Miksi hymyilyttää?

Niin joo yks juttu mikä mulla on toiminu kun ihmisten kanssa joutuu puhuun on se, ettei kato koskaan suoraan silmiin sitä toista. Tai jos kattookin, niin vilkuilee vaan nopeesti, ja sitte siirtää katseen nopeesti jonnekin muualle. Ei anna niin epäkohteliasta kuvaa. Parturissa aikoinaan purin huulta ihan sikakovaa, jotta ei rupeis naurattaa. Ne oli karseita tilanteita, nyt oonki leikannu jo pitkään ite tukan, niin ei tarvii mennä sinne lääpittäväks.

Mulle se reaktio tulee siis yleensä sillon, jos joku kattoo muhun päin. Ei tartte välttämättä ees puhua. En tajuu, mikä siinä on. Vittumaista, kun ihmiset kyylää toisiaan.

Pekka ja taikasauva kirjoitti:

Niin joo yks juttu mikä mulla on toiminu kun ihmisten kanssa joutuu puhuun on se, ettei kato koskaan suoraan silmiin sitä toista. Tai jos kattookin, niin vilkuilee vaan nopeesti, ja sitte siirtää katseen nopeesti jonnekin muualle. Ei anna niin epäkohteliasta kuvaa. Parturissa aikoinaan purin huulta ihan sikakovaa, jotta ei rupeis naurattaa. Ne oli karseita tilanteita, nyt oonki leikannu jo pitkään ite tukan, niin ei tarvii mennä sinne lääpittäväks.

Mulle se reaktio tulee siis yleensä sillon, jos joku kattoo muhun päin. Ei tartte välttämättä ees puhua. En tajuu, mikä siinä on. Vittumaista, kun ihmiset kyylää toisiaan.

Lue lisää

Annat itsestäsi tosi oudon ja epäluotettavankin vaikutelman, jos et katso silmiin vaan vilkuilet minne sattuu toisen katsetta vältellen. Jos silmiin katsominen on vaikeata, opettele katsomaan ihmistä vaikkapa keskelle otsaa. Se vaikuttaa vastapuolesta silmiin katsomiselta, mutta säästyt katsekontaktin aiheuttamalta hämmennykseltä.

pieni.. kirjoitti:

Annat itsestäsi tosi oudon ja epäluotettavankin vaikutelman, jos et katso silmiin vaan vilkuilet minne sattuu toisen katsetta vältellen. Jos silmiin katsominen on vaikeata, opettele katsomaan ihmistä vaikkapa keskelle otsaa. Se vaikuttaa vastapuolesta silmiin katsomiselta, mutta säästyt katsekontaktin aiheuttamalta hämmennykseltä.

Lue lisää

Jos toi otsaan kattominen auttaiski jotain, mutta kun se hymy pukkaa väkisin jo siinäkin, että näkee toisen silmäkulmastaan. Ja jos se vielä kattoo itteen päin ja puhuu samalla jotain sellasta ikävää, ettei sais nauraa, niin jo tulee tukalat oltavat... Tätä ei kai oikein voi ymmärtää kukaan sellanen, jolla ei vastaavaa oo.

Mut eipä sen väliä. Oon jo luovuttanu sen suhteen että tästä vaivasta vois koskaan kokonaan päästä. Yksin ei onneks naurata, eikä sillä viisiin tarvii hävetäkään.

Pekka ja taikasauva kirjoitti:

Jos toi otsaan kattominen auttaiski jotain, mutta kun se hymy pukkaa väkisin jo siinäkin, että näkee toisen silmäkulmastaan. Ja jos se vielä kattoo itteen päin ja puhuu samalla jotain sellasta ikävää, ettei sais nauraa, niin jo tulee tukalat oltavat... Tätä ei kai oikein voi ymmärtää kukaan sellanen, jolla ei vastaavaa oo.

Mut eipä sen väliä. Oon jo luovuttanu sen suhteen että tästä vaivasta vois koskaan kokonaan päästä. Yksin ei onneks naurata, eikä sillä viisiin tarvii hävetäkään.

Lue lisää

Mitä tohon epäluotettavuuteen tulee, niin se hymyily väärässä paikassa (varsinkin suomalaisessa kulttuurissa) vasta epäluotettavan kuvan antaakin. Meinaan kokemusta on. Joskus aikoinaan tahtonu mennä vaikeeks hoitaa esim. raha-asioita pankissa ym. kun virkailija on kattonu epäileväisenä mun virnuilua.

