Mitä sinä tekisit jos olisit minä? Minä kirjoitin tämän aamupäivällä 10.2.2010 klo.11:00-12:10 kun normaalia elämää elävät ihmiset olivat vielä töissä.. Voi kun itsekin olis töissä, mutta kun suuri laman jalka talloo sinut maan tasalle niin sinun ainoa työ on miettiminen. Joka päivä sinä joudut käyttämään aivoja kunnes tunteet ottavat vallan ja masennut taas puoli 4 aikaan kun työnvälitystoimistot menevät kiinni ja käteen ei jäänyt mitään muuta kuin lista työnvälitystoimistojen osoitteita ja omat työtodistukset.
No miksi minä en sitten saa töitä? Miksi en pääse aikuiskoulutukseen? Ainii, joo, kuka minä olen?
Minä olen 20-vuotias miehenalku. Paljon kavereita, muutamia ystäviä. Hyvä tyyppi, luotettava ja rehellinen. Spontaani, ahkera ja työtäpelkäämätön.
Joskus vähän jääräpää mutta tietyissä asioissa se on minun kohdallani osoittautunut hyväksi luonteenpiirteeksi. Periksiantamaton, hyvät suhteet sukulaisiin.
Hyvä sydän, mies naisten mieleen(just joo).
Asiaan taas, minulla on työkokemusta aika monelta eri alalta ja olen muutenkin todella nopea oppimaan mutta se ei nykyään enää riitä työnantajille. pari vuotta sitten kun minulla oli paljon pätkätöitä niin puheluita tuli kokoajan että tuletko huomenna töihin. Heti kun joutuu työttömäksi niin työnantajat katsoo pahalla jos on ollut pitkään työttömänä eikä ole tehnyt mitään. HERÄTYS! Olen 20v ja minulla ei ole koulutusta, en saa töitä ja aikuiskoulutukseen en ole päässyt 3 vuoteen.. Näinkö tämä jatkuu yhtenä oravanpyöränä vaikka kokoajan ahkerasti koittaa hakea töihin sekä kouluun? Kun kaupungilla näkee niitä hylkiöitä tumppi huulella ja 4 euron viinipullo kädessä niin näinkö ne on saanut alkunsa?
Joutuu ikäänkuin työttömyyskierteeseen. 3 vuotta minä olen hakenut aikuiskoulutukseen eri aloille mutta minkäänlaista mahdollisuuttakaan ei ole tullut vaan aina kielteinen vastaus.
Suomi Finland The Hyvinvointivaltio. Niinkuin sanotaan, on lottovoitto syntyä Suomeen. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon kun suhde on yksi 16 miljoonasta joka päätyy syntymään tänne roskaläjään. No, joo, onhan täällä paljon hyviäkin puolia mutta tämä työttömyys tuo hirveesti asioita mieleen joita sitten paisuttelee omassa päässään kun ei ole muutakaan tekemistä (alan ymmärtämään työttömien alkoholistien elämänhalua).
Minä en toivo tätä kenellekkään. Joka päivä tunnen sen kiukun joka tuntuu poranterältä silmieni välissä kun mietin tätä missä nyt olen. Ei varaa ostaa uusia vaatteita, aika nihkeillä ruoilla joutuu elään, ei varaa käydä elokuvissa tai joskus ulkona syömässä tai varaa lähtee mihinkään kotikaupunkini ulkopuolelle..
Todella mukavaa vanhana miettiä, kuinka tapahtumarikas nuoruus on ollut, kun on istunut vain kotona vatta tyhjänä, masentuneena ja huonokuntoisena kun vessaankin kävellessä tulee jo hiki (olen siis normaalivartaloinen). Joskus jopa urheilin montaa eri lajia ja olin elämäni kunnossa kun siihen riitti rahat ja motivaatio (aamulenkin juoksen joka päivä mutta ei sitä nyt lasketa). Enää ei voisi vähempää kiinnostaa kun ruokavaliokin pistää vain vihaseks. Ei ole varaa käydä edes ilmaisella kuntosalilla koska siinä kuluttaa energiaa niin paljon että minulla ei ole varaa ostaa ruokaa sellaisia määriä että voisin tankata itseni reenien jälkeen.
Näitä pieniä seikkoja on niin monia joita ne ihmiset eivät nää jotka käyvät töissä tai siellä eduskunnassa koittavat ajatella meidän etua, mutta mitä ne työttömyydestä tietää kun niiden koko elämä siellä on turvattu.
Pelkkä ruokavalio tekee hallaa elämälle ja ihmissuhteille. Terveellinen ruoka maksaa paljon ja jos syö epäterveellisesti on vain kokoajan väsynyt, turvonnut ja vihainen.
