Trendifarkkuja Pohjois-Koreasta HS 12.2.2010, sivulla B2
Tukholmalaiset nuorukaiset teettivät kommunistidiktatuurissa mustia farkkuja,
koska siniset ovat siellä liian amerikkalaisina kiellettyjä.
Pohjois-Korean markkinat ja talouden rakenne ovat siinä mielessä omalaatuisia,
ettei niitä ole.
Kolmikko kiersi ensin Kiinassa katsellen tuotanto-olosuhteita. He järkyttyivät.
Pahimpia hikipajoja olivat Leen ja Disneyn farkkutehtaat.
Sen sijaan Pohjois-Koreassa kaivosyhtiön ompelimossa surruutettiin
fleece-puseroita lempeään tahtiin, kuin hidastetussa elokuvassa.
Silti maailman pitäisi olla huolissaan ennen kaikkea Kiinasta,
ja vaikuttaa sen toimiin ja tuotanto-oloihin.
Kolmikko on yrittänyt toimia koko ajan niin eettisesti kuin suinkin.
He tivasivat tehtaan johtajaa sitoutumaan niihin tuotanto-oloihin,
joita kansainvälinen ammattiyhdistysliike vaatii kiinalaisilta vaatetehtailta.
Johtaja vain nyökytteli, että ahaa, te haluatte näin ja näin, sehän sopii.
Ruotsalaiskolmikko halusi näyttää, että maailma muuttuu.
Uusi sukupolvi ei niin vain nielaise sitä, että ainoa keino vaikuttaa diktatuuriin,
on eristää tavalliset ihmiset.
Farkkujen ympärille Ruotsissa noussut kohu yllätti.
Muotitavaratalo veti farkut myynnistä yllättäen, kun sille jälkijättöisesti selvisi,
että tässä voi sekaantua politiikkaan.
Arvostelijat sanovat projektia mauttomaksi leikiksi liian vakavalla asialla.
"Ei tämä ole diktatuurin kannattamista. Halusimme luoda myönteisen yhteyden
todella eristettyyn maahan. Näyttää siltä, että se on mahdollista."
Pohjois-Korean kanssa käy kauppaa lähinnä vain Kiina, ja sekin varsin vähän.
Syynä on Pohjois-Korean äärimmäinen köyhyys, kaupattavaa ei ole.
Maassa toimivat vähät ulkopuoliset antavat lähinnä jonkinlaista ruoka-apua.
Pohjois-Korean virallisilla verkkosivuilla kerrotaan kauppasuhteista.
Myisi mieluusti sinkkiä, tankkeja ja traktoreita.
Oli myös maininta pukutehtaasta. Ja sähköpostiosoite.
Tukholmalaiset nuorukaiset teettivät kommunistidiktatuurissa mustia farkkuja,
koska siniset ovat siellä liian amerikkalaisina kiellettyjä.
Pohjois-Korean markkinat ja talouden rakenne ovat siinä mielessä omalaatuisia,
ettei niitä ole.
Kolmikko kiersi ensin Kiinassa katsellen tuotanto-olosuhteita. He järkyttyivät.
Pahimpia hikipajoja olivat Leen ja Disneyn farkkutehtaat.
Sen sijaan Pohjois-Koreassa kaivosyhtiön ompelimossa surruutettiin
fleece-puseroita lempeään tahtiin, kuin hidastetussa elokuvassa.
Silti maailman pitäisi olla huolissaan ennen kaikkea Kiinasta,
ja vaikuttaa sen toimiin ja tuotanto-oloihin.
Kolmikko on yrittänyt toimia koko ajan niin eettisesti kuin suinkin.
He tivasivat tehtaan johtajaa sitoutumaan niihin tuotanto-oloihin,
joita kansainvälinen ammattiyhdistysliike vaatii kiinalaisilta vaatetehtailta.
Johtaja vain nyökytteli, että ahaa, te haluatte näin ja näin, sehän sopii.
Ruotsalaiskolmikko halusi näyttää, että maailma muuttuu.
Uusi sukupolvi ei niin vain nielaise sitä, että ainoa keino vaikuttaa diktatuuriin,
on eristää tavalliset ihmiset.
Farkkujen ympärille Ruotsissa noussut kohu yllätti.
Muotitavaratalo veti farkut myynnistä yllättäen, kun sille jälkijättöisesti selvisi,
että tässä voi sekaantua politiikkaan.
Arvostelijat sanovat projektia mauttomaksi leikiksi liian vakavalla asialla.
"Ei tämä ole diktatuurin kannattamista. Halusimme luoda myönteisen yhteyden
todella eristettyyn maahan. Näyttää siltä, että se on mahdollista."
Pohjois-Korean kanssa käy kauppaa lähinnä vain Kiina, ja sekin varsin vähän.
Syynä on Pohjois-Korean äärimmäinen köyhyys, kaupattavaa ei ole.
Maassa toimivat vähät ulkopuoliset antavat lähinnä jonkinlaista ruoka-apua.
Pohjois-Korean virallisilla verkkosivuilla kerrotaan kauppasuhteista.
Myisi mieluusti sinkkiä, tankkeja ja traktoreita.
Oli myös maininta pukutehtaasta. Ja sähköpostiosoite.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.