan. Summa oli myös näiden kaikkien vastuulla. Lopeta jo tuo yhden pataljoonan ( 400 uupunuttta miestä) haukkuminen. Koeta käsittää, mistä oli kyse. Ei yhden pataljoonan tekemiset asiaa ratkaisseet.
Ja todella: jos on noin vaikeaa, niin mene hoitoon.
>> ( 400 uupunuttta miestä)
Pannaanpas Toivosen kirja-arvostelu Hurrit Pettivät tuosta Antti Juutilaisen Rinta Rinnan -kirjasta linkkinä kehiin ja parannellaan sitä vähän paremmaksi:
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html
"Voi olla, että näkökulmani on vino, mutta ne lauteilla puhuneet ukot kuuluivat turkulaiseen Jalkaväkirykmentti 13:en. Heidät määrättiin Talvisodassa Summassa, Lähteen lohkolla paikkaamaan ratkaisevaa läpimurtoa, joka oli tullut ruotsinkielisen pataljoonan osaksi. Ja juuri tästä puhuttiin."
Edellä oli siis lainausta Toivosen tekstistä.
Voi olla että minunkin näkökulmani on vino mutta on kuin kohtalon ironiaa, että Jatkosodan JR 13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli II/JR 9 miehistä. Tämä Jatkosodan ruotsinkielinen JR 13 on siis eri kuin Talvisodan JR 13, jossa oli porukkaa mm. Turun seudulta ja se oli siis suomenkielinen. Jatkosodan JR 13:sta kuului Sundmannin RUOTSINKIELISEEN 17.D:aan ja tämä oli siis kokonaisuudessaan suomenruotsalaista koottu yhtymä, jossa oli myöskin mukana AITO RUOTSALAINEN VAPAAEHTOISKOMMPANIA, joka oli sijoitettu näihin kovimpien Kannaksen juoksijoiden eli II/JR 13:n pataljoonaan. Tuo pataljoonahan tunnetaan hurrien itsensä toimesta myöhemmin uudelleen ristimällä TALIN TIIKERIT -nimityksellä :-)
Näistä vapaaehtoiskomppanian vaiheista Orvar Nilsson kirjoitti kirjankin, (Orvar Nilsson: Suomen asiasta tuli omani), jossa ihmetteli suomihurrien juoksuherkkyyttä, nämä oikeat hurrit kun osasivat tapella kuin miehet ja kaatuakin! Niitä kaatuikin aika paljon verrattuna vapaaehtoisten määrään.
Mutta tuo saunan lauteilla läyty ukkojen puhe tuli varmasti siítä kun JR 13 haalattiin kamalalla kiireellä Summaan Lähteen lohkolle paikkaamaa tuota II/JR 9 juoksijoiden aiheuttamaa läpimurtoa pääpuolustuslinjaan. JR 13 joutui siten tosi kusiseen ja sekavaan paikkaan ja syykin tiedettiin heti paikanpäälle tultaessa, kun hurrit juoksivat vastaan pakokauhuisina! Tosin sinne juoksutettiin ensiksi hätiin pikamarssia takaisin myöskin kapteeni Oksasen I/JR 8, (tämäkin kerrotaan kirjassa Summan miehet), joka oli samaista paikkaa hallinnut kuukauden yhtä soittoa ja juuri vaihtanut sieltä poissa II/JR 9:n tullessa tilalle ja aiheuttaen katastrofin heti 1. taistelussaan. Kyllä turkulaisilla JR 13:n miehillä taisi olla aika varmat mielipiteet mitä hurreihin tuli ja niin taisi olla JR 8:n miehilläkin. Ja myöhemmin kaikilla, jotka ovat lukeneet mitä Summassa todella tapahtui!
Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä... Nyt viimeistään ymmärtänet, mitä se WIKING -line tarkoittaa! Tuo Wiking- nimi on muuten mainittu siinä Summan Miehet -kirjassa, muualla sitä ei juuri ole näkynytkään.
Murtunut pääpuolustuslinja=Mannerheim -linja Summassa = A.Wiking-Line
stalinistista lätinää. Jatkosodan alussa JR13 oli varusmiesrykmentti jota oltiin vahvistettu suomenkielisellä pataljoonalla. Talvisodan JR9 muodosti jatkosotaan JR61:n.Eipä ole ensimmäinen kerta kun te mokaatte jäljentämällä oppi-isienne "heppoiset" teesit sanasta sanaan.
