Tässä on -- vihdoinkin ja lopultakin ja syystäkin -- keskusteltu kovasti Suomen ruotsalaisten juoksemisesta karkuun Summan rintamalta helmikuussa 1940. Eräs keskustelija esitti, että "Tökeröintä on sotkea tähän kielikysymykset."
Onko se tökeröä? Liittyiko kielikysymys tai puolustajien kansallisuus (Suomen ruotsalaisia) asiaan millään tavalla? Kielihän on käytännössä yhtä kuin kansallisuus. Miksi suomalaiset eivät lähteneet karkuun Mannerheim-linjalta? Miksi ruotsalaiset lähtivät? Oliko suomalaisten tahto puolustaa Suomea suurempi kuin ruotsalaisten? Vaikuttiko ruotsalaisten asenteeseen se, että onhan siellä lahden takana aina vielä se Ruotsi, jonne voimme mennä, jos täällä valta vaihtuu venäläisille... Vai luottivatko ruotsalaiset siihen, että kyllä suomalaiset meidän karkuruutemme paikkaavat. Vai olivatko suomalaiset vain sen verran älykkäämpiä, että tajusivat, että karkuunjuokseminen ei kannata, vaan parempi on pysyä valmistelluissa puolustusasemissa, joissa saa edes vähän suojaa tykistötulelta ja panssareilta?
Sitäpaitsi, ruotsalaiset itse ovat vedonneet aina siihen, että he kantoivat sodissakin kortensa kekoon, ja ovat siksi ansainneet etuoikeutensa -- ja sehän on suoranainen valhe, kuten historia todistaa. Ja aina he ovat etuoikeuksiaan puolustaessaan vedonneet myös yleisiin "historiallisiin syihin".
Tosiasia on kuitenkin se, että jos historiasta -- vaikkapa juuri viime sodista ja sen jälkeisistä ajoista -- syitä etsitään, niin sieltä ei löydy minkäänlaisia perusteluja ruotsalaisten nykyisille etuoikeuksille (kaksikielisyys, pakkoruotsi, koulutukselliset etuoikeudet, viralliset suojatyöpaikat jne...). Sen sijaan löytyy lukemattomia perusteluja sille, että ruotsalaiset eivät ole ansainneet minkäänlaisia etuoikeuksia, vaan pikemminkin päinvastoin.
Onko se tökeröä? Liittyiko kielikysymys tai puolustajien kansallisuus (Suomen ruotsalaisia) asiaan millään tavalla? Kielihän on käytännössä yhtä kuin kansallisuus. Miksi suomalaiset eivät lähteneet karkuun Mannerheim-linjalta? Miksi ruotsalaiset lähtivät? Oliko suomalaisten tahto puolustaa Suomea suurempi kuin ruotsalaisten? Vaikuttiko ruotsalaisten asenteeseen se, että onhan siellä lahden takana aina vielä se Ruotsi, jonne voimme mennä, jos täällä valta vaihtuu venäläisille... Vai luottivatko ruotsalaiset siihen, että kyllä suomalaiset meidän karkuruutemme paikkaavat. Vai olivatko suomalaiset vain sen verran älykkäämpiä, että tajusivat, että karkuunjuokseminen ei kannata, vaan parempi on pysyä valmistelluissa puolustusasemissa, joissa saa edes vähän suojaa tykistötulelta ja panssareilta?
Sitäpaitsi, ruotsalaiset itse ovat vedonneet aina siihen, että he kantoivat sodissakin kortensa kekoon, ja ovat siksi ansainneet etuoikeutensa -- ja sehän on suoranainen valhe, kuten historia todistaa. Ja aina he ovat etuoikeuksiaan puolustaessaan vedonneet myös yleisiin "historiallisiin syihin".
Tosiasia on kuitenkin se, että jos historiasta -- vaikkapa juuri viime sodista ja sen jälkeisistä ajoista -- syitä etsitään, niin sieltä ei löydy minkäänlaisia perusteluja ruotsalaisten nykyisille etuoikeuksille (kaksikielisyys, pakkoruotsi, koulutukselliset etuoikeudet, viralliset suojatyöpaikat jne...). Sen sijaan löytyy lukemattomia perusteluja sille, että ruotsalaiset eivät ole ansainneet minkäänlaisia etuoikeuksia, vaan pikemminkin päinvastoin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Kielihän on käytännössä yhtä kuin kansallisuus."
