Mikä mielestänne on aitoa, rehellistä ja oikeaa isänmaallisuutta? Onko se vihaa ulkomaalaisia kohtaan, pelkoa erilaisuutta kohtaan, vai silkkaa perheen tai muun yhteisön tuottamaa harhaa? Mitä lienee?
Mitä se on teille?
Mielestäni isänmaallisuus on kärsinyt pahan devalvaaion, kun se on vallitsevien olosuhteiden periaatteellista hyväksymistä siltä pohjalta mitä se on nyt. Kuulen usein sanottavan: No, mutta voisihan kaikki olla huonomminkin, ja onhan meillä aina nuo ansiosidonnaiset.... Kyllä, kyllä, meillähän on nämä ansiosidonnaiset ja muut, mutta ovatko ne se, minkä mukaan te kaikki arvioitte itseänne?.Entäs ne, joilla ei sitä ole? Kaikki leikkaukset, irtisanomiset ja ulkoistamiset naamioidaan yhteiseksi hyväksi - joksikin sankariteoksi urhean suurliikemiehen taholta, joka vain hyvää hyvyyttään pelastaa edes osan suomalaista taloutta jonnekin hevon helvettiin. " Suomalainen nimi säilyy tuotannossa"-tyyliin. Kaikki tuo on vain tulevien irtisanomisten hyvittelemistä ja tarkoittaa useiden ihmisten työttömiksi jäämistä.
Kaikkien oikeasti isänmaallisten Suomalaisten tulisi liitoutua ylikansallisia firmoja vastaan ja vaatia teollisten tuotantoalojen pysyvyyttä Suomessa, sekä vaatia maatalouden perustuotannon säilyttämistä ihan vain huoltovarmuden säilyttämiseksi.
Tulevan "eläkekriisin" hoitamisessa tulisi muistaa, ketkä meidät ovat kasvattaneet ja tuottaneet meille tämän miellyttävän elämyksistä täyteisen yhteiskunnan, jossa valitettavasti on mahdollista jättäytyä jo 15v. alkaen "eläkkeelle". En kannata työuran pidentämistä, mutta esim. työuran jakamista siten, että eläkkeelle jäävä ihminen ottaisi "oppisopimukseen" nuoren jatkajan, jolle maksettaisiin vaikka vain minimipalkkaa oppiajalta ja sittemmin palkkaa työstä jääneen alkupalkasta ettenpäin tms.
Voitaisiinko kenties ajatella jonkinlaista työvelvoitetta, jonkinlaista yleishyödyllistä toimintaa, joka olisi edellytys peruspäivärahalle? Edes jotain pientä? Esim. vallitsevissa lumiolosuhteissa jonkinlaista talkoohenkeä, että saataisiin (hyöty)liikenne toimimaan. Jos valtio olisi valmis tulemaan vastaan ja katsomaan läpi sormien muutaman päivän jobia kaupungille, josta maksettaisiin päivän päätteeksi käteisellä tuntien mukaan. Ja tämä ilman, että tarvitsisi tehdä mitään paperihommia virastoon. Ilman ennakkoluuloja "etuuksien hyväksikäyttämisestä", joka on fattan mantra. Niitä "etuuksien" hyväksikäyttäjiä kun on kuitenkin vain murto-osa työttömistä, joille ns. työllisyystyö -vaikka vain kerran pari kuussa- toisi edes muutaman satasen lisää ja vieläpä hyvällä omallatunnolla.
Tällaisessa toiminnassa toteutuisi mielestäni "isänmaallisuus". Koko Suomen hyväksi. Ja tällainen työvelvoite voitaisiin ulottaa koskemaan myös ja nimenomaan työttömiä mamuja. Etenkin Somalialaisia.
Työtä kaikille vaikka sitten 50-luvun henkeen työttömyystöinä, ja etenkin työttömille mamuille.
Mitä se on teille?
Mielestäni isänmaallisuus on kärsinyt pahan devalvaaion, kun se on vallitsevien olosuhteiden periaatteellista hyväksymistä siltä pohjalta mitä se on nyt. Kuulen usein sanottavan: No, mutta voisihan kaikki olla huonomminkin, ja onhan meillä aina nuo ansiosidonnaiset.... Kyllä, kyllä, meillähän on nämä ansiosidonnaiset ja muut, mutta ovatko ne se, minkä mukaan te kaikki arvioitte itseänne?.Entäs ne, joilla ei sitä ole? Kaikki leikkaukset, irtisanomiset ja ulkoistamiset naamioidaan yhteiseksi hyväksi - joksikin sankariteoksi urhean suurliikemiehen taholta, joka vain hyvää hyvyyttään pelastaa edes osan suomalaista taloutta jonnekin hevon helvettiin. " Suomalainen nimi säilyy tuotannossa"-tyyliin. Kaikki tuo on vain tulevien irtisanomisten hyvittelemistä ja tarkoittaa useiden ihmisten työttömiksi jäämistä.
Kaikkien oikeasti isänmaallisten Suomalaisten tulisi liitoutua ylikansallisia firmoja vastaan ja vaatia teollisten tuotantoalojen pysyvyyttä Suomessa, sekä vaatia maatalouden perustuotannon säilyttämistä ihan vain huoltovarmuden säilyttämiseksi.
Tulevan "eläkekriisin" hoitamisessa tulisi muistaa, ketkä meidät ovat kasvattaneet ja tuottaneet meille tämän miellyttävän elämyksistä täyteisen yhteiskunnan, jossa valitettavasti on mahdollista jättäytyä jo 15v. alkaen "eläkkeelle". En kannata työuran pidentämistä, mutta esim. työuran jakamista siten, että eläkkeelle jäävä ihminen ottaisi "oppisopimukseen" nuoren jatkajan, jolle maksettaisiin vaikka vain minimipalkkaa oppiajalta ja sittemmin palkkaa työstä jääneen alkupalkasta ettenpäin tms.
Voitaisiinko kenties ajatella jonkinlaista työvelvoitetta, jonkinlaista yleishyödyllistä toimintaa, joka olisi edellytys peruspäivärahalle? Edes jotain pientä? Esim. vallitsevissa lumiolosuhteissa jonkinlaista talkoohenkeä, että saataisiin (hyöty)liikenne toimimaan. Jos valtio olisi valmis tulemaan vastaan ja katsomaan läpi sormien muutaman päivän jobia kaupungille, josta maksettaisiin päivän päätteeksi käteisellä tuntien mukaan. Ja tämä ilman, että tarvitsisi tehdä mitään paperihommia virastoon. Ilman ennakkoluuloja "etuuksien hyväksikäyttämisestä", joka on fattan mantra. Niitä "etuuksien" hyväksikäyttäjiä kun on kuitenkin vain murto-osa työttömistä, joille ns. työllisyystyö -vaikka vain kerran pari kuussa- toisi edes muutaman satasen lisää ja vieläpä hyvällä omallatunnolla.
Tällaisessa toiminnassa toteutuisi mielestäni "isänmaallisuus". Koko Suomen hyväksi. Ja tällainen työvelvoite voitaisiin ulottaa koskemaan myös ja nimenomaan työttömiä mamuja. Etenkin Somalialaisia.
Työtä kaikille vaikka sitten 50-luvun henkeen työttömyystöinä, ja etenkin työttömille mamuille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.