Eloonjäämistaistelu

elämä on ikuista taistelua elintilasta. Sodat pohjautuvat tähän faktaan.
Nykyaikan jossain jopa luovutaan omasta elintlasta ilman taistelua, ennen tuota olisi kutsuttu hulluudeksi ja hölmöläisten hommaksi, jää nähtäväksi mitä tuleman pitää.
Valtaisa väestönkasvu takaa sen että suurimmat taistelut ovat vielä edessä.

Ihminen luulee olevansa ylivertainen olento, muun luonnon yläpuolella, viisaampi, kätevämpi, lähes juamalten kaltainen. Mikä on totuus? se että ihmiskunnassa niin kuin muissakin lajeissa oveluus ja häikäilemättömyys vie aina voiton, luonnossa sitä vain sanotaan luonnon valinnaksi. Oveluus yhdistetään usein älykkyyteen sillä ovala osaa olla älykäs oikealla hetkellä. Hän saa kiitosta ja huomiota ja hymyilee mellevänä. Jo lapsikatraassa ovelin saa venhempiensa huomion, kehut ja kiitokset ja hän tekee mitä tahtoo. Hänen "tyhmät" sisaruksensa jäävät aina kiinni ja heitä aina syytetään. Ovela saa pian itselleen pyhimysrenkaan jonka suojissa kaikki on mahdollista jopa karmeat ja epätavalliset mokat sillä eihän juuri hän kyllä se on joku muu! Näin jatkuu läpi elämän. Pahimmassa tapauksessa oveluus ei enää riitä eikä oma hyvä elämä. Ovelan on todistettava itselleen että on vielä ovelin, taitavin, paras ja menesyvin. Hän alkaa pelata shakkia toisten elämällä ja riemuitsee täydellisestä kaadosta. Hän valjastaa omaan armeijaansa apureita jotka eivät ymmärrä olevansa pelinappuloita ja soluttaa heidät kohteensa linnoitukseen myöhempää täystuhoa silmlläpitäen ja koska hän on koko elämänsä ajan harjoitellut sotataitojaan, hän voittaa. Mutta häntäkin ovelampi on mikroskooppinen virus joka on muuntumisen mestari niin ettei ovelinkaan ihminen sitä voita.