"Voi olla että minunkin näkökulmani on vino mutta on kuin kohtalon ironiaa, että Jatkosodan JR 13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli II/JR 9 miehistä. Tämä Jatkosodan ruotsinkielinen JR 13 on siis eri kuin Talvisodan JR 13, jossa oli porukkaa mm. Turun seudulta ja se oli siis suomenkielinen."
Se joka laillasi veivaa saman asian kimpussa, jatkuvasti, ei VOI OLLA hiekisesti aivan täydessä hapessa!
Sinulla on potentiaalia, mutta et varmaan huomaa poikkeavaa käyttäytymistäsi. Ei kukaan näillä saiteilla käyttäydy kuten sinä. Saman aiheen kimpussa kohta siitä päästyäsi.
Katsoinpa minäkin mitä Summasta kirjoitettiin alan perusteoksessa eli Öhquist:n Talvisota minun näkökulmastani! Valokuvat Summasta on todella hienoja, oikeita laajakuvia kirjan väliin taitettuina. Itse läpimurrosta kertovassa kohdassa ei mainita sanallakaan ruotsinkielisiä joukkoja. Miksikähän ei? NO kirjoittaja itse oli niin hurri kuin vain voi olla ja tuo suomen kielinen teoskin on suomennettu ruotsin kielisestä alkuperäiskäsikirjoituksesta!
Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani
WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p
Alkuperäisteos:
Öhquist Harald: Vinterkriget 1939-1940 ur min synvinkel
Söderströms, 1949, 391 s. 1.p
>Jatkosodan JR 13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli II/JR 9 miehistä<
Ilmaisu on toki epätäsmällinen. Kysehän oli kuitenkin lähinnä upseereista. Aluksihan eversti Hagelber johti Jatkosodan JR 13:a ja majuri Lindman johti sen II pataljoonaa. Muita en viitsi tarkistaa, mutta varmasti heitä oli useampia. Sitten tultiin elokuussa Varloin kylää kohti ja siellä nuo molemmat kohtasi noutajansa. Hagelberg kuoli venäläisten lentokonehyökkäyksessä 12.8.41 ja Lindman haavoittui kuolettavasti Varloin kylän koillispuolella 13.8.41. Sitten puhuttiinkin jo Kavanderin verikoirista... Laxen tuli hänen tilalleen 13.6.44.
perehtyä juurta jaksain Lähteen lohkon taisteluihin, niin pieni mieltäni askarruttanut seikka. Jos sinä olet närkästynyt yhdelle ruotsinkieliselle pataljoonalle etuasemassa niin pyytäisin mielipidettäsi tukilinjan murtumisesta. Tukilinjalla taisteli 11 (yksitoista) suomenkielistä pataljoonaa ja se murtui. JR13, JR14, 3.Pr + 2pataljoonaa/JR8. Voitaisiinko me vetää sellainen johtopäätös, että suomenkielisen JvP:n taisteluarvo on noin 9,1% ruotsinkielisestä.
Ps. Voitaisiinhan sieltä Eki Oksasen kirjasta vaikka siteerata sekin kohta kun sadan miehen ruotsinkielinen (JR9) komppania lähti Munasuolla vastahyökkäykseen ja kolmannes kaatui, kolmannes haavoittui ja jäljelle jäänyt kolmannes tuhosi venäläisten murron.
70 -vuotta sitten alkoi SuRullinen tapahtumasarja, koska silloin pantiin Suomen ruotsalaiset liian paljon haltijaksi. Tämä johti Suomen Pääpuolustusaseman murtumiseen ja valtaviin tappioihin jouduttaessa liikuntasotaan.
Jossain lähteessä ( taisi olla Juutilainen Rinta rinnan kirjassa? ) on mainittu tuon Lindmannin pataljoonan tappioiksi peräti 50%. Kun kuitenkin tiedetään, että karanneetkin luetaan tappioihin kuuluviksi, niin mikähän oli todellinen tappiolukema tuossa noin 400 Suomen ruotsalaisessa pataljoonassa? Sitä todellisten tappioitten lukemaa ei kerrota missään kirjoissa, vai kerrotaanko! Paljonko kaatui ja paljonko haavoittui?
