Hesari hemmotteli taas mielenkiintoisilla jutuilla tänään. Tämä oli yksi oikein mielenkiintoinen ja mielestäni asiapitoinen kirjoitus mielipideosastolla.
"Uskonnonopetus ihannoi väkivaltaa ja syyllistää seksuaalisuudesta
"Uskonnon moraalittoman opin - väkivallan myötäilyn ja seksuaalisuuden häpeämisen - siirtäminen tuleville sukupolville on pahuutta."
Kirkko lähettää nelivuotiaille jäsenilleen kuvitetun Lasten Raamatun. Tämä monen silmissä moraalimme perustan sisältävä teos, etenkin suunnattuna auktoriteettiuskoisille lapsille, avaa havahduttavan näkökulman suhteeseemme väkivaltaan ja seksuaalisuuteen.
Maallistuneessa Suomessa uskonnonopetuksen katsotaan antavan hyvän moraaliopin lisäksi näkemystä kulttuurimme juurista. Väitän, että uskonnonopetuksella on kallis hinta, sillä se typistää empaattisuuttamme ja altistaa heikolle itsetunnolle.
Lasten kuvaraamatussa, kuten myös ala-asteen uskonnonkirjoissa, on varsin kaunisteltu versio väkivaltaa ja miehistä ylivaltaa tihkuvasta Raamatusta. Kuitenkin nelivuotiaille sopivaksi katsotussa Raamatussa Goljatin tappaminen, egyptiläisten sotajoukkojen jumalallinen hukuttaminen sekä Jeesuksen kidutusmurha on esitetty kuvin.
Psykologit voivat kertoa, kuinka haitallista tällaisen esittäminen on nelivuotiaan empatiakyvyn kehittymisen kannalta. Vastaavalle ei-uskonnolliselle tarinalle elokuvatarkastamo asettaisi oitis K-15-leiman, jos kuvakirja tuotettaisiin elokuvana. Moraalin ylintä tasoa julistavan pyhän kirjan väkivaltaan harva ymmärtää puuttua, mikä osoittaa uskonnon taivuttavan Suomessakin lain tulkintaa.
Mikä on tämän moraalimme kannalta keskeisen teoksen väkivaltaisuuden vaikutus siihen, että väkivaltaviihdettä sallitaan yhä nuoremmille? Yhtenä surullisena esimerkkinä käy Lego Star Wars -konsolipeli, jossa legoihmiset silpovat toisiaan laseraseillaan. Peli on sallittu yli kolmevuotiaille.
Kun väkivaltaan turruttaminen aloitetaan - Raamatusta viihteeseen - näin nuorena, nuorille suunnatusta väkivaltaisesta "viihteestä" tulee normi. Tämän kritisoimiseen uskonkappaleet eivät anna hyviä lähtökohtia. Viholliskansoihin kohdistuvia väkivaltaorgioita pursuava Raamattu myös tekee ymmärrettäväksi sen, miksi sodassa usko voimistuu - Jumalan avulla voitamme. Monoteistiset uskonnot suhtautuvat väkivaltaan skitsofreenisesti: väkivallalla on peloteltava, jopa ilakoitava, jotta voisi uskoa dogmin pelastavan siltä.
Seksuaalisuuden kontrolloimiseen taas kohdistetaan suuri energia. Väitän, että perisynnin sekä muiden seksuaalisuutta patriarkaalisen kapeasti määrittelevien raamatullisten sääntöjen opettaminen lapsille tuottaa ahdistusta. Raamatun kertomusten kuvainnollisen merkityksen lapset ymmärtävät ehkä yläasteella, mutta nelivuotias päiväkotilapsi tai seitsenvuotias ekaluokkalainen on täydellisen altis ottamaan nämä syyllistävät tarinat totena.
Miten tämä vaikuttaa lapsen itsetunnon kehittymiseen sekä hänen tulevaan seksielämäänsä, kun ihmiselämän iloisin ja nautinnollisin asia käännetään likaiseksi?
Monoteististen uskontojen maailmankuva näkee heteroavioliiton ulkopuolisen seksin syntisenä ja seksuaalisuuden sinänsä pahana asiana. Tämä syyllistää etenkin tyttöjä, mikä tuodaan lasten kuvaraamatussakin selkeästi esille, aiheuttaahan Eeva perisynnin. Ei siis ihme, että seksuaalisesti vietteleviä naisia pidetään "tuhmina".
Uskonnon patriarkaalinen moraali myös luokittelee erotiikan pahaksi, mikä ei vähääkään auta nykynuoria rakentamaan tervettä suhtautumista seksuaalisuuteensa. Pornon tuleminen nuorten elämään on tosiasia, jota ei voi internetaikana täysin estää. Alle teini-ikäisten lasten pääsy pornon maailmaan pitäisi tiukasti estää, mutta yhtä tärkeää on aloittaa teinien mediakriittinen seksuaaliopetus. Sen avulla voidaan suunnata heidän kiinnostuksensa seksikulttuurin pariin, joka ei alista tai ahdista.
