Kirkosta eroamisen

Kuitenkin monet uskovat ja ei valtion kirkkoon tarvitse kuulua mikäli uskoo Jumalaan. Joskus voi olla päin vastoin: tultua todella uskoon eroaa kirkosta.

ja jokaisen oma jumala on erilainen kuin muiden jumala

Siitä saisi ihan oikeita faktojakin.

"Uskon jumalaan niin kuin kristinusko opettaa", 28%
"Uskon jumalaan, mutten oikein osaa sanoa miten", 34%

Eri tavalla uskoi 16%, agnostikkoja 10% ja ateisteja 10%.

Paitsi, että kirkosta erotaan, rapauttaa kirkkoa se, että uskomukset jotenkin laimentuvat ja maallistuvat.

Vaikka jumaluskoa miten kääntelis ja vääntelis ja analysois, niin aina päätyy johtopäätökseen, että kyseessä on oman edun tavoittelu. Ihmisillä on jos jonkinlaisia pelkoja, mm. kuolemanpelko, joita yritetään hälventää uskomalla, että on jumala joka pitää huolta ja antaa iankaikkisen elämän "taivaassa" maallisen vaelluksen päättyessä. Sitä voi kuvitella myös olevansa jotenkin parempi ihminen, kun uskoo jumalaan. Ikään kuin kristinuskon lainatavaraa olevat moraalisäännöt voisi laskea automaattisesti omiksi hyveikseen, kunhan vain uskoo jumalaan. Samalla voi halveksia niitä jotka eivät usko ja sanoa heitä moraalittomiksi, itsekkäiksi hedonisteiksi.

Usko on luja luottamus siihen mitä toivoo. Kyse on toiveiden tynnyristä. Uskotaan, että jumala on juuri sellainen kuin itse toivotaan, että jumalan tavoitteet täsmälleen samat kuin omat tavoitteet. Siksi uskovat tietävät niin hyvin mitä jumala haluaa. Täsmälleen samaa kuin he itse haluavat.

Jumalaan voi uskoa ilman,että uskoo kristinuskon jumaliin