Vihaan ääntäni ;(

dsfy

Olen hiljainen ja jokseenkin ujo. Huomasin vasta vähän aikaa sitten että sille on syy, miksi olen niin hiljainen: Inhoan ääntäni! Hävettää puhua yhtikäs mitään. Jos minulla olisi kaunis ääni niin puhuisin varmaan kokoajan. Minulle tulee kavereiden kanssa asiaa, mutta en sano niitä ääneen koska häpeän ääntäni ;(

29

1836

Vastaukset

  • Niin häpeän minäkin, mutta häpeän vielä enemmän ulkonäköäni.

  • Mikä äänessäsi on vikana? Jännittäjällä voi olla myös kurkun lihakset jumissa ja puristaa äänihuulia niin, että ulos tulee kovin kireä tai pihisevä ääni. Joudutko rykimään ennekuin saat yleensäkään ääntä ulos? Foniatri voisi auttaa siinä asiassa, tutkia äänihuulet ja antaa harjoituksia joilla kurkunpään saa rennommaksi. Pitkäaikainen jännitys on voinut aiheuttaa myös kyhmyjä äänihuuliin. Kirjasta Auta ääntäsi löytyy harjoituksia, mutta on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta niiden tekemiseen.

    Ääni kuulostaa omissa korvissa ihan erilaiselta, kuin muut sen kuulevat. Voi olla, että muut ei huomaa äänessäsi mitään vikaa.

  • Minäkin vihaan ääntäni. Olen parikymppinen poika ja äänihuuleni paloivat joskus pentuna. Ääneni on sellainen hassu käheä... Naah, en osaa kuvailla, mutta kuitenkin. En kuitenkaan mieti asiaa sen kummemmin, sillä se ei siitä murehtimalla parane. Siispä puhua pulpatan niin paljon kuin sielu sietää :D

  • Sain joku vuosi sitten lähetteen puheterapiaan. Voi että se oli mukavaa! Siellä kun kukaan ei ollut varsinaisesti sairas, hoitajat olivat motivoituneita eivätkä väsyneitä. Pyydä terveyskeskuslääkäriltä lähete. Voit myös käydä laulutunneilla. Huomaat, että pian olet unohtanut koko jutun. Ja muuten, varmasti kukaan muu ei ole tullut ajatelleeksikaan, että äänessäsi olisi jotakin vikaa. Siitä vain ilmaisemaan itseäsi, siitä on muillekin iloa. Tsemppiä!

    • Hei! Mulle auttoi sellanen, että nauhoitin puhettani luin tekstejä erityisesti pääsykokeisiin lukiessa nauhoitin tärpit ja kuuntelin. Aluksi tuntui hankalalta, mutta lopuksi tottui ja ymmärsi, että ääni on vain ääni ja kukaan ei kiinnitä ääneesi huomiota, muuta sinä itse.


    • Voi teitä oma ääni nauhoitettuna kuulostaa aina oudolle..ei vastaa oikeaa ääntä..ja kun nauhoitat kuuntele ilman miettimistä kuin se olisi jonkin muun ääni älä analysoi sitä kun viikon aikana päivittäin kuuntelet tajuat että se kuulostaa juuri hyvälle..alku shokki ihmiselle tulee kun säikähtää ettei kuulosta tuolta...joillakin on persoonallinen ääni käytä sitä hyväksesi esim laulaessa tai älä...ajattele että olet täysin persoonallinen ja ainutlaatuinen ihminen jollaista ei ole toista se on rikkaus elämässä..persoonallisista ihmisistä pidetään ja heidän seuraansa hakeudutaan..kunhan opit muuttamaan ajattelutapaasi etkä välitä....ja jos et kelpaa jollekkin sellaisena kuin olet haistata pitkät


  • Helppohan sitä on sanoa, ettei kukaan kiinnitä huomiota muiden ääniin, mutta ainakin minun tapauksessani tuo väite on ihan täyttä paskaa. Ääni on siis mallia mikkihiiri, vaikka fyysinen olemus (195 cm/100 kg) antaa olettaa jotain ihan muuta. Haistakaa kaikki vaan vittu, voisikohan äänihuulet jotenkin kärventää, jotta tästä ongelmasta pääsisi eroon?