Pekka ja taikasauva kirjoitti:

Mitä tohon epäluotettavuuteen tulee, niin se hymyily väärässä paikassa (varsinkin suomalaisessa kulttuurissa) vasta epäluotettavan kuvan antaakin. Meinaan kokemusta on. Joskus aikoinaan tahtonu mennä vaikeeks hoitaa esim. raha-asioita pankissa ym. kun virkailija on kattonu epäileväisenä mun virnuilua.

Lue lisää

Höh, siis hymyiletkö vain vai hihitteletkö myös? Hihittely vaikuttaa siltä, kuin olisi jotain jekkua ja kepposta tekemässä.

häh? kirjoitti:

Höh, siis hymyiletkö vain vai hihitteletkö myös? Hihittely vaikuttaa siltä, kuin olisi jotain jekkua ja kepposta tekemässä.

En mä hihittele sentään. Eiks se oo enemmän tyttöjen tapa nauraa muutenkin...? Joskus saattaa päästä sellanen hiljanen hörähdys tai "nenätuhahdus". Jos nyt hokaat mitä mä meinaan...

Ja se vilkuilu, mistä puhuin... En mä tee sitä hermostuneesti, vaan siirrän katsetta rauhallisesti objektista toiseen. Oon harjotellu sitä paljon, enkä mielestäni anna outoa tai epäluotettavaa kuvaa. Sitä paitsi mulla on luotettavan kuuloinen ääni, heh.

Tää hymyreaktio on kyl vähän helpottanut, kun tietyistä tilanteista (esim. kassalla maksamisesta) on tullu rutiinia. Mut tuskin siitä koskaan kokonaan pääsee, kun ei jaksa olla kovin sosiaalinen.

Pekka ja taikasauva kirjoitti:

En mä hihittele sentään. Eiks se oo enemmän tyttöjen tapa nauraa muutenkin...? Joskus saattaa päästä sellanen hiljanen hörähdys tai "nenätuhahdus". Jos nyt hokaat mitä mä meinaan...

Ja se vilkuilu, mistä puhuin... En mä tee sitä hermostuneesti, vaan siirrän katsetta rauhallisesti objektista toiseen. Oon harjotellu sitä paljon, enkä mielestäni anna outoa tai epäluotettavaa kuvaa. Sitä paitsi mulla on luotettavan kuuloinen ääni, heh.

Tää hymyreaktio on kyl vähän helpottanut, kun tietyistä tilanteista (esim. kassalla maksamisesta) on tullu rutiinia. Mut tuskin siitä koskaan kokonaan pääsee, kun ei jaksa olla kovin sosiaalinen.

Lue lisää

No mitä ihmeellistä siinä hymyilemisessä sitten on? Hymyilevä ihminen on ystävällinen, kaikissa kulttuureissa. Minulla on ongelmana se, että olen aina ilmeettömän vakava, mistä saa torjuvan ja ylpeän kuvan, vaikka se on masennuksesta johtuvaa.

kivikasvo kirjoitti:

No mitä ihmeellistä siinä hymyilemisessä sitten on? Hymyilevä ihminen on ystävällinen, kaikissa kulttuureissa. Minulla on ongelmana se, että olen aina ilmeettömän vakava, mistä saa torjuvan ja ylpeän kuvan, vaikka se on masennuksesta johtuvaa.

Lue lisää

Eihän se aina haittaa, vaikka hymyileekin, mut mulla meinää pettää esim. melkein aina pokka, jos joku on kertonu mulle jostain surustaan. Sekö tulkitaan ystävälliseksi? Muistan tilanteita, joissa toiset on loukkaantunu tai vähintäänki ihmetelly mun hymyilyä väärässä paikassa. Monesti multa on kysytty ihan suoraankin, että mitä mä virnuilen, ja joskus on ollu pakko vaan sanoo rehellisesti, että mulla on tällanen ongelma, jos ei oo tekosyytä keksiny.

Mietin aina, miten uutistenlukijat voi vetää pokalla kaikenmaailmat joukkomurhat. Mä alkaisin varmaan nauraan ihan hillittömästi. Selitä siinä siinä sitten, että se on vaan reaktio outoon tilanteeseen.

Mut joka kerta, jos tän ongelman on ottanu esille, niin saa kuulla sen vähättelyä: "Eiks se nyt oo parempi nauraa ku itksee?" "Eihän toi nyt oo mitään vaarallista." Ja sit kuitenkin ihmetellään ja kysellään, mikä naurattaa. Vaik sama se mulle. Niinku mä sanoin, ei tätä hommaa tajuu sellanen, jolla ei sitä itellä ole. Mut ois kiva, jos joku joskus myöntäis sen totuuden, että on olemassa tilanteita, joissa hymyily ei oo korrektia.

