Oma Helvettini alkoi 23.01.20010.
Selkäni oli oireillut pari päivää ja 24.01 aamuyöllä heräsin sietämättömään kipuun..
Yritin nousta sängystä vain kaatuakseni lattialle ja saman tien lähti taju.kipu oli sietämätön ja laskin alleni isommat ja pienemmät. Alaruumiini ei toiminut lainkaan. Vaimoni soitti ambulanssin klo 5.30 aamulla kun makasin lattialla enkä päässyt mihinkään.ambulanssi tuli..... mies ja nainen. Tämä miespuolinen kurkki vain ovensuusta ja totesi ettei voi tulla sisään kun meillä on kissa !!!!!!!!!
Nainen sentään tuli sisään ja totesi vaivan olevan issias (tuon kyllä olisin itsekin) ja neuvoi ottamaan pari buranaa, niin kyllä se siitä. Käskin painua tiehensä jos muuta apua ei tarjolla ollut.
Pääsin jollain konstilla takaisin sänkyyn.
Päivän mittaan kipu yltyi ja iltapäivällä oli pakko soittaa ambulanssi uudestaan.
Tällä kertaa sentään tultiin sisään ja todettiin, että päivystykseen pitää lähteä.
Mutta mutta... jalkani eivät kantaneet yhtään ja kipu hirveä ja nää ambulanssimiehet vaan nappas kainaloista ja käski kävellä toisesta kerroksesta rappusia autoon!!!
Siitä en oikein muista....
Terveyskeskuksen päivystyksessä muutaman tunnin kiemurtelun jälkeen tuli lääkäri ja määräsi kipupiikit:Voltarenia ja Nordflexiä.... sitten eikun kotiin.
kipu ei hellittänyt lainkaan, mutta lähettävä oli kun käskettiin. Taksilla kotiin parin pysähdyksen jälkeen:
kadulle maate sikiöasentoon jolla sai kivut hetkeksi pois.
Seuraavana aamuna yhteys terveyskeskukseen ja puhelinaika lääkärille.
sain lääkkeet: TRAMALIA ja PANACODIA. ja suositus lepoa.
Makasin viikon, söin em lääkkeitä, näin pikku-ukkoja ja huusin tuskasta ynnä tein alleni.
Seuraavana maanantaina(1.02.20010) vaimoni otti jälleen terveyskeskukseen yhteyttä(en olisi enää itse edes pystynyt). Sanottiin, että ambulanssi ja sairaalaan (TYKS) ja että ambulanssilla terveyskeskuksen kautta hakemaan lähete.Ambulanssi tuli... jo tilatessa vaimo sanoi, ettei minua voi siirtää ilman kipulääkitystä. Niinpä sain ambulanssimieheltä morfiinipiikin. Se ei auttanut vaan olin sokissa kun minua yritettiin siirtää. Niillä ei ollut enempää morfiinia, joten tuli toinen auto josta sain lisää, ja sitten menoksi.
Sitten: TERVEYSKESKUS EI KIRJOITTANUTKAAN LÄHETETTÄ!!!!!!! Lääkäri oli sitä mieltä että kipupiikki päivystyksessä vaan niin kyllä se siitä.
Eli taas päivystykseen ja sama homma kuin edellisellä kerralla. Nyt sentään pääsi jopa röntgeniin ja lääkärin diagnoosi: ei mitään tarvetta toimenpiteisiin. Kipupiikkiä vaan.
Tällä kertaa sain senverran tolkkua itseeni, että nostin metelin ja vaadin päästä TYKSIIN.
Ihme kyllä lääkäri suostui.Siispä taas ambulanssille ja menoksi.
TYKSi:ssä pääsin melkein heti Ortopedin tutkittavaksi.
Oli nuoren pojankoltiaisen näköinen irokeesikampauksella varustettu nuori mies.
Se ei kestänyt kuin pari minuuttia ja diagnoosi: Välilevytyrä ja päivystysleikkaukseen.
Sitten alkoi tapahtua
Magneettikuvat vahvistivat asian. Pääsin heti leikkaukseen joka tehtiin epiduraalissa. leikkaus kesti pari tuntia ja leikkauksen jälkeen NOUSIN ITSE LEIKKAUSPÖYDÄLTÄ enkä ole sen jälkeen edes asperiinia ottanut. Kivut katosivat kaikki. Seuraavana päivänä sairaalasta kotiin ja nyt menee hyvin. Vaivasta ei tietoakaan.
Kerroin tämän siksi, että terveyskeskulääkärit näemmä suhtautuvat iskiasvaivaan hyvin vähättelevästi, joten pitäkää pää kylmänä ja vaatikaa kunnon hoitoa. Leikkaus on todella pieni ja apu välitön.
Selkäni oli oireillut pari päivää ja 24.01 aamuyöllä heräsin sietämättömään kipuun..
Yritin nousta sängystä vain kaatuakseni lattialle ja saman tien lähti taju.kipu oli sietämätön ja laskin alleni isommat ja pienemmät. Alaruumiini ei toiminut lainkaan. Vaimoni soitti ambulanssin klo 5.30 aamulla kun makasin lattialla enkä päässyt mihinkään.ambulanssi tuli..... mies ja nainen. Tämä miespuolinen kurkki vain ovensuusta ja totesi ettei voi tulla sisään kun meillä on kissa !!!!!!!!!