Ei kylläkään ole. Suomessa on ainakin suomen-, ruotsin ja saamenkielisiä kansalaisia. Taitaa olla venäjänkielisiäkin ja ties mitä.
"Miksi suomalaiset eivät lähteneet karkuun Mannerheim-linjalta? "
Kaikki joukot irtautuivat Mannerheim-linjalta vain ylemmän johdon käskyllä. Mikään yksikkö ei lähtenyt karkuun. Joitakin painumia etulinjaan tuli monenkin yksikön alueella.
Ruotsinkieliset JR 9 ja JR 10 taistelivat Talvisodassa aivan yhtä urhoollisesti kuin suomenkieliset joukot. Ainoa suurempi pakokauhu oli Kannaksella Hämeen Ratsurykmentissä aivan sodan alussa ja Laatokan pohjoispuolella IV AK:ssa. Nämä joukot olivat suomenkielisiä. Jokaisella joukolla on vaikeissa tilanteissa hyvät ja huonot hetkensä.
Taipaleenjoella posliinipojat menettivät asemansa ja Keski-Suomen ja Pohjanmaan miehet joutuivat omalla vuorollaan valtaamaan vastaiskulla asemat takaisin uudelleen ja uudelleen. Venäläiset kuuluuttivat kovaäänisillä: Kyllä te vanhat jäärät taistelette niin, että joka miehen saa tykillä ampua poteroonsa, mutta entä sitten, kun posliinipojat taas tulevat reservistä. Posliinipojat olivat etupäässä stadilaisia ja Suomenkielisiä.
on olemassa 100 erilaista totuutta. Jokainen valitsee niistä eniten omaa arvomaailmaansa palvelevan. I/JR63 (posliinipoikia) miehitti Kirvesmäen tukikohta neljän ja aamulla taisteluvahvuus oli hiukan yli sata miestä. Illalla vajaa kymmenen ehjää, mutta tukikohta pidettiin. Vuosalmella Talvisodan lopussa taistelleen "Posliinidivisioonan taisteluvahvuus oli noin tuhat miestä.
- "Kielihän on käytännössä yhtä kuin kansallisuus."
- "Ei kylläkään ole. Suomessa on ainakin suomen-, ruotsin ja saamenkielisiä kansalaisia. Taitaa olla venäjänkielisiäkin ja ties mitä."
No kyllähän se on. Sinä sekoitat nyt kaksi eri asiaa: kansallisuuden ja kansalaisuuden.
Eri kansanryhmien määrittelyyn liittyvät olennaisesti käsitteet kansalaisuus ja kansallisuus. Kansalaisuus merkitsee, että henkilö on jonkun maan kansalainen. Kansalaisuuden voi saada syntymän tai hakemuksen kautta. Kansallisuus puolestaan tarkoittaa johonkin kansaan kuulumista ja sen voi saada ainoastaan syntymän kautta. Kansalaisuuden tärkein tunnusmerkki on passi, kansallisuuden tärkein tunnusmerkki on kieli.
Suomen kansalaiset (suomalaisen passin omistajat) muodostuvat useista eri kansallisuuksista, suurimpana enemmistönään suomalaiset. Vähemmistöjä on useita, ainakin toista sataa, joista tunnetuimpia ovat tataarit, venäläiset, somalit ja ruotsalaiset. Suomessa asuvien vähemmistökansallisuuksien nimeen liitetään usein suomen-etuliite, esim. suomentataarit, suomensomalit ja suomenruotsalaiset. Tätä harrastavat etenkin ruotsalaiset, jotka täten haluavat korostaa olevansa jotenkin parempia kuin muut ruotsalaiset tai muut vähemmistöt.
olikos talvi ja jatkosota sitten osittain veljessota? Mun pappa oli syntynyt 1914 elikkä oli siis venäläinen. 18 syntyneet siis oli ensimmäisiä suomalaisia? Kapinassa siis taisteli kolme erillaista venäläistä ryhmittymää?
