Millaista vertaistukea aikuinen adoptoitu kaipaa elämäänsä?!

Virtuaalinen yhteisö aikuisille adoptiolapsille.
Kertomuksia meistä ja muista adoptoiduista
Tutkimuksia meistä
Kirjallisuusvinkkejä adoptiosta ja muuta. (muutakin infoa kuin Pelan maksulliset esitteet).

Yhteyksiä kansainvälisiin vastaaviin järjestöihin, vinkkejä toiminnasta voisi saada sieltä. (esim.Ruotsi, Yhdysvallat)

Ylipäätään informaatiota asioista jotka koskettavat meitä.

Säännöllisiä tapaamisia.
Luentoja kiinnostavista aiheista (asiantuntijoita) ja toisaalta myös adoptoitujen omat kertomukset kiinnostavat

Julkisuutta meille. Me olemme olemassa.

Meidän kokemuksista voisi ottaa opiksi nykyisissä adoptioprosesseissa.

Ja ennen kaikkea tarvitsemme rahoittajia toiminnallemme, sitä pitäisi miettiä myös. Asiamme kaipaa julkisuutta.

Ääni kuuluviin. kirjoitti:

Virtuaalinen yhteisö aikuisille adoptiolapsille.
Kertomuksia meistä ja muista adoptoiduista
Tutkimuksia meistä
Kirjallisuusvinkkejä adoptiosta ja muuta. (muutakin infoa kuin Pelan maksulliset esitteet).

Yhteyksiä kansainvälisiin vastaaviin järjestöihin, vinkkejä toiminnasta voisi saada sieltä. (esim.Ruotsi, Yhdysvallat)

Ylipäätään informaatiota asioista jotka koskettavat meitä.

Säännöllisiä tapaamisia.
Luentoja kiinnostavista aiheista (asiantuntijoita) ja toisaalta myös adoptoitujen omat kertomukset kiinnostavat

Julkisuutta meille. Me olemme olemassa.

Meidän kokemuksista voisi ottaa opiksi nykyisissä adoptioprosesseissa.

Ja ennen kaikkea tarvitsemme rahoittajia toiminnallemme, sitä pitäisi miettiä myös. Asiamme kaipaa julkisuutta.

Lue lisää

Minustakin adoptoidut on jätetty aivan oman onnensa nojaan - joka usein ei ole ollut kaksinen.
Aikuset adoptoidut, ainakin osa heistä siis, tarvitsisi mahdollisuutta vertaistukeen ja terapiapalveluihin esimerkiksi ryhmäterapian kautta. En ole ikinä nähnyt missään tällaista ryhmää! Ylipäätään terapiamahdollisuuksia, joihin on matala kynnys osallistua taloudellisestikin.

Adoptoituna äidiksi kasvaminen on ollut oma haasteensa, mutta jossa on mahdollisuus onnistua. Joku tukiryhmä sopisi hyvin myös vanhemmaksi tuleville adoptoiduille, sitä kautta saisi valmiuksia miettiä kiintymyssuhteen muodostumista ja mitä erityishaasteita se tuo adoptoidulle, sillä oma tausta ja sen traumat kun helposti näkyvät myös vuorovaikutussuhteessa omaan lapseen. Mahdollisuus reflektoida jonkun opastuksella ja vaikka ryhmässä omia kokemuksia ja tunteita yms. olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Useinhan juuri oman lapsen syntymä aktivoi adoptoidussa omat hylkäämistraumat pintaan.

Tulossa ollaan Tiukulaan :)

millamatleena kirjoitti:

Minustakin adoptoidut on jätetty aivan oman onnensa nojaan - joka usein ei ole ollut kaksinen.
Aikuset adoptoidut, ainakin osa heistä siis, tarvitsisi mahdollisuutta vertaistukeen ja terapiapalveluihin esimerkiksi ryhmäterapian kautta. En ole ikinä nähnyt missään tällaista ryhmää! Ylipäätään terapiamahdollisuuksia, joihin on matala kynnys osallistua taloudellisestikin.

