Minulle on jäänyt hämärän peittoon ne syyt minkä takia Saksa hyökkäsi Hollantiin toisen maailmansodan aikana.
Belgian ja Luxenburgin kyllä ymmärrän, mutta, että Hollantiinkin viellä. Turhaan vaan sitoivat joukkojaan sinne. Eihän ensimmäisessä maailmansodassakaan hyökätty sinne.
Osaisiko joku selittää?
Belgian ja Luxenburgin kyllä ymmärrän, mutta, että Hollantiinkin viellä. Turhaan vaan sitoivat joukkojaan sinne. Eihän ensimmäisessä maailmansodassakaan hyökätty sinne.
Osaisiko joku selittää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksalla ei ollut maailmanvalloitustavoitteita, toisessa oli.
Hollanti ei antautunut vapaaehtoisesti joten päättivät sitten vähän pommittaa sitä. Meni kannabis polttajilla turvat tukkoon kun Luftwaffe ja Saksan sotavoimat alkoivat vyöryä maahan.
Saksalaiset eivät voineet jättää liittoutuneille hyökkäystietä auki Saksan ytimeen. Kanaalin rannikko oli luonnollinen puolustuslinja. Hollannista pystyttiin myös hyökkäämään Englantiin.
Alankomaita ei voinut jättää lännen sillanpääasemaksi. Tätä kautta hyökkäykseen eivät länsiliittoutuneet olisi tarvinneet mitään maihinnousua. Toisaalta järjettömän kansanmurhahaaveen takia natsien oli saatava perinteisesti suuren juutalaisvähemmistön Hollanti hallintaansa murhatakseen sieltäkin juutalaiset.
järkevää selitystä kuin, että A.H. halusi valloittaa Hollanninkin. Oli ns. suuruudenhullu.
Aiempiin keskusteluihin viitaten yksi mieleen tuleva looginen syy on puhtaasti strateginen. Belgian ja Hollannin sotilaallinen voima ei ollut merkittävä uhka, mutta mailla oli suuri merkitys ärsykkeenä siinä mielessä, että saksalaiset niihin hyökkäämällä houkuttelisivat liittoutuneet eli pääasiassa Ranskan maavoimat tekemään tuhoisan pelastusyrityksen ja samalla altistamaan omat joukkonsa saarrostukselle. Älkäämme suinkaan unohtako, että liittoutuneiden suunnitelmaan hyvin tunnetun Belgian puolustuslinjan haltuun ottamisen lisäksi kuului vieläkin rohkeampi ajatus työntyä aina Hollantiin asti sakemanneja vastaan. Saksalaisille tämä sopi tietysti loistavasti. Mitä kauempana liittoutuneiden päävoimat olisivat puolustuksen heikosta Maasin saranasta, sitä parempia mahdollisuuksia se tietäisi saarrostuksen onnistumiselle.
Minullakin on mielikuva, että ranskalaiset saatiin näin houkuteltua pohjoiseenja sitten sirpin heilautuksella Ardenneilta katkaistiin liittoutuneitten joukot kahtia. Sinne Dunkerqueen jäi satoja tuhansia mottiin.
Sakuilta uhkarohkea yritys ja onnistuikin ensimmäisellä kerralla. Samala tavalla onnistuivat yllättämään 44 joulukuussa, mutta jenkkejä oli tällä kertaa liikaa vastassa ja ne sanoi Nuts.
Tähän tapaan minäkin olen sen ymmärtänyt. Hyökkäys Hollantiin kuului alunperinkin saksan suunnitelmaan,ja nimenomaan liittoutuneiden joukkojen vetämiseen pohjoiseen. Ja liittoutuneet astuivat ansaan ja tie ardennien kautta oli auki. Kyse ei ollut mistään maailmanvalloitusaikeista vaan puhtaasti nerokkaasta ja (uhka)rohkeasta strategisesta sotatoimesta.
Samala tavalla onnistuivat yllättämään 44 joulukuussa, mutta jenkkejä oli tällä kertaa liikaa vastassa ja ne sanoi Nuts."
Hyvä pointti , Eisenhowerilla ja Gamelinilla oli molemmilla puute varsinaisista reservivoimista ja heidän tilanteissaan on paljon samankaltaisuutta. Olisiko Gamelin kenties voinut tehdä sitä, minkä Eisenhower teki eli antaa kylmästi päävoimille käsky tehdä täyskäännös ja paahtaa talla pohjassa tulotietä takaisin vakauttamaan rintama? Käsittääkseni tämä mahdollisuus nostettiin pöydälle, mutta riskiä pidettiin liian suurena ja kieltämättä olivat myös pitkälti oikeassa siinä. Gamelinilla ei ollut käytössä kuutta panssaridivisioonaa enempää ja Luftwaffen ilmaherruus teki kaikenlaiset joukkojensiirrot jokatapauksessa hankaliksi puhumattakaan pakolaisvirroista selustassa. Kolmas ja pahin painajainen oli siinä, että Hitler saattaisi vetää vielä lisää jäniksiä hatustaan ja iskeä selkään liittoutuneiden yrittäessä kiireessä vaihtaa rintamasuuntaa.
Jälkiviisaana lopputuloksen tietäen on helppo sanoa, että riski olisi kannattanut ottaa. Käsittääkseni Hitleriä sanaili läpimurron aikana usein vainoharhaista pelkoaan siitä, että liittoutuneet taikoisivat jostain voimakkaita panssarivoimia ja katkaisivat hänen panssarikäytävänsä. Tietenkään sellaisia voimia ei silloin ollut eikä voimallista hyökkäystä niin ollen tullut, mutta ironisesti Aatun pelko kävi toteen neljä vuotta myöhemmin. Jouluna -44 Maasille juuri sellainen painajaismainen panssarikiila iskeytyi Maasille kurottaneiden panzerien kylkeen kirjaimellisesti pyyhkäisten maan päältä yhden ps-divisioonan ja lähettäen kaksi muuta horjuen taaksepäin. Ranskalaisten nopeat panssaridivisioonat puolestaan olivat Belgiassa -40 taistellessaan osoittaneet pystyvänsä pieniin ihmeisiin torjuessaan Reichenaun panssareiden voimakkaan hyökkäyksen. Oliskohan ollut eri ääni kellossa, jos Maasin ylityksen jälkeen saksalaisia vastassa olisi ollut vaikka vain yksi täysvahvuinen panssariarmeijakunta?