Ei tämä ole sellaista elämää jota minä uskoin eläväni kun pienenä poikana mietin mikä minusta tulee isona. Ei näin kukaan voi elää. Koskaan en ole töistä nirsoillut tai valittanut. Menin suoraan ylä-asteelta töihin kun halusin päästä nopeasti tienaamaan. Vuosi oltuani töissä aloin hakemaan aikuiskoulutuksiin vuonna 2006. Nyt olen 2 vuotta ollut työttömänä jos mukaan ei lasketa muutaman viikon pituisia pätkä töitä joita oli 3-4 kertaa. Eläisin rikasta elämää jos pääsisin töihin, saisin kuntosalikortin ja terveellistä ruokaa. Tällä hetkellä varani on kaiken kaikkiaan 180,00€/kk josta vuokra on jo maksettu. Sillä tulisi ostaa kuukauden ruoat, maksaa nettilasku, pesuaineet, vessapaperit yms. Ei ole varaa ostaa edes puheaikaa. Eihän tää nyt voi toimia näin. Pliis, työnantajat, tarvitsen apuanne! Miettikää omia lapsianne. Ette te halua niille tällaista elämää mitä minä elän nyt. Kiitän ja kuittaan Jaksamisia teille jotka joudutte saman kärsimään.
P.S. Minulla ei ole minkäänlaisia mielenhäiriöitä tai mitään muutakaan vastaavaa. Halusin vain jakaa ajatukseni muidenkin kuin aivolohkojeni kesken.
Jos haluat olla ystävällinen, ymmärrät tilanteeni ja sinulla on halua auttaa minua saamaan elämäni kuntoon niin ota yhteyttä sähköpostilla: [email protected]
Kiitos erittäin paljon jo etukäteen!
No miksi minä en sitten saa töitä? Miksi en pääse aikuiskoulutukseen? Ainii, joo, kuka minä olen?
Minä olen 20-vuotias miehenalku. Paljon kavereita, muutamia ystäviä. Hyvä tyyppi, luotettava ja rehellinen. Spontaani, ahkera ja työtäpelkäämätön.
Joskus vähän jääräpää mutta tietyissä asioissa se on minun kohdallani osoittautunut hyväksi luonteenpiirteeksi. Periksiantamaton, hyvät suhteet sukulaisiin.
Hyvä sydän, mies naisten mieleen(just joo).
Asiaan taas, minulla on työkokemusta aika monelta eri alalta ja olen muutenkin todella nopea oppimaan mutta se ei nykyään enää riitä työnantajille. pari vuotta sitten kun minulla oli paljon pätkätöitä niin puheluita tuli kokoajan että tuletko huomenna töihin. Heti kun joutuu työttömäksi niin työnantajat katsoo pahalla jos on ollut pitkään työttömänä eikä ole tehnyt mitään. HERÄTYS! Olen 20v ja minulla ei ole koulutusta, en saa töitä ja aikuiskoulutukseen en ole päässyt 3 vuoteen.. Näinkö tämä jatkuu yhtenä oravanpyöränä vaikka kokoajan ahkerasti koittaa hakea töihin sekä kouluun? Kun kaupungilla näkee niitä hylkiöitä tumppi huulella ja 4 euron viinipullo kädessä niin näinkö ne on saanut alkunsa?
Joutuu ikäänkuin työttömyyskierteeseen. 3 vuotta minä olen hakenut aikuiskoulutukseen eri aloille mutta minkäänlaista mahdollisuuttakaan ei ole tullut vaan aina kielteinen vastaus.
Suomi Finland The Hyvinvointivaltio. Niinkuin sanotaan, on lottovoitto syntyä Suomeen. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon kun suhde on yksi 16 miljoonasta joka päätyy syntymään tänne roskaläjään. No, joo, onhan täällä paljon hyviäkin puolia mutta tämä työttömyys tuo hirveesti asioita mieleen joita sitten paisuttelee omassa päässään kun ei ole muutakaan tekemistä (alan ymmärtämään työttömien alkoholistien elämänhalua).
Minä en toivo tätä kenellekkään. Joka päivä tunnen sen kiukun joka tuntuu poranterältä silmieni välissä kun mietin tätä missä nyt olen. Ei varaa ostaa uusia vaatteita, aika nihkeillä ruoilla joutuu elään, ei varaa käydä elokuvissa tai joskus ulkona syömässä tai varaa lähtee mihinkään kotikaupunkini ulkopuolelle..
Todella mukavaa vanhana miettiä, kuinka tapahtumarikas nuoruus on ollut, kun on istunut vain kotona vatta tyhjänä, masentuneena ja huonokuntoisena kun vessaankin kävellessä tulee jo hiki (olen siis normaalivartaloinen). Joskus jopa urheilin montaa eri lajia ja olin elämäni kunnossa kun siihen riitti rahat ja motivaatio (aamulenkin juoksen joka päivä mutta ei sitä nyt lasketa). Enää ei voisi vähempää kiinnostaa kun ruokavaliokin pistää vain vihaseks. Ei ole varaa käydä edes ilmaisella kuntosalilla koska siinä kuluttaa energiaa niin paljon että minulla ei ole varaa ostaa ruokaa sellaisia määriä että voisin tankata itseni reenien jälkeen.
