Kerran vielä aamun Hesari.
Alkaa puheet käydä jo ortodoksikirkonkin tapoihin käsiksi. Saa nähdä mitä tästä seuraa.
Tässä aamun mielipiteistä yksi.
!Ortodoksikirkkoa ei voi sanoa tasa-arvoiseksi
Veikko Purmonen kirjoitti (HS Mielipide 20.2.), että naispappeus ei ole ortodokseille tasa-arvoasia vaan kysymys on yhteisön erilaisista työtehtävistä, jotka kaikki voivat olla yhtä arvokkaita.
Sukupuolesta ja taloudesta opettavana ekonomistina ja teologian opiskelijana olen pohtinut asiaa paljon.
Purmosen kuvaus ortodoksikirkon järjestelmästä on kuvaus nimenomaan yhteisöstä, jossa on tasa-arvo-ongelma, ainakin siitä näkökulmasta, miten tasa-arvo yhteiskunnassamme ja vaikkapa luterilaisessa kirkossa määritellään. Jos johtaja-asemat, kuten pappeus, määritellään sukupuolen mukaan, yhteisön ei voi katsoa olevan tasa-arvoinen.
Purmonen sanoo, että ortodoksikirkon kantaan on vaikuttanut Raamatun opetuksen ohella kirkon alkuperäinen käytäntö ja kaksituhatvuotinen perinne. Näkisin, että merkittävä tekijä on nimenomaan perinne, ei niinkään alkuperäinen käytäntö. Se käytäntö, joka heijastuu Uuden testamentin kokonaisuudesta ja sen laajasta varhaisen kirkon elämän kuvauksesta, ei todellakaan muistuta ortodoksikirkon käytäntöjä.
Mitä Raamatun opetukseen tulee, niin Jeesus itse puhui paljon, varsinkin miehille, siitä, miten Jumalan valtakunnassa asiat ovat toisin kuin sen ajan (ja nykyajankin) kulttuurissa, jossa arvostetaan valta-asemia ja kunniaa.
Hän erityisesti kielsi opetuslapsia kutsumasta ketään isäksi maan päällä, sillä "vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa" (Matteuksen evankeliumi 23:9).
ANNE MIKKOLA PH.D. JA TEOLOGIAN YLIOPPILAS "
Alkaa puheet käydä jo ortodoksikirkonkin tapoihin käsiksi. Saa nähdä mitä tästä seuraa.
Tässä aamun mielipiteistä yksi.
!Ortodoksikirkkoa ei voi sanoa tasa-arvoiseksi
Veikko Purmonen kirjoitti (HS Mielipide 20.2.), että naispappeus ei ole ortodokseille tasa-arvoasia vaan kysymys on yhteisön erilaisista työtehtävistä, jotka kaikki voivat olla yhtä arvokkaita.
Sukupuolesta ja taloudesta opettavana ekonomistina ja teologian opiskelijana olen pohtinut asiaa paljon.
Purmosen kuvaus ortodoksikirkon järjestelmästä on kuvaus nimenomaan yhteisöstä, jossa on tasa-arvo-ongelma, ainakin siitä näkökulmasta, miten tasa-arvo yhteiskunnassamme ja vaikkapa luterilaisessa kirkossa määritellään. Jos johtaja-asemat, kuten pappeus, määritellään sukupuolen mukaan, yhteisön ei voi katsoa olevan tasa-arvoinen.
Purmonen sanoo, että ortodoksikirkon kantaan on vaikuttanut Raamatun opetuksen ohella kirkon alkuperäinen käytäntö ja kaksituhatvuotinen perinne. Näkisin, että merkittävä tekijä on nimenomaan perinne, ei niinkään alkuperäinen käytäntö. Se käytäntö, joka heijastuu Uuden testamentin kokonaisuudesta ja sen laajasta varhaisen kirkon elämän kuvauksesta, ei todellakaan muistuta ortodoksikirkon käytäntöjä.
Mitä Raamatun opetukseen tulee, niin Jeesus itse puhui paljon, varsinkin miehille, siitä, miten Jumalan valtakunnassa asiat ovat toisin kuin sen ajan (ja nykyajankin) kulttuurissa, jossa arvostetaan valta-asemia ja kunniaa.
Hän erityisesti kielsi opetuslapsia kutsumasta ketään isäksi maan päällä, sillä "vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa" (Matteuksen evankeliumi 23:9).
ANNE MIKKOLA PH.D. JA TEOLOGIAN YLIOPPILAS "
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tässä teksti, johon Anne Mikkola viittaa.