Nainen sentään tuli sisään ja totesi vaivan olevan issias (tuon kyllä olisin itsekin) ja neuvoi ottamaan pari buranaa, niin kyllä se siitä. Käskin painua tiehensä jos muuta apua ei tarjolla ollut.
Pääsin jollain konstilla takaisin sänkyyn.
Päivän mittaan kipu yltyi ja iltapäivällä oli pakko soittaa ambulanssi uudestaan.
Tällä kertaa sentään tultiin sisään ja todettiin, että päivystykseen pitää lähteä.
Mutta mutta... jalkani eivät kantaneet yhtään ja kipu hirveä ja nää ambulanssimiehet vaan nappas kainaloista ja käski kävellä toisesta kerroksesta rappusia autoon!!!
Siitä en oikein muista....
Terveyskeskuksen päivystyksessä muutaman tunnin kiemurtelun jälkeen tuli lääkäri ja määräsi kipupiikit:Voltarenia ja Nordflexiä.... sitten eikun kotiin.
kipu ei hellittänyt lainkaan, mutta lähettävä oli kun käskettiin. Taksilla kotiin parin pysähdyksen jälkeen:
kadulle maate sikiöasentoon jolla sai kivut hetkeksi pois.
Seuraavana aamuna yhteys terveyskeskukseen ja puhelinaika lääkärille.
sain lääkkeet: TRAMALIA ja PANACODIA. ja suositus lepoa.
Makasin viikon, söin em lääkkeitä, näin pikku-ukkoja ja huusin tuskasta ynnä tein alleni.
Seuraavana maanantaina(1.02.20010) vaimoni otti jälleen terveyskeskukseen yhteyttä(en olisi enää itse edes pystynyt). Sanottiin, että ambulanssi ja sairaalaan (TYKS) ja että ambulanssilla terveyskeskuksen kautta hakemaan lähete.Ambulanssi tuli... jo tilatessa vaimo sanoi, ettei minua voi siirtää ilman kipulääkitystä. Niinpä sain ambulanssimieheltä morfiinipiikin. Se ei auttanut vaan olin sokissa kun minua yritettiin siirtää. Niillä ei ollut enempää morfiinia, joten tuli toinen auto josta sain lisää, ja sitten menoksi.
Sitten: TERVEYSKESKUS EI KIRJOITTANUTKAAN LÄHETETTÄ!!!!!!! Lääkäri oli sitä mieltä että kipupiikki päivystyksessä vaan niin kyllä se siitä.
Eli taas päivystykseen ja sama homma kuin edellisellä kerralla. Nyt sentään pääsi jopa röntgeniin ja lääkärin diagnoosi: ei mitään tarvetta toimenpiteisiin. Kipupiikkiä vaan.
Tällä kertaa sain senverran tolkkua itseeni, että nostin metelin ja vaadin päästä TYKSIIN.
Ihme kyllä lääkäri suostui.Siispä taas ambulanssille ja menoksi.
TYKSi:ssä pääsin melkein heti Ortopedin tutkittavaksi.
Oli nuoren pojankoltiaisen näköinen irokeesikampauksella varustettu nuori mies.
Se ei kestänyt kuin pari minuuttia ja diagnoosi: Välilevytyrä ja päivystysleikkaukseen.
Sitten alkoi tapahtua
Magneettikuvat vahvistivat asian. Pääsin heti leikkaukseen joka tehtiin epiduraalissa. leikkaus kesti pari tuntia ja leikkauksen jälkeen NOUSIN ITSE LEIKKAUSPÖYDÄLTÄ enkä ole sen jälkeen edes asperiinia ottanut. Kivut katosivat kaikki. Seuraavana päivänä sairaalasta kotiin ja nyt menee hyvin. Vaivasta ei tietoakaan.
Kerroin tämän siksi, että terveyskeskulääkärit näemmä suhtautuvat iskiasvaivaan hyvin vähättelevästi, joten pitäkää pää kylmänä ja vaatikaa kunnon hoitoa. Leikkaus on todella pieni ja apu välitön.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa että sinut saatiin kuntoon. Tosiaan aina ne tk-lääkärit ei ehkä heti reagoi, kyllä silloin pitää vaatimalla vaatia hoitoa, kun itse tietää että sitä tarvitsee. Tai jos vaan mahdollisuus on niin yksityiselle.
Oli muuten hauska kohta tuo kun kuvailit lääkäriä nuoreksi pojankoltiaiseksi irokeesikampauksella. Niin vaan ne nuoretkin välillä osaa, on vielä opit tuoreessa muistissa?
tuota lääkäriä NIMENOMAAN positiivisella tarkoituksella.
Eli ei ole koiraa karvoihin katsomista. ERITTÄIN asiallinen ja pätevänoloinen.
Kaikkea hyvää ja kiitoksia k.o. lääkärille TYKS:n ensiavun pkl 1.2.2010 klo 20.00 ...
Herranjumala sentään!!! Voiko tällaista ollakkaan :O tuli huono olo jo pelkästään lukemisesta.. onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!