Näitä pieniä seikkoja on niin monia joita ne ihmiset eivät nää jotka käyvät töissä tai siellä eduskunnassa koittavat ajatella meidän etua, mutta mitä ne työttömyydestä tietää kun niiden koko elämä siellä on turvattu.
Pelkkä ruokavalio tekee hallaa elämälle ja ihmissuhteille. Terveellinen ruoka maksaa paljon ja jos syö epäterveellisesti on vain kokoajan väsynyt, turvonnut ja vihainen.
Ei tämä ole sellaista elämää jota minä uskoin eläväni kun pienenä poikana mietin mikä minusta tulee isona. Ei näin kukaan voi elää. Koskaan en ole töistä nirsoillut tai valittanut. Menin suoraan ylä-asteelta töihin kun halusin päästä nopeasti tienaamaan. Vuosi oltuani töissä aloin hakemaan aikuiskoulutuksiin vuonna 2006. Nyt olen 2 vuotta ollut työttömänä jos mukaan ei lasketa muutaman viikon pituisia pätkä töitä joita oli 3-4 kertaa. Eläisin rikasta elämää jos pääsisin töihin, saisin kuntosalikortin ja terveellistä ruokaa. Tällä hetkellä varani on kaiken kaikkiaan 180,00€/kk josta vuokra on jo maksettu. Sillä tulisi ostaa kuukauden ruoat, maksaa nettilasku, pesuaineet, vessapaperit yms. Ei ole varaa ostaa edes puheaikaa. Eihän tää nyt voi toimia näin. Pliis, työnantajat, tarvitsen apuanne! Miettikää omia lapsianne. Ette te halua niille tällaista elämää mitä minä elän nyt. Kiitän ja kuittaan Jaksamisia teille jotka joudutte saman kärsimään.
P.S. Minulla ei ole minkäänlaisia mielenhäiriöitä tai mitään muutakaan vastaavaa. Halusin vain jakaa ajatukseni muidenkin kuin aivolohkojeni kesken.
Jos haluat olla ystävällinen, ymmärrät tilanteeni ja sinulla on halua auttaa minua saamaan elämäni kuntoon niin ota yhteyttä sähköpostilla: [email protected]
Kiitos erittäin paljon jo etukäteen!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sinä olet vielä nuori (itse olen jo 52v) jolla on koko tulevaisuus auki.
Ensinnäkin sinuna harkitsisin kouluun hakeutumista, että saisit ammatin itsellesi. Näin lama-aikana kannattaa käydä kouluja, jos ei sinne aikuiskoulutukseen pääse, niin johonkin oppilaitokseen. Oppisopimuskoulutus olisi myös yksi vaihtoehto sinulle.
Itsekin olen kohta ollut kaksi vuotta työttömänä ja ei se aina ole mitään herkkua, olla vaan kotona. Mielelläni olisin työelämässä. Tällä paikkakunnalla missä asun, ei ole tällähetkellä toitä ja kai toi ikäkin tulee jo vastaan, että kukaan ei halua edes tämän ikäistä töihin, kun on niitä nuoremmpia tarjolla työpaikkoihin. Muuttaisin heti täältä pois, jos olosuhteet sallisivat....
Yritä pitää itsesi kunnossa ja virkeänä....Ei tämä lama pitkään kestä :)
Kun olet noin nuori, sinulla on koko elämä vielä edessäsi.
Lähipiirissäni on myös parikymppinen nuori. Hän valmistui äskettäin ammattikoulusta ammattiin, mutta oli jäämässä työttömäksi kaikesta huolimatta. Koska tiedän työttömyysturvasta ja työttömyydestä melkoisesti, kerroin hänelle, että jos hän haluaa joskus työllistyä, työttömäksi ei kannata jäädä, vaan hakeutua koulutukseen. Työttömänä on lähes mahdoton saada työtä, sillä työhakemukset pyrkivät joutumaan pinon alimmaisiksi, jos on työtön. Kun hän tiesi sen, miltä pohjalta hänelle puhuin, hän otti neuvostani vaarin ja on jälleen opiskelemassa uuteen ammattiin - tosin nyt ammattikorkeassa, mihin hänellä oli ammattikoulupohjan vuoksi mahdollisuus.
Käsitän viestisi niin, ettet ole onnistunut pääsemään työkkärin tarjoamiin koulutuksiin. Ei niihin kannata edes hakeutua, kannattaa hakeutua yleisiin ammattioppilaitoksiin tai sitten lukio-opetukseen. Nuo ovat parhaat väylät varmistaa työllistyminen tulevaisuudessa.