Adoptoituna äidiksi kasvaminen on ollut oma haasteensa, mutta jossa on mahdollisuus onnistua. Joku tukiryhmä sopisi hyvin myös vanhemmaksi tuleville adoptoiduille, sitä kautta saisi valmiuksia miettiä kiintymyssuhteen muodostumista ja mitä erityishaasteita se tuo adoptoidulle, sillä oma tausta ja sen traumat kun helposti näkyvät myös vuorovaikutussuhteessa omaan lapseen. Mahdollisuus reflektoida jonkun opastuksella ja vaikka ryhmässä omia kokemuksia ja tunteita yms. olisi mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Useinhan juuri oman lapsen syntymä aktivoi adoptoidussa omat hylkäämistraumat pintaan.

Tulossa ollaan Tiukulaan :)

Lue lisää

Hyvä pointti tuo, miten ottolapsen oma vanhemmuus sujuu kiintymysvaikeuksineen hylkäämistuntoineen kaikkineen.
Varmasti se vaikuttaa omaan vanhemmuuteen vaikkei sitä tiedostaisikaan.
Olisi tosi tärkeää tuommonen ryhmä ottolapsille vanhempinakin.
Ainakin keskusteua tästä aiheesta.

vanhempi ottolapsi kirjoitti:

Hyvä pointti tuo, miten ottolapsen oma vanhemmuus sujuu kiintymysvaikeuksineen hylkäämistuntoineen kaikkineen.
Varmasti se vaikuttaa omaan vanhemmuuteen vaikkei sitä tiedostaisikaan.
Olisi tosi tärkeää tuommonen ryhmä ottolapsille vanhempinakin.
Ainakin keskusteua tästä aiheesta.

Lue lisää

En ole adoptoitu, mutta olen hyvin iloinen siitä, että näen tällaisia viestejä. Suomen mediassa adoptiota on vuosikaudet käsitelty melkein pelkästään adoptioperheiden (=lue ulkomailta adoptoineiden perheiden, joissa hyvin pieniä tai korkeintaan alakouluikäisiä lapsia) näkökulmasta. Viime aikoina on toki ollut hieman juttua adoption suhteesta lapsikauppaan (esim. Kiina) ja humanitaariseen apuun (esim. Thaimaa, Haiti) sekä aikuisista adoptoiduista ja biosukulaisten etsimisestä. Muutama juttu bioäideistäkin on jo nähty. Silti erittäin monet adoptioon keskeisesti liittyvät asiat on Suomessa vielä täysin median suhteen neitseellisiä - jopa tabuja. Aikuisten adoptoitujen puolesta ei valitettavasti voi oikein kukaan muu puhua kuin he itse. Toivon aktiivisuutta ja jaksamista teille!

Vanha muistaa kirjoitti:

En ole adoptoitu, mutta olen hyvin iloinen siitä, että näen tällaisia viestejä. Suomen mediassa adoptiota on vuosikaudet käsitelty melkein pelkästään adoptioperheiden (=lue ulkomailta adoptoineiden perheiden, joissa hyvin pieniä tai korkeintaan alakouluikäisiä lapsia) näkökulmasta. Viime aikoina on toki ollut hieman juttua adoption suhteesta lapsikauppaan (esim. Kiina) ja humanitaariseen apuun (esim. Thaimaa, Haiti) sekä aikuisista adoptoiduista ja biosukulaisten etsimisestä. Muutama juttu bioäideistäkin on jo nähty. Silti erittäin monet adoptioon keskeisesti liittyvät asiat on Suomessa vielä täysin median suhteen neitseellisiä - jopa tabuja. Aikuisten adoptoitujen puolesta ei valitettavasti voi oikein kukaan muu puhua kuin he itse. Toivon aktiivisuutta ja jaksamista teille!

