Minulla oli imetysten jälkeen olemattomiksi , ei edes A, nahkarukkasiksi surkastuneet "rinnat", ja harkitsin pitkkään silikoneja. Sitten kuulin uudesta rasvansiirrosta ja innostuin: ei vierasesinettä vaan täyttö omalla rasvalla. Viime vuoden elokuussa kävin ja olin haltioissani: sain kuppikoon lisää, ne olivat ihanat! Mutta nyt kun kuukaudet ovat kuluneet, "rintani" ovat pikkuhiljaa palanneet täysin ennalleen, siis tulos ei ollutkaan pysyvä:( Olen aivan jumalattoman pettynyt ja surullinen- itku tulee kun katson näitä ryppyisiä nahkoja, ja ehdin jo ostaa uusia ihania liivejäkin. Ja rahaa meni noin neljä tonnia. Tänään harrastimme mieheni kanssa seksiä ja aloin itkeä kesken kaiken kun olen näistä niin onneton ja on vaikea tuntea itseään edes naiseksi! Päätin, että hankin ne silikonit kuitenkin, vaikka rahaa ei oikein olisi tuon rasvansiirron jälkeen. Mieheni sanoi, että hän ei silikoneja vastusta, jos ne haluan. Mutta kun yhteen pieleen menneeseen toimeniteeseen on jo laittanut noinkin paljon rahaa, tuntuu aika keljulta ajatukselta mennä seuraavaan.
Silikonit hankkineet tuntuvat keskimäärin olevan kuitenkin päätökseensä tyytyväisiä.
Oletteko olleet?
Silikonit hankkineet tuntuvat keskimäärin olevan kuitenkin päätökseensä tyytyväisiä.
Oletteko olleet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi harmi. Olen kyllä kuullut monesta pettymyksestä rasvansiirron kanssa. Valitettavasti jos rintoja haluaa varmasti suurentaa, on silikoni varma tapa saada suurennos aikaan.
Mutta kaatunutta maitoa on turha surra.
Jos nyt käyt laittamassa implantit ja olet tyytyväinen, et muísta tuota neljätonnista enää muutaman vuoden kuluttua.
Must toi on niin väärin, että voidaan rahastaa ilman vastuuta monta tonnia ja tulos häviää parissa kuukaudessa!
Tehtiinkö sinulle kantasolurikastettu rasvansiirto vai tavallinen? Kantasolujen kanssa pitäisi pysyä paremmin.
Ihan tavallinen tehtiin. No kyllä maar v...ttaa, ei siitä mihinkään pääse. No joo, kantasolusiirrossa luvataan että pysyy paremmin (ja hintakin liki tupla...ainakin 7000) mutta niin lupailtiin tavallisessakin, että yli puolet tarttuu. Just joo! Klinikalta sitten sanottiin jälkikäteen, että rasvansiirrossa voi käydä niin ettei mitään tartu, kun se on niin epävarma tekniikka, ettei voi luvata mitään.
Implantit nyt on ainakin suht varma tapa saada aikaan suurennus. Montakohan tonnia tähän koko hommaan joutuu oikein rahaa laittaamaan?!
riippuu missä laitat. Suomessa kalliimpi kuin esim. Tallinnassa. Hinnat on 3500 ja siitä ylöspäin.
päätöstäsi, olen vain kanssasi eri mieltä.
Ensinnäkin tuntuu uskomattomalta että neljä tonnia uppoaa tisseihin. Minulla ei iki kuuna päivänä olisi ylimääräistä noin paljon laittaa ulkonäköön, edes ruokaan, laskuun, vaatteisiin.. Neljällä tonnilla olisi saanut köyhälle perheelle, nälkäisille lapsille ruokaa ainakin kuukaudeksi. Mutta edelleen en tuomitse, omat ovat rahasi ja päätöksesi.
Ajatellaan, että kävisit nyt silikonit, mietippä miltä ne näyttävät vaikka 10.v päästä? Taas leikkaukseen.. Entäpäs kun ikää tulee ja vatsa rupeaa roikkumaan, ryppyjä naamaan.. Laitatko sitten botoxia, rasvaimu..? Entäpä jos vain voisit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, tisseineen kaikkineen. Jos ei miehellesi kelpaa niin heitä mäkeen.
Tuon mielipiteeni esille vain siksi, koska itse olen kärsinyt/kärsin rankoista itsetunto-ongelmista. Olen kiduttanut itseäni laihduttamalla ihan bulimikoksi asti, silti en ollut koskaan tarpeeksi laiha (omasta mielestäni). Inhosin pieniä rintojani, olen itsekin silikoneja miettinyt - onneksi ei ole ollut siihen rahaa. Viiltelin itseäni, koska inhosin ulkonäköäni niin paljon, lopulta ranteet auki.. Selvisin kuitenkin hengissä.
Nyt, "viisaampana" ja vanhempana. Minulla on pienet roikkutissit, selluliittia mahassa, takapuolessa, käsivarsissa, reisissä, pottunenä, kaksoisleuka, liian pienet silmät.. Luetteloa voisin jatkaa päivän. En ole koskaan ollut näin ruma ja parantamisen varaa olisi, mutta.. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen ja niin hyväksyy miehenikin. Ja olen onnellisempi kuin koskaan.
Pointtini on se, että jos ei hyväksy itseään, niin koskaan ei ole tyytväinen itseensä, olipa kuinka kaunis/laiha/hyvätissinen tahansa. Eikö sinunkin elämässä olisi paljon tärkeämpää mietittävää? Tiedän miten tuollainen itsensä paiskominen pilaa ihmisen sielun ja ilon ja samalla karkottaa kanssaihmiset ympäriltäsi. Ei toisia kiinnosta onko sinulla lattanatissit vai ei. He rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.
Mutta edelleen oma on päätöksesi. Jos se sinut tosiaan onnelliseksi tekee niin, ihan rauhassa.. Mutta en usko että sisimmissäsi olet onnellinen, vasta sitten kun hyväksyt itsesi vikoineen kaikkineen. Toivon sinulle ja kaikille muillekin mukavaa kevään odotusta!
Huh, mikä moraalisaarna!
Mutta onnellinen olen jo nyt. Minulla ei ole esiintynyt bulimiaa, viiltelyä tai muitakaan mielenterveyden häiriöitä. Minulla on ihana mies, kaksi ihanaa lasta, korkeakoulututkinto, vakityö, ystäviä ja olen kaikin puolin elämääni tyytyväinen. Paitsi kun otan paidan pois ja näen nämä tyjhät ryppyiset nahkapussit, niin kyllä siinä onnellisuudentunne hetkeksi katoaa.
Edelleen olen sitä mieltä, että näille rinnoille pitää tehdä jotakin, ja harmittaa kun menin laittamaan niin paljon rahaa juttuun, joka ei toiminutkaan:(