Sinä olet nyt joutumassa kierteeseen, joka ei hyvää lupaa, jos et muuta suuntaa. Se on täysin mahdollista. Yhteishaku ammatillisiin oppilaitoksiin on ensi kuussa. Ei kun miettimään sitä, mitä haluaisi opiskella ja minne olisi parhaat mahdollisuudet päästä.
Eihän tuo paljon tietysti tässä vaiheessa tulotasoa nostaisi, mutta opiskelijoilla on paljon etuja, joita ei työttömillä ole. Yksi tärkeimmistä on ammattikoulussa ateriaetu. Näin pääsisit syömään hyvin ja monipuolisesti. Ja ennen kaikkea pääsisi muiden nuorten pariin.
Aikuiskoulutukseen sinun on turha noin nuorena hakeutua, vaan nimenomaan nuorten koulutusohjelmiin. Sitä kautta sinulla on paremmat mahdollisuudet päästä kouluun. Saattaa olla, että juuri aikuiskoulutukseen hakeutuminen on estänyt pääsyn koulutukseen, sillä nuorten koulutukseenhan sinä vielä kuulut.
Tutustupa siis hyvissä ajoin tuon sivuston antiin: http://www.koulutusnetti.fi/
Tsemppiä! Kyllä se elämä vielä hymyilee!
Täysin samaa mieltä Täti Monican kanssa. Olen nuorten kanssa työssäni tekemisissä ja näen päivittäin koulutuksen tärkeyden.
Lähde hyvä mies ammatti kouluun ja lue ammatti.Älä yritä väkisin mennä vain aikuiskoulutukseen.Itse olin samassa tilanteessa vuosia sitten ja sitten päätin vain ammatin minkä luen.Sitten marssin suoraan ammattikoululle ja pääsin kouluun jo parin kuukauden päästä.Päivääkään en ole sen jälkeen ollut työttömänä.Mutta muista valita mielenkiintoinen ammatti mistä pidät ja että sillä alalla olisi myös hyvin todennäköisesti töitä tulevaisuudessakin.Jos on kova tekemään töitä niin kyllä ne työnantajat huomaavat sinut jo työharjoittelussa ja voit työllistyä sinne.
Ainoo ongelma on vaan siinä että ammattikouluun tai lukioon en pääse yläasteen arvosanoilla paitsi ehkä metalli- tai rakennuslinjalle mutta ne eivät taas kiinnosta yhtään. Yläasteen keskiarvo evää mahdollisuuteni päästä opisekelemaan haluamaani alaa ammattikouluun.. :/
Kouluihin olen hirveästi yrittänyt hakea. Kiitos täti monica tosta linkistä muuten :)
Nyt voi olla vähän paremmat mahdollisuudet, sillä muistelen, että on tehty laman vuoksi päätös lisätä ammattikoulutuspaikkoja.
Jos et suoraan pääse haluamaasi ammattialaa opiskelemaan, niin mene mutkan kautta. Hae vähemmän kiinnostavalle alalle, suorita tutkinto ja sitten hae haluamasi alan ammattikorkeakoulutukseen, mihin suoritettu ammattikoulutustutkinto antaa sinulle sitten mahdollisuudet. On näet niin, että ammattikoulutustutkinto antaa mahdollisuudet hakea myös muun alan ammattikorkeaan, aloilla ei tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Edellytyksenä on vain se, että on suoritettu päiväkoulutuksena kolmen vuoden ammattikoulututkinto.
aikuislukiossa korottamassa päästötodistuksesi numeroita. Sinullahan on nyt aikaa lukea niin, että numerot nousevat varmasti.
Ota heti tänään tai viimeistään huomenna yhteyttä paikkakuntasi aikuislukion kansliaan ja kysele, miten pitäisi edetä.
Kirjoita ja kerro, kuinka kävi.
Kokeile, kysy peruutuspaikkoja, vaihda koulutuspaikkakuntaa - tai tee niinkun Täti Monica alhaalla neuvoo, mene kiertotietä - linjaa vaihtaen tai toisen koulutuksen kautta. Arvosanojen korotuskin on mahdollinen. mutta et taida ehtiä tämän kevään hakuun niitä korottaa.
joten vastaan lyhyesti. Koska olet 20 vuotias nuori niin ET ole voinnut olla pitkään työttömänä, eikä sinulla voi olla pitkä työnantajien arvostama kokemus. Eikä sinulla ole mitään ammattitutkintoa suoritettu. parikymppinen ei pääse aikuikoulutuksiin koska ne on pääsääntöisesti tarkoitettu varttuneemmille ihmisille.
Parikymppinen on opiskelija iässä . suurin osahan hakeutuu opiskelemaan vasta parikymmpisenä. Jos ammattikouluun haluaa mennä suorittamaan jonkun tutkinnon niin sitä varten on ne yhteihaut keväisin.