    • Pakko lisätä tuohon edelliseen vielä, että jostain helvetin kieroutuneesta syystä osaan karjua kovempaa kuin kukaan tuntemani/tuntemieni tuntema ihminen, aivan saatanan kovaa ja matalalta. Mutta puheääni on sitten tosiaan tyttömäinen, joskaan ei yhtä kaunis kuin tytöillä yleensä.

      Ja kyllähän fakta on se, että puheääni vaikuttaa todella paljon sosiaalisissa tilanteissa, sanotaan negatiivisena esimerkkinä vaikkapa sellainen nörtähtävä nasaaliääni, joka on lähes kaikkien mielestä todella urpon kuuloinen.


    • adzxxcz kirjoitti:

      Pakko lisätä tuohon edelliseen vielä, että jostain helvetin kieroutuneesta syystä osaan karjua kovempaa kuin kukaan tuntemani/tuntemieni tuntema ihminen, aivan saatanan kovaa ja matalalta. Mutta puheääni on sitten tosiaan tyttömäinen, joskaan ei yhtä kaunis kuin tytöillä yleensä.

      Ja kyllähän fakta on se, että puheääni vaikuttaa todella paljon sosiaalisissa tilanteissa, sanotaan negatiivisena esimerkkinä vaikkapa sellainen nörtähtävä nasaaliääni, joka on lähes kaikkien mielestä todella urpon kuuloinen.

      taas on matala ja osittain ujoudesta johtuen erittäin epäselvä mongerrusääni. Mielelläni haluaisin hieman kirkkaaman. Ehkä sanat voisi myös artikuloida selkeämmän


  • Kirjoitan tänne taas; puhun jotenkin niin vammaisella äänellä. Niinkuin joku sanoi ylempänä niin kuulen sen äänen Itse niin että se olisi normaali mutta nauhttaessani puhettani puhun lässyttävästi ja ihankun joku vammainen puhisi. Todella epäselvästi jne. Sellainen "läskiääni" niinkuin jotkut isokokoiset ihmiset puhuu :D

  • Kaikkien ääni kuulostaa omaan korvaan erilaiselta kuin minä muut sen kuulevat. Se taas johtuu siitä, miten oma keho ja pään ontelot resonoivat tuotettuun ääneen. Sille nyt vaan ei voi mitään. Aina välillä kun kuulee omaa nauhoitettua ääntään, nolottaa ja harmittaa. Eipä sille mitään kuitenkaan voi, ja itse en ainakaan voi sanoa kiinnittäväni huomiota jonkun toisen ääneen. Toisten äänet ovat sellaisia kuin ovat. Tuskinpa niin kovin moni muukaan minun ääntäni miettii sen kummemmin. Joskus vaan toivois että kuulisivat miten mukavalta ääneni "oikeasti" kuulostaa ;)

    Äänellään se variskin laulaa!

    • Ei sitä vaan jaksa lakata ihmettelemästä että miten kaikille maailman ihmisille voikin riittää juuri omanlaisensa ääni.
      Ite hoksasin yhen jännän jutun hiljan. Nauhotin kännykkääni sen pikkukakkosesta tuhun hönkäsyn: Vrokaa heikkoa jäätä. Kun kuuntelein sen niin huomasin että kuulostanpa aika paljon edesmenneeltä papaltani!
      Osaan myös puhua melko paljon 7 v nuoremman siskoni ääntä muistuttavalla äänellä, vaikka mollaan persooniltamme ja taipumuksiltamme ja myös ulkonäöltämme aika kaukana toisistamme.


  • Puheterapia voisi auttaa ja voice massage,

  • Ei sitä omaa ääntään kannata hävetä, koska et sille voi mitään. Parasta vain yrittää unohtaa kokonaan se että se on ''erillainen''. Itselläni on käheä ääni ja ihmisillä menee aikaa että oppivat saamaan selvää siitä mitä sanon. Eihän se kivaa ole, mutta itse tulin siihen päätökseen että itsesäälissä rypeminen ei auta mitään. Mikään ei muutu jos ei itse yritä parastaan. Hiljainen olen itse edelleen mutta yritän kuitenkin parhaani ja pyrin olemaan häpeämättä itseäni.

