Luterilaisen kirkon piispat pohtivat lauantaina 20.3 pidettyjen hiippakuntakokousten avauspuheenvuoroissaan muun muassa kirkon jäsenyyden merkitystä, identiteettiä, tulevaisuuden seurakunnan työskentelytapaa sekä kestävää kehitystä.
Arkkipiispa Jukka Paarma pohti Turun hiippakuntakokouksen avauspuheessaan kirkon jäsenyyden merkitystä. Paarma totesi, että kirkkoon kuuluminen on vähentynyt maassamme viimeisen vuoden aikana enemmän kuin muutamana edellisenä vuotena. Hän huomioi, että kirkon jäsenyyden rooli on vähentynyt myös muualla Euroopassa.
”Kirkossa ja seurakunnissa on rohjettava käydä avointa keskustelua siitä, mitä kirkon jäsenyys antaa ja mitä kirkon jäsenmaksun maksamalla saa. Onko kirkossa kyse palvelulaitoksesta, jolta jäsenet saavat tiettyjä palveluja maksuaan vastaan vai onko kyse hengellisestä yhteisöstä, jonka jäsenet ovat Jumalan yhteyteen ja Kristuksen omiksi kasteessa liitettyjä”, Paarma kyseli.
Paarma toi esiin kirkon eri tehtäviä ja toimintamuotoja. Kirkko muun muassa välittää kristillisiä arvoja nuorille, tekee diakoniatyötä Suomessa sekä diakonia- ja lähetystyötä ulkomailla. Paarma kyseli, haluaako ihminen olla mukana siinä rintamassa, joka edistää kristillisen arvomaailman säilymistä tämän yhteiskunnan kantavana rakenteena.
”On ehkä opittava kyselemään omien arvojen, oman arvomaailman perään, eikä mitattava tätäkin asiaa materiaalisten arvojen mukaan. Ihmisenä olemisen alituinen kiusaus on samassa kysymyksessä, jonka tekivät jo ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset kysellessään:”Mitä me siitä saamme, että olemme lähteneet seuraamaan sinua”.”, Paarma pohti.
Paarman mukaan on tärkeää miettiä myös sitä, miten kirkko kohtaa huomisen haasteen. Hän uskoo, että huomisen kirkon jäsenet ja edustajat haluavat tavoittaa hyvällä sanomalla ne, jotka ovat kirkosta erossa tai siitä etäällä. Ihmisiä halutaan olla auttamassa myös heidän hädässään ja tuskassaan. Kaiken kaikkiaan huomisen kirkko rakentaa siltoja, ei aitoja tai muureja.
Piispa Huotari: Kirkon jäsenyydessä on kysymys identiteetistä
Myös piispa Voitto Huotari pohti kirkon jäsenyyden merkitystä Mikkelin hiippakuntakokouksen avauspuheessaan. Hän vertasi kirkkoa kotiin; se antaa turvallisuutta."Pohjimmiltaan kirkon jäsenyys liittyy siihen, kuka minä olen. Kirkon jäsenyydessä on kysymys identiteetistä.”
Huotari totesi kansankirkon olevan joukkona varsin väljä. Huotarin mielestä sen tulee pysyäkin tällaisena. "Kansankirkko ei aseta jäsenilleen vaatimuksia, mistä sitä moititaankin. Mutta olkoot kynnykset niin matalalla, ettei niihin tarvitse kompastella. Kirkko antaa näin jokaiselle aikaa ja tilaa elää oman uskonsa kanssa. Ja tuntekoon jokainen kastettu kirkon jäsen itsensä kristityksi".
Piispa Jorma Laulaja pohti Lapuan hiippakuntakokouksen avauspuheenvuorossaan eurooppalaista identiteettiä ja identiteettikriisiä. Hän totesi, että uskonnonvapaus ymmärretään Suomessakin usein negatiivisesti: vapaudeksi olla uskomatta ja vapaudeksi erota uskonnollisesta yhteisöstä. "Vaikeudet alkavat, kun uskonnonvapautta tulkitaan positiivisesti uskonnon harjoittamisen oikeudeksi, oikeudeksi tehdä lähetystyötä, oikeudeksi kasvattaa lapsi oman kulttuurin ja oman uskonnon mukaisesti, vaikka esimerkiksi uusi uskonnonvapauslakimme sisältää tämän positiivisen korostuksen".
