Vaikka ihminen tietää omatunnollisesti hyvän ja pahan, niin siitä huolimatta ihminen ei kykene toimimaan tuon tiedon edellyttämällä tavalla. Toisinsanoen ihminen on pelkkään tietoon langetessaan joutunut pois todellisesta tarkoituksestaan, eli joutunut pois elämästään ja elämän voimastaan (Jumalastaan). Jotta lankeemus ei olisi jäänyt pysyväksi tilaksi, niin Luojan (Jumalan) täytyi pikaisesti estää Edenin ihmistä syömästä Edenissä kukoistaneen elämänpuun hedelmää. Mikäli ihminen olisi ehtinyt nauttia tuossa kuolemantilassaan myös elämän puusta, niin silloin ihminen olisi pysyvästi jäänyt lankeemuksensa tilaan, eli jäänyt iankaikkisen kuoleman (rangaistuksen) valtaan. Mikäli ihminen olisi ehtinyt iankaikkiseen kuolemantilaan, niin silloin Kristuksen olisi ollut mahdotonta sovittaa ihmistä pois iankaikkisen kuoleman vallasta. Mahdotonta siksi, että Jumala ei voi kuolla iankaikkisesti, eli Jumala ei voi kuolla pois elämästä. Näin ollen iankaikkisen kuoleman valtaan joutunut ihminen olisi joutunut langenneiden enkeleiden kanssa saman tuomion alle, eli helvetillisen tulen tuomioon (Ilmestyskirja 20:10). Ihminen ei kuitenkaan (Luojansa varjeluksesta) ehtinyt tulla ikuisuusolennoksi Edenissä, jolloin ihmisen osaksi jäi vain ajallinen (sielullinen) kuolema.
Kun Kristus kuoli ristillä, niin Kristus ei kuollut pois elämästä (iankaikkisuudesta), vaan hän kuoli pois kuolemasta (ajasta). Toisinsanoen Kristus koki ajallisen kuoleman (ristinpuun kautta), eli hän kuoli pois meidän kuolemastamme (noustakseen uutena ylös). Koska Kristuksen alkuperä Isän (Jumalan) puolelta oli iankaikkisen Hengen kautta saanut alkunsa (Luukkaan evankeliumin mukaan), niin silloin tuo Henki ei voinut kuolla ruumiin mukana (ajan mukana). Näin ollen ylösnoussut Kristus on Uusi-testamentillisesti voittanut kuoleman iankaikkisen Hengen kautta (Isän Jumalan tahdosta) ja näin mahdollistanut uuden elämän ja katoamattoman sukukunnan aikakauden, eli kristillisen seurakunnan aikakauden.
Hebrealaiskirje 9:14 toteaa asian näin: Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Kun Kristus kuoli ristillä, niin Kristus ei kuollut pois elämästä (iankaikkisuudesta), vaan hän kuoli pois kuolemasta (ajasta). Toisinsanoen Kristus koki ajallisen kuoleman (ristinpuun kautta), eli hän kuoli pois meidän kuolemastamme (noustakseen uutena ylös). Koska Kristuksen alkuperä Isän (Jumalan) puolelta oli iankaikkisen Hengen kautta saanut alkunsa (Luukkaan evankeliumin mukaan), niin silloin tuo Henki ei voinut kuolla ruumiin mukana (ajan mukana). Näin ollen ylösnoussut Kristus on Uusi-testamentillisesti voittanut kuoleman iankaikkisen Hengen kautta (Isän Jumalan tahdosta) ja näin mahdollistanut uuden elämän ja katoamattoman sukukunnan aikakauden, eli kristillisen seurakunnan aikakauden.
Hebrealaiskirje 9:14 toteaa asian näin: Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luonnollisesta Adamista Taivaalliseen Adamiin
Tasa-arvoa mietiskelleet ovat Luomiskertomuksen perusteella joskus saattaneet pohtia, että miksi Adam luotiin ensin. Ehkäpä siksi, että Adam omisti elämän siemenen. Eva puolestaan otettiin Adamin kylkiluusta, jolloin siemenelle löytyi myös hyvä kylvömaa. Hyvää kylvömaata voimme kutsua biologisesti myös kohdun tuottamaksi munasoluksi (elämän mahdollistajaksi). Eva ei tietenkään ollut vain hyvä kylvömaa Adamille, vaan myös antoisa ja mieluisa elämänkumppani ja päinvastoin. Jos edellisen perusteella kysyttäisiin kumpi oli ensin, eli oliko ensin kana vai muna, niin silloin vastaus on, että muna (Adam) oli ensin.
Edellisen perusteella on myös ymmärrettävämpää miksi Jeesus tuli mieheksi, eli Uuden-testamentin evankeliumeissa Kristus edustaa toista Adamia (Taivaallista siementä), joka on tullut alas Taivaasta. Toisinsanoen koska neito Marian kohtu sikisi Pyhästä hengestä, niin silloin syntyvällä Kristuksella oli lihallisessa ihmisyydessään myös Taivaallisen Isänsä geenit, eli hengen voima (Hengellinen perimä). Näin ollen Jeesus ei ollut vain ihmisen poika, vaan myös Jumalan poika.
Apostoli Paavali toteaa 1.Kor 15:45-47. Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista (Kristuksesta) tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Uusi-testamentillisesti voimmekin todeta, että maailmassamme on Adamin (ensimmäisen ihmisen) ajallisen siemenen lisäksi vaikuttamassa myös uuden ihmisen Taivaallinen siemen (Uusi-testamentillisen Jumalan Kristus), joka versoaa edelleen evankeliumillisin perustein uutta elämää Pyhässä hengessä.
Tuota Taivaallisen (Kristuksellisen) siemenen kylväjää edustaa nykypäivämme keskellä Uusi-testamentillinen seurakunta ja kylvömaana (peltona) on koko maailma.