Entisenä uskovana olen pistänyt merkille, miten outo vaikutus uskoontulolla on ihmiseen. Minuunkin oli. Kun ihminen tulee uskoon, hän lakkaa saman tien kiinnostumasta mistään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Uskoon tulon jälkeen kaiken ajattelun, puheen ja toiminnan kohteena ovat vain ja ainoastaan hengelliset asiat, eivät maalliset - Jeesus, Pyhä Henki, synti, pyhittyminen, parannuksen tekeminen, Raamatun lukeminen, armolahjat, hengelliset kokoukset, evankeliointi...
Sellainen ihminen, joka on aiemmin toiminut jossain avustusjärjestössä tai poliittisessa järjestössä, osallistunut adresseihin, luonnonsuojeluun, mielenosoituksiin ja muihin sen sellaisiin aktiviteetteihin, menettää heti uskoon tulonsa jälkeen kaiken mielenkiintonsa niihin hänelle aiemmin tärkeisiin asioihin. Uskoon tulon jälkeen vain hengelliset asiat kiinnostavat.
Ai mitä? Kyllä, tiedän, tiedän, se on sitä niinsanottua "ensirakkautta" Kristukseen, ja se tasapainottuu myöhemmin siten, että myös esim. avustustyö tulee vanhempana uskovana taas uudestaan tärkeäksi, ja uskova osallistuu silloin muihinkin kuin hengellisiin harrasteisiin. Mutta kun se ei mene niin! Se on pieni vähemmistö uskovista, joka kantaa huolta siitä vesilasillisesta janoiselle, siitä vangittujen tapaamisesta, köyhien ruokkimisesta ja alastomien vaatettamisesta! Vai koska sinä muka olet viimeksi kutsunut puliukon kotiisi ruokailemaan ja antanut hänelle omia vaatteitasi?
Usko saa ihmisen ajattelemaan ainoastaan hengellisiä asioita. Sitten, kun joitain käytännön tekoja tehdään lähimmäisen hyväksi, niitäkään ei tehdä vilpittömästä auttamisenhalusta, vaan taka-ajatuksena on aina se, että auttamalla voidaan pehmittää ihminen vastaanottavaiseksi saarnaamiselle ja uskoon tulolle. Pelkästään hengelliset asiat ovat uskoville tärkeitä, ja ketään ei auteta pyyteettömästi. Aina on pyyde taustalla. Eikö edes joskus voisi vain antaa pelkästä antamisen halusta, ettei aina odottaisi uskon tunnustamista vastalahjaksi?
Sellainen ihminen, joka on aiemmin toiminut jossain avustusjärjestössä tai poliittisessa järjestössä, osallistunut adresseihin, luonnonsuojeluun, mielenosoituksiin ja muihin sen sellaisiin aktiviteetteihin, menettää heti uskoon tulonsa jälkeen kaiken mielenkiintonsa niihin hänelle aiemmin tärkeisiin asioihin. Uskoon tulon jälkeen vain hengelliset asiat kiinnostavat.
Ai mitä? Kyllä, tiedän, tiedän, se on sitä niinsanottua "ensirakkautta" Kristukseen, ja se tasapainottuu myöhemmin siten, että myös esim. avustustyö tulee vanhempana uskovana taas uudestaan tärkeäksi, ja uskova osallistuu silloin muihinkin kuin hengellisiin harrasteisiin. Mutta kun se ei mene niin! Se on pieni vähemmistö uskovista, joka kantaa huolta siitä vesilasillisesta janoiselle, siitä vangittujen tapaamisesta, köyhien ruokkimisesta ja alastomien vaatettamisesta! Vai koska sinä muka olet viimeksi kutsunut puliukon kotiisi ruokailemaan ja antanut hänelle omia vaatteitasi?
Usko saa ihmisen ajattelemaan ainoastaan hengellisiä asioita. Sitten, kun joitain käytännön tekoja tehdään lähimmäisen hyväksi, niitäkään ei tehdä vilpittömästä auttamisenhalusta, vaan taka-ajatuksena on aina se, että auttamalla voidaan pehmittää ihminen vastaanottavaiseksi saarnaamiselle ja uskoon tulolle. Pelkästään hengelliset asiat ovat uskoville tärkeitä, ja ketään ei auteta pyyteettömästi. Aina on pyyde taustalla. Eikö edes joskus voisi vain antaa pelkästä antamisen halusta, ettei aina odottaisi uskon tunnustamista vastalahjaksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että humanitäärisen avun antajia on paljonkin-he eivät vain kuuluta turuilla ja toreilla tekemisistään,eli puhut vain omasta suppeasta näkökulmastasi...tai ehkäpä kirjoitit muulla mielellä,joten ei ihme,ettei kukaan ole kommentoinut!Jos lienet katkera(huom>lienet!!),eipä sille näin sivullisena mitään voi..!!
Joitain kiinnostaa ja joitain ei kiinnosta. Tosin ne uskovat, joita ei kiinnosta yhteiskunnallinen vaikuttaminen tahtovat olla sympaattisempia, kuin ne jotka (protestoi, osoittaa mieltä, ottaa kantaa ja pitää kiinni joka rovosta). Itse olen tavannut noita sympaattisia uskovia ja sitten noita jotka tekee jyrkkiä linjanvetoja.
Voiko sitä muka uskontuloon rinnastaa? Koska niitä on paljon, jotka sanoo olevansa uskossa ja tekee samaan aikaan yhteiskunnallisia päätöksiä.
Eihän lintojenkaan tarvitse kantaa huolta ruuasta, koska luoja ruokkii ne.
Näin on, turha se on haitilaistenkaan huolehtia, Luoja vaatettaa ja ruokkii.
Oletko luopunut elämän tärkeimmästä, vai lienetkö ollutkaan elävässä uskossa, Herra on kutsunut, olet ehkä ollut herätyksen tilassa. Kun on tullut uskoon ja tietää mistä Herra Jeesus on pelastanut; iäti kestävästä tulikivijärvestä jossa madot ei kuole, niin kyllä uskoon tullut pyrkii pyhittymään, ilman sitä ei peri iankakkista kirkkautta, rauhaa, lepoa, autuutta.
vaan toivotaan pääsyä iankaikkiseen autuuteen jonkun mielikuvitusolennon jalkoja pussailemaan.
Maapallo ja ihmiskunta jätetään noin vain niinkuin kakka pyllystä.
Mutta uskovainen erehtyy, meidän pitää syntyä tänne murheen laaksoon yhä uudestaan ja uudestaan.
Siivottavaa on ja koulu kesken meistä suurimmalla osalla.
Kirjoitti Inkarnaattoripappa pirtin lämmöstä ja ulkona 30 astetta pakkasta.