ja se onkin kuolemassa omaan mahdottomuuteensa.
Opettele tuntemaan itsesi, on kirjoitettu Delfoin temppelin oven uläpuolelle, löydät jumalan ja taivasten valtakunnan sisältäsi.
Uskonnot ovat ihmiskunnan suurinta petosta, huomasin sen jo 35 vuotta sitten ja erosin kirkosta.
Äkkiä siihen uskonnottomuuteen tottuu, ja on henkisesti kevyempi olokin.
Opettele tuntemaan itsesi, on kirjoitettu Delfoin temppelin oven uläpuolelle, löydät jumalan ja taivasten valtakunnan sisältäsi.
Uskonnot ovat ihmiskunnan suurinta petosta, huomasin sen jo 35 vuotta sitten ja erosin kirkosta.
Äkkiä siihen uskonnottomuuteen tottuu, ja on henkisesti kevyempi olokin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pysty todistamaan uskoasi, ett' Jumalaa ei ole.
Sit'vastoin Jumalan tekoja et pysty kielt'.
että "luopumusta tulee" ja "löytääkö Hän uskoa maan päältä,kun tulee"
Harvat ovat ne,jotka pelastuvat,mutta silti lukematon määrä - se vain on vähemmän,kuin pelastumattomia.
Näin pelastut: http://www.tulta.net/pelastus.htm
Kristinusko ei ole kuolemassa mihinkään. Jumala on uskon asia, hänen olemassaoloaan voi epäillä, mutta kukaan ei voi todistaa etteikö Häntä olisi olemassa. Ehkä on kuitenkin hyvä erottaa usko ja uskonto, sillä uskonnon nimissä voidaan tehdä paljon väärää. Mietimme, miten voit tuntea olosi keveämmäksi henkisesti ilman uskoa. Mikä uskossa on raskasta, koetko syyllisyyttä tehdessä vastoin omaatuntoasi? terveisin Laura, Kipa ja Mirkka
ja kylmät tosiasiat. Tarkoitan nyt sellaista persoonallista ihmiskunnan ulkopuolella olevaa luojajumalaa. Miten sellaista jumalaa voi jotkut jopa rakastaa ja palvella joka on tuhonnut ihmiskunnan vedenpaisumuksella ja pari kaupunkia siinä sivussa. Tämä massamurhaaja vielä paiskaa hyvät ihmiset helvettiin jos ei satu nimi olemaan jossain kirjassa.
Kyllä kristinusko on mielestäni uskonto ja kristityt uskovat sen oppeihin. Ja jotenkin surkuhupaisaa että jopa kirjaimellisesti jopa saatanaan ja helvettiin.
Uskon minäkin johonkin, uskon luonnon lakeihin ja kuolemanjälkeiseen elämään.
Terveisiä täältä Koillismaan 32 asteen pakkasesta.
on henkilökohtainen asia. Sitä joko uskoo tai ei usko. Minä olen uskossa ja minulle riittää todisteeksi Jumalan olemassa olosta jo pelkästään me ihmiset. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Meissä ihmisissä on samanlaista jumalallista hyvyyttä ja rakkautta, mutta meissä on myös pahuutta, joka vallalle päästessään voi aiheuttaa mieletöntä kärsimystä ja tuhoa.
Mieti mitä raamatussa sanotaan vaikka rakkaudesta:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa."
Jos me ihmiset pystyisimme täyttämään edes tuon Raamatun jakeet täydellisesti, niin maailmassa ei olisi pahuutta ja hätää. Jumalan rakkaus ja armo on vielä suurempaa mitä me emme pysty täysin käsittämään, sillä olemmehan me vain ihmisiä ja maan tomua.
Oikeastaan mitä väliä on edes uskolla? Uskovat ihmisetkin käyttävät aikaansa jonnin joutavien yksityiskohtien vatvomiseen ja niistä tappelemiseen. On kaikenlaisia erilaisia seurakuntia, jotka painottavat jotain tiettyä asiaa. Arvostellaan toisia ja punnitaan toisten uskoa. Onko toisen ihmisen usko nyt ihan varmasti oikeaa ja aitoa? Mihin oikeastaan voimme uskoa ja turvautua? Minä olen ymmärtänyt asian niin, etten pääse taivaaseen omin avuin vaikka miten yrittäisin elää Raamatun ohjeiden mukaisesti. Päinvastoin muutun lakihenkiseksi toisia arvostelevaksi ja tuomitsevaksi, joka ei ole myöskään aitoa, oikeaa kristillistä käyttäytymistä. Mihin muuhun siis voidaan turvata kuin Jumalan rakkauteen ja armoon sekä siihen, että hän näkee syvälle sydämmiimme sekä mieleemme ja tietää mikä on oikeaa sekä aitoa. Voin vain elää välttämällä pahaa ja pyrkimällä tekemään hyvää.
Muuten hyvässä paikassa tunnut olevan, jos Koillismaalla olet. Itse joudun olemaan Slummi-Suomessa (Etelä-Suomessa) vaikka muuten olisin siellä Koillismaan naapurissa Kainuussa paljon mieluiten tälläkin hetkellä. Siellä luonnon kauneudessa ja hiljaisuudessa on hyvä olla!
Yhä useampi luopuu kristinuskosta LÄNNESSÄ. Muualla maailmassa kristinuskolla menee suht' hyvin. Kiinassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kristinusko kasvaa todella nopeasti.
Kristinusko on voimissaan myös USA:n raamattuvyöhykkeellä.
Mitä järkee uskonnoissa?-ei mitään kaikki on sellasta paskaa.
Ja kristinuskosta, jumala,jeesus,raamattu ja muu hölynpöly ovat vain jonkun little bit höyrähtäneen idiootin kesksimiä satuja.
täytyy olla vähän vinksattunut jos uskoo pronssiajan mytologioihin