Summa ei suinkaan ollut ainoa paikka, josta ruotsalaiset karkasivat antaen suomalaisten kuolla puolestaan. Säntämä jatkosodassa oli seuraava suuri ruotsalaisten tappioita säästänyt (ja suomalaisten tappioita lisännyt) sotapetos, jonka ruotsalaiset suorittivat joukko-osaston voimalla, mutta siitä lisää sen 70-vuotispäivänä ensi vuonna. Ja olihan niitä useita muitakin, siis nimenomaan sellaisia, joissa RUOTSALAINEN JOUKKO-OSASTO petti Suomen ja suomalaiset. Ja lisää tuli sodan jälkeen.
Näistä ruotsalaisten sotasankareiden uroteoista voi lueskella lisää vaikkapa suomalaisten sotaveteraanien ylläpitämältä sivustolta:
http://www.sci.fi/~eiry/ruotsinkielisia.html
Minkäkieliset porukat mahtoivat lähteä lipettiin Valkeasaaresta kesällä -44? Entä Viipurista? Kuka niille antoi luvan ja milloin?
Mainitsemissasi tapauksissa ei ollut kysymys pyhän suomalaisveren säästämisestä ruotrsalaisveren kustannuksella, kuten ruotsalaisten karkuruustapauksissa. Suomalaiset paikkasivat itse omat mokansa -- mitä ruotsalaiset eivät ikinä tehneet.
Sotakarkuruutta on aina esiintynyt kaikissa sodissa ja kaikissa kansallisuuksissa. Mutta Suomen ruotsalaisten karkuruudessa oli jotain aivan erilaista: he olivat kansallisuutena täysin epäluotettava aseveli, he juoksivat lähes aina ja lähes kaikista vähänkin normaalia lämpimämmistä paikoista, ja osoittivat, että heihin ei kerta kaikkiaan voinut koskaan luottaa. Ja siis nimenomaan ruotsalaiset joukko-osastot olivat epäluotettavia; ne pettivät. Suomalaisissa joukko-osastoissa olleet ruotsalaiset sen sijaan toimivat kuten muutkin suomalaiset, joko hyvin tai huonosti. Mitä voimme tästä päätellä? JOUKOSSA RUOTSALAISUUS TIIVISTYY!
edes näön vuoksi päästä hurrrivihasta normaaliin kaunaan. Tuota höpinää ei usko erkkikään.
Tässä on taatusti moneen kertaan tarkistettua tietoa tapahtumista:
50. Mitä historia tietää ruotsinkielisten sodasta
http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50
http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html
Kemppisen Blogissa kesti kantti...
http://kemppinen.blogspot.com/search/label/sota
Laurilain työt
Ja niiden kommentit, se viimeinen varsinkin!
https://www.blogger.com/comment.g?blogID=17011369&postID=7060693312143154965
Talvisodan jälkeen oli kielirauha vaarassa ja siksi Maan turva -järjestön 1. tehtävä oli koettaa puhdistaa Summan murtumisesta syyllistetyt suomen ruotsalaiset. siinäpä olikin urakkaa kerrakseen kun A. Lindmannin pataljoona oli pettänyt heti 1. kunnon koitoksessaan. Edellinen pataljoona oli taistellut samoissa asemissa kuukauden verran.
Maan Turvan teettämä tilaustyö löytyy tuosta kirjasta: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15-1996: "Summan läpimurto" s. 121-134
Sivulla 120 on "Rinta rinnan" Antti Juutilaisen kirjoittama johdanto ja siinä kerrotaan mm. näin:
"Sotatoimien päätyttyä Maan Turva -järjestön eräs ensimmäisiä tehtäviä oli käydä käsiksi Lähteen lohkon sisäänmurtoa koskevaan huhuun. Se oli nostamassa pintaan ja repimässä rikki sotakuukausina vallinneen kielirauhan."