Pekka ja taikasauva kirjoitti:

Eihän se aina haittaa, vaikka hymyileekin, mut mulla meinää pettää esim. melkein aina pokka, jos joku on kertonu mulle jostain surustaan. Sekö tulkitaan ystävälliseksi? Muistan tilanteita, joissa toiset on loukkaantunu tai vähintäänki ihmetelly mun hymyilyä väärässä paikassa. Monesti multa on kysytty ihan suoraankin, että mitä mä virnuilen, ja joskus on ollu pakko vaan sanoo rehellisesti, että mulla on tällanen ongelma, jos ei oo tekosyytä keksiny.

Mietin aina, miten uutistenlukijat voi vetää pokalla kaikenmaailmat joukkomurhat. Mä alkaisin varmaan nauraan ihan hillittömästi. Selitä siinä siinä sitten, että se on vaan reaktio outoon tilanteeseen.

Mut joka kerta, jos tän ongelman on ottanu esille, niin saa kuulla sen vähättelyä: "Eiks se nyt oo parempi nauraa ku itksee?" "Eihän toi nyt oo mitään vaarallista." Ja sit kuitenkin ihmetellään ja kysellään, mikä naurattaa. Vaik sama se mulle. Niinku mä sanoin, ei tätä hommaa tajuu sellanen, jolla ei sitä itellä ole. Mut ois kiva, jos joku joskus myöntäis sen totuuden, että on olemassa tilanteita, joissa hymyily ei oo korrektia.

Lue lisää

On olemassa tilanteita, joissa ei olisi sopivaa nauraa. Ja itse olen nauranut sellaisissakin, kun on vain purskahtanut. Minulla nimenomaan niin, että olen pidätellyt ja asia kutkuttanut mielessä ja sitten se on vain purskahtanut. Mutta itselläni ei ole tuollaista ongelmaa kuin sinulla. Ei mitään jatkuvaa päälle jäännyttä pakkomiellettä siitä, että varmasti nauran kohta. Sinä luultavasti totut vielä, etkä naura niin paljon enää. Totut pankkiasiointiin jne. Muutenkin nauran itse tällä hetkellä liian vähän. Ehkä pitäis relata ja nauraa.

relaa. kirjoitti:

On olemassa tilanteita, joissa ei olisi sopivaa nauraa. Ja itse olen nauranut sellaisissakin, kun on vain purskahtanut. Minulla nimenomaan niin, että olen pidätellyt ja asia kutkuttanut mielessä ja sitten se on vain purskahtanut. Mutta itselläni ei ole tuollaista ongelmaa kuin sinulla. Ei mitään jatkuvaa päälle jäännyttä pakkomiellettä siitä, että varmasti nauran kohta. Sinä luultavasti totut vielä, etkä naura niin paljon enää. Totut pankkiasiointiin jne. Muutenkin nauran itse tällä hetkellä liian vähän. Ehkä pitäis relata ja nauraa.

Lue lisää

Enkä oo ottanu enää suurta stressiä asiasta. Kunhan kommentoin, kun huomasin aloittajalla saman vian. En nyt mikään nuori enää oo, että kyl noi asioinnit julkisissa paikoissa on aika tuttuja ja sujuu ihan rutiinilla. Oon oppinu hiukan kuolettaan sitä hymyä tietyillä lisäeleillä, ja joskus kaupungilla tulee hämäykseks naureskeltua kännykkään, vaikke siel langan toisessa päässä kukaan ookaan.

En mä usko, että tää vaiva tästä kokonaan koskaan lähtee, eikä sillä sen puoleen väliä. Yksin kun on suurimman osan ajasta, niin ei tartte hävetä, eikä tuu naurettuakaan.

Veikkaan, et liittyy jonkin tunteen tai asian peittämiseen pakonomaisen naurun avulla? Itsellä käy niin et jos joudun tiiviimpään sanaharkkaan jonkun kanssa ja puhevolyymi alkaa nousta niin jotenkin hermostun/pelästyn (?) ja alan hekottaa!! Se on todella hämmentävää!!! Lienee samasta asiasta kyse? Uskallan kyllä katsoa ihmisiä silmiin ym., että sellaisesta pelosta ei ole kyse mun kohdalla.

Mutta kamalaa on tuo!!