Lue lisää

Tällä palstalla koitti vuosia eräs adoptoitu tuoda esiin omaa kokemustaan ja adoption hänelle tuomia ongelmia, mutta hänet aina haukuttiin pataluhaksi, hulluksi ja ties miksi ja käskettiin poistumaan palstalta. Häntä haukuttiin mitä törkeimmin ja hänelle haluttiin aiheuttaa lisää vahinkoa. Ikään kuin hänellä adoptoituna ei olisi ollut mitään arvoa. Kukaan ei puolustanut, eikä edes kuunnellut hänen asiaansa.
Kirjoitti nimimerkillä toinen tuleminen.

arvo aikuisena? kirjoitti:

Tällä palstalla koitti vuosia eräs adoptoitu tuoda esiin omaa kokemustaan ja adoption hänelle tuomia ongelmia, mutta hänet aina haukuttiin pataluhaksi, hulluksi ja ties miksi ja käskettiin poistumaan palstalta. Häntä haukuttiin mitä törkeimmin ja hänelle haluttiin aiheuttaa lisää vahinkoa. Ikään kuin hänellä adoptoituna ei olisi ollut mitään arvoa. Kukaan ei puolustanut, eikä edes kuunnellut hänen asiaansa.
Kirjoitti nimimerkillä toinen tuleminen.

Lue lisää

Erittäin hyvä pointti! Tiedän hänet ja vakuutan, että hän on Suomeen kauan sitten ulkomailta adoptoitu aikuinen ihminen. Hän on todella kärsinyt elämässään niinkuin moni adoptoitu on. (Tietty ei-adoptoidutkin kärsivät, mutta en nyt siitä kirjoita kun tämä on adoptiokeskustelupalsta.)

Toisen tulemisen kohtelu täällä oli todellakin ala-arvoista ja aggressiivista. Tämä palsta on todella muuttunut niistä ajoista. Vanhoja viestejä löytyy varmaan arkistosta.

arvo aikuisena? kirjoitti:

Tällä palstalla koitti vuosia eräs adoptoitu tuoda esiin omaa kokemustaan ja adoption hänelle tuomia ongelmia, mutta hänet aina haukuttiin pataluhaksi, hulluksi ja ties miksi ja käskettiin poistumaan palstalta. Häntä haukuttiin mitä törkeimmin ja hänelle haluttiin aiheuttaa lisää vahinkoa. Ikään kuin hänellä adoptoituna ei olisi ollut mitään arvoa. Kukaan ei puolustanut, eikä edes kuunnellut hänen asiaansa.
Kirjoitti nimimerkillä toinen tuleminen.

Lue lisää

Voi kamalaa miten hirvittävää, että tuo adoptoitu haukuttiin kun hän yritti puhua omista kokemuksistaan adoptoituna.
Me ollaan vieläkin tabu ja kohtahan me ainakin 40-50-luvuilla adoptoidut jo ollaan toinen jalka haudassa ja niinpä meidät voidaan hyvällä omallatunnolla painaa täydelliseen'uunholaan.
Mutta ehei, nyt se alkaa, meidän taistelu nökymättömyyttä vastaan ja kokemuksiamme tullaan vielä aktiivisesti käyttämään adoptioasioissa, me olemme varsinaisia asiantuntijoita siitä, miten meitä on kohdeltu ja miten meihin on suhtauduttu, niin adoptiovanhempien, biologisten vanhempien ja ympäristön taholta.
Ei muuta ku pää pystyyn ja eteenpäin, tehdään näkymättömästä näkyvää!

Aamusydämellä ohjelmassa tosiaan mainittiin Aikuiset adoptoidut ry. Yhdistyksen perusti viime kesänä 8 aktiivista adoptoitua ja siihen ovat tervetulleita kaikki täysi-ikäiset adoptoidut. Adoptiovanhemmille on oma yhdistyksensä Adoptioperheet ry.

Tämän aamuisen Aamusydämellä ohjelman voi katsoa YLE Areenasta. Siinä kaksi adoptoitua kertovat kokemuksistaan.