Tarkoitan seksikulttuurilla "reilunkaupanpornoa" tai esimerkiksi naisten tekemää erotiikkaa. Tämä edistäisi nuorten "seksilukutaitoa" ja sitä, että nuori arvostaisi seksuaalisuuttaan. Kun häpeämättömästä asiasta osataan kantaa vastuuta, hyväksikäytön riski pienenee ja sukupuolitaudeilta osataan fiksusti suojautua.
Uskonnon moraalittoman opin - väkivallan myötäilyn ja seksuaalisuuden häpeämisen - siirtäminen tuleville sukupolville edes kulttuuriperinteeseen vedoten on pahuutta, josta moraalinen ihminen ymmärtää sanoutua irti.
VELI-PEKKA TYNKKYNEN VALTATUTKIJA JA VAPAA-AJATTELIJA
HELSINKI"
"Uskonnonopetus ihannoi väkivaltaa ja syyllistää seksuaalisuudesta
"Uskonnon moraalittoman opin - väkivallan myötäilyn ja seksuaalisuuden häpeämisen - siirtäminen tuleville sukupolville on pahuutta."
Kirkko lähettää nelivuotiaille jäsenilleen kuvitetun Lasten Raamatun. Tämä monen silmissä moraalimme perustan sisältävä teos, etenkin suunnattuna auktoriteettiuskoisille lapsille, avaa havahduttavan näkökulman suhteeseemme väkivaltaan ja seksuaalisuuteen.
Maallistuneessa Suomessa uskonnonopetuksen katsotaan antavan hyvän moraaliopin lisäksi näkemystä kulttuurimme juurista. Väitän, että uskonnonopetuksella on kallis hinta, sillä se typistää empaattisuuttamme ja altistaa heikolle itsetunnolle.
Lasten kuvaraamatussa, kuten myös ala-asteen uskonnonkirjoissa, on varsin kaunisteltu versio väkivaltaa ja miehistä ylivaltaa tihkuvasta Raamatusta. Kuitenkin nelivuotiaille sopivaksi katsotussa Raamatussa Goljatin tappaminen, egyptiläisten sotajoukkojen jumalallinen hukuttaminen sekä Jeesuksen kidutusmurha on esitetty kuvin.
Psykologit voivat kertoa, kuinka haitallista tällaisen esittäminen on nelivuotiaan empatiakyvyn kehittymisen kannalta. Vastaavalle ei-uskonnolliselle tarinalle elokuvatarkastamo asettaisi oitis K-15-leiman, jos kuvakirja tuotettaisiin elokuvana. Moraalin ylintä tasoa julistavan pyhän kirjan väkivaltaan harva ymmärtää puuttua, mikä osoittaa uskonnon taivuttavan Suomessakin lain tulkintaa.
Mikä on tämän moraalimme kannalta keskeisen teoksen väkivaltaisuuden vaikutus siihen, että väkivaltaviihdettä sallitaan yhä nuoremmille? Yhtenä surullisena esimerkkinä käy Lego Star Wars -konsolipeli, jossa legoihmiset silpovat toisiaan laseraseillaan. Peli on sallittu yli kolmevuotiaille.
Kun väkivaltaan turruttaminen aloitetaan - Raamatusta viihteeseen - näin nuorena, nuorille suunnatusta väkivaltaisesta "viihteestä" tulee normi. Tämän kritisoimiseen uskonkappaleet eivät anna hyviä lähtökohtia. Viholliskansoihin kohdistuvia väkivaltaorgioita pursuava Raamattu myös tekee ymmärrettäväksi sen, miksi sodassa usko voimistuu - Jumalan avulla voitamme. Monoteistiset uskonnot suhtautuvat väkivaltaan skitsofreenisesti: väkivallalla on peloteltava, jopa ilakoitava, jotta voisi uskoa dogmin pelastavan siltä.
Seksuaalisuuden kontrolloimiseen taas kohdistetaan suuri energia. Väitän, että perisynnin sekä muiden seksuaalisuutta patriarkaalisen kapeasti määrittelevien raamatullisten sääntöjen opettaminen lapsille tuottaa ahdistusta. Raamatun kertomusten kuvainnollisen merkityksen lapset ymmärtävät ehkä yläasteella, mutta nelivuotias päiväkotilapsi tai seitsenvuotias ekaluokkalainen on täydellisen altis ottamaan nämä syyllistävät tarinat totena.