Ja AMK:n ja korkeakouluihin hakeudutaan sitten sisäänpääsykokeilla. Aikuiskoulutuskeskukset järjestää kyllä ylioppilasopiskelut sinulle mikäli joku ammatti vaatii ylioppilaspohjan. Minä lähdin ja kaikki kaverini lähti kaikki lukion jälkeen opiskelemaan 20-23 vuotiaana ja viimeinen valmistui 27 vuotiaana. Olet lyömässä hanskat tiskille vaikka olet juuri päässyt opiskeluikään. Kouluun sinun tulisi mennä eikä mihinkään aikuiskoulutkseen.
Peruskoulupohjalla ei kauheen pitkälle pötkitä.. Eli itseni mielestä minulle jää vaihtoehdoiks aikuiskoulutus ja/tai iltalukio. Kyllä, olen 20 ja 2 vuotta ollut työttömänä.
Käsittääkseni aikuiskoulutukseen pääsee lähinnä vain 25-v täyttäneet ja vanhemmat. Lukio-opinnot voit korvata 3-vuotisella ammattikoulututkinnolla.
Ammattikoulutus on sikälikin hyvä vaihtoehto, koska ammattikouluissa on käsittääkseni ilmainen ruoka ja jos tarvitsee mennä matkan päähän, ammattikoululaisen opintososiaalisiin etuihin kuuluu myös ilmaiset koulumatkat. Ja koulutus tuottaa ammatin.
Myöskään paikkakunnasta ei ole kiinni. Soluasunnot ovat edullisia. Sukulaispoikani asuu soluasunnossa ja maksaa vuokraa hiukan päälle 200 euroa. Vuokra sisältää lämmön, veden, sähkön ja nettiyhteyden. Asumislisä kattaa lähes koko vuokran.
laitoksiin riittää peruskoulupohja. Ammattikoulujen suosio onkin kasvanut kohtuullisen hyvän tulon ja työnsaannin takia. Itse olen keskiasteen koulutuksellani erikoistuunut tiettyyn harvinaisempaan alaan. Töitä on riittänyt sekä 17 vuoden kokemuksen myötä olen vuosia antanaut luentoja alasta aikuiskoulutuskeskuksissa. Oppilaat ovat kyllä iältään 35-55 vuotiaita joista suuri osa pitkäaikaistyöttömiä.
Syynä usein pitkäaikaistyöttömys kun omalta alalta ei enää löydy töitä tai joutunut työkyvyttömäksi ja alan vaihto edessä. Maahanmuutajia sekä vartuneita jotka ovat ilman ammatintutkintoja ja siten eivät enää työlisty. No syitä on monia. Useimmat tulevatkin työvoimatoimiston kautta. Parikymppinen hankkii ammattinsa normalin koulunkäynnin kautta. Oman kunnan ammatinvalinnan ohjaajan kautta saa tietoja eri kouluista ja miten niihin haetaan.
Ookkei! Kiitoksia!
Lukiosta sinä et saa ammattia, etkä edelleenkään pääse töihin. Ja aikuiskoulutukseen ei helpolla noin nuoria oteta, koska meitä on jonossa täällä vanhempiakin ihmisiä, joilla on lapsetkin elätettävänä. Kannattaa hakea ihan ammattikouluun nyt yhteishaussa, eikä haaveilla aikuiskoulutuksesta.
saanut jo monia vastauksia ja kannustuksia. Olen varma, että löydät/saat opiskelupaikan vielä joten ota yhteyttä paikkakuntasi opinto-ohjaajaan, luulen että työvoimatoimistot auttavat myös, jos vaikka haluaisit jonkin lyhyemmän kurssin ensin, jos et pääse pitempikestoiseen ammattikoulutukseen.
Voisit ottaa selville löytyykö sellaista alaa, jonka voisit suorittaa oppisopimuskoulutuksena? Noista olen kuullut ja aika moni niihin on päässyt. Ilmeisesti paikkoja on rajoitetusti ja vain tietyille aloille, mutta työvoimatoimiston uskoisin tietävän.
Olet nuori, joten ehdit vielä. Olet erittäin hyvä ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti joten olet älykäs ja luova persoona. Tulet pääsemään tavoitteeseesi kun jaksat yrittää ja etsiä opiskelupaikkaa. Oletko miettinyt jotain tiettyä alaa vai ottaisitko minkä opiskelupaikan saisit? Tsemppiä:)
Eniten kiinnostaisi opiskella ravintolakokiksi mutta on niitä muitakin aloja mitä haluaisin esim. audiovisuaalinen, liiketalous ja toi pop/jazz konservatoriokin kiinnostaisi mutta siellä puolen ei töitä oikein ole.. Moni muukin kiinnostaa ja tosiaan mietin että jos sitten millä tahansa ammattikoulupohjalla pääsee AMK:n opiskeleen mitä tahansa alaa niin kuin nimim. Ex-opiskelija sanoi niin järkevin se olisi sitten mennä nyt ammattikouluun, sellaiseen johon vaan pääsen ja käyn sen 3 vuotta siellä ja sitten ammattikorkeeseen koska muutenkin opiskelujen suhteen minulla on aina ollut suunnitelmia jatko-opintoihin kunhan vaan pääsisi ensin suorittamaan AK:n
aloituksesi oli ihmisen joka on epätoivoisessa ja jo periksiantavassa tilassa. Kuten sanoin "hanskat tiskille heitäneenä". Nyt esität jo ajatuksia mitä voisit ja ehkä haluaisit tehdä. Pikkuhiljaahan ne asiat valkenee. Joskus rittää puhuminen muitten kanssa ja mahdottomilta tuntuneet asiat ovatkin mahdollisia. On meillä muillakin ollut sinun ikäisinä vaikeata löytää oman polkunsa. Myös minulla jolla rehellisesti sanottuna tuo nuoruuden alku ei ollut helppoa. MInut pakotettiin lukion jälkeen lukeutumaan inssiksi. Kuitenkin keskeytin kun muutin pois koska haveet oli liikemaailmassa. Aloitin merkonomitutkinnon suorittamisen kun olin 22 vuotias. Olisin alusta lähtien halunnut opiskella ekonomiksi mutta pidin itseni silloin liian vanhana joten valitsin lyheyemmän tien kuitenkin yhdistämällä teknistä osaamistani/omaksumistani liiketaloudella. Löysin hyvin erikoisen alan sattumalta työttömänä johon sitten rakastuin oltuan kaksi vuotta alalla. Lääketeollisuuden- ja sairaalatekniikan ala. Ei minun koulutukseni ole korkea papereilla mutta omaksuminen ja oma aloitteinen alan opiskelu ja perehtyminen on auttanut minua urallani.
Eikö aikuiskoulutuksia tarjota kokeille tai sitten vaikka oppisopimuksella. Sitten vaikka lappiin töihin sesongeiksi. Saa tehdä niin paljon työtä kuin haluaa. Kesäksi sitten vaikka kaateleen kaljaa tuoppeihin Helsinkiin. Pitää olla valmis tekemään elämäntapamuutoksia tarpeen mukaan, kunnianhimoa sekä ahkera selviytyjä luonne eikä jäädä "pieneen turvalliseen piiriin" odottamaan kuuta taivaalta.
Olen 38v. Kohta 20v työelämässä putkeen. Ei päivääkään työttömyyttä. Kaupallinen peruskoulupohjainen koulutus ja liksa yli 50 000e vuosi. Tosin haaveilen vuorotteluvapaasta ja välivuodesta. Työelämä maistuu jo niin puulta, että olisi jo mielenterveyden kannalta ottaa välillä etäisyyttä ja tehdä vuosi jotain aivan muuta.
Tämä ei ollut kettuilua vaan kannustusta loppuelämälle.
Älä lannistu. Se on se juttu mitä sun nyt pitää välttää viimeiseen asti. Jatkat vain rämpimistä ja yrität parhaasi. Ja eiköhän se opiskelupaikkakin vielä irtoa. Hae vain ahkerasti koulutukseen. Se kannattaa nyt ottaa ensisijaiseksi tavoitteeksi, koska joku koulutus kannattaa hankia. Kokeistahan on pulaa, eikä ala ole ilmeisesti nyt kovin suuressa suosiossa joten se voisi jatkossa olla hyvin työllistäväkin.
Eikä tämä lama loputtomasti kestä. Työttömänä tässä ollaan taas itsekin. Olin sinun iässäsi 1.5 vuotta työttömänä ja pienen onnenkantamoisen jälkeen sitten saikin paiskoa lähes tauotta laman alkuun asti hommia. Työttömänä olen nyt keskittynyt kurssien suorittamiseen, jottei tämä aika ihan hukkaan menisi. Ja se on ollut kannattavaa, koska sitä kautta on mm. saanut paljon uusia tuttavuuksia, ja sitä kautta taas työllistymisen mahdollisuudet ovat parantuneet. Kun vaan hoitaa hommansa kunnolla, niin kyllä jossain vaiheessa taas töitä ilmaantuu. Täytyy nyt vain jaksaa painaa hommia työllistymisen eteen, ja kituuttaa huonoilla tuloilla. Mutta saapahan ainakin levätä kunnolla taas seuraavaa työrupeamaa varten. :)
Raha on tiukassa, mutta osaat olla järkevä. Pääsin itse vakinaisiin töihin vasta 26-vuotiaana, ehdin silti, vaikka harmitti viivytys, raataa itsesi raakiksi.