"Ortodokseille pappeus ei ole tasa-arvokysymys
Sari Roman-Lagerspetz (HS Mielipide 18.2.) totesi vastauksessaan Markku Laihiselle (HS Mielipide 17.2.), että ortodoksisen kirkon papit ovat itsestään selvästi miehiä. Näin todella on.
Suomen ortodoksisen kirkon viralliseen asemaan vedoten Roman-Lagerspetz ihmetteli, miksi miesten ja naisten tasa-arvoisuuden toteuttamisessa ortodoksiselta kirkolta ei vaadita samaa kuin evankelisluterilaiselta kirkolta: naisten papiksi vihkimistä.
Roman-Lagerspetz arvioi, että syynä on ortodoksien vähäinen määrä maassamme ja se, että ortodoksiset paikalliskirkot eivät voi tehdä opillisissa kysymyksissä itsenäisiä ratkaisuja. Kysymys pappeudesta ja siten myös naisten papiksi vihkimisestä todella on juuri tällainen uskon perusteita koskettava opillinen kysymys.
Ortodoksien torjuvaan asenteeseen naisten papiksi vihkimiseen Raamatun opetusten ohella on vaikuttanut kirkon alkuperäinen käytäntö ja kaksituhatvuotinen perinne. Apostolien sen enempää kuin varhaiskirkon piispojen tai pappienkaan joukossa ei ollut naisia. Eikä tämä johtunut naisten heikosta yhteiskunnallisesta asemasta varhaiskristillisenä aikana. Päinvastoin: kristinuskon syntyvaiheessa naispappeus oli yleistä joissakin muissa uskonnoissa. Kristinusko poikkesi tässä suhteessa radikaalisti ympäröivästä maailmasta.
Keskeisenä perusteena torjuvalle asenteelle on ollut erilainen käsitys pappeuden luonteesta. Pappi on mielletty nimenomaan seurakunnan isäksi, mihin jo tuon sanankin alkuperäinen merkitys viittaa. Jokainen pappi osallistuu Kristuksen ylimmäispapilliseen palvelukseen. Sakramenttien toimittajana hän on Kristuksen paikalla. Hän on Kristuksen ikoni.
Edellä todetusta johtuu, että ortodoksinen kirkko ei voi pitää naisten papiksi vihkimistä tasa-arvoasiana. Kysymys ei ole miesten ja naisten eriarvoisuudesta, vaan erilaisista tehtävistä. Samalla tavalla kuin perheessä isällä ja äidillä, myös kirkossa miehillä ja naisilla on erilaisia tehtäviä, jotka voivat olla yhtä arvokkaita.
Ortodoksisessa kirkossa myös naisilla on kunnioitettu asema ja arvokkaita tehtäviä muun muassa kirkollisessa kasvatus- ja opetustyössä, diakoniassa ja nuorisotyössä, kanttoreina, lukijoina ja laulajina jumalanpalveluksissa sekä jäseninä seurakunnan ja koko kirkonkin erilaisissa hallintoelimissä.
Osoituksena naisten kunnioitetusta asemasta on muun muassa se, että Raamattu ja kirkon historia tuntevat lukuisia pyhiä naisia, esimerkillisiä kilvoittelijoita ja rukoilijoita. Itse asiassa suurin kaikkien pyhien joukossa on Jumalansynnyttäjä, joka kirkon opetuksen mukaan on "kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi".
Myös nykypäivien naisille kirkko voi osoittaa lukuisia suuria esikuvia oman kutsumuksen toteuttamisessa.
ISÄ VEIKKO PURMONEN TEOLOGIAN LISENSIAATTI, TUTKIJA "
haksahti pahasti:
"Samalla tavalla kuin perheessä isällä ja äidillä, myös kirkossa miehillä ja naisilla on erilaisia tehtäviä, jotka voivat olla yhtä arvokkaita."
- Mitähän ne erilaiset tehtävät mahtaisivat olla?
Muukin on samaa vanhaa patriarkaalista ylistämisellä alistamista.
Tässä myös samasta keskustelusta
"Myös ortodoksikirkon piirissä on kritisoitu tasa-arvon puutetta
Markku Laitinen (HS Mielipide 17.2.) ihmetteli, miksi Suomen ortodoksikirkon suhteen ei keskustella sukupuolten tasa-arvosta tai homoseksuaalien parisuhteiden siunaamisesta. Ortodoksikirkossa papit ovat itsestään selvästi miehiä eikä samaa sukupuolta olevien parien liittojen siunaamisesta edes keskustella.
