Toisessa kirjeessään tessalonikaisille apostoli Paavali ennusti suuresta luopumuksesta. Hän sanoi: ettei Kristuksen päivä tule ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka koroittaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Ja edelleen apostli varoittaa veljiään, että laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa.2 Tess.2:3,4.7.
Jo niin aikaisin hän näki seurakuntaan pujahtavan erehdyksiä, jotka valmistaisivat paavivallan kehittymiselle.
Vähän kerrassaan ensin salaa ja hiljaisuudessa, ja vähitellen julkisemmin, kasvaen voimassa ja päästen valtaamaan ihmisten mieliä, laittomuuden salasuus eteni tehden pettävää työtään. Melkein huomaamatta pakanalliset tavat kulkeutuivat kristilliseen seurakuntaan. Sovittelun ja mukatuvaisuuden henki tukahtui joksikin aikaa niissä raivoisissa vainoissa, joita seurakunta sai kärsiä pakanuuden taholta.
Mutta kun vaino lakkasi ja kristityt pääsivät jälleen kuninkaiden hoveihin ja palatseihin, seurakunta hylkäsi Kristuksen ja Hänen apostoliensa nöyrän yksinkertaisuuden ja omaksui pakanallisten pappien ja hallitsijoiten loiston ja komeuden ja vaihtoi Jumalan vaatimukset inhimillisiin teorioihin ja perinteisiin.
Konstantinuksen nimellinen kääntyminen neljännen vuosisadan alkupuolella tuotti suurta iloa, ja vanhurskauden vaatteisiin pukeutunut marssi seurakuntaan. Turmeluksen työ edistyi nyt nopeasti. Ulkonaisesti näytti siltä, kuin pakanuus olisi hävinnyt, mutta todellisuudessa se voitti. Sen henki hallitsi seurakuntaa. Sen opit, menot ja taikausko sekottuivat Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien uskoon ja jumalanpalvelukseen.
Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen sovittelu päättyi laittomuuden ihmisen ilmaantumiseen, josta profitioissa oli ennustettu, että hän asettuu Jumalaa vastaan ja koroittaa itsensä Jumalan yläpuolelle.
Tuo väärän uskonnon jättiläismäinen järjestelmä on Saatanan voiman mestari näytös, muistomerkki hänen yrityksistään asettua valtaistuimelle hallitsemaan maata oman tahtonsa mukaan.
Saavuttaakseen maallisia etuja ja kunniaa seurakunta pyrki tavoittelemaan maan suurten miesten suosiota ja kannatusta ja hyljättyään täten Kristuksen se suostutettiin osoittamaan alamasuuttaan Rooman piispalle.
Kirjasta otteita: Lunastuksen Historia.
Ja edelleen apostli varoittaa veljiään, että laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa.2 Tess.2:3,4.7.
Jo niin aikaisin hän näki seurakuntaan pujahtavan erehdyksiä, jotka valmistaisivat paavivallan kehittymiselle.
Vähän kerrassaan ensin salaa ja hiljaisuudessa, ja vähitellen julkisemmin, kasvaen voimassa ja päästen valtaamaan ihmisten mieliä, laittomuuden salasuus eteni tehden pettävää työtään. Melkein huomaamatta pakanalliset tavat kulkeutuivat kristilliseen seurakuntaan. Sovittelun ja mukatuvaisuuden henki tukahtui joksikin aikaa niissä raivoisissa vainoissa, joita seurakunta sai kärsiä pakanuuden taholta.
Mutta kun vaino lakkasi ja kristityt pääsivät jälleen kuninkaiden hoveihin ja palatseihin, seurakunta hylkäsi Kristuksen ja Hänen apostoliensa nöyrän yksinkertaisuuden ja omaksui pakanallisten pappien ja hallitsijoiten loiston ja komeuden ja vaihtoi Jumalan vaatimukset inhimillisiin teorioihin ja perinteisiin.
Konstantinuksen nimellinen kääntyminen neljännen vuosisadan alkupuolella tuotti suurta iloa, ja vanhurskauden vaatteisiin pukeutunut marssi seurakuntaan. Turmeluksen työ edistyi nyt nopeasti. Ulkonaisesti näytti siltä, kuin pakanuus olisi hävinnyt, mutta todellisuudessa se voitti. Sen henki hallitsi seurakuntaa. Sen opit, menot ja taikausko sekottuivat Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien uskoon ja jumalanpalvelukseen.
Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen sovittelu päättyi laittomuuden ihmisen ilmaantumiseen, josta profitioissa oli ennustettu, että hän asettuu Jumalaa vastaan ja koroittaa itsensä Jumalan yläpuolelle.
Tuo väärän uskonnon jättiläismäinen järjestelmä on Saatanan voiman mestari näytös, muistomerkki hänen yrityksistään asettua valtaistuimelle hallitsemaan maata oman tahtonsa mukaan.
Saavuttaakseen maallisia etuja ja kunniaa seurakunta pyrki tavoittelemaan maan suurten miesten suosiota ja kannatusta ja hyljättyään täten Kristuksen se suostutettiin osoittamaan alamasuuttaan Rooman piispalle.
Kirjasta otteita: Lunastuksen Historia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja oikeastaan asiaan kuuluu sekin - että ei Konstantinuksen kääntyminen neljännen vuosisadan alkupuolella edes tapahtunut kristinuskoon vaan siihen uuteen oppiin mikä oli syntynyt kaikenlaisten uskontojen yhteensulautuessa ja joka sai suuren vallansen aikaisessa yhteiskunnassa - esimerkiksi kaikki valtion virat olivat sen uuden uskonnon hallussa.
Voisi uskoa että keisari oli lopen kyllästynyt kaikkiin eri uskontojen välisiin riitoihin, jotka uhkasivat koko valtakunnan yhtenäisyyttä ja hän päätti että kaikki eriuskontojen johtajat joilla oli vähän enemmän valtaa omiensa keskuudessa menivät (periaatteessa) yhteen huoneeseen ja sieltä ei sitten tultu ulos ennenkuin yhteisymmärryksessä. Suunnilleen samoin kuin paavi valitaan tänä päivänäkin. Myöhemmin keisari sitten itsekin "kääntyi" tähän uskoon - antoi kastaa itsensä kun kuolema kolkutti oven takana.
Näin syntyi katolinen kirkko - kuolemattominen /kreikkalaisesta mytologista saatuine/ sieluineen ja infernoineen ja kiirastulineen - uskonto joka käytti valtaansa reilut toista tuhatta vuotta, muun muuassa tappoi ehkä 50 miljoonaa ihmistä (toiset sanovat jopa 100 miljoonaa) ja joka kielsi Raamatun lukemisen kuolemantuomion uhallakin, ja jonka papit itse lukivat Raamattua LATINAKSI jumalanpalveluksissaan ennenkuin sitten "selittivät" sen (omaan oppiinsa sopivalla tavalla) kansalle kansan omalla kielellä.
Kuinkahan monella on edes aavistusta näistä asioista.