Miten tämä vaikuttaa lapsen itsetunnon kehittymiseen sekä hänen tulevaan seksielämäänsä, kun ihmiselämän iloisin ja nautinnollisin asia käännetään likaiseksi?
Monoteististen uskontojen maailmankuva näkee heteroavioliiton ulkopuolisen seksin syntisenä ja seksuaalisuuden sinänsä pahana asiana. Tämä syyllistää etenkin tyttöjä, mikä tuodaan lasten kuvaraamatussakin selkeästi esille, aiheuttaahan Eeva perisynnin. Ei siis ihme, että seksuaalisesti vietteleviä naisia pidetään "tuhmina".
Uskonnon patriarkaalinen moraali myös luokittelee erotiikan pahaksi, mikä ei vähääkään auta nykynuoria rakentamaan tervettä suhtautumista seksuaalisuuteensa. Pornon tuleminen nuorten elämään on tosiasia, jota ei voi internetaikana täysin estää. Alle teini-ikäisten lasten pääsy pornon maailmaan pitäisi tiukasti estää, mutta yhtä tärkeää on aloittaa teinien mediakriittinen seksuaaliopetus. Sen avulla voidaan suunnata heidän kiinnostuksensa seksikulttuurin pariin, joka ei alista tai ahdista.
Tarkoitan seksikulttuurilla "reilunkaupanpornoa" tai esimerkiksi naisten tekemää erotiikkaa. Tämä edistäisi nuorten "seksilukutaitoa" ja sitä, että nuori arvostaisi seksuaalisuuttaan. Kun häpeämättömästä asiasta osataan kantaa vastuuta, hyväksikäytön riski pienenee ja sukupuolitaudeilta osataan fiksusti suojautua.
Uskonnon moraalittoman opin - väkivallan myötäilyn ja seksuaalisuuden häpeämisen - siirtäminen tuleville sukupolville edes kulttuuriperinteeseen vedoten on pahuutta, josta moraalinen ihminen ymmärtää sanoutua irti.
VELI-PEKKA TYNKKYNEN VALTATUTKIJA JA VAPAA-AJATTELIJA
HELSINKI"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noita mielipidekirjoituksia ei ikävä kyllä ole nettiversiossa. Harmillista.
"Lasten kuvaraamatussa, kuten myös ala-asteen uskonnonkirjoissa, on varsin kaunisteltu versio väkivaltaa ja miehistä ylivaltaa tihkuvasta Raamatusta. Kuitenkin nelivuotiaille sopivaksi katsotussa Raamatussa Goljatin tappaminen, egyptiläisten sotajoukkojen jumalallinen hukuttaminen sekä Jeesuksen kidutusmurha on esitetty kuvin."
- Tavallisesti aikuiset eivät näe tässä mitään kummallista. Ehkä he eivät yksinkertaisesti tule ajatelleeksi asiaa?
"Uskonnon moraalittoman opin - väkivallan myötäilyn ja seksuaalisuuden häpeämisen - siirtäminen tuleville sukupolville edes kulttuuriperinteeseen vedoten on pahuutta, josta moraalinen ihminen ymmärtää sanoutua irti."
- Juuri näin.
-
Sen takia aina tuon sen copypastella tänne. Olit erityisesti mielessäni kun näitä aloituksia tein.
Minuakin harmittaa, ettei ne näy verkkosivuilla ja keskustelulinkkikin niistä puuttuu nykyisin. Ei siis voi aloittaa mielipiteestä keskusteelua Hesarin keskustelupalstalla.
Mutta mielestäni teksti oli asiaa ja toi esiin sellaisen näkökulman näihin asioihin, jota en ainakaan minä ole ennen kuullut tai nähnyt missään mainittavan.
Nuo on minusta jo sen sortin argumentteja, että asiaa on pakko alkaa pohtia tosissaan tässä maassa.
että nämä kirjoitukset eivät näy. Hesarin uutisiin en viitsi enää mitään kommentoida, koska ne on etukäteismoderoitu, eikä tiedä koska kirjoitus tulee näkyviin, vai tuleeko ollenkaan.
Joo, näitä tämän kirjoituksen kaltaisia on kiva lukea ja sopii toivoa, että ne herättävät ihmisiä ajattelemaan missä oikein mennään.
jonka kirjoitusta Niko Lipsanen kommentoi tässä:
"Ateistit ovat viime aikoina aktivoituneet vilkkaaseen lähetystyöhön. Eniten näkyvyyttä saivat kesällä muutaman bussin kylkeen ostetut bannerit, mutta lähetystyö jatkuu aktiivisesti niin blogeissa, keskustelupalstoilla kuin lehtien yleisönosastoilla.