Laitisen kysymys on perusteltu. Suomen ortodoksikirkko on evankelisluterilaisen kirkon ohella toinen kirkkokunta, jolla on virallinen asema Suomen lainsäädännössä. On ihan aiheellista kysyä, miksi siltä ei vaadita samaa kuin evankelisluterilaiselta kirkolta.
Todennäköisiä syitä tähän tilanteeseen ovat ehkä seuraavat: ortodoksikirkon yhteiskunnallinen asema on verrattain pieni suhteessa evankelisluterilaiseen kirkkoon. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 80 prosenttia ja ortodoksikirkkoon noin yksi prosentti Suomen väestöstä. Ortodoksikirkon sisäinen hallinto on myös erilainen kuin evankelisluterilaisen kirkon.
Suomen ortodoksikirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen. Kansallisten ortodoksikirkkojen mahdollisuudet tehdä itsenäisiä opillisia ratkaisuja ovat varsin rajatut. Ei-protestanttisissa kirkoissa eli roomalaiskatolisessa kirkossa ja ortodoksikirkossa ei missään päin maailmaa ole naispappeja eikä niissä vihitä samaa sukupuolta olevia pareja.
Protestanttisilta kirkoilta sen sijaan puuttuu vastaava valtioiden rajat ylittävä hallinto, ja ne ovat tehneet merkittäviäkin opillisia ratkaisuja varsin itsenäisesti.
Laitinen on kuitenkin väärässä siinä, että ortodoksit eivät koe sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossaan ongelmallisena. Laitinen kirjoitti, ettei ole missään kuullut tai lukenut ortodoksien kritisoivan tasa-arvon puutetta kirkossaan.
Toki löytyy ortodokseja ja entisiä ortodokseja, jotka ovat sitä mieltä, että ortodoksikirkko syrjii naisia, ja jotka ovat turhautuneita siihen, että asiasta ei keskustella. Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin kustantaman Tulva-lehden numerossa 1/2009 tutkija Annamari Vänskä valotti syitä siihen, miksi hän erosi Suomen ortodoksikirkosta.
SARI ROMAN-LAGERSPETZ VALTIOTIETEIDEN TOHTORI
NAISASIALIITTO UNIONIN"
"Suomen ortodoksikirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen."
- Miksi Suomen valtio sitten ortodoksikirkolle maksaa yhteisöveroa ja myös muuta avustusta?
"Valtio maksaa kirkolle valtionapua keskus- ja hiippakuntahallinnon toimintamenojen maksamiseen sekä avustuksia erinäisiin tarkoituksiin. Näiden lisäksi kirkko saa äyrimäärän perusteella kerätyn verotuoton sekä yhteisöverotuottoa.[9][7]"
http://wapedia.mobi/fi/Suomen_ortodoksinen_kirkko
Minä odotan mielenkiinnolla jatkoa tälle keskustelulle. Saa nähdä, miten kansa alkaa reagoida näihin kyselyihin ja ihmettelyihin.
Tuo yhteisöveron maksaminen ortodoksikirkolle on kyllä todella kumma juttu. En kyllä ymmärrä sitä ev.lut.kirkonkaan osalla.
Tässä tarinan alku.
Miten sukupuolten tasa-arvo toteutuu ortodoksikirkossa?
Markku Laihinen
Olen mielenkiinnolla seurannut luterilaisen kirkon sisällä käytäviä keskusteluja, puolesta ja vastaan.
Ensin tulivat naispapit – mikä äläkkä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa jo vaimentua, mitä nyt jotkut periaatteelliset vielä potkivat tutkainta vastaan kärsien kaiken maailman tuomiokapitulien langettamia rangaistuksia, kun uskaltavat sanoa reilusti, että heidän vakaumuksensa mukaan nainen ei sovi papiksi. Heidät siis kirkon taholta vaiennetaan tai ainakin pyritään varsin tehokkaasti vaientamaan. Sinänsä surullista, mutta enemmistö kai toimii tässäkin.
Nyt on päällimmäisenä samaa sukupuolta olevien vihkimisen salliminen. Kun piispainkokous päätti, ettei Suomessa ainakaan nyt vielä näin tehdä, niin mikä älämölö. Herranen aika, vanhoillinen ja kankea kirkko ja sen päättäjät eivät pysty uudistumaan ollenkaan siinä tahdissa kuin suvaitsevaisuuden tyyssijassa Ruotsissa. Siellähän myös samaa sukupuolta olevat vihitään avioliittoon kirkollisesti.
Tähän on hauska verrata toista kansankirkkoamme, ortodokseja.
