Etsin pitkään täydellistä rakkautta. Etsin sitä tästä maailmasta. Etsin sitä alkoholista ja päihteistä, etsin sitä toisista ihmisistä. En kuitenkaan löytänyt. Halusin tulla ja olla rakastettu ja välitetty. Koin maailman olevan suhteellisen kova ja julma paikka. Ihmiset eivät juuri rakasta toisiaan. Sitten löysin etsimäni. Löysin täydellisen rakkauden. Rakkauden joka ymmärtää minua, rakkauden jolle voin kertoa kaiken itsestäni ja elämästäni mitään salaamatta. Löysin pitkämielisen rakkauden. Löysin pyyteettömän rakkauden. Rakkauden joka ottaa minut huomioon ja välittää minusta. Tiedätkö kenet löysin. Löysin Jeesuksen. Hän rakastaa minua todella paljon, niin paljon etteivät omat vanhempanikaan kykene sellaisen rakkauden määrään. Annoin elämäni hänen käsiinsä. Sanoin Herra tässä on elämäni tule elämäni Herraksi ja tartu käteeni. Hän otti kädestäni kiinni ja se käsi on voimallinen aivan viimeiseen hengen vetoon asti. Se käsi on se joka kantaa minut kerran hänen valtakuntaansa jossa saan olla Herrani kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen, ikuisessa elämässä, elävän Jumalan yhteydessä.
Siunausta päivääsi
Siunausta päivääsi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleensä ihmiset "löytävät Jeesuksen" juuri vastaavanlaisissa tilanteissa, silloin kun psyyke on hauraimmillaan ja alttein erilaisille suggestioille. Yksinäiset lapsetkin kehittävät mielikuvitusystäviä itselleen. Mutta ei se mitään. Kiva, että sulla on rakkautta nyt. Ihanaa olisi, jos me ihmiset oppisimme pyyteettömästi rakastamaan toisiamme. Löytäisimme ns. jumalan itsestämme. Ei tarvittaisi uskontoja.
On ko rakkaus etsittävissä ja löydettävissä, jos on niin tuo rakkaus ei ole todelista, vaan illuusio joka kestää aikansa, ja haihtuu pois,
Rakkaus ei tule mistään ulkopuolelta, vaikka sitä rukouksin anottaisiin, sillä rakkus on sisällämme, ja odottaa portin aukemista,odottanut vuosituhansia kärsivällisesti, jotta ihminen avaisi ajattomuuden portin, ja rakkus voisi ilmetä hänen kauttaan
Rakkaus on ajatonta, mutta ihmisen etsimä rakkaus ajallista, joten se ei ole todellista, se on vain illuusiota.
Kun rakkaus tulee meissä vallitsevaksi, niin se tuo sydämmeemme valon, jonka loisteessa voimme kulkea, ilmn kärsimystä tuskaa ja ahdistusta.
Ihmisen itsensä luoma ajallinen keskus, ajattelija ego,sielu on syypåå kaikkeen pelkoon, kurjuuteen ja kärsimykseen, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Aika on ihmisen pahin psykologinen vihollinen, ja kun tuo aika pååttyy, ihmisen psykologisessa kuolemassa, niin rakkaus on todellista, ja ikuista
Rakkaus on jokpäiväistä kuolemista kaikelle eiliselle, ja elämistä, ajattomassa nykyhetkessä
yksi entinen deeku joka sekoitti nuppinsa viinalla ja hurahti.
Jos hätä tarkoitat, niin voin sanoa,että urpojahan ihmiset olemme kaikki
"Olet löytänyt aarteen kalleimman:
olet löytänyt Jeesuksen" !