  • Itse pystyn kotona läheisten kesken puhumaan suhteellisen normaalisti, mutta koulussa, ym. en sitten saakaan aikaiseksi mitään muuta kuin epämääräistä kähinää. En ymmärrä yhtään, miksi, mutta tuntuu kuin en vain saisi sanoja suustani, vaikka yrittäisin olla miten rentona. Kaipa tämä sitten tosiaan joku ujouteen liittyvä alitajuinen juttu on. Ärsyttävää joka tapauksessa ja lietsoo vain entisestään tätä ujoutta.

    Voisikohan joistakin rentouttavista luontaistuotteista olla apua?

    • Tulee tosi pervo olo jos joutuu liian kauan kuuntelemaan itseään, vaikka pitäessään jotain pitkää esitelmää koulussa luokan eessä. Mua ainakin alkaa jotenki hengästyttää pirusti jos jännittää esitelmän pito.
      Pitää koko ajan haukkoa henkeä sillaan hyvin vähäeleisesti niin että muut tuskin huomaasitä. Itteä se vaan rasittaa kauhiasti siinä tilanteessa. Sit ittensä esittely on kans yks maailman perseimmistä hommista. Vaikka olis joutunu tekeen sen monestikin ja vannoo että nyt se menee nappiin ja mä mietin vuorosanani täs valmiix niin aina se menee yhtä vituksi ja sitten en pysty keskittyyn ollenkaan niihin jokka mun jälkeen esittäytyy ku hävettää ja kyrpii vaan se oma sönkkäily


  • Olen mies joka vihaa myös ääntään. Minun ääni muuttuu joko narisevaksi tai kähiseväksi kun jännittää niin perkeleesti puhua vieraiden ihmisten kuullen. Sitten kun asiaa alkaa ajatella niin tilanne vain pahenee eikä haluaisi puhua ollenkaan. Ei ole kuitenkaan läheskään suurin ongelma mitä minulla on. Kaippa se sitten vaan on naristava muiden kuullen. Minkäs sillekkään mahtaa.

  • Ous onnekas ette itse ole joutunut valitsemaan millasen äänen haluat itsellesi, se vois olla aika vaikeaa. Maailmassa kun on noin 7 miljaardia erilaista ihmisääntä.

  • Mulla ääneni on kuin ois aina nuha eli tukkoinen vaikka perusnuhaa ei olekkaan.
    Nasaaliäänet ei pääse läpi kuin osoittain (vrt purista nenää ja sano N M jne)
    ei kiva...

  • Olen nainen ja minulla ei suu tavallaan aukea kunnolla puhuessa minkä takia ääneni on sellainen "mimimi mii". :--D (hieno selitys) Lisäksi minulla on r-vika (kurkkuärrä). Tulisihan sitä varmasti enemmän höpötettyä jos olisi kaunis ääni jota esitellä.

  • Sama ongelma minulla! Kotona puhun aika paljonkin, mutta julkisilla paikoilla mieluummin olisin hiljaa. Varsinkin koulussa esitelmiä pitäessä kun jännittää ujouden takia kamalasti niin se puhe menee vieläkin omituisemmaksi. Ääni madaltuu paljon ja puhun ihan omituisesti. Kaikki katsoo minua eritavalla, kuin jotain muuta esittäjää. Opettajatkaan ei kehtaa kommentoida esitystäni ja ei kysele mitään kysymyksiä. Sen esityksen jälkeen hävettää kamalasti ja seuraavan puheenpitäjälle opettaja esittää kysymyksiä. Mikä minussa on vikana? Ehkä heille tulee myötähäpeä minun äänestäni. :-(

  • Sillä on vain väliä että mitä sanoo, vaikka sanoisi vain "ööööö!", mutta takoittaa silä jotain hienoa, niin sillä on väliä!