"Maan Turvan ulkoasuiltaan vaatimattomien raporttien kohtalo on ollut kova. Oikeaoppisesti moni rintamaupseeri hävitti saamansa raportit ja säilyneet kappaleet ovat vuosien mittaan supistuneet kotikirjastoista. Hannulan laatiman 11 -sivuisen selostuksen kohtalo on ollut vieläkin kovempi. Selittämättömistä syistä raportti on kadonnut sekä Sota-arkistosta että Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta. Onneksi julkaisu on säilynyt Helsingin yliopiston kirjastossa."
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Selostus N:o 21 Maan turva, Selostus N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.
Sivu 125:
Maan turva
N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.
Vain suullisessa valistustyössä käytettäväksi, ei sivullisten nähtäväksi. Julkaiseminen kielletty.
Selostus N:o 21
"Summan läpimurto"
"Useimmille asiamiehillemme lienee tunnettua, että liikkeellä on ollut itsepintaisia huhuja, joiden mukaan Summan rintamamurto olisi ollut määrättyjen joukko-osastojen syytä. Kun taistelu tätä väärää ja vahingollista huhua vastaan on ollut erittäin vaikeaa, on Maan Turva ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen sen kumotuksi niin asiantuntevalta taholta kuin mahdollista. Maan Turvan on onnistunut saada eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoistamme, everstiluutnantti J. O. Hannula, laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus, joka on painettu tähän. Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuolisten nähtäväksi."
Neuvostoliitto yritti saada maamme sekasorron tilaan kaikin mahdollisin keinoin. Välirauhan aikana Suomen ja Neuvostoliiton välejä hiersivät monet kiistakysymykset. Suomalaiset kommunistit perustivat toukokuussa 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran. Seuran ympärillä tapahtuneet levottomuudet ja Baltian miehitys kesällä loivat käsityksen, että seura oli vain peitejärjestö, joka oli luotu Neuvostoliiton solutuskanavaksi. Tilanne kärjistyi edelleen syksyllä ja joulukuussa 1940 Suomen hallitus lakkautti seuran.
Välirauhan aikana Neuvostoliitto teki useita rajaloukkauksia Suomen alueella. Neuvostoliittolainen hävittäjä ampui 14. kesäkuuta alas Tallinnan ja Helsingin välisellä lennolla olleen matkustajakone Kalevan. Lisäksi oli Ahvenanmaan kysymys, ja Neuvostoliitto teki joukkojenkeskityksiä Suomen rajalle. Tilannetta kiristi vielä Neuvostoliiton lähetystöstään suorittama vakoilu. Elokuussa 1940 syntyi ns. elokuun kriisi, jolloin pidettiin mahdollisena, että Neuvostoliitto aloittaisi uuden hyökkäyksen Suomeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Välirauhan_aika
Suomalaiset rikkoivat Moskovan rauhansopimuksen kesäkuussa 1941 lähtiessään natsien liittolaisina Suur-Suomea tekemään. Siksi siitä tuli vain "välirauha". Suomi päätti vielä kerran pelata uhkapeliä, koska tilaisuus tuskin toistuisi. Suomi marssi, ei ainoastaan valloittamaan siirtomaita Venäjän Karjalasta ja tuhoamaan Neuvostoliittoa yhdessä Natsi-Saksan kanssa, vaan myöskin tuhoamaan itse Venäjän kansaa, jota Suomessa oltiin 1900-luvun vaihteesta saakka opittu pitämään vähempiarvoisena ali-ihmisrotuna, jonka kuului historian välttämättömyydestä vielä joskus väistyä suomalaisen herrakansan tieltä. Suomalaisten venäläispolitiikka miehittämillään alueilla vv. 1941-1944 olikin suoraa jatkoa venäläisten sotamiesten ja siviilien kohtelulle Suomessa v. 1918.