On jokaiselle itsestään selvää, että ortodoksipappi on mies. Asiasta ei edes epävirallisesti keskustella, saati, että kirkon päättäjät edes miettisivät asiaa. Vielä vähemmän, että samaa sukupuolta olevat vihittäisiin avioliittoon.
Kuitenkaan en ole kuullut tai lukenut kenenkään ortodoksin purnaavan lehtien palstoilla, nettikeskusteluissa tai muun julkisen sanan palstoilla, miksi näin on ja miksei ole kuten läntisessä sisarkirkossa.
Tässäpä teille, arvon sisarkirkon ihmiset, mietiskeltävää.
Espoo
Eihän tässä keskustella ateismista? Valitan ylläpidolle ja vaadin keskustelun poistamista. Ateismi palstalla tulee keskustella vain ateismista, ei kristinuskosta tai kirkoista.
Tässä on kysymys tasa-arvosta ja naisten oikeuksista. Ne ovat myös ateistien asioita ja tapahtuvat siinä yhteiskunnassa, jossa ateistit elävät. Samoin tämä kirkko saa myös ateistien rahaa yhetisöveron muodossa, joten meillä on täysi oikeus keskustella ortodoksikirkon ihmisoikeuksia loukkavista asioista.
Osoitat vaan halua lakaista ongelmat maton alla ja välinpitämättömyyttä kaltoinkohdeltuja kohtaan, jos estät meitä keskustelemasta asiasta täällä. Teet asiallesi sillä suurta hallaa. Eikö sinustakin totuus ole se, jokaratkaisee. Jos kirkolla on puhtaat jauhot pussissa, niin mitä pelättävää sillä on meidän keskustelussa? Ja onko kirkkosi niin heikoissa kantimissa, ettei kestä meidän keskustelua? Ja onko sinun uskossasi jotain sellaista, jonka paljastumista pelkäät? Luottosi omaan Jumalaasi on ainakin minimaalista.
Valita vaikka kuinka paljon, mutta ei se tosiasioita muuta. Molemmat valtionkirkot ovat yhteiskunnan loisia, eivätkä välitä tippaakaan yleisestä lainsäädännöstä.
Tasa-arvo = Ateismi
Uskonto = Syrjintä
Niin kauan kuin kirkko ja uskonnot syrjivät vähemmistöjä totta helvetissä se kuuluu Ateismipalstalle.
kirkkojen ja kristittyjen asiat. Hoitakaa te vain omia asioitanne.
Niin kauan kun ortodoksikirkolle kelpaa meidän rahamme, voimme kommentoida sen toimintaa, vaikka sinä et sitä haluaisi.
Kun kirkolta lopetetaan yhteisövero.osuudet ja hautaustoiminta siirtyy vaikkapa kunnille, on meillä oikeus keskustella asiasta.
Sitäpaitsi Suomessa on sananvapaus ja se antaa meille oikeuden keskustella tästä. Emme puhu loukkaavia asioita vaan pohdimme olemassaolevaa tilannetta. Jos kirkko on sellaisessa tilanteessa, ettei sen toiminta kestä päivänvaloa ja keskustelua, on toiminnassa vikaa, ei keskustelijoissa.
Joissakin asioissa pitäisi vain sanoa, että "ei ole eikä tule. Joka ei siihen tyydy, niin tuossa on ovi."
ortodoksit aina sanovatkin. Jos joku ei hyväksy kirkon uskoa, hän saa lähteä. Ortodoksisen kirkon uskoa ei muuteta ateistien, toisuskoisten tai maallistuneitten ortodoksien vaatimuksesta. Hävetkää ateisit!
että molemmat valtionkirkot tekevät kirkon sisällä mitä ikinä mielivät, kunhan tekevät sen omilla rahoillaan, eikä lapsia voi niihiin liittää.
Kirkko ja valtio eroon toisistaan ja kaikki erioikeudet kirkoilta pois.
uskonnollisia yhteisöjä. Niiden hengellisiä toimihenkilöitä (esim. pappeja, kanttoreita ja nuoriso-ohjaajia) ei tarvitse valita tasa-arvolain mukaan, vaan kirkkokunnilla, seurakunnilla ja hengellisillä liikkeillä on oikeus valita toimihenkilönsä itse asettamillaan kriteereillä. Tähän ei ateisteilla ole mitään sanomista.
on eri asia kuin valtionkirkko. Niistä ei mainita perustuslaissa.
Jep. näissä uskonnollisissa yhteisöissä pedofilia,raiskaukset,varastaminen ja matala moraali kukoistaa koska kukaan ei niistä uskalla puhua taivaspaikan menettämisen pelossa.