Olen menettänyt parhaan ystäväni, tukiani. Olen tehnyt virheitä joista en ole uskaltanut hänelle kertoa. Nyt ne on tullut julki potenssiin sata. Mä olen se paha huono nainen ja nyt mua rankaistaan siittä. Mutta mä olen vahva ja aijon päästä tästä yli ja kehittyä ihmisenä. Tämä on mun henkisen kasvun paikka, tila jossa pitää mennä itseensä. Se sattuu, mutta kaikella on jonkin tarkoitus...
Sattuu...
Huono ihminen
9895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kertomasi perusteella: et ole pätkääkään huono ihminen! Olet huomannut toimineesi huonosti ja koitat ottaa opiksesi eli olet kasvanut ihmisenä ja tulet myös kasvamaan! Hyvä. Sinunlaisiasi pitäisi olla jokaisen! Jos kerran olet jo hänet "menettänyt", eikö olisi mitenkään mahdollista että kertoisit virheesi ja katumuksesi hänelle vaikkapa kirjeellä? Ethän siinä mitään enää menetä ja saisit kuitenkin asiasi kerrottua, edellyttäen tietysti, että ex-ystäväsi kirjeesi lukee. Tärkeän ihmisen menettäminen sattuu ja joskus aivan julmetusti mutta minkäs teet, menetetty mikä menetetty (jos se nyt on aivan varmaa!) eli pakko koittaa jaksaa umpihangessa eteenpäin.
Jaksamista.
... Sielu. Joskus tuntuu että asiat on vaan saatava sanottua ulos päästä. Ehkä mä annan "tomun laskeutua" ja otan yhteyttä vaikkapa kirjeise kun tunnen olevani siihen valmis. Elämässä ei tule koskaan valmiiksi. On aina osaalueita joita et isestäsi tunne, etkä välttämättä tule koskaan tuntemaankaan. Elämää ei ole tehty helpoksi, mutta jos tästäkin taas selviää, olen oppinut enemmän sekä vahvempi uusiin koitoksiin.
En halua kuulla susta mitään tyhmä lehmä. Ystäväksi en sinua enää halua koska olet läski lumppu.
Miks sä luet näitä kekusteluja? Haetko ystävää? ;)
Eipä ole kiitosta tippunut pitkiin aikoihin mistään joten eikun kiitos sinne!
;-)
Valmiiksi ei elämää saada koskaan ja siinä kai sen kiinnostavuus ainakin osittain on. Tässä on itsekin tehty "matkaa omaan itseensä" viime kuukaudet ihan tosissaan ja ihmeteltävää on riittänyt.
Juuri niin, puhuminen/sanominen tavalla tai toisella monesti auttaa mutta ei toki aina. Hyvä, että päästit ajatuksen vapaaksi! Itse olen kirjoittamalla saanut mielenrauhan ainakin sitä osin, että tiedän kertoneeni toiselle omat ajatukseni tarkasti ja hyvinkin seikkaperäisesti ja jos se ei kelpaa niin sillehän en sitten mitään enää voi. Muutenkin olen sitä mieltä kahden ihmisen välillä, että pitäisi puhua avoimemmin etenkin jos toinen selkeästi sitä pyytää epäselvien asioiden kohdalla.
Ja TonyXX: aikuisuutta ja kypsyyttä ei mitata passista löytyvästä syntymävuodesta vaan jostakin ihan muusta... Mutta hyvää matkaa Sinullekin, kaikesta huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia.
Ei ole olemassakaan huonoja tai hyviä ihmisiä. Ollaan sellaisia hyvän ja huonon sekoituksia ja ripauksena vielä 'vaikka mitä muuta'-maustetta. :)
... siittä kun kirjoitin menettäneeni ystävän. Olen edelleen menettänyt hänet. Ollaan joo keskusteltu asiat läpi puhelimitse, mutta ei se ole enään sama ystävä. Ei tietenkään voi ollakkaan kaiken tapahtuneen jälkeen, enkä tiiä että haluankokaan enään. Hän satuttaa mua joillakin pienillä teoillaan. En tiiä tekeekö hän sen tahallaan vai tahattomasti mutta se sattuu. Saampahan takaisin. "Ystäväni", olet onnistunut siinä mutta lopeta, mä en jaksa enempää.
Elämä, päivät ja joskus tunnit ovat aaltoa. Välillä olet siellä harjalla ja hetken päästä taas aallon pohjalla...
Tarkentaisitko
Mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten.Tein jotain tosi tyhmää ja sain maksaa siitä.Menetin kaverin (vaikka tuntui että se ystävyys oli jo aikasemminki vähä huteralla pohjalla) mutta kuitenkin menetin.Ja siitä alkoi haukkuminen,paskan puhuminen julkisesti,ahdistelu ym...en uskaltanut mennä ulos,makasin sängyssä ja pelkäsin elää. Aloin myös välttelemään muita ihmisiä.Siinä olenkin onnistunut hyvin,eikä ole ollut ystäviä siis pariin vuoteen. Mutta olen vahvistunut,ja mielestäni saanut jo tarpeeksi "turpaan".Nyt etsin uusia ystäviä,olen valmis yrittämään,olemaan parempi ihminen.Toivotan siis sinulle tsemppiä,jonakin päivänä ei enää olekaan niin vaikeaa ja tuskaista.Se että katuu tosissaan,merkkaa jo todella paljon.Voimia!!!!