Mannerheimkin uskoi Suur-Suomeen antaessaan kaksi pahamaineisinta päiväkäskyään, ensimmäisen sisällissodan aikana v. 1918 ja toisen, vielä korskeamman, heinäkuussa 1941. Molemmilla kerroilla hän tuli myöhemmin järkiinsä. Ei kuitenkaan voi vapauttaa Mannerheimia vastuusta Suomen kansanmurha- ja seikkailupolitiikasta, vaikka hän olikin lopulta johtamassa Suomea pois tilanteesta, joka uhkasi muuttua katastrofiksi. Ainoastaan suomalainen revisionisti väittää, ettei Mannerheim hyökännyt Leningradia vastaan v. 1941. Suomalaisten Syvärin operaatio oli pohjoinen osa sotatoimea, joka oli suoraan suunnattu Leningradia vastaan. Suomen presidentti Ryti vaati Leningradin hävittämistä. Tietysti toinen ääni tuli kelloon, kun Barbarossa epäonnistui. Suomalaiset alkoivat pikku hiljaa hävetä v:n 1941 politiikkaansa. Peittely-yritykset ja selittelyt ovat jatkuneet niistä ajoista tähän päivään saakka. On valitettavaa, että presidentti Halonenkin toistaa julkisuudessa virallista erillissotavalhetta, vaikka ei itse kenties siihen edes usko.
Suomi oli akselivaltio, osa Saksan kokoamaa liittokuntaa Venäjän valloittamiseksi ja tuhoamiseksi. Osoittaa jotain suomalaisten puuttuvasta rehellisyydestä, ettei Suomessa pystytä myöntämään sitä, mikä Italiassa, Unkarissa ja Romaniassa on aivan selvää kaikille. Ilmeisesti suomalaisten surutyö toisesta maailmansodasta on yhä kesken. Suomi voisi ottaa mallia Venäjästä, jossa toisen maailmansodan historiaa käsitellään ilman tabuaiheita ja revisionismia. Venäjällä ei ole mitään syytä puolustaa Stalinin henkilöä ja terrorimenetelmiä. Miksi siis Mannerheim ja Ryti ovat Suomessa kansallisia puolijumalia huolimatta osuudestaan sotarikoksiin?
" Suomi marssi, ei ainoastaan valloittamaan siirtomaita Venäjän Karjalasta ja tuhoamaan Neuvostoliittoa yhdessä Natsi-Saksan kanssa, vaan myöskin tuhoamaan itse Venäjän kansaa, "
Venäläiset käyttäytyivät suomalaisia kohtaan täysin sivistyneesti. Venäläiset eivät tuhonneet suomalaisia siviilikohteita pommittamalla kuten suomalaiset tekivät. Suomi pommitti Leningradia sirpale ja palopommeilla, kun venäläiset pudottivat Suomen kaupunkeihin vain leipää.
Jatko-osa sinun punapropakandaasi.
Moskovan sanelurauhaa sanottiin alusta alkaen "välirauhaksi", koska se oli niin suuri vääryys Suomelle. Se oli Stalinin epäonnistuneen politiikan symboli.
Suomi ei ollut missään vaiheessa natsien liittolainen, vaan soti omien päämäärien ja turvallisten rajojen puolesta. Ne oli Nl asettanut kyseenalaisiksi hyökätessään sopimukset rikkoen Suomeen 1939.
Mannerheim ei ole koskaan syyllistynyt mihinkään kansanmurhaan, vaan on ainoastaan toiminut asianmukaisesti kapinoitsijoita kohtaan.
Mannerheim asetti jo alusta alkaen Suomen sotatoimien rajoitukseksi, ettei Leningradia vastaan toimita ja kielsi sen sodan aikanakin toistuvasti.
Suomi ei missään vaiheessa ollut akselivaltio.
Venäjällä ei vieläkään voida myöntää NL:n syyllisyyttä 2.MS:n aloittamiseen natsien liittolaisena ja hyökkäyksinä kuuteen naapurimaahan yksin 1939-40.
Mannerheim ja Ryti ovat kansallissankareita. Vain Koroljovin tapaiset NL:n myöhäiset myötäjuoksijat yrittävät syyttää heitä sodista, jotka NL aloitti.
Olet kova valehtelemaan, Koroljov. Maksetaanko siitä, vai teetkö sen ihan omasta halustasi?