Taas jälleen sinä ja sinun tyttäresi ette ole oikeaa surua koskaan tunteneetkaan. Säälittävää tekopyhää nyyhkytystä!

http://www.iltalehti.fi/ilona/200606154611931_in.shtml

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/10/suomeen_sopeutuminen_on_adoptoiduille_tyolasta_2031684.html

http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2011/07/adoptiolapselle_oma_kulttuuri_on_tarkea_2738314.html

Tämä ei yllättänyt.



Minä olen viettänyt Perhekodissa 3.5 vuotta. Olen hyvin tietoinen, että myös Suomalaislapsilla on tässä maasa vaikeaa. Itseasiassa HYVIN vaikeaa!



En ole sokea enkä kuuro tälle asianlaidalle.



Mielestäni kansainvälisten adoptiolasten ongelmia voitaisiin sekä Suomessa että Ruotsissa käsitellä peilattuna ja vertailussa niihin Suomalaislapsiin, jotka ovat joutuneet useiksi vuosiksi huostaanotetuiksi.



Mutta...kotimaan adoptiolapset eivät ole tämmöisiä lapsia. Kotimaan adoptioon joutuneet lapset saavat yleensä hyvän ja tasapainopisen kodin. Sama maa, sama rotu. Ei siis LÄHELLEKÄÄN samoja ongelmia, kuin huostaan tai laitokseen joutuneet Suomalaislapset tai kansainväliset adoptiolapset.



Eli...me emme kuulu samaan kerhoon. Lyhyesti sanoen. Olen pahoillani mutta tämä on karu totuus.



Me kansainväliset ORJALAPSET oikeasti kuulumme enemmän siihen ryhmään täällä Suomessa, joka on syystä tai toisesta joutunut useaksi vuodeksi huostaan. Meitä EI voi verrata Somaleihin tai Romaneihin. Puhun tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä.



Sanon tämän vielä kerran;Romanit ja Somalit ovat sekä Suomessa että Ruotsissa suojeltuja väestöryhmiä. Suojeltuja, ja useassa rikoksessa mukana. Sana "rikollinen" tai "suojeltu" on oikeastaan väärää. Pitäisi sanoa "koskematon"



Näihin väestöryhmiin ja heidän etuihinsa ei joko saa tai voi koskea. Ollaan vaan hyväksytty etteivät he varsinaisesti ikinä tule sulautumaan Suomeen tai Suomalaisiin.



Kansainväliset adoptiolapset sen sijaan usein joutuvat erillaisen sekä henkisen että fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi. Syynä on se, että meidät pitää ns "sopeuttaa talon tavoille" Neekeripojan pitää oppia että istuu kun valkoinen herra sanoo että ISTU! Mutta rikollisten Somalien ja Romanien ei ole pakko toimia näin. Heitä ei kukaan pakota sopeutumaan, eikä ketään kiinnosta, jos Somali siirtyy työkyvyttömyyselääkkeelle jo 18-vuotiaana.



Tämä luo meissä katkeruutta ja vihaa. Jopa halua tappaa ja murhata orjanomistajamme.



Koska järjestelmä ei ole reilu. On joitain vähemmistöjä jotka ovat lain ja kaiken virallisen yhteiskunnan ulkopuolella. Heihin ei kukaan...EI EDES POLIISI Uskalla koskea. Ja jos yritttää niin...

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/01/1697303/20-vuotias-hakkasi-poliisin-junassa---kaverit-kuvasivat-ja-nayttivat-voitonmerkkia



Orjanomistajamme pahoinoitelevät meitä vedoten siihen että meidän täytyy "sopeutua" vallitsevan yhteiskunnan sääntyöihin. Olen nyt 30-vuotias ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Kukaan ei enää pakota minua sopeutumaan. Kukaan ei oikeastaan pakota minua tekmään MITÄÄN, ellen halua!