Laulajan mukaan luottamuspula hiivuttaa ihmisten tulevaisuudenuskoa. Markkinaliberalismi ja työkeskeinen ajattelutapa jättävät lapsiperheen suhteelliseen köyhyyteen ja selviytymään omin neuvoin. ”Tilanne näkyy osaltaan alenevana syntyvyytenä. Luottamuksen mureneminen tuntuu laajemminkin avioliitoissa, perheissä ja kasvatuksessa. Luotamme aiempaa vähemmän poliitikkoihin, kirkkoon ja valtion kykyyn turvata kansalaisten elämää. Koetuksella on myös luottamus Euroopan unionin tahtoon ajaa kansalaisten asiaa ja ottaa huomioon, ketkä ovat yliajettuja Euroopan yhdentymisprosessissa”, Laulaja sanoi.
Arkkipiispa Jukka Paarma pohti Turun hiippakuntakokouksen avauspuheessaan kirkon jäsenyyden merkitystä. Paarma totesi, että kirkkoon kuuluminen on vähentynyt maassamme viimeisen vuoden aikana enemmän kuin muutamana edellisenä vuotena. Hän huomioi, että kirkon jäsenyyden rooli on vähentynyt myös muualla Euroopassa.
”Kirkossa ja seurakunnissa on rohjettava käydä avointa keskustelua siitä, mitä kirkon jäsenyys antaa ja mitä kirkon jäsenmaksun maksamalla saa. Onko kirkossa kyse palvelulaitoksesta, jolta jäsenet saavat tiettyjä palveluja maksuaan vastaan vai onko kyse hengellisestä yhteisöstä, jonka jäsenet ovat Jumalan yhteyteen ja Kristuksen omiksi kasteessa liitettyjä”, Paarma kyseli.
Paarma toi esiin kirkon eri tehtäviä ja toimintamuotoja. Kirkko muun muassa välittää kristillisiä arvoja nuorille, tekee diakoniatyötä Suomessa sekä diakonia- ja lähetystyötä ulkomailla. Paarma kyseli, haluaako ihminen olla mukana siinä rintamassa, joka edistää kristillisen arvomaailman säilymistä tämän yhteiskunnan kantavana rakenteena.
”On ehkä opittava kyselemään omien arvojen, oman arvomaailman perään, eikä mitattava tätäkin asiaa materiaalisten arvojen mukaan. Ihmisenä olemisen alituinen kiusaus on samassa kysymyksessä, jonka tekivät jo ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset kysellessään:”Mitä me siitä saamme, että olemme lähteneet seuraamaan sinua”.”, Paarma pohti.
Paarman mukaan on tärkeää miettiä myös sitä, miten kirkko kohtaa huomisen haasteen. Hän uskoo, että huomisen kirkon jäsenet ja edustajat haluavat tavoittaa hyvällä sanomalla ne, jotka ovat kirkosta erossa tai siitä etäällä. Ihmisiä halutaan olla auttamassa myös heidän hädässään ja tuskassaan. Kaiken kaikkiaan huomisen kirkko rakentaa siltoja, ei aitoja tai muureja.
Piispa Huotari: Kirkon jäsenyydessä on kysymys identiteetistä
Myös piispa Voitto Huotari pohti kirkon jäsenyyden merkitystä Mikkelin hiippakuntakokouksen avauspuheessaan. Hän vertasi kirkkoa kotiin; se antaa turvallisuutta."Pohjimmiltaan kirkon jäsenyys liittyy siihen, kuka minä olen. Kirkon jäsenyydessä on kysymys identiteetistä.”
Huotari totesi kansankirkon olevan joukkona varsin väljä. Huotarin mielestä sen tulee pysyäkin tällaisena. "Kansankirkko ei aseta jäsenilleen vaatimuksia, mistä sitä moititaankin. Mutta olkoot kynnykset niin matalalla, ettei niihin tarvitse kompastella. Kirkko antaa näin jokaiselle aikaa ja tilaa elää oman uskonsa kanssa. Ja tuntekoon jokainen kastettu kirkon jäsen itsensä kristityksi".