  • Olen 19-vuotias tyttö, ja mulla on ihan sama juttu. Ääneni on tosi matala, mikä saa mut kuulostamaan ihan mieheltä - tai ei edes oikeastaan mieheltä, vaan joltain sketsihahmolta. Kaiken lisäks on lievää puhevikaakin. Ja vika ei ole todellakaan omassa päässäni, vaan mulle on ihan avoimesti tultu siitä joskus yläasteella sanomaan. Silloin tosin vielä ajattelin, että voimakas ujouteni olisi saanut kurkkuni jotenkin jännittymään ja aiheuttanut matalalta puhumisen, mutta ei. Pari viikkoa sitten rohkaistuin pitkästä aikaa nauhoittamaan omaa puhettani, ja se kuulosti vielä kamalammalta kuin muistin. Siitäkin huolimatta, että olen nyt peruskoulun jälkeen saanut huimasti itseluottamusta, näytän mielestäni todella hyvältä ja varsinaisesti puhumistakaan en ole enää aikoihin jännittänyt. Se oli kuin isku vasten kasvoja. ;(

    Nyt oon ollut viime viikkoina todella masentunut ja syrjäänvetäytyvä, haluaisin vain kuolla pois, kun ei tässä oo mitään järkeä. Netissäkin oon tutustunut nyt yhteen mukavaan poikaan, ja nyt olen tajunnut, ettei siitäkään tule yhtään mitään ääneni takia - se on ihan ristiriidassa ulkonäköni kanssa.

    Mitähän helvettiä oon tehnyt ansaitakseni tämän, kun en edes polta tai mitään. :(

  • Ihanaa! Yksi tyyppi luokaltani sanoi, että minulla on ihana ääni ja on kiva kuulla sitä!! Tämä kannustaa menemään juttusille! :)))) Sanonut myös Facebookissa että on aina kiva kun yritän puhua ja että varmasti olen tosi mukava ja reippaasti vaan mukaan! Tuntuu, että minulla on maailman paras luokka!

  • Auts. Paha juttu. En vihaa ääntäni, mut kuulemma ääneni on erikoinen.

  • En oikein osaa itse sanoa, miltä ääneni kuulostaa. Kerran eräs henkilö koitti soittaa minulle ja kun vastasin, niin hän löi luurin korvaan. Hän laittoi viestiä perään, että sieltä vastasi joku pikkulapsi. Valehtelin sitten, että pikkusiskoni vastasi, vaikka eihän minulla edes oikeasti ole sellaista. Minun on aina kauhean hankala vastata puhelimeen, jos he luulevat, että joku lapsi vastaa, tai että he alkavat kyselemään, että oikeastikko olen sen ikäinen mitä väitän. Mieheni taas on sanonut, että minulla on jopa matalampi ääni kuin hänellä, en oikein osaa arvioida, miten matala ääni miehelläni on, kai se on aivan normaali. Puhun myös muiden mielestä hiljaa, mutta jos korottaisin ääntäni, niin se kuulostaa omiin korviini huutamiselta. Minusta on erittäin hankala ruvete puhumaan kaikille niin kuin puhuisin jollekkin huonokuuloiselle vanhukselle.

  • Älkäähän ny surko ääntänne, maailmas on vakavampaakin ongelmaa. Se on vain persoonallista kun joillakin erikoinen ääni eikä sitä tarvi hävetä. Tylsää se olis jos kaikki puhuis samalla monotonisella äänellä ja kukaan ei erotu joukosta.

  • Itselläni on ns spasmodinen dysfonia, aika harvinainen äänisairaus, mikä katkoo ääntä ja saa sen kuulostamaan todella surkealta. Kaiken lisäksi se vaihtelee päivästä toiseen ja vuorokauden ajasta toiseen. Huutaminen ja kuiskaaminen on hiukan helpompaa. Näillä eväillä on pärjättävä, mutta kyllä se rajoittaa kanssakäymistä ihmisten kanssa kaikkialla, virastoissa, tuttujen kanssa, puhelimessa puhuessa jne.

    Yksinäisyys vaivaa, onneksi on koira jolle voi rahista ja kähistä ihan rauhassa, ja olen myös oppinut kirjoittamaan kaikenlaista, kohta kirjakin valmis. Joskus olen toki kiitollinenkin, kun ei tarvitse kaikkea tyhjänpäiväistä puhua ihmisten kanssa, ja telepatiaakin alan hiukan hallita.

  • Mä en voi kuunnella omaa ääntäni nauhalta, ja on vaikeaa puhua mikkiin. Kuulostaa erilaiselta.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös