Lääkkeet turruttaa tunteet?

Nämä ovat asioita jotka toisilla tekevät tuota joillain lääkkeillä, toisila ei ja sillä lailla. Mä en kykene itkemään kunnolla, muuten tunteet on tallella. Efexor lääkkeenä ei itkua vaikka kuinka vääntäisi ja muuten tulisi jo, Edronax lisättynä lääkitykseen niin johan aukeeaa vollaushanat kun tilanne tulee jotta pillityttää. Ylipäätään ei itketä, mutta esim. lähiaikojen hirvittävä vuoristorata (tapahtumia) sai jo vollaamaan joka päivä.

Mä en ainakaan tunne nykyään yhtään mitään. Tai no, joskus ahdistaa, mutta se onkin sitten ainoa. Tuntuu kuin olisin joku zombie joka vaan vaeltaa päivästä toiseen. Lääkityksenä menee Seronil 60 mg. Pienempää määrää on kokeiltu ja tunneskaala laajeni nopeasti, samalla kuitenkin toimintakyky kuitenkin romahti ja palattiin takaisin suurempaan annokseen.

ainakin efexsor. Ei mitään tunteita eikä mielihyvää.Negatiiviset tunteet ilmenevät voimakkaana a
hdistuneisuutena,myös fyysisinä oireina;kurkkua kuristaa,kädet vapisevat....jne.Käytän efeä 300mg.olen lopettanut muut lääkkeet(paitsi oxamin) ja vähän kerrassaan lopetan efenkin. saapa nähdä, löytyvätkö tunteet 15vuoden lääke-pöhnän jälkeen??????

Pitää paikkaansa ainakin omalla kohdallani. Syön Cipralexia ja kaikki "huipputunteet" ovat jääneet sen myötä pois. En siis koe kunnolla surua/pahaa oloa, mutta en myöskään niitä onnellisuuden ja hyvän olon tunteita. Lääke on kuitenkin minua auttanut pääsemään takaisin elämän syrjään kiinni, joten kaipa nuo sivuvaikutukset on vaan kestettävä, vaikka se joskus ärsyttääkin. Ihminen kuitenkin tarvitsee niitä huipputunteita voidakseen kokea olevansa elossa. Nyt on hieman zombiemainen fiilis koko ajan. En kuitenkaan halua takaisin sitä hurjaa ahdistustakaan, joka minulla oli ennen lääkkeiden aloittamista. Molempi pahempi

Lopetin psyykenlääkkeiden käytön psykiatrin suosituksesta heti kun työputki katkesi. Lääke oli nimeltään Limbitrol, mielialojen huippuja tasaava tuote. Suitsi kai bibolaarisuuttani.

Tapaturma-eläkkeen jatkuttua fyysinen kunto rapautui niin, että edessä olisi pian ollut vahva kipulääkitys nivustyräleikkausta odotellessa.
Luin jostain terveyslehden kolumnista, että veltostuneet vatsalihakset voi kuntouttaa. Valitsin tämän kivuliaan vaihtoehdon.

Puolen vuoden kuluttua vatsa- ja selkälihakset olivat vahvistuneet. Myös yleiskunto niin fyysisen kuin henkisenkin kantin tiimoilta lähti nousuun.
Melkoisen romukunnosta voi nousta säännöllisen kuntoharrastuksen myötä. Tämän myöntävät tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset.

Kaltaiseni depressioalttiit tyypit ajautuvat toistuvasti arkitilanteissaan pohjattomiin depistuntoihin. Kuitenkin vahva fyysinen kunto edesauttaa suht nopean palautumisen.

Etenkin alkoholi on epävakaan persoonallisuustyypin paha vihollinen. Lääkkeet ovat vähemmän haitallisia, mutta kuten tässä ketjussakin todetaan, hyvätkin fiilikset turtuvat niiden käytön myötä.

minulla on turruttanut Cymbalta& Ketipinor-coctail aika tehokkaasti tunteet.
Negatiiviset lyövät välillä läpi, mutta positiiviset ovat täysin kadonneet!

Pitäisikö tähän sitten olla tyytyväinen? En tiedä!

Mulla ainakin lääkkeet turruttivat tunteet, siis ihan kaikki. En kyennyt tuntemaan iloa, surua, en yhtikäs mitään. Oli vaan sellainen " no jaa " olo. Kuten joku täällä mainitsi niin olo oli kuin zombiella. Kävelin vaan eteenpäin tuntemati mitään, ei minkäänlaisia jeejee fiiliksiä tms. Lopetin lääkkeiden käytön melko pian kun en pitänyt tästä zombie olosta vaan halusin tuntea eläväni kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen. Lopetin lääkkeiden käytön tosta noin vaan mitä ei tietenkään suositeltu. Seurauksena siitä parin viikon itkukohtaus jakso, ahdistusta ja muuta ikävää. Itkin milloin mistäkin syystä ja todella herkästi. Joo-o.

Pahimpina aikoina tuo voi olla jopa hyvä???? Saa lomaa tuskaisesta ja masentuneesta olosta. Eivät ne omat tunteet mihinkään katoa, et muutu ihmisenä. Joskus kurja tilanne pakko pätkäistä poikki - ja sitten tärkeintä pitää itsestään huolta toisella tavalla: ehdottomasti tarkistuttaa lääketilanne ja KAIKKI turha pois. Kyllä se siitä, ei pidä säikkyä, jos näitä ailahduksia tilapäisesti tulee

Minulla on kokemusta pääasiassa Efexorista. Estää erittän hyvin ahdistusta kohdallani. Saatan olla jopa normaalia olotilaani hilpeämpi, lennokkaampi, iloisempi, nauravaisempi, joten ei sentään ole kaikki tunteet kadonneet. Mutta ehkä tunteiden piikit ovat tasoittuneet.

Ehdottomasti minun on helpompaa olla pienessä venlafaksiini-pössiksessä kuin ahdistuneena ja sosiaalisia tilanteita pelkäävänä. Uskonkin, että tunne-elämäni on keskivertoa herkemmäksi viritetty, joka varmasti lisää riskiä sairastua tunne-elämän häiriöihin. Onkin helpotus kun on hieman zombieolo, saa etäisyyttä tunteisiin.

Luulen, että orgasmiin tarvitaan voimakasta tunnetta, eli pelkkä fyysinen hiertäminen ei riitä. Kohdallani sen saavuttaminen on normaalia pidempi urakka. Ehkä se johtuu tunteiden latistumisesta.

Vakavasti masentuneen masennuspotilaan positiivisia tunteita masennuslääkkeet eivät ainakaan turruta. Päinvastoin niitä alkaa tulla esiin pikku hiljaa, kun tila kohenee, sen huomaavat joskus ulkopuolisetkin.

omalla kohdallani ainakin näin lääke vaikuttaa, niinkuin näköjään kaikilla muillakin. aloitin lääkityksen n. vuosi sitten uudestaan ja nyt viime kuukausina olen kokenut saman kun aijemmallakin kerralla. ensin oli vajaan vuoden hyvä kausi, mutta pikkuhiljaa väsymys ja ahdistus alkaa kuitenkin tulla "läpi" ja oleminen alkaa olla aivan sietämätöntä. onneksi reilun viikon päästä on aika erikois lääkärille ja terapeutille. jospa ne osais auttaa enemmän kun aijemmat terveuskeskus lääkärit=)

Älkää syökö niitä lääkkeitä kuin korkeintaan vuoden, ellette sitten tietoisesti halua tehdä itsestänne tunteetonta psykopaattia. Itselläni lääkkeiden syönti johti siihen että aloin sekoilla ja napsahdella, mikään ei tuntunut miltään. Ei iloa, ei surua. Oli vain tasaista jumitusta päivästä toiseen, Lopetin lääkkeet ja olo parani huomattavasti, joskin persoonallisuuteni taitaa olla muuttunut kylmemmäksi ja ehkä pysyvästi.

Haluaisin sellaisen turruttavan kun lapsi viedään huostaan. En jaksa itkeä.

Riippuu varmaan mitä lääkkeitä syö. Minulla ei ole ollut ns. syvätehoisia lääkkeitä, vaikka joku sitä aikanaan yritti tuputtaa.
Minulla on nyt Triptyl 25 mg ja Peratsin 2 mg kolme kertaa päivässä. Ota lisäksi Triptyliä enemmän, jos jostakin tulee ahdistusta
Nämä eivät turruta tunteita, mutta voi olla, jos lopettaisin ne, minulle yli-herkälle voisi tulla pitkässä juoksussa masennusta.

Kun kaikkia höyrypäitä katsoo, niin onko se automaattisesti huono asia, että tunteet vähän turtuu?

Se on niiden tarkoituskin

Niin ne turruttaa,ei myöskään seksihaluja ole

Onko tunteiden turtuminen automaattisesti huono asia?

Miten ihmisen pitäisi esimerkiksi käyttää järkeä tunteiden rinnalla päätöksenteossa?

Minä tarvitsisin lääkkeen joka vie pois itkun ja kiukun. Äiti kuoli ja muitakin murheita on.