Nuorten työttömyys on vaikea asia. Masentavat jutut vaatimuksista, joita ei kukaan pysty täyttämään, tunge romukoppaan.
Näitä saatiin kuulla omassakin nuoruudessani, aina silti oli töitä. Joku haluaa vain tuoda julki omaa tympeyttään.
Eläkeläisenäkin kenkkuillaan, kuinka vaikea on saada vakuutusta, ja sain sen yhdellä puhelinsoitolla.
Nurkissa kieppui häirikkö, oikein tultiin kotiin sanomaan, kuinka vaikeaa on sinun hänestä päästä. Ja se loppui kuin seinään.
Ehdit vielä, sitä suuremmalla syyllä osaat arvostaa pärjäämistäsi, kun olet ollut välillä kovilla.
Luin koko ketjun ja huomasin sinun saaneen rutkasti neuvoja. Yhtä asiaa jäin vain miettimään....
Et maininnut aimeijaa kirjoituksessasi - eikä kukaan muukaan. Armeijan käyminen näyttää papereissa oikein hyvältä - tiedä vaikka sieltäkin ura urkenisi. Lisäksi armeijassa saisit ilmaisen asunnon sekä ruokaa ja liikuntaa yllin kyllin. Kunto kohenisi entiseen kuosiin ja voisit vuoden aikana miettiä jatkoa elämällesi.
Pohdi tätä.
armeijani käynyt jo viimevuonna. Puolella vuodella selvisin.
vastauksia mutta oletko kysynyt kesätöitä kunnalta/kaupungilta?Puistoyksikköön palkataan joka vuosi paljon väkeä eripituisiin työsuhteisiin ja osa alkaa jo lumien sulamisten jälkeen.
Et olisi liian vanha ammattikouluunkaan mutta en tiedä miten rahatilanne sitten olisi.Aikuiskoulutuksestahan saa tietääkseni työttömyyspäivärahan päässe 8 vai 9€/päivä joten se ainankin jeesaisi edes hitusen taloudellisesti.
Sääli ettet ole päässyt sellaiseen,tiedän pari tapausta taas jotka joutuivat koska työkkäri pakotti.
Mitään opiskeluhaluja heillä ei ole...
Hyviä vastauksia olet jo saanutkin. Samaa mieltä, että hae ihmeessä koulutuksiin, nyt on vielä yhteishakukin. Samalla hae kiinnostavalta alalta oppisopimuspaikkaa. Ja hae nyt vaikka "ilmaiseksi" työharjoittelijaksi. Mutta alalle mikä todella kiinnostaa. Vaikka mitä sanotaan tiedän, että lähes kaikki "hyvät" työntekijät tms. kunnolliset ja mukavat nuoret ovat työllistyneet hyvän harjoittelun jälkeen. Ensin tilapäisesti sistten kesätyöntekijöiksi, sijaisiksi ja paikan vapauduttua kokopäiväiseksi. Tämä on ihan normaalia ns. yksityisillä aloilla. Kaupungeilla, kunnilla ja valtiolla onkin eri tilanne. Ihan määrärahojen takia.
Mihin yritykseen haluaisit töihin? Yritä hakeutua sinne vaikka sitten harjoittelijaksi. laita joka tapauksessa yritykseen edes kesätyöhakemus jne.
Niin siis harjoittelijat ovat hyvin usein työllistyneet jatkossa meidän yrityksessä. Yleistäähään ei tietenkään voi. Nyt tilannetta vaikeuttaa se, että minissa yrityksissä on ollut lomautuksia ja yt neuvotteluita, jolloin ei harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä ei voi ottaa.
www.mol.fi
Eikä ne ole sinulle koskaan kertoneet, että ei 20-vuotiaita oteta aikuiskoulutukseen? Jos haluat päästä opiskelemaan jotain vaikeampaa alaa, niin mene nyt ensin korottamaan niitä peruskoulun numeroita. Työkkärissä esim. ammatinvalinnan ohjaaja osaa kertoa sinulle, missä on lähin paikka missä voit korottaa numeroita.
Voit myös hakea nyt keväällä ammattikouluun selaiselle alalle, mihin pääsee helpommin, ja tosiaan jatkaa myöhemmin opintoja ammattikorkeakoulussa jollain toisella alalla, joka kiinnostaa sinua enemmän. Keittäjäksi pääsee opiskelemaan paljon helpommin kuin kokiksi, ja keittäjäpohjaltakin voi jatkaa ravintola-alalla opintoja hyvin pitkälle. Myös lähihoitajakoulutukseen on melko helppo päästä, ja lähihoitajille on paljon työtä. Siinä ammatissa ei työttömyys ole uhkana. Erityisesti miespuolisia lähihoitajia tarvitaan todella kovasti.