"Summan puolustajat olivat kestäneet yli kaksi kuukautta äärimmäisiä olosuhteita ja herkeämätöntä painetta. Neuvostojoukot saivat lopulta murrettua loppuunkuluneet ja -väsyneet Summan puolustajat Lähteen tien suunnassa 11.2.1940"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalankannaksen_taistelut_talvisodassa
Oliko Lindmannin pataljoona noin väsynyt? Sehän tuotiin etulinjan eteen pari päivää ennen tätä onnetonta tapahtumaa. Sitä ennen ne olivat vajaan viikko reservissä. Väsyneenpiä taisi olla ne Oksasen miehet oltuaan KUUKAUDEN yhtämittaa etulinjassa, mutta heitä vaan juoksutettiin apuun!
ja pikkupioneerien yhteisillä kesäleireillä opeta mitään muuta kuin Summan taisteluita. Onhan se kyllä hiukan "mälsää", että te nyt hehkutatte samaa asiaa vuodesta toiseen, mutta toisaalta myönteistä, että äärilaidat ovat löytäneet yhteisiä harrastuksia. Tulee mieleen niin elävästi tuo 1939 elokuu jolloin te edellisen kerran löysitte toisenne. Onkos vanha suola alkanut janottaa. Romanttista kieltämättä.
Muuta ei tarvita kuin Säntämä ja Summa!
Hu**it taistojen tiimellyksessä:
Taistoissa nähdään kuka on kumma,
lopuilla edes on Säntämä, Summa.
Hu**ien salainen ase on bååtti,
sillä se annetaan Suomelle nootti!
Tänään IS:sa 91v vänrikki muisteli tapahtunutta omalta kohdaltaan Summassa. Hän oli Oksasen pataljoonan mies ja sanoi väihdon tulleen "huonon aikaan".
Pasi Jaakkosen laatimissa muissa 9.2.1940 päivää koskevissa lässytyksissä ei sitten juuri mitään oikeasti kerrotakaan.
Venäläisten tekemän TV-dokumentin mukaan Summasta mentiin vauhdilla läpi, noin puolessa tunnissa, eli käytännössä paraatimarssia. Ruotsalaiset olivat juosseet makkarapadan ääreen lämmittelemään.
" Summasta mentiin vauhdilla läpi, noin puolessa tunnissa, eli käytännössä paraatimarssia. "
Mutta mihin ne venäläisesi menivät?
AIna Viipurinlahdelle asti.
Älä jätkä horise.
" Summasta mentiin vauhdilla läpi, noin puolessa tunnissa, eli käytännössä paraatimarssia. "
Kysyin sanasta sanaan tarkasti lainaamalla horinaasi. Vastaa uudestaan. Siis vauhdilla läpi ja puolessa tunissa! Missä venäläisesi joukot olivat "paraatimarsssin" päätyttyä puolen tunnin ajan kulumisesta? Eivät olleet varmaankaan Viipurinlahdellakuten sinä tiedät, ainakaan minun vaatimattomien tietojeni mukaan.
>>Missä venäläisesi joukot olivat "paraatimarsssin" päätyttyä puolen tunnin ajan kulumisesta?
Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaiset aiheutti!
Aina vaan Suomen ruotsalaisia mollataan Talvisodan Summan murtumisesta. Kaikkihan sen tietää, että olisihan se murtunut ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun kerran hurrit oli sillä kertaa murtokohdassa, niin huonopa sitä on kieltääkään. Olihan Oksasen pataljoona sitä ennen ollut yli kuukauden samalla kohdalla ja vitja piti!
Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaiset aiheutti: "se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle"
Katsoin kerran mitä Summasta kirjoitettiin alan perusteoksessa eli Harald Öhquist:in kirjassa Talvisota minun näkökulmastani! Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) Mannerheim -linjan menetyksen syistä hyvin kuvaavan kommentin.
Valokuvat Summasta on todella hienoja, oikeita laajakuvia kirjan väliin taitettuina. Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaisten juoksentelusta seurasi, mutta hän ei mainitse kyseessä olleen juuri suomenruotsalaisen pataljoonan. Itse läpimurrosta kertovassa kohdassa ei mainita sanallakaan ruotsinkielisiä joukkoja. Miksikähän ei? No kirjoittaja itse oli niin hurri kuin vain voi olla ja tuo suomenkielinen teoskin on suomennettu ruotsin kielisestä alkuperäiskäsikirjoituksesta!
Näin siis Harald Öhquist kirjoittaa Mannerheim -linjan menetyksen syistä sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään:
Päivä on 11.2.1940 ja juttu kuuluu näin:
"Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,
Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani
WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p
Alkuperäisteos:
Öhquist Harald: Vinterkriget 1939-1940 ur min synvinkel
Söderströms, 1949, 391 s. 1.p
Nyt jo 72 vuotta... ja Suomen ruotsalaiset tupajumit lakkauttelee Itä-Suomesta varuskuntia ja riisuu Suomea aseista!
Ikuinen häpeä!
Armeijan supistus on kyllä enemmistöhallituksen puuhaa. Se menee hallituspuolueiden voimin läpi eduskunnassa.
RKP:lla on vain apupojan rooli.