Kristinuskon määrittely

Kristinuskoon kuuluu pienten lasten hyväksikäyttö. Tätä tapahtuu silloin kun lapsille tuputetaan uskontoa.

...sinä filosofina ja teologina, mitä mieltä olet asiasta, jonka esitin tuossa tämän viestin alla otsikolla "Kysymys pelastuksesta".

Kristinuskon ydin on käsittääkseni pelastussanomassa, joka taas perustuu siihen, että ihmisen tulee uskoa Jeesukseen syntien sovittajana. Eli uskosta ja armosta ihminen pelastuu, ei omista ansioistaan. Tässä on kuitenkin eräs ristiriita, jota juuri tuossa mainitsemassani keskustelunavauksessa käsittelin.

Näyttää äkkiä ajatellen hyvältä. Kristinusko on Kirja-uskonto, jossa Raamattu on tärkein lähde.

Kirkkohistoriassa suuntaa on tarkennettu ja muutettu, on riitauduttu ja erottu eri painotuksiin, on tullut herätyksiä, puhdistuksia ja jopa harhautuksia. Seurakuntalaivan luotsaaminen ajan aallokossa ei ole ollut helppo juttu ajatellen niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joihin se on joutunut sovittautumaan säilyttäen kristillisyyden sanomansa kirkkaana.

Jeesus vaikutti suurten filosofien jälkeen. Pyhä Henki on koossapitävä voima mielestäni enemmän kuin antiikin filosofinen perusta. Filosofiassa on samantapaisia hyveellisiä pyrkimyksiä pyrkiä parempaan, ylöspäin, kasvuun, ymmärtää ihmisyyttä kuin kristinuskossa. Kristinusko on jotakin enemmän kuin mikään filosofian suuntaus, niin hienoja ja yleviä kuin ne ovatkin.

Kristityillä on Pyhä Henki opettamassa jokaisella henkilökohtaisesti. Hän kutsuu, puolustaa, opettaa ja tekee eläväksi. Siksi kristityn ei tarvitse tyytyä ainoastaan kirjoituksiin. Kristityn sydämessä Sana tulee eläväksi uskon kautta.

Traditio on idän kirkolle tärkeämpi kuin läntiselle. Jokainen ryhmä löytää omat perinteensä, joissa pitäytyy. Ydin on sama.

Aito mystikko haluaa vain rakastaa muita ja antaa heidän olla vapaita. "Väärä" mystikko puhuu paljon Jumalasta, vähemmän rakkaudesta, ja hyvin vähän vapaudesta. Miellän termin hiljentymiseksi kuuntelemaan, kuulemaan, vastaanottamaan. Se on pyhien kirjoitusten "märehtimistä". Hidasta lukemista ja sulattelua, sisäänpäin avartumista Jumalan edessä.

Sana kristillinen tarkoittaa ensisijaisesti kristinuskon piiriin kuuluvaa, kristinuskon oppien mukaista. Kristillinen seurakunta tarkoittaa yhteisöä, joka toimii ja uskoo krinuskon oppien mukaisesti. Sanan lingvistinen kehitys juontuu sanasta Kristus eli kristinuskon perustajasta (Jeesuksen lisänimi, joka tarkoittaa voideltua kuningasta.).

Sanaa "kristillinen" käytetään myös laajemmin merkityksessä kristinuskon hengen mukainen, sen hengessä toimiva, kristitylle sopiva, hurskas ja jumalinen.
(10/02 lp)

Katekismus on lyhyt esitys kirkkokunnan opista.

Katekismus tulee kreikankielisestä sanasta katekhismos = opetus. Sana tarkoittaa erityisesti kysymyksin ja vastauksin tapahtuvaa opetusta. Katekismusta on käytetty mm. kinkereillä ja rippikouluissa.

Martti Lutherin vuonna 1529 kirjoittamat Vähä katekismus ja Iso katekismus kuuluvat luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Vähä katekismus sisältää kysymyksiin ja vastauksiin puettuna viisi pääkappaletta sekä erilliset jaksot ripistä, rukouksia ja huoneentaulun. Pääkappaleet sisältävät käskyt, uskontunnustuksen, Isä meidän -rukouksen sekä kasteen ja ehtoollisen sakramentit varustettuina Lutherin selityksillä. Iso katekismus on Vähää katekismusta laajempi papistolle tarkoitettu kristillisen opin selitys.

Suomen ev.lut. kirkossa käytetään vuonna 1999 hyväksyttyä kristinoppia, jonka nimenä on Katekismus. Kirjanen sisältää Kymmenen käskyä, Uskontunnustuksen, Isä Meidän -rukouksen, sakramentit sekä selitykset Raamatusta, ripistä, rukouksesta ja siunauksesta. Selitykset on laatinut piispa Eero Huovinen. Kirja sisältää myös Lutherin Vähä katekismuksen lyhyet selitykset. Katekismus jaettiin jokaiseen suomalaiskotiin syksyllä 2000 kirkkojen viettämän Riemuvuoden kunniaksi.

Aikaisempi kirkossa käytetty kristinoppi on vuodelta 1948. Varhaisimpana suomalaisena katekismuksena pidetään vuonna 1543 valmistunutta Mikael Agricolan kirjaa Alkuoppi uskoon.
(3/01 al)

Luottamus Herran lupauksiin ja hänen pelastavaan voimaansa (1. Moos.15:6, 2.Aik.20:20, Joh.3:16, Room.3:22). Luottamus Jeesukseen ja hänen kykyynsä parantaa on uskoa (Matt.9:29). Uskossa ihminen vastaanottaa Jumalan armon ja vanhurskauden (Room.5:1). Usko on Jumalan lahja, jonka hän vaikuttaa (Ef.2:8). Heprealaiskirjeessä sanalla usko on usein merkitys: luottamus siihen, että Jumala hallitsee tulevaisuuden (Hepr.11:8,27, 13:14).
(Raamatun sanasto, Suomen Pipliaseura)

Martti Lutherin Vähä katekismus sanoo uskosta:

Luomisesta:
Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä vielä pitää voimassa; antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellot, karjan ja kaiken omaisuuden; lahjoittaa runsaasti ja joka päivä ravinnon ja kaikki tämän elämän tarpeet, suojelee kaikissa vaaroissa, varjelee ja pelastaa kaikesta pahasta; ja että hän tekee tämän sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestänsä ja laupeudestansa, ilman mitään minun ansioitani ja mahdollisuuttani; mistä kaikesta minun tulee häntä kiittää ja ylistää, palvella häntä ja olla hänelle kuuliainen. Tämä on varmasti totta.

Lunastuksesta:
Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niinkuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

Pyhityksestä:
Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.

Minä taidan ajatella jollakin yksinkertaisella tavalla, koska sinun kirjoittamiasi sanoja "meni yli hilseen".
Onhan se totta, että Raamattu on tärkeä kirja uskovalle ihmiselle, ja siellä olevien käskyjen noudattaminen.
Mutta myös yksi on tärkeää: Jumalan rakkaus.