Piispa Jorma Laulaja pohti Lapuan hiippakuntakokouksen avauspuheenvuorossaan eurooppalaista identiteettiä ja identiteettikriisiä. Hän totesi, että uskonnonvapaus ymmärretään Suomessakin usein negatiivisesti: vapaudeksi olla uskomatta ja vapaudeksi erota uskonnollisesta yhteisöstä. "Vaikeudet alkavat, kun uskonnonvapautta tulkitaan positiivisesti uskonnon harjoittamisen oikeudeksi, oikeudeksi tehdä lähetystyötä, oikeudeksi kasvattaa lapsi oman kulttuurin ja oman uskonnon mukaisesti, vaikka esimerkiksi uusi uskonnonvapauslakimme sisältää tämän positiivisen korostuksen".
Laulajan mukaan luottamuspula hiivuttaa ihmisten tulevaisuudenuskoa. Markkinaliberalismi ja työkeskeinen ajattelutapa jättävät lapsiperheen suhteelliseen köyhyyteen ja selviytymään omin neuvoin. ”Tilanne näkyy osaltaan alenevana syntyvyytenä. Luottamuksen mureneminen tuntuu laajemminkin avioliitoissa, perheissä ja kasvatuksessa. Luotamme aiempaa vähemmän poliitikkoihin, kirkkoon ja valtion kykyyn turvata kansalaisten elämää. Koetuksella on myös luottamus Euroopan unionin tahtoon ajaa kansalaisten asiaa ja ottaa huomioon, ketkä ovat yliajettuja Euroopan yhdentymisprosessissa”, Laulaja sanoi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuollaiset puheenvuorot panevat miettimään, mihin kirkkoon kuuluminen oikein perustuu. Ei ole perusteltua kuulua kirkkoon, ellei usko Raamatun sanaa. Jos taas uskoo ja on vähääkään rehellinen itselleen, on helppo huomata kirkon valheellisuus. Onko kirkon missiona hyssytellä ja luoda kaunis tunnelma uskonollisella teatterilla. Turruttaa ne harvatkin Totuutta etsivät eksyksiin?
Kirkko asettaa itsensä Jeesuksen sijaiseksi. Mitä se muutakaan on, kun kirkon jäsenyys rinnastetaan Jeesuksen seuraamiseen! Kirkko tekee kaikkensa perustellakseen tärkeyttään ja miellyttääkseen kaikkia. Sille ei merkitse mitään, mitä opetetaan, kunhan se vaan saa pitää jäsenensä. Raamatun sana puhuu aivan toista:
Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal.1:10)
Mitä luulette, pitäisikö kristityn tehdä jotain tilastokristittyjen määrän lisäämiseksi, vai olisiko kenties sielujen pelastus tärkeämpää?
Taidat vihata kirkon edustajia paljon, sinä uskovainen.
Ei minulla ole syytä ketään vihata. Myös kirkon päättäjät tarvitsevat pelastusta.
Pelastusta?Miltä?! Uskiksilta ja lahopää lahkiksiltako! Itse keksimältänne helvetiltä.
Mitään pelastusta ei ole!Te olet harhaanjohdettuja koko hoponpoppoo.
Kaveri lähetti eropaperit ja pisti eroamisen syyksi; "olen tullut uskoon".
Toinen juttu.
Nimetön ryhmä piti aktiota nimettömässä kaupungissa viimeviikonloppuna ja luterilainen kirkko kielsi menemästä evankelioimaan ihmisiä alueille, josta kärsimysnäytelmän kulkue kulki.
Myöskään kirkonmäelle ei saanut mennä kertomaan ihmisille Jeesuksesta.
Itse pistän eropaperit menemään siinä vaiheessa kun ilkeävät lähettää jotakin veropapereita.
Ei paljon kiinnosta kuulua moiseen Raamattua vääristelevään instituutioon.