Me olemme vihaisia. Me olemme katkeria, koska meidät on usein raahattu ihmiskoksieluihin VASTOIN meidän tahtoamme. Pikkuvauvat ja tuhannet vanhat Suomen markat ovat vaihtaneet omistajaa....mm tällaisten kavereiden toimesta;

http://www.occidentaldissent.com/2012/02/13/black-history-month-2012-mengistu-haile-mariam-famine-red-terror



Ja sitten tulee tänne Mervi ja tarjoaa meille yhteisöä joka ns "jakaa meidän arvomme" Tätä yhteisöä ylläpitää valkoinen nainen joka on adoptoitu Suomalaiseen perheeseen, ja luultavasti ei ole viettänyt yhtä ainoaa päivää laitoksessa.



Hän ei ymmärrä. Eikä hän voikaan ymmärtää. Olen jutellut monen Suomalaisenuoren kanssa, jotka pääosin joutuivat laitokseen siksi että vanhemmat joivat, hakkasivat tai sitten vain tuli avioero.



He ehkä JOTENKIN ymmärtävät meitä, mutta ei tämä valkoinen valtajärjestelmä, eikä sen etuoikeutetut erityisryhmät, Somalit ja Romanit. Ongelma on, että me olemme valtajärjestelmän ulkopuolelle. Teknisesti ottaen me emme ole valkoisia Suomalaisia, mutta teknisesti ottaen me emme myöskään ole vähemmistöjä. Siis suojeltuja erityisryhmiä niinkuin Somalit ja Romait. Me emme tämän takia saa näitä kaiken maailman vähemmistötukia. Olemme ns "kahden maailman välissä" Me emme tämän takia sovellu yhteen kotimaan adoptoitujen kanssa. Kokemukset eivät ole samanlaiset. Meidät "adoptoitiin" koska joku jossain kaukana kehitysmaassa(useimmiten ei edusta edes omaa kansaa tai heimoa. Ei ainakaan minun tapauksessani)katsoi, että tämä tapahtuu meidän "omaksi parhaaksi" Best interest of the child. Ja tietenkin siten, että tuhannet vanhat Suomen markat vaihtoivat omistajaa tässä pikku operaatiossa. Se ja valkoisten pahoinpitely luo katkeruutta ja vihaa. Ne ovat hyvin erillaisia tunteita mitä suojeltu ja pumpulissa kasvanut kotimaan adoptoitu kokee, tai suojelltu vähemmistöryhmät, eli Somalit ja Romanit. Ei voi verrata. Tämän takia ainoat ryhmä joka valitettavasti voi meitä täällä Suomessa ymmärtää ovat kotimaan huostaanotetut. Toisin sanoen siis muut syrjäytyneet. Kotimaan adoptoitu ei ole syrjäytynyt tapaus, eikä myöskään oman heimonsa ja yhteiskunnan pilalle lellimä Somali-Romani. He ovat ns "suojeltuja vähemmistöryhmiä" Me sen sijaan emme ole. Näin tämä siis Suomeksi sanottuna.

En todellakaan yhdy edellisen kommenttiin! Itsekin kuulun kyseiseen yhdistykseen ja käyn välillä myös jäsentapaamisissa, jotka ovat aina olleet hyvin järjestettyjä tarjoiluja myöten :) On ollut ihana päästä jakamaan kokemuksiaan toisten saman kokeneiden kanssa. Hallitus on mielestäni pätevä ja asialleen koko sydämestään vihkiytynyt. Ilman heidän ponnistelujaan Suomessa ei olisi vastaavaa verkostoitumista.

adoptoitu kirjoitti:

En todellakaan yhdy edellisen kommenttiin! Itsekin kuulun kyseiseen yhdistykseen ja käyn välillä myös jäsentapaamisissa, jotka ovat aina olleet hyvin järjestettyjä tarjoiluja myöten :) On ollut ihana päästä jakamaan kokemuksiaan toisten saman kokeneiden kanssa. Hallitus on mielestäni pätevä ja asialleen koko sydämestään vihkiytynyt. Ilman heidän ponnistelujaan Suomessa ei olisi vastaavaa verkostoitumista.

Lue lisää

Tarkoitus oli siis vastata nimimerkin "taitamattomia" kommenttiin...