Nyt kun olen lukenut palstan aloituksia katkeruudesta, ja itse kertonut omasta katkeruudestani (yritin kirjoittaa syyllistämättä ketään). Kun onnistuin kertomaan katkeruudestani ilman että syyllistin katkeruuteni aiheuttajaa, tunsin lopultakin päässeeni sitä irti ja olleeni täysin vapaa. Uskon että nyt viimein olen siitä vapaa! :)
Minun katkeruuteni kesti vuosia, vuosia ja syveni vain kun vastaan tuli huonoja ihmissuhteita. Mutta katkeruuteni keskellä tunsin että pystyin kuitenkin antamaan anteeksi muille, mutten itselleni sitä että olin antanut itseni tulla petetyksi. Lopulta tajusin, että katkeruudessa ei enää ollutkaan kyse niistä jotka siihen olivat vaikuttaneet vaan minä itse, kun en ollut itselleni antanut anteeksi.
Olen saanut vuosien kuluessa tajuta miten helppoa se onkaan antaa muille anteeksi, mutta itselle anteeksi antaminen... se se vasta vaikeaa onkin.
Ison osan elämästäni olen saanut antaa muille anteeksi heidän tekosiaan, aluksi pienen pieniä kiusantekoja, joita oli tosi vaikea antaa anteeksi lapsen ymmärryksellä (silloin). Aikuiseksi tultuani anteeksi antaminen on sitten tullut helpommaksi (ainakin muille kuin itselle) vaikka olisin tullut millä tahansa tavalla petetyksi (pahimmalla mahdollisellakin ystävien taholta). Se ihmetytti minua jo tapahtumien jälkeen, suutuin silmittömästi nopeasti, mutta yhtä nopeasti olin jo valmis antamaan anteeksi... niin sille toiselle, mutten kuitenkaan itselleni. Paitsi nyt myöhemmin kun olen joutunut katkeruuttani läpi käymään ja ihmetellyt miksen päässyt siitä irti. Onneksi vika löytyi, minusta.
Minun katkeruuteni kesti vuosia, vuosia ja syveni vain kun vastaan tuli huonoja ihmissuhteita. Mutta katkeruuteni keskellä tunsin että pystyin kuitenkin antamaan anteeksi muille, mutten itselleni sitä että olin antanut itseni tulla petetyksi. Lopulta tajusin, että katkeruudessa ei enää ollutkaan kyse niistä jotka siihen olivat vaikuttaneet vaan minä itse, kun en ollut itselleni antanut anteeksi.
Olen saanut vuosien kuluessa tajuta miten helppoa se onkaan antaa muille anteeksi, mutta itselle anteeksi antaminen... se se vasta vaikeaa onkin.
Ison osan elämästäni olen saanut antaa muille anteeksi heidän tekosiaan, aluksi pienen pieniä kiusantekoja, joita oli tosi vaikea antaa anteeksi lapsen ymmärryksellä (silloin). Aikuiseksi tultuani anteeksi antaminen on sitten tullut helpommaksi (ainakin muille kuin itselle) vaikka olisin tullut millä tahansa tavalla petetyksi (pahimmalla mahdollisellakin ystävien taholta). Se ihmetytti minua jo tapahtumien jälkeen, suutuin silmittömästi nopeasti, mutta yhtä nopeasti olin jo valmis antamaan anteeksi... niin sille toiselle, mutten kuitenkaan itselleni. Paitsi nyt myöhemmin kun olen joutunut katkeruuttani läpi käymään ja ihmetellyt miksen päässyt siitä irti. Onneksi vika löytyi, minusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.