Reppureissu Israeliin YouTubessa

ollut tilattu. King David Museon lähellä oli antiikkipuoti, jossa oli yksi iso n. 40-v. mies. Hän oli kuulemma museokurssilainen yliopistossa. Kaupan omistajaa ei näkynyt. Miehen mukana oli nuorempi palestiinalaismies, noin parikymppinen. Iso mies puhui sujuvasti englantia, hepreaa ja arabiaa ja kertoi käyneensä Suomessakin ja että olisi Helsingin yliopistossa opiskeleva tuttu ja tarjosi teetä ja kaupitteli matkamuistoroinaa aitoina. Niinpä tämä kertomus meni minuun täydestä ja suostuin siihen, että hän esittelee Siiloan lammikon, Hezekiahin tunnelin ja vie minut ja matkakumppanini Öljymäelle, Getsemaneen ja Lasaruksen haudalle. Hän tilasi taksin siitä Silwan kylän kupeelta ja miehen nuorempi oppipoika tuli mukaan. Joku tuli pitämään puotia sillä välin kännykkäsoiton jälkeen. Niinpä pahaa-aavistamatta astuimme kyytiin ja ei mentykään Öljymäelle vaan palestiinalaispuotiin kaupungin toiselle laidalla (Länsirannalle). Siellä meille esiteltiin puodin matkamuistoja, ja lypsettiin rahaa, mutta olimme varovaisia. Meille tarjoiltiin seuraavassakin kohteessa teetä ja limonadia ja tuotiin paikallisia täytettyjä pita-leipiä ja söimme ne hyvällä ruokahalulla. Vielä Jerikossakin mies taas toi eteemme jossain takakopissa sekoitettuja tuoremehuja ja jäätelöpuikot, eli huolehti kuin omaisuudestaan. Hän esiintyi niille palestiinalaisosapuolille ihan luottohenkilönä puolestamme. Jäljestäpäin ihmettelin, miksi minä ja turvamiehekseni otettu nuori armeijan käynyt kaveri olimme niin luottavaisia ja yhteistyökykyisiä ja matkan jälkeen tajusin, että ehkä näissä kolmessa juomakerrassa, mitä he meille tarjosivat, oli terästettynä jotain psykoaktiivista ainetta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Päihde ) esim. ekstaasia tai huascaa. Mies osasi ympäripuhua hypnoottisesti ja tarkkaili koko ajan käytöstämme. Hän näytti taistelijalta ja oli puoli metriä pidempi kuin oma matkakumppanini, joka oli turvanani. Tuntui, kuin Jumalan Henki olisi erityisesti varjellut meitä matkalla ja vaikka olimme kuin lampaat teuraava, kun auton nokka ilman sopimusta kanssamme kääntyi Jerikoon päin, niin luotin Jumalan varjelukseen (Mark. 16:18). Juttelin miehelle vain mukavia autossa ja todistin sekä lauloin hengellisen laulun. Eikä siinä olisi auttanut ryppyillä, sillä hansikaslokerossa tai rahtaajan sivutaskussa olisi saattanut olla kovapiippuinenkin varalta... Lisäksi rahtari oli yllättävän ystävällinen siinäkin vaiheessa, kun hän alkoi pyytää nelinkertaista korvausta matkatoimistoihin verrattuna palveluksistaan. Ehkä he luulivat minua ensin Suha Arafatiksi, koska olen ihan saman näköinen ja vain viisi vuotta vanhempi kuin hän, mutta ikäisekseni kymmenen vuotta nuoremman näköinen. Selitimme, että olemme köyhiä opiskelijoita Suomesta ja se vanha mies heti näki, että en ollut Suha ja hän oli ystävällinen ja kätteli minua kahden kesken mökkinsä appelsiinitarhassa. Katsoin mökkiä. En usko, että hän asui siinä, se oli kai jokin museo. Takana oli mäen kukkulalla jokin koulutusleiri ja miesten kiivaat huudot kuuluivat sieltä. Valokuvissa minulla näkyy kyllä pelokas katse. Tajusin, että jos hän olisi halunnut, olisin jäänyt sinne ikiajoiksi. Onneksi hän ei pyytänyt emännäkseen tai pistänyt naisvälitykseen ja vanha mies huitoi jotain minulle kiivaasti. Sanoin vain arabiaksi huivi päässäni: merhaba, salaam ja allah akbar ja kumarsin hieman häntä ja kätellessäni katsoin suoraan silmiin ja mies ihastui ikihyviksi ja lastasi laukkumme täyteen hedelmiä ja päästi pois. Lopulta rahtarin hinta aleni kaksinkertaiseksi ja vanha mies katsoi kyllä rahtaria kumman pahasti... Vasta Eilatissa kumpikin sairastuimme kuumeeseen ja lyhistyimme hotelliemme vuoteille. Onneksi Eilatissa oli yksityissairaala, ja minä sain venäläisjuutalaiselta lääkäriltä kolmitehoisen lääkityksen suoraan suoneen, tapletteja ja kasvojen onteloihin, koska kuume oli noussut ja alkoi verta vuotaa holtittomasti (Dengue-kuumekin voi kyllä sitä tehdä). Lisäksi rukoilimme ja voitelimme itsemme mirhaöljyllä. Jerusalemissä rahtari heitti meidät 500 m:n päähän arabialaisesta hotellista, etteivät ne nähneet eikä poliisi eikä edes viralliset taksit ja sitten hän häipyi. Sen jälkeen huomasimme, että samantyyppisiä miehiä varjosti meitä koko matkamme ajan eli kyse on kai järjestäytyneestä... Näin kyllä Tiberiaassa etukäteen unen ennen Jerusalemin, Betlehemin ja Jerikon reissua, että jättikokoinen valkoinen kalkkarokäärme tuijotti minua suoraan silmiin, mutta hymyili vain eikä sihissyt, näyttänyt hampaitaan saati kalistellut. Ilme oli vain ovela. Unessa se oli vielä isompi kuin tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=7PnbKyLMfyA&feature=related

Kyseessä voisi olla Valkoisen Kobran kultti? Matkakumppanini vielä katselee piirrettyjä, mutta aika mahtava kobra sielläkin kuvataan:

http://www.youtube.com/watch?v=lCPSltySrXg

Joo. Oli siinä perinteentutkijanaisella pieni tuskanhiki pinnassa ja myös jälkikäteen tunteetkin. Mutta kiitollisuus oli Jumalaa kohtaan, että Hän varjeli!