Yksi aktiivisista lehtikirjoittelijoista on maantieteilijä Veli-Pekka Tynkkynen. Puolitoista viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi hänen kirjoituksensa Uskonto, valta ja hyvinvointiyhteiskunta. Kirjoitus on alla lainattuna pätkissä. Omat kommenttini olen kirjoittanut lainausten väliin.
VIIME AIKOINA mediassa on keskusteltu kiivaasti koulun elämänkatsomusaineiden sisällöstä, etenkin mahdollisesta uskonnonopetuksen muuttamisesta uskontotiedoksi. Kirkko on vastustanut ehdotusta vaatien jopa tiukempaan raamattuoppiin sidotun uskonnonopetuksen lisäämistä.
Vapaa-ajattelijat puolestaan pelkäävät kaikille yhteisen uskontotiedon olevan nykyinen uskonto-oppiaine uusissa vaatteissa. He tavoittelevat kaikille yhteistä, eri maailmankatsomuksia tasaveroisesti käsittelevää oppiainetta.
Tynkkynen aloittaa kirjoituksensa ikään kuin aikoisi käsitellä eri näkemyksiä tasapuolisesti, eli kirkko toisaalta jotakin ja vapaa-ajattelijat taas toisaalta jotakin muuta. Tasapuolisuus on kuitenkin vain näennäistä. Sen tarkoitus lienee lähinnä luoda lukijalle kuva ulkopuolisesta tarkkailijasta.".......
http://aiheet.domnik.net/ai-2010/01/tynkkynen-uskonto
"Filosofiasta voisi minun puolestani tehdä pakollisen oppiaineen. Ei-uskonnollisia eettisiä oppeja voitaisiin käsitellä siellä. Joka tapauksessa kristillisen etiikan hyvä tuntemus on länsimaissa olennaista. Vaikka ei uskoisikaan, niin sen kulttuurinen merkitys on joka tapauksessa niin valtava, ettei länsimaista yhteiskuntaa voi ymmärtää ilman sitä."
"Hän kuitenkin epäonnistuu siinä surkeasti: niin alku- ja patriarkkakertomukset kuin kristilliset käsitykset Jumalasta, ihmisestä, luonnosta ja pelastumisesta kuuluvat länsimaisen ihmisen yleissivistykseen. Suomalaisista yli 80 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Kristinusko on siksi ilmiö, jota myös uskonnottomien on syytä ymmärtää."
Nämä yllämainitut asiat ovat minusta sellaisia ylikorostettuja asioita. Ei näiden asioiden tunteminen niin tärkeää ole. Sillä väitteellä halutaan vain pitää kristinusko tiukasti kiinni yhteiskunnassa.
Tynkkysen vaste oli minusta hyvä. Kiitos vaan linkistä.
nuo sisennykset joita artikkelissa oli, eivät nyt sitten kopiossa näkyneetkään. Jos vaan sen luki, jäi epäselväksi kuka sanoi mitäkin.
Ja tuossa se Tynkkysen alkuperäinen kirjoitus, johon Lipsanen vastasi. Osuvasti sanottu:
"VÄITÄN, että uskonnonopetuksen erittäin laajan oppimäärän kautta lapsille opetetaan kritiikitöntä auktoriteettiuskoa, joka osaltaan mahdollistaa yhteiskunnallisen passivoitumisen. Uskonto jättää lapsillemme mahdollisuuden omaksua fatalistinen kuva maailmasta: kristinuskon moraali- ja pelastusopin syvin sanoma on lopulta se, että kaikki on puolestasi etukäteen Jumalan luomaa ja päättämää, joten maailmaa ei kannata itse vaivautua aktiivisesti muuttamaan.
Kirkolliset piirit kiistävät uskonnon passivoivan vaikutuksen vedoten luterilaiseen työetiikkaan. Tämä etiikka on kuitenkin synnytetty raamatullisten helvetti- ja paratiisikäsitteiden avulla, eikä pelkoa voi pitää kovin hyvänä omatoimisuuden lähteenä. Uskonnonopetusta puolustetaan myös sanomalla, että yhteiskuntaa käsitellään jo historiassa, maantiedossa sekä filosofiassa.
Uskonnottomien elämänkatsomustiedon rinnalla uskonto on kuitenkin ainoa oppiaine, jossa ihmisyys ja yhteiskunta linkitetään eriteltynä moraalisiin kysymyksiin. Uskonnolla on siis monopoli moraalisten pohdintojen osalta, millä on merkittävä vaikutus koululaisten maailmankuvan rakentumiseen."
http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=68&news_id=200918153727
Uskonnollisuus todellakin typistää empaattisuutta, se on uskovaisten kirjoituksista usein nähtävissä. Ja mikäli uskonnonopetus johtaa jonkun uskonnollisuuden polulle, voidaan sitä pitää syynä empatiakyvyn lamautumiseen.