Höpöhöpö! Omat poikani olivat aikuiskoulutuksessa noin 20-vuotiaina (toinen oli 22 v.). Mitään ongelmaa päästä koulutukseen ei ollut. Heillä oli molemmilla ammattikoulutausta, mutta hakeutuivat hieman eri aloille, mihin olivat ammatin hankkineet. Toinen pojista kävi ennen 25-ikävuottaan kaksi eri aikuiskoulutusta läpi, joten älkää antako väärää tietoa tällä palstalla!
Johtunee tuosta ammattikoulutustaustasta, että ovat päässeet aikuiskoulutukseen. Aloittajalla ei ole kuin peruskoulutausta.
Tosin viimekädessä työkkäri ratkoo asiat ja riippuu tietysti hakijoiden määrästä ja laadusta, miten suhtaudutaan. Mutta alle 25-vuotias ammattikouluttamaton ei pääse aikuiskoulutukseen, sillä heillä on hakupakko yhteishaussa.
Joten ehkä sinä nyt jakelet vähän harhauttavaa tietoa.
jo ""Heillä oli molemmilla ammattikoulutausta,"" pari avainsanaa. eli heillä asiat oli mallissa. Aloittajalla kun ei ole sitä ensimmäistä pohjaa elämälleen...
Tuossa vielä yksi hyödyllinen linkki: http://www.opintoluotsi.fi/
No mitäs jätit koulut väliin. Tyhmä.
on ILKEÄ, sen tyhmempää ihmistä ei olekaan, joka irvailee muiden ahdingolle.
Saatko jotain kicksejä typeriä viestejä laitellessasi. Etkö keksinyt mitään älykkäämpää? Tyhmäksi toista sanoo tyhmä.
Niin, peruskoulu ei oikein kiinnostanut, sieltä jäi paperit joilla ei pääse ammattikoulussa kuin sellaisille linjoille jotka ei oikein kiinnosta.
Armeija ei oikein kiinnostanut, sieltä onneksi selvittiin puolella vuodella. Kunto huononee kun muu liikunta kuin kuntosali ei oikein kiinnosta ja siellä ei ole varaa käydä.
20- vuotias jätkä ja täysin pyyhkeen kehään heittänyt, oma-aloitteisuus rajoittuu siihen että kirjoitetaan tunteisiin vetoava tilitys nettiin s-postiosoitteen kanssa ja sitten jäädään odottamaan että joku hakisi kotoa töihin.
Ei se ihme ole että kukaan ei sinua töihin ota, kyllä työnantaja jolla on pitkä kokemus erilaisista ihmisistä näkee mikä olet oikeasti miehiäsi. En ottaisi itsekään.
Onneksi ihan kaikki kakarat ei ole tuollaisia.
justjust.. vai pyyhkeen lehään heittänyt.. teen tällä hetkellä vapaaehtoistyötä kun ei ole muutakaan tekemistä kun en saa töitä ja hakupaperit kouluihin on lähetetty.. yhden aterian päivässä saan palkaks mut ompahan ees jotain tekemistä ettei tarvi kotona istua..
1. Ei sitä tajua 12-vuotiaana kuinka tärkeitä ne yläasteen numerot ovat ja silloi koulu meni miten meni.
2. Armeijassa oli mukavaa.
3. Tämä ei ole tilitys tunteistani johon oma-aloitteisuuteni rajoittuu vaan joskus on hyvä jakaa keskustelun aiheita ihmisten kesken esim. täällä.. Oma-aloitteisuuteni näkee vapaaehtoistyössä jota teen ilman palkkaa että pysyy edes joku elämän rytmi tahdissa.. Muut makaa kotona.
4. En ole kakara, vaan kasvava nuorimies.
5. En ole pyytänyt ketään tänne palstalle arvostelemaan minua vaan keskustelemaan aiheesta ja jakamaan neuvoja ja kokemuksia.
6. "kakara" -puheistasi päätellen olet aikuinen mies joten koitahan käyttäytyä ja pitää ne keskustelut asianmukaisina.
Kiitos!
Vai niin. :)
hoito-alaa, sillä alalla on töitä nyt ja tulevaisuudessa. Esim peruskoulun käynyt pääsee lähihoitajalinjalle ja sitten voi valita mihin "erikoistuu/harjaantuu". Miespuolisille on kysyntää monissa pisteissä. Harkitse.
Tämä ei varsinaisesti poista ongelmaa, mutta kertoo sinulle mistä kurjuutesi johtuu. Tutustuppas tähän osoitteeseen: http://salaliittoblogi.webs.com/
Ota neuvosta vaari ja mieti niitten ajatuksia, jotka täällä kirjoittelevat koulutuksen tärkeydestä!!!
Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Sinun pitää vain luottaa ja uskoa itseesi, sillä olet hyvä tyyppi, etsii itseään ja tulevaisuuttaan.
Kyllä se sinullekin aukeaa...
Tsemppiä