Kuulin justiinsa raitsikkapysäkillä rippikouluikäisen tytön ja keski-ikäisen naisen, ei tytön äiti, keskustelevan. Tyttö mainitsi jollain kaverillansa olevan pian konfirmatio. Nainen kysyi missä se pidetään, tyttö sanoi että kirkossa, ja sanoi että ei huvittais mennä sinne jumalanpalvelukseen. Mä eroon kirkosta heti riparin jälkeen, hän sanoi. Mutta sinä olet alaikäinen. Tarviiko siihen vanhempien luvan? Joo tarvii, mä pyydän vanhemmilta luvan.
Aika tyypillistä luulisin. Ripari kyllä käydään ei sen takia mikä kirkon mielestä on rippikoulun oleellinen sisältö ja tarkoitus, vaan ihan muista syistä. Sen jälkeen onkin sitten aika erota kirkosta, jos vanhemmat sallii, jos ei, sitten odotetaan muutama vuosi, että ollaan täysi-ikäisiä ja erotaan heti Synttäreiden jälkeen.
Aika tyypillistä luulisin. Ripari kyllä käydään ei sen takia mikä kirkon mielestä on rippikoulun oleellinen sisältö ja tarkoitus, vaan ihan muista syistä. Sen jälkeen onkin sitten aika erota kirkosta, jos vanhemmat sallii, jos ei, sitten odotetaan muutama vuosi, että ollaan täysi-ikäisiä ja erotaan heti Synttäreiden jälkeen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, tämä on kunnon meininkiä. Mitä sellaiseen homeiseen kirkkoon kuulumaan, kun on järkeä päässä ja osaa ajatella itse.
Tuo haiskahtaa muuten kuvitellulta, mutta toisaalta tuo tilanne oli itselläni ja molemmilla pikkusiskoillani. Ripari käytiin, siellä pidettiin hauskaa ja tutustuttiin kesäisissä maisemissa lähemmin vastakkaiseen sukupuoleen. Sen jälkeen suku koolle, rippilahjat ja voileipäkakkua.
Ja lopulta ensi kesän kesätöitä ajatellen kirkosta eroaminen. Itse en ikinä uskonut satuolentoihin ja leirillä käytiinkin kovaa vääntöä papin kanssa nimenomaan seksuaalisuuteen, tieteelliseen maailmankuvaan ja kuolemajälkeiseen elämään liittyvistä asioista.
Naurettavaahan se on, että riparin läpäisi, vaikka oli täysin eri mieltä kirkon/papin kanssa. Kunhan osasi pakolliset isämeidät yms ja täytellä loppukokeen oli leiri läpäisty.
Eipä kukaan sisaruksistani enää kirkkoa kaipaile. Nuorin sisko on hurahtanut johonkin ihmeelliseen itämaiseen joogailuun ja meditointiin, mutta terveempää tuo näyttää olevan kuin krisselismi.
tietysti parane, mutta jos tarkoitat että aloitukseni olisi fuulaa niin ei se ole. Tuo sporapysäkkikeskustelu tapahtui Hakaniemessä tänään iltapäivällä. Ei sitä tietysti ole pakko uskoa, jos ei taho. Kyllä täällä paljon fuulaakin on, eikä kaikkea todellakaan kannata niellä karvoineen päivineen
Kirkon nelivuotiskertomuksesta voidaan huomata että tuo on varsin tyypillistä.
Nelivuotiskertomus 2004-2007, s. 55 http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2004_2007/kertomus.pdf
Sivulla on kuvaaja joka osoittaa eri ikäryhmien kirkkoon kuulumisen osuutta. Musta käyrä joka kuvaa vuoden 2007 tilannetta, käy nuorison kohdalla huipussaan 15 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen alkaakin alamäki. Eli kirkkoon kuulutaan ja liitytään 15. ikävuoteen asti, mutta ripari-iän jälkeen alkaa eroaminen. Ensin verkkaisesti, sitten 18-vuotiaiden kohdalla viiva kääntyy täysin toiseen suuntaan. Eroa 15-vuotiaiden ja 25-vuotiaiden kirkkoon kuulumisessa on n. 13 %-yksikköä. Ripari käydään, ja sitten erotaan.
Kyllä minäkin kävin rippikoulun. Kaveritkin kävivät. Ja sain kitaran lahjaksi. Nehän olivatkin ne tärkeimmät syyt siihen. Tästä sitten n. 5 vuoden päästä erosin kirkosta. Kyllä tätä tapahtuu kaiken aikaa. En tiedä pitäisikö surra sitä että rippikoulu on niin suosittu, vai iloita siitä että sillä ei ole mitään merkitystä. :)
kun minä kävin rippikoulun, ei ollut leirejä. Ainakaan meillä päin. Kyllä otti päähän sotkea fillarilla kilometrikaupalla rippikouluun kesäiltana. Mutta en edes tiennyt, ettei rippikoulu ole pakollinen. Mistä sen olisin tiennyt?
pakko jos annetaan niin ymmärtää eikä selvitetä ettei sinne ole pakko mennä.
itse halusin erota rippileirin jälkeen, joka oli muuten lähinnä tylsä ja paikoin epämiellyttävä kokemus.
hauskin juttu oli kun en eräänä yönä saanut unta ja lähdin ulos. leiripaikan lähellä oli vanha autiotalo jonne oli hauskaa mennä tutkimaan valoisanan kesäyönä.paikka oli täynnä tavaraa ja laudat luukkujen edessä.
lapsena käyty srk-leiri oli ihan jotain muuta. joku leiriläisistä piti yöllä meteliä ja pompimme sitten koko yön leiri keskellä yötä kyykkyhyppyjä armeijatyyliin.
Tuskin olisin mennyt, jos olisin tiennyt, ettei se ole pakollinen. Ei siihen aikaan mitään tietoa saanut, jos ei osannut kysyä oikealta ihmiseltä. Nythän on asia aivan toinen, kun jo alakoululaisetkin osaavat nettiä käyttää. Ja varsinkin kun on tämä netti olemassa.
rippikoulun käynti ja konfirmaatio ovat periaatteessa kaksi eri asiaa..
voisi ajatella, että kävisi riparin, mutta sen "opetusten" pohjalta päättelisi, että "ei oo mun juttu" ja sen takia jättäisi menemättä konfirmaatioon...
että minä en silloin aikoinaan tiennyt, ettei rippikoulu ja konfirmaatio ollut pakollisia. Siitä on kauan aikaa. Luulin että se on samalla tavalla pakollista kuin uskonnon opetus. Mahtoivatko vanhempanikaan tietää. Sitä vaan tehtiin kuten tapana oli. Paitsi että minä sitten muutaman vuoden jälkeen lopetin "tapain orjuuden" ja erosin kirkosta.